Meditatiivinen talvi

Talvi alkaa päättyä (ainakin moni luulee niin, sillä Suomen kevät ja kesä ovat vuosi vuodelta enemmänkin suhteellisia käsitteitä), mutta siitä huolimatta on syytä esittää pienimuotoinen ajatus talvesta.

Talvi on vuoden meditatiivisin aika, sillä se on aikaa jolloin yin on yinissa, kaikki on hiljaista ja levossa, haudattuna lumipeitteen alle. Tällöin ei ole kiire mihinkään, vaan voit rauhassa varautua tulevaan aikaan, joka on kevät ja kesä, jolloin jang on jangissa ja elämä on täydessä voimassaan kaikkialla.

Tämän huomaa joka vuosi, kun vuosi on vaihtunut, tuntuu siltä että kaikki alkaa jälleen alusta, ja ei ole tarvetta repiä.

Tiedä siis aikasi, sillä se on joka tapauksessa rajallinen.

Saarnaaja:

3:1 Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
3:2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
3:3 Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
3:4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
3:5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
3:6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
3:7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
3:8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla