Oletko koskaan miettinyt, että mitä "enkelirotua" Saatana oikein edusti? Sehän on yleisesti tiedettyä, että se oli kenkää saanut enkeli, mutta kun enkeleitä on monenlaisia, niin herää kysymys, että minkälainen enkeli oikein oli kyseessä.
Osa 1. Enkelit
Saatana on todennäköisesti serafi, joskin tuplasiipimäärällä varustettu sellainen. Apokryfinen Abrahamin apokalypsi antaa tähän johtolangan, sillä sen mukaan paratiisin käärmeellä oli kaksi jalkaa, kättä ja kuusi siipeä molemmilla puolin.
23:6 And they were standing under a tree of Eden, and the fruit of the tree was like the appearance of a bunch of grapes of vine. 23:7 And behind the tree was standing, as it were, a serpent in form, but having hands and feet like a man, and wings on its shoulders: six on the right side and six on the left. 23:8 And he was holding in his hands the grapes of the tree and feeding the two whom I saw entwined with each other.
(Tekstissä puhutaan rypäleistä eikä omenasta, mitä tulee kiellettyyn hedelmään, mutta Raamattu ei koskaan ole väittänyt kyseisen hedelmän olleen omena, vaan esim. Enokin kirjakin sanoo sen olleen rypäle).
Kun taas serafi tarkoittaa palavaa tulta tai syyttäjää (saatanan nimi tarkoittaa kirjaimellisesti syyttäjää) ja se myöskin on kuusisiipinen. Joskus serafi on myös käännetty käärmeeksi Raamatussa, esim. Jesaja kutsuu sellaista palavaksi tuliseksi käärmeeksi.
Abrahamin apokalypsin uskottavuutta lisää osaltaan se, että siihen on Raamatussa viitteitä useammassakin kohdassa, niin Jeesuksen puheissa evankeliumeissa, kuin myös Paavalin kirjeessä heprealaisille sekä Johanneksen ilmestyksessä. Myös Enokin kirjasta löytyy siihen viittaus.
Entä usein Saatanaan sekoitettu "Lusifer"? Se oli alkuperäisessä tekstissä nimeltään Hailel Ben Shahar* (Raamatun latinannoksessa se lempinimekseen Lusifer), joka puolestaan oli nelissiipinen kerubi, mikä siis osaltaan todistaa sen, ettei Saatana ja Lusifer ole sama entiteetti.
Joskin kummankin tyypin enkelit ovat korkealla enkelten hierarkiassa. Tämä sopii sikäli Saatanaan, että sehän oli taivaallinen syyttäjä, kun taas kerubit assosioituvat enemmänkin korkeisiin, joskin alkuperäisiin langenneihin enkeleihin, eli Valvojiin. Siinä missä Saatana syytti, piti Valvojien puhua hallitsemiensa kansojen puolesta Jumalalle Taivaassa - esim. seuraava Enokin kirjan 15 luvun ote:
Ja Hän vastasi ja sanoi minulle, ja minä kuulin Hänen äänensä: "Älä pelkää, Eenok, sinä oikea mies ja oikeuden kirjoittaja: tule tänne ja kuule ääneni. Ja mene, sano taivaan Vartijoille, jotka ovat lähettäneet sinut puhumaan heidän puolestaan: "Teidän pitäisi puhua ihmisten puolesta eikä ihmisten teidän puolesta: Miksi olette jättäneet korkean, pyhän ja ikuisen taivaan, ja maanneet naisten kanssa, ja saastuttaneet itsenne ihmisten tyttärien kanssa ja ottaneet itsellenne vaimoja, ja tehneet kuin maan lapset, ja saaneet jättiläisiä pojiksi?
* Nimen voi kääntää: Shahar nimisen kaananilaisen jumaluuden poika nimeltä Hailel. Shahar itse oli Elin poika ja hänen sisaruksensa oli Shalim - lisää kyseisestä uskonnosta ja universalismeista tässä tekstissä.
Osa 2. Esikuvallista
Huomioitavaa on, että tässä tekstissä käärmeeksi sanottiin Azazelia, joka ei ole siis Saatana, eikä voikaan olla, sillä se oli vielä tuolloin taivaassa taivaallisena syyttäjänä.
Samoin puhutaan myöskin Yahoelista, enkelistä joka on siis Azazelin vastaparina ja taivaallisena oppaana Abrahamille. Muissa kirjoituksissa tätä entiteettiä ei juuri tunneta, paitsi eräässä kommentaariteksteissä, joissa häntä pidetään serafien johtajana. Hänet on myöskin tulkittu arkkienkeli Mikaelin yhteistyökumppaniksi - voisiko kyseessä kenties olla muoto arkkienkeli Phenuelin nimestä? Kyseinen enkeli on yksi neljästä arkkienkelistä, ja hän myöskin oli se joka paini Jaakobin kanssa.
Miksi näin, miten tämä näennäinen ristiriita siis on selitettävissä?
Kirjassa on täten dualistinen lähestymistapa, joten Azazel vaikuttaisi olevan jopa eräänlainen kollektiivi kaikkinaisia pahiksia, kun taas Yahoel myös näyttäisi olevan komposiitti kahden suuren arkkienkelin välillä, eli kollektiivi hyviksistä. Enokin kirjassa Rafael oli se joka sitoi Azazelin ja Uriel oli se joka oli taivaallinen opas. Toobitissa puolestaan Rafael antoi ohjeet Asmodeuksen karkottamiseen ja Uriel on ollut opas muissakin teoksissa kuin Enokissa - ja näiden tuntomerkkejä kantaa Yahoel.
Kyseessä on kun kerran ilmestyskirjallisuus, joka oli yllättävän yleinen kirjallisuuden laji, mutta jonka edustajista on Raamatun kaanoniin päässyt vain Johanneksen teos. Tämä mahdollistaa sen, että kirja olisi - ainakin osin - symbolinen.
Niinpä jos ja kun kirjoitus on ajalta kun Saatana ei vielä ollut langennut, eikä sitä siksi vielä oltu tunnistettu käärmeeksi, oli siksi Azazel se enkeli jota tuolloin pidettiin pahan henkilöitymänä; niin hyvässä kuin pahassakin on Raamatussa käytössä esikuvat. Näistä Jeesus edustaa hyvää, ollen se suurin ja merkittävin, mutta myös pahalla on omansa, joissa kukin edeltäjä ennustaa sen viimeisen kohtaloa. Esim. Azazel toisaalta kuvataan Abrahamissa myöskin 7 päisenä lohikäärmeenä, joka on Ilmestyskirjassa tuttu peto ja lohikäärme.
Tämä teoria pätee myöskin Leviatanin kohdalla, joka oli suuri käärme ennen paratiisin käärmettä, aivan kuten käärme Raamatun lopussa palasi tarkoittamaan taas kerran suurta käärmettä (Leviatan viittauksia oli tässä välissäkin, jolloin se symboloi Egyptiä tai esiintyi omana itsenään).
Tässä Leviatan-teema Abrahamin ja Raamatun Uuden testamentin kesken:
Abrahamin ilmestys 5 ja 6:
Ja enkeli, jonka Hän oli lähettänyt, tuli luokseni ihmisen kaltaisena, ja tarttui minua oikeasta kädestäni ja asetti minut jaloilleni ja sanoi minulle: ’Seiso, Aabraham, oi sinua rakastavan Jumalan ystävä, älä anna ihmisen vapinan tarttua sinuun! Sillä katso, minut on lähetetty luoksesi vahvistamaan sinua ja siunaamaan sinua, sinua rakastavan Jumalan nimessä, taivaallisen ja maallisen Luojan nimessä. Ole peloton ja kiirehdi hänen luokseen. Minun nimeni on Jooel, sen antoi Hän, joka liikuttaa niitä, jotka ovat olemassa kanssani seitsemännessä taivaassa, sanoin kuvaamattoman nimen voimassa, joka on minussa. Minä olen se, joka on annettu hillitsemään Hänen käskynsä mukaan uhkaavia Elävien Kerubien hyökkäyksiä toisiaan vastaan, ja opettamaan niille jotka kantavat Häntä ’ihmisen yön seitsemännen tunnin laulua.’
Minut on määrätty estämään Leviathania, sillä jokainen, yksikin hyökkäys ja jokaisen matelijan yksikin uhka on minulle alamainen. Minä olen se, jolle on annettu tehtäväksi vapauttaa manala ja hävittää hänet, joka katsoo kuolleita. Nyt minut on lähetetty siunaamaan sinua, ja maata, jonka Ikuinen, jota olet kutsunut, on valmistanut sinulle, ja sinun tähtesi olen suunnannut kulkuni maan päälle.
Vrt.
2.Tessalonikalaiskirje:
2:6 Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
2:7 Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää
(Mielenkiintoisena huomiona on nimityksen "laiton" käyttö tässä yhteydessä - se oli eräs Belialin nimistä. Kyseinen demoni mainitaan Bibliassa, 1700-lukulaisessa Raamatussa useaan kertaan, mutta uudemmista käännöksistä sen nimi on jätetty vain yhteen kohtaan. Tältä pohjalta voidaan sanoa, että sota henkivaltoja vastaan tulisi ottaa paljon aiempaa kirjaimellisemmin, sillä näiden kiertoilmausten kohdalla kyseessä on juurikin hyvien ja pahojen henkivaltojen sota).
Näin voikin olla, että tässä tekstissä on yhdistynyt selvä kuvaus siitä mikä paratiisin käärme oli lajiaan, mutta muu oli symbolista, eikä vielä täydentyneen ilmoituksen mukaista. Esim. Biblegateway sanoo, että kyseinen kirja on koostettu useasta eri lähteestä ja on samalla eräänlainen kommentaari ("From its ambivalent theology at this point some have concluded that various sources were used in its compilation.")
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti