"Oi, Jumala, Aamusi On Täydellinen. Ihmiset Ovat Elossa Maailmassasi. Voin Kuulla Pienet Lapset Hississä. Lentokone Lentää Halki Alkuperäisen Sinisen Ilman. Suut Syövät Aamiaista. Radio On Täynnä Sähköä. Puut Ovat Erinomaisia."
On alkanut vaikuttamaan siltä että noin parin kuukauden mittainen "alkuviikon uniprobleemaputki" on alkanut viimein hellittämään. Heräsin kepeämielisenä ja hyvin levänneenä tiistaiseen aamuun, eikä maanantaikaan ollut niin hirveä päivä (se yleensä on aivojen paluu takaisin arkeen, eikä se koskaan onnistu helposti). Samoin krapula tuntui olleen leuto, kun kokeellisesti heti tultuani kotiin otin parit vitamiinit ja muut ainekset (mm. puhdistavia yrttejä sisältävän tabletin poikineen) sekä runsaasti vettä ja vedin peiton korviin. En jäänyt kukkumaan, tupakoimaan tai juopottelemaan illan päätteeksi. Vaikutti toimivan, ja jos asia on niin ollakseen en pane pahakseni jos siitä tulee vielä perinne.
Mitä tuosta kyseisestä illasta on sanottava on muutamakin asia. Olin päättänyt lähteä kokeilemaan Senssiä jossa joskus nuoruusvuosina oli tullut riekuttua. Nyt tuo The Erotic Hole Of Hell oli tullut takaisin.
Sitähän en lainkaan usko että me ihmiset olisimme simpanssien serkkuja, eli siis apinoista kehittyneitä (tai tarkemmin sanoen, että olisimme muodostuneet jostain mystisestä, sammakkomaisesta alkuhirviöstä jonka perillisiä ovat myös simpansiinit - tämän teorian kauneus on siinä että kukaan siihen uskova ei ota huomioon että puuttuva lenkki on puuttuva lenkki, vaan siitä huolimatta se on todiste jonka totena pitäminen ei ole uskomista vaan "tiedettä" - wow), mutta täytyy myöntää että minut sai voimakaan skeptismin valtaan kun tässä nimenomaisessa anniskeluravintolassa johon on pitkät jonot ja edulliset juomat huomasin "mielenkiintoisen" ilmiön. Ne ovat nämä varhaisissa parissakymmenissä olevat nuoret miehet. Kun he kiihtyivät aggressiiviseen kiihkoon, he ryhtyivät rummuttelemaan rintakehiään, vaihtelivat hypähdellen tukijalkaa, kiljahtelivat kiihtyneinä iskusanontaa: "U-u-uh-a-a-A-AAAH!" Tämä tapahtui erityisesti jos he olivat törmänneet johonkin toiseen hedelmällisyyden tavoittaneeseen lajitoveriin jonka tunnisti ns. amisviiksistä, jotka siis ovat tummahko untuvakerros ylähuulen ympärillä. Heidän kasvoiltaan saattoi lukea: "Minun on pakko saada tänään, tai tapella yrittäessäni sitä!" Minä tosin en joutunut tuollaisen kohteeksi, lähinnä todistin itseeni kohdistuvaa hämmästynyttä, lähes henkilökohtaisella tasolla loukkaantunutta tuijotusta parissa harvassa tapauksessa (en ole kylläkään varma eräästä tapauksesta, hän oli tulossa kiihtyneenä suuntaani ja joku typy selitti hänelle kiivaasti jotain kunnes he vaihtoivat kurssia ja tilanteen yltyminen loppui) - mutta kyllä sitten vastavuoroisesti havaitsin joidenkin muiden kohdalla tulleen hieman kiihtyneempiä konflikteja. Oli miten oli, jonkun piti pitää huolta typyköistä, samalla kun alfauroksen osaan pyrkivät tulevaisuutemme toivot taistelivat.
Mutta entä sitten ne naiset? Kun menen johonkin uuteen paikkaan, on minun hieman nuuhkittava nurkkia ja kartoitettava koordinaatteja. Joten heti alkuun liikun kuin ADD-henkilö huvipuistossa, ja hädin tuskin olen paikallani. Sitten kuitenkin ajanmyötä asetun, ja rentoudun olemaan valtiomiesmäisessä pöhnässä jossain sopivalla paikalla - ehkä jopa pistän jalalla hieman koreasti, ikään kuin malliksi? Tässä tapauksessa kun nojasin kaiteeseen kävi vierelläni aluksi yksi "kottarainen", ja huomasin että mielensä käsiä silti syyhysi olla kosketuksissa minun sosialisointini kanssa. Kuitenkin pian hänet korvasi toinen, ja minä sanoin hänelle että älä viitsi hypätä tältä kaiteelta alas, hän riemastui siitä ja olikin epäilemättä kiihkeä ihminen. Hän sanoi olevansa Tarja Halonen, minä sanoin että hän on Mauno Ahonen (se johtui hänen muodikaista imagolaseista, joiden sanoin myöskin jarruttavan hänen putoamistaan jos hän todellakin hyppäisi). Myöhemmin sitten kun istuin toisessa sijainnissa, tuli luokseni nuori ja nätti nainen joka etsi laukkuaan, hän kehui minun hienoja pulisonkejani ja vielä lisäsi, hymyillen, että olen juuri sen näköinen mies jollaisiin hän ihastuu. Respect! - Näin myös natsimarketin kaunotarta, hän näki myöskin minut. Kesti hetken aikaa tajuta, että hänhän oli tullut ilmeisesti perässäni siihen osaan baaria jossa päätin ottaa huokean hintaisen lonkeron - virkistykseksi! Siinä hän istuskeli melkein vieressäni, mutta hetkenä jolloin aloin aktivoitua tuli sitten joku suuri rakastaja, ja minä jäin nuolemaan lonkeroani haikeana, miettien tulevia kauppareissuja.
Mitäs muuta? Niin Operation Death Metal Hero starttasi eilen. Sen lisäksi myös sain kirjoitusprojekteja edistymään oikeaan suuntaan. Kun taas mikä on tämän musiikkiprojektini laita, niin operaationihan on siis sellainen että päätin tehdä death metalia, ehkä enemmän ehkä vähemmän, ehkä jopa albumillisen. Kyseinen, edelleenkin kuuntelussa oleva, musiikin lajihan on ollut jo iät ja ajat lähellä sydäntäni, myöskin haave sen tuottamisesta, soittamisesta ynnä säveltämisestä. Kun aloin kuuntelemaan kyseistä musiikkia ymmärsin niiden asioiden päälle lähinnä yhtä paljon kuin mitä sika ymmärtää ihastellessaan hienoa kiiltävää lusikkaa, nyt Luojan kiitos, ovat puolestaan asiat paremmin kun on sentään kotistudio ja ehkäpä hieman karttuneempi osaaminenkin. Ensimmäisestä biisistä, joka kieltämättä omaa niitä elementtejä jotka tekevät näinkin neitseellisestä projektista merkityksellisen, sanottakoon sen verran että siitä on kokolailla valmiina noin puoli minuuttia, ja arvioin sen olevan noin kolmasosa tuon kappaleen kestosta. Tyyli on pääasiassa brutaalia ja särmikästä death metallia häivähdyksellä stoner rockia -, eikä todellakaan mitään melodeath-pippelöintiä joka olisi moukkamaista toteuttaa tälläisessä projektissa - etenkin näillä taidolla. Joka tapauksessa tuote tässä vaiheessa jo potkii ja rykii niin lujaa että minulla on erittäin lupaava mieliala jatkosta. Voihan olla, että se on jo seuraavaan Home Studion lähetykseen valmis. Nimi on nerokas, ja tihkuu mustaa huumoria, kertoo joko jotain kappaleen nimestä tai sitten ystävästäni joka nauroi pirullisesti sen kuultuaan. Niin, ja promokuvien ottamisesta ollaan sovittu J:n kanssa, samana päivänä kun hän sai studiosalamat kun minä sain demoa valmiimmaksi. Eikä myöskään pidä unohtaa että hankin varta vasten punamustavalkoisen flanellipaidan (valtuutettu grunge- ja death metal-vaate jollaista käytin myös vuosina jolloin tutustuin tuohon jaloon musiikin lajiin) ja kun teen musiikkia pidän myöskin hiukset auki.
- Soittakaamme vielä siis tänäänkin death metallia, ja kirjoittakaamme toivorikkaita, eksistentialistisiakin, kirjoja! Kiitos.
PS. Ns. Saksalaiskonflikti ratkesi pitkällisten neuvottelujen päätteeksi eilen. Keskustelut kuumenivat niissä määrin, että väärinkäsitykseen vedonnut ja tempaustani vittumaisena pitänyt teutoonitar ehti jo jossain vaiheessa poistamaan minut naamakirjastaankin, mutta minä olin taipumaton ja rajani tunteva, ynnä tarvitsematon (Kik kuvailee minua, joskin pilke silmämunassa, näiden ominaisuuksieni johdosta "paskaksi jätkäksi" tai sanoo että olen "jotenkin niin ,aaargghh, vittumainen" - mutta tuo sopii kuvaukseksi, vain, jos minulla on siihen aihe ja sopiva yllyke, olen ehkä jääräpäinen ja rajatietoinen, mutten paha ihminen). Kuten siis sanottua, nousi lopulta rauha ja sopu osapuolten välille. Intesiteettiä lisäsi se, että pian kun neuvottelumme oli alkanut, ilmestyi paikalle kolmas osapuoli eli Kik "Punatukkainen tyttö" Lindström ja sain huomata että olin kahden kiivaan naisen ristitulituksessa ja kuulustelussa osallisena. Kik tivasi että miksi minä en koskaan aloita keskusteluja, vaan aina hän on se jonka pitää tehdä aloite. Neiti kuitenkin rauhoittui kun kerroin että minulla on vatsa kiukkuisen kipeä ja joudun vastaamaan nyt kahden neidin kuulusteluihin! Todellakin, mikään ei ole mukavampaa kuin tuskaisen painostava olo henkisesti ja fyysisesti. Kun lopulta savu oli laskenut, puhuin Kikin kanssa pimpistä ja sen kosteusasteista, ja tokaisin että en tarvitse parisuhdetta sillä riitoja naisen kanssa saa aikaan ilman seurustelua ja sovintoseksin korvaa oivallisesti puhuminen vaginasta. Sitä aikamme naureskeltuamme poistuin takavasemmalle, kuuntelin Alan Wattsin podcastin ja otin piikkimattohoidon etu- ja takapuolelle.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Home Studio - 10 - Dekadi
Home Studio – 10 - Dekadi
Locust Toybox: Ready Now
Theme
Gobkooh: Shake it mama
Segmentti 1.
- Tervetuloa! Saisiko olla dekadillinen dekadenssia?
- Google
- Anathema
- (Artist) Bitches
Mr Xeima: Se7en (Collage of Hieronymous Bosch w/ Homage To Dying Lover) Mix
Segmentti 2.
- Infoa Täydellisen Järjestelmän blogista
- Apurahat ja suomenruotsalaiset – MITÄ VITTUA?!
- Ilmainen vinkki #1: Jokaiselle joka pyrkii kirjailijaksi apurahojen turvin!
- Mamukysymys
- Jyrki Katainen
- Kokoomus ja oligarkit
- Astrid Thors
- Hyvää bisnestä ei voita mikään!
- Ei poliittisesti epäkorrektia, vaan vielä pahempaa: Matematiikkaa!
Goresoaked: Burning Purification Ritual
Segmentti 3.
- Ovatko ajat sittenkään muuttuneet?
- Veikko Ennala
- Jokin ihmisessä
- Varhainen maskulistisuus
- Ilmainen Vinkki numero #2: Miten selvitä riidoista naisen kanssa!
- Ester Vilar
- Blogin ja Home Studion mielipiteet eivät ole bändien mielipiteitä/
Bändien mielipiteet eivät ole blogin ja Home Studion mielipiteitä
Margin of Safety: Soft Edges (LIVE)
lauantai 27. helmikuuta 2010
Nautin Suuresti Tästä
Tämä minun piti julkaista jo hetki sitten. Ensin päätin että ei, mutta sitten tein kompromissin ja sensuroin sisältöä jonkin verran, mutta tietysti jätin mitä epäilyttävimpiä vastenmielisyyksiä mukaan!
***
Kaupan rotunainen samassa baarissa missä minäkin. Tämä paikka on Bop-pills. Miten merkilliseksi tälläinen löytö voidaan luokitella? Hän tanssi ne uljaat hiukset aukinaisina, hänen kaupallinen univormunsa oli vaihtunut nyt läpikuultaviin vaatteisiin, mustiin sukkahousuihin ja lyhyisiin kuumiin housuihin. Tälläkin rotunaisella on se puoli että hänen päänsä muoto on hyvin provokatiivinen. Miten voisin kuvailla sitä? En voi, se on sellainen pieni ja sievä, jonka keskellä luonteenomainen nenä vain on, se osoittaa eteenpäin tavalla jolla sen viesti ei jää epäselväksi. Naiset jotka ovat rotunaisia ovat tulleet huomatuiksi kyllä elämässään, ja jos nyt 2 000 000:s mies kehuu heidän fyysistä genetiikkaansa, ei se ole mitään mikä veisi miestä kuuhun, mutta siitä syystä tätä kaikkea pohdintaa voidaankin pitää hyvin vilpittömänä ja avoimena, kaikessa sen lopputuloksetomuustietoisuudessaan. "Ensimmäisen rotunaisen" muistan nähneeni nyt jo poistetulta korokeelta. Hän tanssi kaverinsa kanssa, hänellä oli jonkinlainen hihaton paita, tummat pörröiset hiukset, suuret korvarenkaat ikäänkuin varmistuksena siitä mitä on tiedossa, paksut huulet ja silmät jotka paloivat kuin musta liekki. Muistan vielä miten hän työnsi perseensä taaksepäin ja kasvonsa eteenpäin, hymyillen runsaiden huuliensa kanssa ystävättärelleen musiikin soidessa kuumeisena. Jokin minussa sanoi, kuiskasi tietoiselle mielelleni: Minun. Mikä näitä kahta sankaritarta yhdistää on jokseenkin koleerinen luonne, joka innostuessaan avautuu ja räiskähtelee. "Hey I'm on my way, on a journey outta this world, hey I'm on my way, on a journey outta this world, traveling through the vortex to the center of a girl" – Which I enjoy greatly!
Tanssitin tuossa samaisessa paikassa kahta saksalaista naista. Oli taas se aika kun olin saksattarien kanssa liikenteessä kuultuani teutoonisen kutsuhuudon. Kuitenkin tällä kertaa emme selvinneet täysin vaurioitta. Annan nyt oppitunnin saksalaisen naisen luonteenlaadusta – siinä missä kokemukseni mukaan parhaiten euroopasta edustaa ns. Modernia naista, toinen toistaan erittäin tarkasti muistuttaen ovat niin ruotsalainen, norjalainen ja suomalainen nainen (venäläinen omaa samaa varauksellisuutta mutta hymyilee jos näkee sinut mieleisekseen sinun katsoessa häntä hieman liian pitkään). Mutta saksalainen nainen voi olla wehrmacht kun menet hänen kanssaan ulos, yleensä heissä on sitä tulta mikä pääosin on sanottu esiintyvän vain eteläisen euroopan naisissa (italialaiset ja espanjalaiset naiset ovat huolettoman suoria ja eivät todellakaan epäröi ilmaista itseään, muistan vieläkin miten tärkeänä esim. Martina piti suukottelua kommunikoinnin osana, hänen osoittaessaan pettymyksensä siitä kun ei sellaista kuulunut – samalla on ymmärrettävä ettei tätä ole lupa pitää takeena mistään) ja mitä siis tähän tuleen tulee se näkyy esimerkiksi verbaalisina sivalluksina joita he pistävät epäröimättä kun sellainen tuntuu olevan tarpeen (jostain syystä naiset tykkäävät kertoilla minulle näitä henkilökohtaisia sankaritarinoitaan, kuinka he ovat osoittaneet valtansa jollekin, vai onko niin että urosleijona vain vetää tälläisiä naarasleijonia puoleensa?) muistan miten molemmat tuon iltaiset neidot ovat kertoneet minulle näistä esimerkkejä. Minä ja se toinen saksatar tanssimme niin että välillä pidimme toinen toistamme kädestä..mutta siten että reitemme oli haaroväleissämme, jolloin sukuelimemme hankautuivat kiihkeästi, vanhan koulun opin mukaisesti, toinen toistamme vasten. Aivan vierellä oli rotunainen seurueineen ja kaikki tuntui olevan jotenkin irrelevanttia. Joka tapauksessa toinen heistä päätti sitten antaa sellaisen paskatestin minulle, että se oli sama kuin saisit suun täydeltä kananmunapierua nieltäväksi. Aluksihan me olimme taas kerran vauhdissamme, kuvia oteltiin missä hän pussasi minua ja minä häntä, mutta kuten tuo luonteenlaatu voidaan määritellä niin silloin kun se pääsee kerryttämään vittumaisuuskerrointa ei se järin ilahduta. He puhuivat ja kuiskuttelivat saksaksi jota en ymmärrä kyllin hyvin, ja minä sanoin “Hey come on!” ja hänen ystävättärensä joka on hyvin ystävällinen minulle (tanssimmehan sen ns. Esileikkitanssin) alkoi kertoa englanniksi että meidän neitimme on nyt iskenyt silmänsä johonkin portsariin. Minä sanoin siihen että no mene toki kysymään, en usko että saat pakkeja sillä portsarit ovat kiimainen luonnonvara. Ystävär sanoi tähän “O-oh!”ja kun hetki oltiin asiasta keskusteltu tuli ilmi ettei oikeastaan tuota kyseistä suurta rakkautta lupaavaa urhoa näkynyt koko baarissa, mutta kuitenkin sellaisen piti olla olemassa ainakin edellisessä asianyhteydessä. Tuli kuin tulikin lopulta valomerkin jälkeen tilanne jossa minä, ja vittumaisella tuulella ollut teutoonitar jäimme kahden, hän sanoi minulle että menee vessaan ja että minun tulisi jäädä odottamaan häntä. Hän meni, mutta minä lähdin litomaan ikään kuin kiitollisuutta osoittaakseni. Nainen kyllä soitteli minun perään, ja puhelumme meni siten että hän kysyi missä olen ja minä sanoin “I'm on my way..” ja hän kysyi onko kaikki ok, johon sanoin että nyt kun olen täällä (enkä siellä) on kaikki ok ja pian lopetimme yhdessätuumin puhelumme. On mielenkiintoista nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa meidät.
[Eräässä vaiheessa iltaa, Bluesbarissa, minä ja eräs puoliammattilainen muusikko muistelimme laivareissujamme. Hän kertoi miten oli lähtenyt kesken arjen kaverinsa mukaan, niin että kumpainenkin olivat unohtaneet rahat kotiinsa. Tämä johti siihen että he ymmärsivät ettei heillä rahat riittäisi mihinkään. He siis päättivät ostaa noin 8 € edestä olutta - sillä rahalla joka heillä enää oli, ja päättivät juoda sitä niin paljon että se riittäisi läpi yön (pohjien virka). Niinpä bluestähtemme muisteli kuinka ensin sammui hänen kaverinsa, sitten hän, ja heidän laivareissunsa meni hytissä torkkuen. Minä puolestani muistan reissun Mr. Tinglen kanssa, kun hänen avionsa kriisiytyi. Hän sanoi että "ottaa sen lehmän auton"; joten hän oli seuraavana aamuna minun oveni alla kaasuttelemassa pikkupösöllä. Menimme pikaista vauhtia kohtia Turkua ja myöskin me vähävaraiset ressukat huomasimme ettei tullut eväitä mukaan. Meidän piti sentään säästää. Kävi niin että söimme suolakeksejä hytissä nälkäämme ja joimme tax-freesta irronneita juomia janoomme. Myöhemmin kun menimme yökerhoon, minä puoliksi kierin rappuset alas. Voi vain kuvitella hyvinpukeutuneen herrasmiehen vyöryvän hajamielisen näköisenä rappusia alas. Molemmat nauroivat tuota kaikkea kyyneliensä lävitse.]
Juhannos von der Gerberöösin kanssa krapulakeskustelut tietysti olivat sitä itseään, niin homoseksuaaliselta kuin se kuulostaakin niin hänen kanssaan synkkaa hyvin tuo yhteenkirjoittaminen – varhaiset Delirium Diaryt ovat minulla varastossa, ja joskus oli jopa puhetta niiden esiintuomisesta ynnä kuvittamisesta, vaikka nyt on selvää että molemmat ovat kehittyneet niistä ajoista. Mutta sanotaan nyt vielä näin, että minua ei enää haittaa kuunnella tai lukea (ehkä vähän kuitenkin!) vanhempaa materiaaliani, sillä jostain syystä olen oppinut nauttimaan kaiken progressiivisuudesta, kuin jostain seikkailusta jonka eri vaiheita on jännä seurata. Juhannos oli mennyt väärään bussiin ja joutunut kipuamaan Kalevankankaan hautausmaan lävitse kohti kotia. Matkalla oli tapahtunut ylen antoisaa aktiviteettia, kylmyyden pureutuessa luuytimiin saakka. Samalla minä olin odottanut kyytiä yhden pohjalaisen naisen ja yhden VR:n duunarin kanssa, jolla epäilemättä oli hyvänlainen sydän ja halu tulla hyväkstyksi (en vieroksu tälläisiä ihmisiä), me olimme kuin korpisoturit jotka kertoilivat toisilleen sen minkä jokainen huomasi: Sää oli kylmä kuin ryssän helvetti! Juhannos tietysti arveli että olimme halailleet toisiamme lämmöksi, johon vastasin että me koskettelimme pääsääntöisesti toistemme genitaaleja, se piti meidät lämpöisinä. Voitko kuvitella meidän istuneen rivissä samalla kun huomaamatta tapahtuu hierontaa joka johtaa penisten jäykistymisiin ja tussun tihkumiseen? Kysyin myös Juhannoiselta että tuliko hänelle kertaakaan lähes vastustamaton mieliteko sekaantua tuoreisiin kuolleisiin, kun hän samoili hautausmaalla. Jatkoin sanoen että oli kylmä ja yö, ja sinä hautausmaalla, joten sekaantuminen johonkin alle kuukauden haudassa “kypsyneeseen” nuorikon ruumiiseen tuskin enää tuntui vaihtoehdolta, vaan ratkaisulta. Juhannos, ehkä kiihottuneena ehkä loukkaantuneena, vastasi että hautuumaa oli menossa kiinni koska valomerkkikin oli jo tullut. Kerroin ymmärtäväni häntä tässä asiassa täysin, sillä se ei ole nekropedofiilille helppo tilanne kun alaikäisen alle kuukauden haudassa ollut ruumis flirttailee eikä sille asialle voi tehdä enää mitään! Jos SuPo seuraisi keskustelujamme, heillä olisi paljon avoimia kysymyksiä esittää? Juhannos vaihtoi puheenaihetta kysyen tiedänkö että pohjoisella rodulla on kehossaan soluja joilla tuottaa lämpöä, mutta olimme yhtä mieltä ettei silti tarpeeksi jotta emme tuntisi tuota kylmyyttä joka oli uskomaton tuona yönä, niin uskomaton että Juhannos oli miettinyt miltä hän näyttää aamulla kun häneltä on amputoitu niin nenä kuin myöskin sormet. Sinä rakas lukija voit jutuistamme päätellä miten ankara krapula meillä on, sisäisten ristiriitojen nostaessa kitkalämpötilaa miljoonakertaiseksi! Minusta tuntuu että minun pitää tässä vaiheessa kertoa se puoli minkä havaitsin itsestäni, eli että olen joko maailmaan vankasti osaa ottava “idealisti” tai sitten sen täydellisesti unohtava romantikko, olen alkemistinen avioliitto josta nautin suuresti, kiitos.
Kun olin matkalla kaupunkiin oli samalla matkalla myöskin anarkistipariskunta, kaksi punkkaria. Nätti tyttö, hän katsoi minua vielä kun lähdin ja mietti oliko tehnyt vallan väärän valinnan? Tyttö löi poikaa kurkkuun, ja anarkistinen asenne joutui koetukselle kun äkkiseltään nainen pahoinpiteli miestä. Pidin tilannetta esimerkillisenä ja huomattavana kaiken kaikkiaan – anarkismi on keinotekoinen paluu barbarismiin joka liukenee lopulta omaan mahdottomuuteensa, ihminen ei voi muuta kuin toimia luontaisesti järjestäytyen yksilönä, jotkut jopa täysin yksilöllisyytensä sulauttaen joukkosieluun. Mutta kun järjestelmä on epätäydellinen on lopputulos myöskin sen mukainen.
Neiti Tubbs pisti minulle lauantaina viestin että meidän pitäisi mennä nyt kahville koska hän on lähdössä jotakuin pian kaukomaille, ja meidän kyllä pitää tavata sitä ennen. Koska hän ei metropoliittina ole hankkinut tähän maahan omaa autoa, hän lainaa sitä isältään nimeltä Maukka. Sanoin hänen autonlainavaraukseensa että kyllä minun nimen kuullessaan Maukka lainaa autoa, eikä siinä kaikki, hän innostuu siinä määrin että tarjoaa luottokorttinsa meidän iloksemme! Tätä Tubbs nauroi kuten vain verevä nainen nauraa kuin ympäriinsä loiskehtiva järvi lähellä pyhää maata. Nautin tästä kaikesta suuresti!
PS. Saksalaisepisodi on jatkunut nyt viikon. Valtakunnansovittelijan virassa on toinen tytöistä, joka kertoi ettei Tinaa paljoa huvittaisi odottaa milloin minua kiinnostaa puhua asiasta, johon sanoin: "Se on hänen ongelmansa." Asiasta raportoidaan, jos raportoidaan, vain tässä osoitteessa. Huomenna uusi Home Studio, kuuntele se ja ole kerrankin onnellinen!
***
Kaupan rotunainen samassa baarissa missä minäkin. Tämä paikka on Bop-pills. Miten merkilliseksi tälläinen löytö voidaan luokitella? Hän tanssi ne uljaat hiukset aukinaisina, hänen kaupallinen univormunsa oli vaihtunut nyt läpikuultaviin vaatteisiin, mustiin sukkahousuihin ja lyhyisiin kuumiin housuihin. Tälläkin rotunaisella on se puoli että hänen päänsä muoto on hyvin provokatiivinen. Miten voisin kuvailla sitä? En voi, se on sellainen pieni ja sievä, jonka keskellä luonteenomainen nenä vain on, se osoittaa eteenpäin tavalla jolla sen viesti ei jää epäselväksi. Naiset jotka ovat rotunaisia ovat tulleet huomatuiksi kyllä elämässään, ja jos nyt 2 000 000:s mies kehuu heidän fyysistä genetiikkaansa, ei se ole mitään mikä veisi miestä kuuhun, mutta siitä syystä tätä kaikkea pohdintaa voidaankin pitää hyvin vilpittömänä ja avoimena, kaikessa sen lopputuloksetomuustietoisuudessaan. "Ensimmäisen rotunaisen" muistan nähneeni nyt jo poistetulta korokeelta. Hän tanssi kaverinsa kanssa, hänellä oli jonkinlainen hihaton paita, tummat pörröiset hiukset, suuret korvarenkaat ikäänkuin varmistuksena siitä mitä on tiedossa, paksut huulet ja silmät jotka paloivat kuin musta liekki. Muistan vielä miten hän työnsi perseensä taaksepäin ja kasvonsa eteenpäin, hymyillen runsaiden huuliensa kanssa ystävättärelleen musiikin soidessa kuumeisena. Jokin minussa sanoi, kuiskasi tietoiselle mielelleni: Minun. Mikä näitä kahta sankaritarta yhdistää on jokseenkin koleerinen luonne, joka innostuessaan avautuu ja räiskähtelee. "Hey I'm on my way, on a journey outta this world, hey I'm on my way, on a journey outta this world, traveling through the vortex to the center of a girl" – Which I enjoy greatly!
Tanssitin tuossa samaisessa paikassa kahta saksalaista naista. Oli taas se aika kun olin saksattarien kanssa liikenteessä kuultuani teutoonisen kutsuhuudon. Kuitenkin tällä kertaa emme selvinneet täysin vaurioitta. Annan nyt oppitunnin saksalaisen naisen luonteenlaadusta – siinä missä kokemukseni mukaan parhaiten euroopasta edustaa ns. Modernia naista, toinen toistaan erittäin tarkasti muistuttaen ovat niin ruotsalainen, norjalainen ja suomalainen nainen (venäläinen omaa samaa varauksellisuutta mutta hymyilee jos näkee sinut mieleisekseen sinun katsoessa häntä hieman liian pitkään). Mutta saksalainen nainen voi olla wehrmacht kun menet hänen kanssaan ulos, yleensä heissä on sitä tulta mikä pääosin on sanottu esiintyvän vain eteläisen euroopan naisissa (italialaiset ja espanjalaiset naiset ovat huolettoman suoria ja eivät todellakaan epäröi ilmaista itseään, muistan vieläkin miten tärkeänä esim. Martina piti suukottelua kommunikoinnin osana, hänen osoittaessaan pettymyksensä siitä kun ei sellaista kuulunut – samalla on ymmärrettävä ettei tätä ole lupa pitää takeena mistään) ja mitä siis tähän tuleen tulee se näkyy esimerkiksi verbaalisina sivalluksina joita he pistävät epäröimättä kun sellainen tuntuu olevan tarpeen (jostain syystä naiset tykkäävät kertoilla minulle näitä henkilökohtaisia sankaritarinoitaan, kuinka he ovat osoittaneet valtansa jollekin, vai onko niin että urosleijona vain vetää tälläisiä naarasleijonia puoleensa?) muistan miten molemmat tuon iltaiset neidot ovat kertoneet minulle näistä esimerkkejä. Minä ja se toinen saksatar tanssimme niin että välillä pidimme toinen toistamme kädestä..mutta siten että reitemme oli haaroväleissämme, jolloin sukuelimemme hankautuivat kiihkeästi, vanhan koulun opin mukaisesti, toinen toistamme vasten. Aivan vierellä oli rotunainen seurueineen ja kaikki tuntui olevan jotenkin irrelevanttia. Joka tapauksessa toinen heistä päätti sitten antaa sellaisen paskatestin minulle, että se oli sama kuin saisit suun täydeltä kananmunapierua nieltäväksi. Aluksihan me olimme taas kerran vauhdissamme, kuvia oteltiin missä hän pussasi minua ja minä häntä, mutta kuten tuo luonteenlaatu voidaan määritellä niin silloin kun se pääsee kerryttämään vittumaisuuskerrointa ei se järin ilahduta. He puhuivat ja kuiskuttelivat saksaksi jota en ymmärrä kyllin hyvin, ja minä sanoin “Hey come on!” ja hänen ystävättärensä joka on hyvin ystävällinen minulle (tanssimmehan sen ns. Esileikkitanssin) alkoi kertoa englanniksi että meidän neitimme on nyt iskenyt silmänsä johonkin portsariin. Minä sanoin siihen että no mene toki kysymään, en usko että saat pakkeja sillä portsarit ovat kiimainen luonnonvara. Ystävär sanoi tähän “O-oh!”ja kun hetki oltiin asiasta keskusteltu tuli ilmi ettei oikeastaan tuota kyseistä suurta rakkautta lupaavaa urhoa näkynyt koko baarissa, mutta kuitenkin sellaisen piti olla olemassa ainakin edellisessä asianyhteydessä. Tuli kuin tulikin lopulta valomerkin jälkeen tilanne jossa minä, ja vittumaisella tuulella ollut teutoonitar jäimme kahden, hän sanoi minulle että menee vessaan ja että minun tulisi jäädä odottamaan häntä. Hän meni, mutta minä lähdin litomaan ikään kuin kiitollisuutta osoittaakseni. Nainen kyllä soitteli minun perään, ja puhelumme meni siten että hän kysyi missä olen ja minä sanoin “I'm on my way..” ja hän kysyi onko kaikki ok, johon sanoin että nyt kun olen täällä (enkä siellä) on kaikki ok ja pian lopetimme yhdessätuumin puhelumme. On mielenkiintoista nähdä mihin tämä kaikki vielä johtaa meidät.
[Eräässä vaiheessa iltaa, Bluesbarissa, minä ja eräs puoliammattilainen muusikko muistelimme laivareissujamme. Hän kertoi miten oli lähtenyt kesken arjen kaverinsa mukaan, niin että kumpainenkin olivat unohtaneet rahat kotiinsa. Tämä johti siihen että he ymmärsivät ettei heillä rahat riittäisi mihinkään. He siis päättivät ostaa noin 8 € edestä olutta - sillä rahalla joka heillä enää oli, ja päättivät juoda sitä niin paljon että se riittäisi läpi yön (pohjien virka). Niinpä bluestähtemme muisteli kuinka ensin sammui hänen kaverinsa, sitten hän, ja heidän laivareissunsa meni hytissä torkkuen. Minä puolestani muistan reissun Mr. Tinglen kanssa, kun hänen avionsa kriisiytyi. Hän sanoi että "ottaa sen lehmän auton"; joten hän oli seuraavana aamuna minun oveni alla kaasuttelemassa pikkupösöllä. Menimme pikaista vauhtia kohtia Turkua ja myöskin me vähävaraiset ressukat huomasimme ettei tullut eväitä mukaan. Meidän piti sentään säästää. Kävi niin että söimme suolakeksejä hytissä nälkäämme ja joimme tax-freesta irronneita juomia janoomme. Myöhemmin kun menimme yökerhoon, minä puoliksi kierin rappuset alas. Voi vain kuvitella hyvinpukeutuneen herrasmiehen vyöryvän hajamielisen näköisenä rappusia alas. Molemmat nauroivat tuota kaikkea kyyneliensä lävitse.]
Juhannos von der Gerberöösin kanssa krapulakeskustelut tietysti olivat sitä itseään, niin homoseksuaaliselta kuin se kuulostaakin niin hänen kanssaan synkkaa hyvin tuo yhteenkirjoittaminen – varhaiset Delirium Diaryt ovat minulla varastossa, ja joskus oli jopa puhetta niiden esiintuomisesta ynnä kuvittamisesta, vaikka nyt on selvää että molemmat ovat kehittyneet niistä ajoista. Mutta sanotaan nyt vielä näin, että minua ei enää haittaa kuunnella tai lukea (ehkä vähän kuitenkin!) vanhempaa materiaaliani, sillä jostain syystä olen oppinut nauttimaan kaiken progressiivisuudesta, kuin jostain seikkailusta jonka eri vaiheita on jännä seurata. Juhannos oli mennyt väärään bussiin ja joutunut kipuamaan Kalevankankaan hautausmaan lävitse kohti kotia. Matkalla oli tapahtunut ylen antoisaa aktiviteettia, kylmyyden pureutuessa luuytimiin saakka. Samalla minä olin odottanut kyytiä yhden pohjalaisen naisen ja yhden VR:n duunarin kanssa, jolla epäilemättä oli hyvänlainen sydän ja halu tulla hyväkstyksi (en vieroksu tälläisiä ihmisiä), me olimme kuin korpisoturit jotka kertoilivat toisilleen sen minkä jokainen huomasi: Sää oli kylmä kuin ryssän helvetti! Juhannos tietysti arveli että olimme halailleet toisiamme lämmöksi, johon vastasin että me koskettelimme pääsääntöisesti toistemme genitaaleja, se piti meidät lämpöisinä. Voitko kuvitella meidän istuneen rivissä samalla kun huomaamatta tapahtuu hierontaa joka johtaa penisten jäykistymisiin ja tussun tihkumiseen? Kysyin myös Juhannoiselta että tuliko hänelle kertaakaan lähes vastustamaton mieliteko sekaantua tuoreisiin kuolleisiin, kun hän samoili hautausmaalla. Jatkoin sanoen että oli kylmä ja yö, ja sinä hautausmaalla, joten sekaantuminen johonkin alle kuukauden haudassa “kypsyneeseen” nuorikon ruumiiseen tuskin enää tuntui vaihtoehdolta, vaan ratkaisulta. Juhannos, ehkä kiihottuneena ehkä loukkaantuneena, vastasi että hautuumaa oli menossa kiinni koska valomerkkikin oli jo tullut. Kerroin ymmärtäväni häntä tässä asiassa täysin, sillä se ei ole nekropedofiilille helppo tilanne kun alaikäisen alle kuukauden haudassa ollut ruumis flirttailee eikä sille asialle voi tehdä enää mitään! Jos SuPo seuraisi keskustelujamme, heillä olisi paljon avoimia kysymyksiä esittää? Juhannos vaihtoi puheenaihetta kysyen tiedänkö että pohjoisella rodulla on kehossaan soluja joilla tuottaa lämpöä, mutta olimme yhtä mieltä ettei silti tarpeeksi jotta emme tuntisi tuota kylmyyttä joka oli uskomaton tuona yönä, niin uskomaton että Juhannos oli miettinyt miltä hän näyttää aamulla kun häneltä on amputoitu niin nenä kuin myöskin sormet. Sinä rakas lukija voit jutuistamme päätellä miten ankara krapula meillä on, sisäisten ristiriitojen nostaessa kitkalämpötilaa miljoonakertaiseksi! Minusta tuntuu että minun pitää tässä vaiheessa kertoa se puoli minkä havaitsin itsestäni, eli että olen joko maailmaan vankasti osaa ottava “idealisti” tai sitten sen täydellisesti unohtava romantikko, olen alkemistinen avioliitto josta nautin suuresti, kiitos.
Kun olin matkalla kaupunkiin oli samalla matkalla myöskin anarkistipariskunta, kaksi punkkaria. Nätti tyttö, hän katsoi minua vielä kun lähdin ja mietti oliko tehnyt vallan väärän valinnan? Tyttö löi poikaa kurkkuun, ja anarkistinen asenne joutui koetukselle kun äkkiseltään nainen pahoinpiteli miestä. Pidin tilannetta esimerkillisenä ja huomattavana kaiken kaikkiaan – anarkismi on keinotekoinen paluu barbarismiin joka liukenee lopulta omaan mahdottomuuteensa, ihminen ei voi muuta kuin toimia luontaisesti järjestäytyen yksilönä, jotkut jopa täysin yksilöllisyytensä sulauttaen joukkosieluun. Mutta kun järjestelmä on epätäydellinen on lopputulos myöskin sen mukainen.
Neiti Tubbs pisti minulle lauantaina viestin että meidän pitäisi mennä nyt kahville koska hän on lähdössä jotakuin pian kaukomaille, ja meidän kyllä pitää tavata sitä ennen. Koska hän ei metropoliittina ole hankkinut tähän maahan omaa autoa, hän lainaa sitä isältään nimeltä Maukka. Sanoin hänen autonlainavaraukseensa että kyllä minun nimen kuullessaan Maukka lainaa autoa, eikä siinä kaikki, hän innostuu siinä määrin että tarjoaa luottokorttinsa meidän iloksemme! Tätä Tubbs nauroi kuten vain verevä nainen nauraa kuin ympäriinsä loiskehtiva järvi lähellä pyhää maata. Nautin tästä kaikesta suuresti!
PS. Saksalaisepisodi on jatkunut nyt viikon. Valtakunnansovittelijan virassa on toinen tytöistä, joka kertoi ettei Tinaa paljoa huvittaisi odottaa milloin minua kiinnostaa puhua asiasta, johon sanoin: "Se on hänen ongelmansa." Asiasta raportoidaan, jos raportoidaan, vain tässä osoitteessa. Huomenna uusi Home Studio, kuuntele se ja ole kerrankin onnellinen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
