Harvey Ashcombe

Join kossua johon olin sekoittanut tonicia ilta-auringon porottaessa sisään. Jostain syystä kevätkausi on alkanut kossulla, kuivaa valkoviiniä kaipaa märän punaviinin jälkeen, ahihihiohohha. Kun niin tekee, alkaa olemaan pikkuhiljaa pöllyissään, sitten tuiskeessa ja kun alkoi tuiskuttamaan soi minun puhelimeni. Juhannos.

Mies oli Porilaisen aka. Butterfacen kanssa liikkeellä, ja olihan siinä Panomieskin ja ilmeisesti hänen naisensa. “Juhannos käski kysyä sinulta että kuinka saadaan naisia” kysyin kun puhelin siirrettiin hänelle, se oli känninen soitto. Hän vastasi että ei osaa enää sanoa, ja että ne ajat ovat jääneet sillä hän on vieläkin sen Turussa tavatun naisen kanssa. Kysyin että onko se siis jokin mojo, ja hän sanoi että se on joku Austin Powers-juttu – niin saa naisia siis Turussa. Kerroin miten olen huomannut sen sillä aina kun hän parittelee, hän ulvoo tarzanin tavoin (he asuvat naapurustossani) mukana pätkä jossa Panomies onkin jo täysissä toimissaan http://www.youtube.com/watch?v=MwHWbsvgQUE .

Sitten puhuin heidän matkassaan olleen naisen kanssa. Sanoin hinttiäänellä että sano sille Juhannokselle että ei esitä kaverien kesken heteroa vaan on niin kuin kotona jossa se aina kuhertelee kanssani. Nainen nauroi niin että ei saanut muodostettua sanaakaan, ja tätä jatkui kauan.

Kun minun aikani lähteä kaupunkiin oli tullut, juoksin taas pysäkille uuden kierrosajan. Tapasin kaksi erikoista henkilöä. Tuon illan aiheena oli erikoisen oloiset ihmiset. Ärrävikainen palkanlaskijanainen joka ei ehkä ollut niin outo, mutta paikalla ollut mies oli outo muttei välttämättä pahalla tavalla lähinnä en osannut sanoa mihin hän pyrki. Bussissa minä ja ärrävikainen neiti matkustimme ja puhuimme palkkojen makselemisista, asunnoista ja baareista, enkä minä ollut silloin kenellekään vastuussa.

Tampereen ainoan enää pystyssä olevan metallibaarin jonosta poistuin ns. Luolabaarin jonka henkilökunta oli hyvin mukavaa sorttia, mutta suuri osa ihmisistä etäisiä, jäätäviä, pahansuopia kuin suoraan Kummelin Rumat Ihmiset kappaleesta jos ei muuta niin asenteeltaan.

Kun olin kusella, eräs rennon oloinen herrasmies tuli laarille ja kysyi: “Voinko kusta?” Vastasin myöntävästi: “Voitte kusta.” Siitä alkoi erikoinen spektaakkeli, joka oli tuon paikan jossa aika venyy ja ei tunnu loppuvan (uskomatonta, baari jossa odottaa sen sulkemista ja valomerkkiä) keskustelimme nimittäin kusemisen vaaroista. Monen on sanottu kusevan, missä iässä se oikein alkaa? Se alkaa yleisimmin siinä murrosiässä, jotkut aloittavat kusellakäymisen jo esipuberteettivaiheessa. Aina pitäisi miettiä mihin kusellakäyminen johtaa, sen seuraukset tuottavat häpeää koko perhekunnalle ja se on muutenkin vastenmielistä toimintaa kansalaisten keskuudessa. Loppua kohden hän ei enää ollut varma otinko koko jutun vakavasti, kun ilmestyin paikalle tuopin kanssa ja sanoini käyneeni kusella, mutta se on tässä ja se virhe hoituu juomalla – ilmestyin vielä huomaamatta hänen daaminsa takaa niin ettei daami nähnyt, mutta hän näki miten kummittelin tuopin kanssa.

Näin paikalla myös lajitoverin, miehen jolla oli puku, kysyin että kuvittelenko minä vaan vaiko onko täällä jotenkin kylmäävä tunnelma kun on puku (samalla joku nainen veti minua ponihännästä) ja hän sanoi että on, näemmä kauniit pojat eivät saa olla rauhassa vankiloissa eikä luolabaareissa. Taustalla soi Yö tai Popeda, yö jolloin sielut itkivät.

Kaksi tinaa, toinen Vagi-tina ja toinen Ema-tina. He nauroivat jutuilleni. Osa porukastaan katsoi hämmästellen, hieman vaikeroivina kun aloin huutamaan näitä nimiä vuoronperään, niin että sekoitin lopulta henkilöt. Tiinat nauroivat niin että tissit hölskyivät. Toisen näistä pikkusisko oli alunperin vetänyt minut heidän läheisyyteensä, kädestä pitäen, sitten hän myöskin veti minut pois jolloin tanssimme. Siellä luolassa tanssiminen oli minunlaiselle burleskitaiteilijalle pöyrisyttävän raadollinen ja vulgäärinomainen kokemus jonka paras puoli oli Ms. pikkusisko.

Seisoin bussipysäkillä, kysyin naisilta tulta he olivat ystävällisiä ja hyviä. Toisin kuin ne blondit sadutjatuijat jotka olivat sisäänmennessäni edessä ja imivät hehtolaarillisen hernerokkaa naamaventtiileihinsä kun he eivät päässeetkään ennen miehiä, eikä ihme, ei olisikaan pitänyt päästä sillä he olivat huumorintajuttomia, tyhmähkön oloisia ja kävivät kusella. Vain minulla on oikeus baareissa suhtautua itseeni liian vakavasti, johtuen valtiomiesmäisestä olemuksesta. Pysäkkitytöt olivat siis miellyttäviä, pian väliin kiisi joku hyvin humalainen "suurehko rakastaja" pitkähiuksinen harmaahapsi joka puhui mm. mongerrusta. Toinen naisista sanoi miehelle, että hänellä on tullut oksu paidalle ja se ehkä olikin totta, jotain ruskehtavaa eritettä hänen haalean keltaisessa paidassaan olikin..”No tuo ei ainakaan auta yhtään..” sanoi toinen heistä kun mies alkoi kiskoa paitaansa pois! Näky oli pöyristyttävä ja raiskasi estetiikkaa helikopterikännissä. Kysyin tytöiltä että ovatko he milloinkaan aiemmin nähneet karvaista taikinaa, ja he huumorintajusina daameina sanoivat katsovansa sellaista juuri nyt. Nauratin naisia kun aprikoin että miltähän siitä naisesta mahtaa tuntua joka on myynyt tuolle miehelle kondomeja, kun tietää mihin ne päättyvät. Miksi sen piti siihen tulla hyörimään?

Nousin bussiin..Bussissa puhuin kovaan ääneen puhelimessa illan kulusta Juhannoksen kanssa, joka oli lähtenyt naisiin baariin jossa oli 90% miehiä, epäilemättä oli luonnollista että hän käveli vittuuntuneena tunnelia pitkin ja teki havaintoja – ääneen – kauniista sukkanauhanaisista, samaan aikaan minä selostin juttuja ja bussin väki oli niin hiljaa että heistä osa kuunteli. Lähistölläni oli venäläinen nainen, sellainen pitkä ja hyvä kroppainen, sekä lyhyt ja hyvännäköinen, ynnä venäläinen mies. Venäläisen naisen takana istunut lihava, räikeästi meikattu vanha nainen sanoi “Sano sille että turpa kii!” ja venakko tietenkin sanoo “Trpa ki!” johon vastaan puhuvani itselleen Suomen presidentille. Mutta hän hymyili minulle ja tiedän että hän ei pannut pahakseen sitä että irvistelin hänen vieressään nukkuvalle miehelle. Annoin hänelle puhelimen ja käskin puhumaan maamme presidentin kanssa jolloin hänen ilmeestään näki että Juhannos ilmeisesti veti jonkun ässän hihasta sillä nainen näytti järkyttyneeltä, ilmeisesti kuvaili kuinka sekaantuu juuri alaikäiseen mopopoikaan - mikä miellytti minua runsaasti. Minussa joskus asuu sellainen pieni kalervo palsa joka kuljeskelee näyttelynsä vieraiden joukossa ja kysyy tauluaan ihmettelevältä: “Kuvottaako?”

Antonis Spenatz oli lukenut vanhaa, eli ensimmäisen tuotantokauden blogiani ja löytänyt tämän uudenkin, hän piti sisällöstä ja lupasi olla avuksi puhtaaksikirjoittamisessa sillä sanojensa mukaan hän rakastaa etsiä virheitä kielellisessä opissa ja runkata niitä hoitaessaan. Se oli kieltämättä oivallinen myyntipuhe, juuri hän on se tyyppi mikä on työpaikkailmoitusten “hyvä tyyppi” koska vain hyvä tyyppi voi markkinoida itsensä tuolla tavalla. Puhuin hänen kanssaan kun olin menossa kohti Bluesbaria, matkalla minulle hymyili joku tumma tyttö kuin tuntisi minut mutta minä en voi olla varma kuka hän oli sillä minulla oli bisnesluokan puhelu.

Bluesbarissa omituisten persoonien tapaileminen jatkui. Huomasin täyden baarin tiskillä blondin joka oli pukeutunut punaiseen ja hänellä oli napeissa kuvia. Nainen vinkkasi minua sormella luokseen kun olimme vaihtaneet hetken katseita. Onko miten moni katsonut Mulholland Driven? Varmasti, mutta harva on ollut siinä mukana kuten minä. Keskustelimme asioita kunnes nainen kertoi, ilmeettömästi ja toteavasti että hänellä on asunto menossa alla ja poikakaveri pettämässä häntä, kysyin tietenkin tarkemmin tilanteista kuten että mistä hän tietää että hänen poikakaverinsa pettää häntä ja hän sanoi että ei hän tiedä ja jatkoi ilmeettömänä olemistaan. Tunnelmasta tuli jokseenkin outo hetki hetkeltä. Jos lähden tuon naisen matkaan, mitkä mahdollisuudet minulla on että minut löydetään satama-altaasta kellumasta selkä yleisöön päin? Otin ritolat, kuten sanoo sananlasku ja lähdin metallibaarin jonon kautta luolabaariin joka järkytti minua syvästi.

Minulle tuli siitä mieleen eräs tapahtuma joka tapahtui jo aikaa sitten.

Istuin loppuillasta baarin sohvakalusteella. Näin miten sellainen ei nyt edes niin klassisen kaunis eikä kauriin hoikkakaan nainen viittoo minulle. Minä moikkaan takaisin, join, tiedän että kohta on lähtö.

Fuuria tulee luokseni, istuen viereeni. Jos olisin tiennyt mihin siihen jääminen johtaa, olisin juossut helvetin kyytiä pakoon pimeään, turvaan pimeään.

"Siis istutsä tähän kytikseen että joku muija tulee istumaan sun viereen"

Mikä oli mielenkiintoinen kysymys, sillä teot vs. sanat-skaalla arvioituna, hänen ei olisi tarvinnut kysyä tuota kysymystä.

En muista tarkkaan mitä juteltiin, mutta sitten lähdettiin pois päin ovia, fuuria seuraa ja kyselee että missä asun ja onko minulla siellä viinaa. Se oli kuin deja vu minun ja Juhannoksen kauhutarinasta missä tuollainen nainen ryystää meidän viinaksiamme ja me teemme hirveitä asioita joita saamme katua seuraavana päivänä.

Ajattelin että tämä peli ei vetele, ensinäkin tuo nainen oli suoranainen naismacho, pomottava ja komentava, joka odotti että saa vielä tahtonsakin läpi pöyristyttävissä vaatimuksissaan.

Niinpä näin tilaisuuteni tulleen sulavaan karistamiseen kun hän meni edeltä ja sanoi että tule perässä. Jäin istumaan sohvalle jolla sitten odotin kaikessa rauhassa jonon hälventyvän.

Niin eikö tämä aluksi minua siinä mulkoiltuaan menekin ulos, ja sitten saa helkkari soikoon tultua takaisin "..sain henkilökunnalta luvan tulla hakemaan sinua.." Samalla kun tämä vimmainen ajattara jota melkein pelkäsin rähjää, minä katselen häntä tyynesti kuin Sean Connery ja erästä hieman sopuisempaa naista joka katsoo ihmeissään ja vuoronperään minua sekä tuota erikoista huutavaa tapausta.

Lopulta saavun takilleni, otan sen ja kirmaan ulos, ja ei muuta kuin tämä raivolainen perässäni! Se taaskin olettaa että kun se seisoo ylösmenevillä rappusilla että seuraan sitä, menen alasmeneviltä joita en ole vielä kokeillut mutta jotka ovat auki. Niinpä tämä tietysti tulee huutaen perässä. Tilanne alkoi käydä koomiseksi.

Mihin tämä päättyi, oli siihen kun saavuimme keskustorin lähellä olevan kirkon puistoon. Se oli siis paikka jossa kaikki huipentuivat. Siellä hän ISTUI patsaan juurella, minä poltin tupakkaa jota minulla oli, tämä vielä tivaa onko minulla hänelle kunnes näkee lähellä kusella olleen miehen jolta alkaa tivata tupakkaa. Saatuaan savukkeen tämä aatelisnainen tiuskaisee että se on vihreää, ja pian heittää tupakkansa menemään.

Loppuhuipennuksena tämä raivolainen menee makaamaan patsaan juurelle, katson häntä huvittuneena "Mitä seuraavaksi?" teen lähdön eleitä ja fuuria kysyy: "Aiotko sinä jättää minut tähän?!" Johon sanon: "Aion".

Kävelin ripeästi pois paikalta. Tuo ruustinna jäi dramaattisesti makaamaan patsaan juurelle, mielenosoituksena siitä miten maailma ei vastannut hänen odotuksiaan enkä etenkään minä, lisäsin vauhtia ja mietin mielessäni "Huh selvisinpäs..". Tulin pääkadulle ja vielä mietin "..kaikkea sitä."

Viime viikonlopun jäljiltä näin omituisia unia tulevana liskojen yönä. Ihmiset taluttivat erilaisia olentoja, pääasiassa kuvottavia hyönteisiä kuten talutetaan koiria. Jotkut olivat koirien ja hyönteisten sekasikiöitä, omituisia hybrideja. Yllyttin, tai järkkäsin tilanteen niin että nämä joutuivat kohtaamaan toisensa, siksi lähinnä että minua kuvotti ne niin suuresti ja toisaalta uteliaisuuttani. Lopputulos oli pirskahteleva.

Viikko sinänsä on ollut tavanomaisempi. Sosialisointeja ja asiointeja ja rutiineja joiden en ole varma johtavan mihinkään mutta ne on pakko käydä läpi.

Mitä sosialisointeihin tulee, niin jutustelin Juhannoksen kanssa naisesta jota hän on tapaillut. Naisesta jonka takia hän näkee unia missä he lentävät käsi kädessä auringonlaskuun, ja taustalla soi vaaleanpunainen musiikki sekä Teuvo Lomanin laulamia rakastamislauluja. Juhannos herää eritteissään, todennäköisimmin omissaan ja soittaa myrkytyskeskukseen että mitä tehdä kun on rakastunut. Pohdimme tähän kysymykseen vastauksia. Jos nainen sanoo että lähettää itsensä käärittynä lahjapaperiin, niin pitää tietää lähettäkö se itsensä osissa vai ei. Miten Juhannos saa vihjaistua että ottaisi mieluiten tissit, niin pakattuna etteivät ne ole ehtineet kuivua vaan että ne voidaan paistaa? Minulla on tuttuja Postilla töissä, he osaavat auttaa, he ovat tuollaisten asioiden edessä päivittäin. Päädyimme tulokseen että kirjoitamme kirjan naisista, sen nimi on: "If women are made of sugar and spice, everything nice, then why do those fuckers smell like a tuna fish?" Siinä pohdiskellaan sitten esimerkiksi rajoja ja asioita joista ei luovuta. Piimästä, kaunokirjallisuudesta, oldiespornosta ja oluesta, ei luovuta.

Oldiespornossa on idyllinen tunnelma, sillä on jokainen aloittanut. Joskus lastenvahti sai huutia kun olin syömässä riisisuklaata samalla kun katselin jynkkyä.

-”Mitäs sinne kuuluu..?”

-”Ihan hyvää..poikanne viihtyy oikein mainiosti, se katselee pornoelokuvaa ja syö riisisuklaata. Tuntuu tykkäävän.”

-”Jumaliste runkkari, nyt se filmi pois siltä!”

Hetken päästä.

-”Tottaa.. sinun käskettiin lopettamaan..”

-”Pää kii!”

Muistelimme minkälainen oli ensimmäinen jynkky mihin törmäsimme.

Eräänä krapulaisena iltapäivänä kun tunsin oloni hieman yksinäiseksi ja onnettomaksi, päättin surffailla ja törmäsinkin erääseen filmiin joka taisi olla juurikin se klassikko joka oli ns. Neitsytjynkky. Sen tunnelma oli tyysti erilainen, naisilla on karvoa ja he ovat kainon alistuvaisia ja filmin päähenkilönä on harmaahiuksinen vanha mies sekä afrikasta peräisin oleva kääpiö, pygmi? Juhannoksella oli hieman vastaava kokemus. Siinä oli karvoa, musta mies, hyytelömäisiä naisia oli löysät perseet ja roikkuvat tissit isoine nänneineen.

Huuhtadorfen tutustui aiheeseen hieman samaan tapaan, kun vanhempana olivat menneet tupakille hän oli sillä välin ottanut koko illan elokuvan pois ja ollut haltioituneena ruudun ääressä samalla kun televisiossa tätin tisseille oltiin pissattu. Muutenkin on luultavaa että hänellä oli lapsena tapana mennä alasti kyselemään itselleen kavereidensa luota leikkiseuraa: “Moi, pääseekö äitisi leikkimään kanssani?”

Vähemmän levottomissa aiheissa kuitenkin sitten oltiin Tinan ja Dollyn kanssa. Jälkimmäinen kyseli olenko tavannut nyt salilla Voimaperunaa, miestä jota kutsuin tuolla nimellä, miestä jolla pilliverkkarit iso maha ja musta tpaita ja joka puhuu itsekseen. Arvelin että se on mennyt kesälomalle.

"Juon tässä vähän olutta ja syön makkaraa niin jaksan nostella painoja"

Ja että hän kävelee jossain metsässä ja repii puita pois tieltään kesällä sillä menee luolamiesvaihde päälle, jolloin mies puhuu vain yksisanaisia lauseita: “Puu”. Dolly lisäsi tähän että se myöskin kantaa kotiinsa mohikaaniotteella baariruusuja.

Tina valitteli yksinäisyyttään. Ehdotin että alamme soitella hänen luokseen ihmisiä. Paras idea oli minun porukat. Siellä äitini puhuisi hänen kanssaan sekaisin ruotsia, saksaa, suomea ja englantia kun taas isäukkoni ei puhuisi mitään, hän vain menisi omaehtoisesti Tinan keittiöön tekemään ruokia. Ilta huipentuu kun he istuvat kolmistaan rinnakkain hänen sohvallaan ja katsovat elokuvaa. Tina oli kuolla nauruun, mutta saa nähdä hyytykö hymy jos minä todella toteutan tuon. Toistaiseksi olemme vain lähetelleet terveisiä toistemme äideille.