En ole saanut viime aikoina oltua ja pysyttyä unessa. Jostain syystä edes se että nukahtaa mahdollisimman myöhään ei auta siihen että herää mahdollisimman aikaiseen. Mikään ei auta, tai ole nyt auttamassa? Ilman päiväunia sellainen päivä jotenkin auringonporottama, harhaileva ja huonosti nukutun unenomainen. Krapulaunessa näin että olin murhannut jotkut kaksi brutaalilla tavalla, se taisi olla intohimosurma. Minä sain ennen heräämistäni idean jossa päätin lähteä karkuun, oli talvi, ja Suhartto oli siinä. Herättyäni ymmärsin että sarjamurhajan ura ei ole minua varten, liiaksi stressiä. Olen etsinyt alati rauhaa, sellaista jossa pystytetään vielä omenapuu ja odotetaan sen kasvavan. - Lumi unessa viittaa emotinaaliseen talveen, tunteiden viilenemiseen ja aikaan jolloin ympärillämme on pimeys ja kylmyys, murhaaja tuhoaa hellityt tunteet ja eteenpäinpyrkimykset, auto on oma itse.
Koska nyt runokirjani on kustantajalla ja jos Luoja suo siitä tulee jotain sen lisäksi että sitä ennen on luvassa jokaisen tarpeeksi fiksun ja todellisen lukijan kannalta erityisen kutkutteleva ja ohittamaton, täysin vastaansanomaton tarjous kyseisestä opuksesta (limited edition), niin saatoin jälleen palata erään toisen projektin käsikirjoituksen pariin, sen rennomman osan eli lukemisen. Sartresta kertova tutkielma ei ole aina helpoimpia kesäpäivän lukemistoja mutta Esa Saarinen on osannut hommansa, vaikka lukion filosofian kirja olikin aika mielenkiintoista sillisalaattia. Tämä kirja ei ole lainkaan ollut mitään akateemisen kuivakkaa pullaposkisössötystä vaikka välillä onkin mukana lähes pelkästään sivistys-sanoista koostuvia lauseita mikä ei juuri lohduta minua. Mielessäni oli tuntemus, siis elämys siitä että voisin mennä lukemaan sitä erääseen miellyttävään työväenluokan sivukahvilaan joka on Nekalassa. Kävin ensiksi ostamassa autoon osia, tulpat ja öljynsuodattimen, vapaavirtaus-suodinta kauniiseen autooni ei myydä missään mistä olisin voinut tietää että sen suodattimen koko on niin uniikki ja että mitään tötteröitä en ala asettelemaan autooni sillä on minun käsillä parempaakin tekemistä. Minun piti mennä joskus hetkellisestä mielijohteesta opiskelemaan automekaanikoksi, kaikkea sitä saakin päähänsä vaikkakin automekaanikot ovat osaavaa ja sympaattista väkeä, sillä minä en ala tötteröitä asentelemaan autooni. Motonet pitää mainita nimeltä sillä paikassa oli päivän piristänyt Jari ja Kimmo jotka on Kahilainen ja Silvennoinen, heistä oli tehty koomisten mielleyhtymien pahvinen patsas. Paikassa oli myyjinä ja työläisinä typyköitä jotka olivat miellyttävän näköisiä, kuten kaikki muukin henkilökunta hyvin palvelualttiita ja esimerkillisiä viihtyisyydeltäänkin. Olen käynyt liikaa aikamme tylyn jäykissä näennäiskohteliaissa asiakaspalvelusliikkeissä, niin että pian olisin loukkaantunut hymystä: “Ja mitä vittua sinä siinä irvistelet?”
Lopultakin kahvilassa sama suotuisuus jatkui, aurinko melkein tuoksui ja kaikessa oli hartaanomainen, harsomainen tunne. Minä rakastan sitä viileää kahvilaa, jokin vetää sinne tuossa ja se oli varmaan sen nostalginen tunnelma kuten vanhat kahvipannut ja kahvimyllyt. Myyjätär, voi sitä myyjätärtä ja sen hiuksia jotka olivat nutturalla, upeita takajalkoja, sieviä kasvoja ja sysiruskeita silmiä jotka olivat yhtä lempeät kuin hän itse sillä me molemmat pidimme tuosta paikasta ja juttelimme kaikesta kuten he jotka ovat tunteneet 4 ikuisuutta. En tuntenut itseäni sairaaksi, enkä tahtonut mennä kotiini vaikka koko päivän olin ollut jotenkin masentunut, ja ennen muuta väsynyt. Otin kahvia ja kiitin häntä siitä kun kysyin jäävedestä ja hän sanoi että se on vain vettä joka on ollut kylmässä ja sitä saa kyllä ilmaiseksi.
Kun olin kohdassa missä oli puhe Sartren Inhon sivusta 141. mietin kohtaa niin että pitin taukoa lukemisessa ja nostin katseeni, hän pyyhki lasihyllyä ja samassa nosti katseensa minuun niin että molemmat pysähtyivät hetkeksi paikalleen katsomaan toistensa silmiä ja silmät ovat ikkunat joista näkee sisään ja ulos. Mitä me mietimme? Sivun 141. kohdan lainaus oli päättynyt sanoihin:
“Nyt tiedän: oliot ovat yksinomaan sitä, miltä ne näyttävät – ja niiden takana ... ei ole mitään”
Lähtiessäni hänellä oli asiakas ja näin miten hän katsoi minuun sivusilmällään ja minä moikkasin häntä ja hän katsoi nyt kokonaan. Oli 100% selvää että me hymyilimme ja minä kävelin autolleni. Missä tuollaiset välittömät ja mukavat kauniit nuoret naiset ovat sillä niin iso osa naisista on jotenkin kafkamaisen painajaismaisia ulkonäöstään huolimatta?
Olen surrealisti ja eksistentialisti sekä panenteisti. Se kuulostaa todella harkitulta mutta on ainoa realistinen tapa katsoa kaikkeutta, ainoa järkevä. Runokokoelmani on eräänlainen yksi aikakausi joka kurottuu portaattomasti elikkäs analogisesti uusiin aikakausiin, mutta en tiedä onko se tilinpäätös, se on on trilogian ensimmäinen osa jos romaani on toinen, Luoja tietää.
Tätä kaikkea ennen oli juhannus joka tuntuu menevän vuosi vuodelta villeimmissä merkeissä. They said take it slow, I said: Hell no. Se oli juhla josta on oikeastaan tavattoman vaikea kertoa mitään lineaarista koska se tuntuisi nyt jotenkin sopimattomalta.
Ehdottomasti tuon juhlan eräs merkittävin toimija, agentti ja elementti oli B. Viitanen jonka kanssa meidän huumorikemiat kolahtivat niin lujaa yhteen että tuntui kuin alitajunnassa olisi jokin viestin tai käsikirjoitus, niin että jos muut eivät ulvoneet naurusta (miettien samalla voiko tuollaisille jutuille nauraa edes) he miettivät tätä samaa ja taas kerran sitä onko todellakaan sopivaa nauraa meidän jutuille jotka olivat mahdollisimman taiteellisia groteskiuuden ja absurditeettien yhteenvetoja. Jotain ilmapiiristä kertoo se että toisena yönä minä, B. ja Juhannos harjoittelimme Hulk-lyöntejä, jolloin mallin näytti B. sitä seurasi Juhannos joka huitaisi miestä kaaliin, ja kun minun vuoroni tuli tippui tällä kertaa Viitanen polviltaan nauraen vedet silmissä ja kivekset kurkussa sillä olin heilauttanut kunnon mojauksen suoraan hänen muniinsa niin että varmasti jossain päin järveä oli kuultavissa samanlainen ääni mikä lähtee kun lyödään sirkuksessa suurella lekalla kelloa.
Ensimmäisenä iltana oli tavanomaista sosialisointia, vuorottelua niin puheenvuorojen ja kelien suhteen. Hetken paistoi aurinko ja me grillasimme herkullisia vartaita. Paikan naisten lukumäärä oli noussut kolminkertaiseksi joista Juhannoksen sisko miehineen poistui hyvän sään aikana, loput naisista olivat turvallisesti varattuja jolloin vältyin herrasmiehenä lihallisilta menoilta ja saatoin antautua likaisen huumorintajuni vietäväksi. Se alkoi ensimmäisenä lähteä käsistä, ihanasti, kun vanha kunnon Pekka tuli paikalle kuin jokin rentouttava elementti. Sitten pian Jammu Borgir sanoi kun hänen pienoismallikoiransa piti minusta kovasti että jos charmini ei pure naisiin, niin se puree kyllä koiriin johon lohdutin häntä että hänen ei pitäisi olla tuolla tapaa mustasukkainen sillä ehkä koira tahtoo näin koittaa vain hieman uusia makuja kun on reisussa mutta hänen viereen eläin silti tulee. Juttua naurettiin siihen malliin että se ei olisi ensimmäinen nauru. Haukuimme myös poissaolijat ennen kun poistuimme sisätiloihin nauttimaan boolia, miesvartaloiden pian koittavaa alastomuutta sillä sauna oli tulilla – aivan, tuo on harhaanjohtava mielikuva ja lukija ei voi olla varma tämän porukan suhteen siitä että menivätkö he hullut saunomaan palavaan saunaan, sitä tuskin kukaan saa koskaan tietää, niin arvoituksellisia ovat toimemme.
Ottelin valokuvia. Erityisen hyödylliseksi keksin tyttöjen kohdalla ottaa kuvan jossa aluksi huusin “Hymyilkää” johon heti heitin perään “..ja suudelkaa; näyttäkää tissit jne.” Kuvissa hymyiltiin jollei muuta. Myöhemmin hymyt hyytyivät kun joukko perseitä lönksytteli läpi pirtin kohti järveä, huutava juokseva helvetti.
Sauna oli liikaa monelle mutta ei haitannut ketään. Paiskoimme toisiamme vihdoilla ja kiljahtelimme onnesta kun saimme kokea saunan erinäisiä toimintoja kuten sikamaisia löylyjä ja kunnon vihdontaa. Saunassa aloin aikonani maistelemaan olutta kirjoittamaan pienissä sievissä runoja. Jonain päivänä ehkä vielä löydän sen naivistisen runoni, ylisteen saunasta, voiko sitä enää löytää? Löysin erään kirjan joka aikoinaan mullisti näkemykseni, mutta miksi sekään ei enää tunnu samalta, minusta tuntuu kylmäävän epätoivoiselta kun ensimmäinen kerta on niin korvaamaton melkein kaikessa, niin arvaamaton!
Meidän jälkeemme tytöt menivät saunaan ja järveen. Äkkiseltään sankarillinen heittäytyminen kylmään järveen missä aloitin itseni telomisen ei enää tuntunutkaan niin erikoiselta. Mietimme jos meillä olisi mökillä koulutettu gorilla. Se voisi tehdä tytöille ikimuistoisen jekun, me päästäisimme sen valtavan kiiman vallassa tyttöjen perään kun nämä sipsuttaisivat pelkissä pyyhkeissä laiturille, seuraisimme miten naiset uisivat uuden ennätyksen ja gorilla rummuttaisi rintaansa laiturilla. Jälkeen päin jutulle naureskeltaisi hyvissä tunnelmissa ja rakastunutta gorillaa ei päästettäisi enää tyttöjen lähelle tai tulee seurauksia jolle vain meistä sairaimmat voisivat naureskella, kaikki muut paitsi tytöt.
Jutut alkoivat mennä kiikkerämmäksi iltaa myöden. Nyt minä ja B. “I Must Break You” Viittanen olimme vauhdeissamme. Mietimme miten monikäyttöistä se olisi jos voisi hoitaa pulmalliset tilanteensa hieromalla paskaa naamaansa ja huutaen toiselle “Mä vihaan sua/ I hate you” samalla kun osoittaa tätä – se on uusi itsepuolustusase paskahousuille joilla materiaali tuota varten on luontaisetuna.
En enää muista ainutlaatuisia juhlien huipentumia. En aattoja tai kokoilla käymisiä? Kai minä nyt muistan. Me kävimme kokolla yhtenä iloisena remminä ja jokaisella oli juotavaa ja seuraa jonka kanssa puhua. Kokolla ihmeteltiin että siinä se nyt on, minä ja B. kerroimme toinen toistaan härskimpiä juttuja Juhannoksen naiselle joka ei antanut yhtäkään vaihtaria meille niistä. Sitten meistä otettiin kuva, aluksi Viittasesta joka oli muuttumassa Hulkiksi, sitten minusta pienten alkuvaikeuksien jälkeen koska kuvaaja oli pitänyt kameraa väärinpäin jolloin hän räiskäytti zenon salamalla naamansa kirkkaaksi vaikka vieressä ollut Juhannos yritti piipittää “Käännä nyt se oikein päin”; “Painu vittuun siitä!”.
Vaelsimme takaisin mökille, minä ja Juhannos kädet kauloillamme kuin ikuiset ystävät samalla kun hänen naisensa tuli hieman sivummalla meidän miesten ottaessa kaikkeen miehistä otetta. Pidimme siitä miten tämä oli kaiken keskellä oleva hieno tauko kaikesta kaupunkilaisesta baarien labyrinttien ja sielujen pyramidien kiertelyistä jotka lopulta väsyttävät, joissa ei ole kenenkään koti muutenkaan.
Päästyämme mökille sitten minä ja Jammu Borgir päätimme pistää pystyyn painit jotta juhannusperinteet olisivat täydelliset eli uintia, saunaa, ryyppäystä rasvaisia vitsejä, ja painia (seuraavana päivänä neuvoteltiin Juusbergin kanssa että saisi olla se joka nyt hukkuu, me laitamme hänet Juhannoksen uudella kumiveneelle keskelle järveä ja jos hän alkaa epäröidä me alamme ammuskelemaan ilmakolla kyseistä venettä jotta työt tulevat hoidetuksi toteuttaen parasta luterilaista työmoraalia) voisi sanoa että tämä paini sai alkunsa ja karkasi käsistä kuten karkasivat lapsina ne tilanteet joissa äiti varoittaa että kohta sattuu oikeasti ja sitten pian itku kurkussa molemmat paiskivat toisiaan. Tällä kertaa ei ihan niin epäsofistikoituneeksi hommat menneet, vaan Luojan kiitos Taijia opiskelevana oppii rentouden taiteen jonka yhdistää muihin liikkeisiin alitajuisesti siten että ikään kuin keho optimaalisesti suojelee itse itseään. Taijissa ja aikidossa yhdistyvät ajatus vastustajan energian käyttämisestä jolloin koko tilanne muistutti tanssia jossa otin otteen kädestä jolla oli ote minun kädestäni ja pyöräytin sitä kerran, ja toisenkin jolloin paikat olivat vaihtuneet! Molemmat olivat hetken aikaa ihmeissään että olimme ihan eri päin ja sitten tein alasviennin josta seuraavaksi muistan kun meitä eroteltiin, sitä seurasi sitten taas uusi tilanne kun olin jo poiskääntymässä hermopinnassa ollut tanssikaverini hyökkäsi pystyyn ja kimppuuni ja kohta taas möyrittiin maassa kuin kaksi terminaattoria jotka on pistetty johonkin tehtaan kestävyys- ja tuhoamisohjelmointikokeeseen. Kun meitä erotettiin minulla oli kädet “Taiji-asennossa” ja Jammu Borgirilla nyrkki pystyssä, ja maha minun polveani vasten, luulen että jos muita ei olisi ollut paikalla olisi paini saavuttanut Vanhan Testamentilliset mittasuhteet, kohtaan missä Jaakob paini enkelin nimeltä Penuel kanssa (paitsi että meillä oli kaulassa krusifiksi ja toisella pentagrammi mikä oli myös mielenkiintoinen sattumus) :
Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
32:25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
32:26 Ja mies sanoi: "Päästä minut, sillä päivä koittaa." Mutta hän vastasi: "En päästä sinua, ellet siunaa minua."
Rituaalinomaisen miehuusriitin jälkeen olikin sitten taas mukava ryypätä ja hölmöillä lisää. Juhlat ehkä vähän rauhoittuivat tuosta tantereen tömistelystä ja silkasta väsymyksestä. Minä ja B. “I Must Break You” Viitanen siitä menimme sitten istuskelemaan Juhannoksen autoon, myöhemmin kulki huhu että olisin kuvannut kun B. harrastaa seksiä takapenkillä olleen täytekakun kanssa mutta ne huhut kuitataan huumorilla. Ennen aamun sarastusta, jota ei voinut olla koska aurinko oli läsnä aina, suunnittelimme miten ajamme Juhannoksen auton käytännönpilamielessä järveen niin että aamulla sieltä vielä soi musiikki, samalla kun auto on pystyssä nokallaan järvessä. Olisi siinä Juhannoksella naurussa pitelemistä ja me kertoisimme tuota juttua vielä pitkään sen jälkeenkin. Viimeiset suurnaurut oli kun Juhannos yllätettiin tepastelemassa takapihalta kuselta, munasiltaan.
Aamulla heräilimme juoppoputkasta jossa Butterface oli hienona miehenä avannut oven koska siellä oli hänen herkälle nenälleen ollut liian voimakaat tuoksut, mitä vikaa on pierun, juuston ja vanhan viinan levollisessa hajussa joka on myös paksu, ja tamminen? Päästyämme päämajaan Juhannos sanoi B:lle että “Ota sieltä pöydän päästä vissyä jos haluat” johon B. vastasi napakasti: “Älä vittu huuda mulle enää tai mä tapan sut”. Oli pääteltvissä että sama meno jatkuisi tulevanakin päivänä. Minulla oli joka paikka paskasena ja paskana, polvi mennyt järvessä, rystynen kipeänä ja farkut likaisena joten päätin ajella käymään porukoillani ja ottamassa hieman särkylääkettä, ravintoa, ja unta. Sen teinkin ja vanha kunnon Amos Lahnapuro joka on nyt kasvanut ihmisen kokoiseksi vaikka onkin vielä hieman alle vuoden vanha, tuli sänkyyn kanssani ja käveli päälläni tai puolittain makasi, siinä oli mukava makoilla karhu kainalossa joka pesi naaman tai tuijotti minua mystisesti suussaan seinällä roikkunut nukke niin että nukesta näkyi hieman kättä roikkumasta. Kotimatkalla olisin voinut ajaa auton ojaan kun B. säihkähti julmetusti polvellaan ollutta toukkaa, ja minä B:tä.
Saapuessani takaisin ihmettelin miksi mökki tyhjeni ja kaikki tulivat katsomaan kun nousen autosta. Syy selvisi kun melkein koko porukka teki Manowar-tervehdyksen, ja huusivat: “Pakkalan Herttua on saapunut”. Minä ja minun verrattomat ystäväni.
Sen sijaan että olisimme menneet “Piilota Tavaroita Viitasen Persvakoon” päätimme harrastaa sopimatonta paskahuumoria ja aloitella ryypiskelyä. Ulkona oli kepeää rankkasadetta ja juomia yllinkyllin oli myös sauna ja oli kaikki muukin tarpeellinen. Ulkovessan tilanne huolestutti, sovimme että nostamme kasan paskaa syliimme siksi aikaa kun teemme asiamme, ja sitten laskemme ne takaisin, olisihan inhottavaa jos kakkavuoren kärki koskettaa kivespussukoita siinä istuessa.
Seuraava päivä kyllä alkoi vaisummin mutta tällä kertaa oli muutakin kuin Jone Nikulan juontama radio-ohjelma, oli iPod ja telakka jossa kajarit, niin ja Juusberg joka omi laitteen ja soitti koko illan Metallicaa: “Pistetään Metallicaa Metallica on parasta Metallicaa laitetaan nyt seuraavaksi!”.
Ilta sujui hieman toisintona aiemmasta, mitä nyt paikalla oli kaksi koiraa (toisen hellittelynimenä oli "pikku pyllynnuolija" jota piti hyvänä juttuna yllättäen vain minä ja B) joita yllytimme kakkaamaan ja pissamaan Juhannoksen sängylle, ja hihittelimme kuinka mies sitten yön pyörii näissä eritteissä ja hieroo niitä itseensä luullen olevansa mutakylvyssä. Aamulla sitten suklaamies tulee aamupalalle ja kysyy kuin mitään ei olisi tapahtunut: “Oliko tuota sämpylöitä jäljellä?”
Tuona yönä väkivalta oli tahatonta. B. opetti meillä minkälainen on keikoilla käytettävä Hulk-lyönti, eli lyönti jossa lyödään yläkoukkuja niin että vasurilla lyödään vain vähän ottaen samalla kieppiä oikealla lyötävään mahtilyöntiin. Minkä nyt kuvitella saattaa olevan tämän tuloksena, oli se että Juhannos löi Viitasta päähän ja minä munille – vahingossa, niin että mies nauroi hysteerisenä kyykyssä pidellen muniaan ja päätänsä.
Emme nytkään ajaneet Juhannoksen autoa järveen. Sen sijaan Jammu Borgirin kanssa jouduimme etsimään B:tä ja Juhannosta, olimme varmoja että he olivat karanneet jonnekin suutelemaan ja suunnittelemaan yhteistä pakoa. Miehet palasivat jolloin Borgir pohti mahtoiko hänen äijänsä panna hänen naistansa, se selittäisi miksi tämän taskusta löytyivät isoveljensä avaimet. Ehkäpä kyseessä oli suurempikin juoni, jossa hän löytää niin äijänsä, pomonsa, joulupukin ja ehkä koirankin “navan päältä”, johon sitten osanottajista joulupukki sanoo “Ho ho ho onpas täällä tuhmia lapsia” samalla kun äijänsä huudahtaa lakonisesti “Ulos!” Myötätuntoisina herrasmiehinä nauroimme melkein maassa kiemurrellen tuota mielikuvaa. Saako sille edes nauraa?
Sitten menimme taas nukkumaan kuten oli hyväksi todettu tapa. Minä ja B. juoppoputkaamme jossa ei enää ollut Butterfacea aukomassa ovia vaan saimme nauttia orgaanisia hajuyhdisteitä.
...
- Runkkaatko sinä?
-...
- Nukutko sinä?!
-..en...
Kolmas ja poistumispäivä koitti. Eikä käynyt niin kuten oli ounasteltu, että kun pakenemme ennen auringonnousua siivoamisvelvollisuutta, kohtaamme jo sitäkin ennen paikalta pakoon lähteneen B. “Kiinalainen Äiti” Viitasen pikakävelemässä pelkät polviin vedetyt sukat jalassa pakoon, samalla kun veitikka hakkaa rytmikäästi mahaa vasten. Me siivosimme, minä imuroin juoppoputkaa ja kakkua syödessä varoitimme Juhannosta onkaloista.
Sunnuntai meni vanhempieni tykönä syödessä äityliinin tekemää legendaarista, ja maittavaa lihasoppaa.
Minulla on myöskin muita juttuja, päivityksiä, mutta ne seuraavaan kertaan jos Luoja suo. Nyt on edessä Taiji ja Qigong metsälammen rannassa, kunhan juon tämän vihreän jasmiiniteen loppuun mikä voi kuulostaa homolta.
Rakkaudella..
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti