Koochy: Boom Boom Boom

Viime yönä viimeistelin Rajoitetun Painoksen 77 kpl:n kannet. Alkuviikosta lienee aika kun saan hoidetuksi loput niihin liittyvät käytännöntoimet joten ei ole enää pitkä aika sille että tuo harvinainen ja uniikkipainos jossa on yksi ylimääräinen (salainen jatko-osa!) runokin. Ennakkotilauksia on tullut jonkinverran, mutta siitä kuinka tätä herkkua saa, kerron tarkemmin ohjeita myöhemmin. Olen joka tapauksessa huojentunut työrupeamani keventymisestä vaikkakin se ei ole vielä alkuunkaan lopussa. Tässä tapauksessa olen ihan tyytyväinen asiaan. Viime viikolla nähtyäni Huuhtadorfenin perhekuntaa kaupassa, menimme istuskelemaan autoni varjoon, he olivat ryypänneet kuluneen lomaviikon ja Huuhtadorfen oli niin punainen että hänen kaverinsa oli kutsunut häntä kotineekeriksi. Mies tilasi uuden runokirjani Limited Editionin jossa on siis jokaisessa rajoitetun painoksen (77 kpl!) kannet siinä missä kustannusyhtiön kautta tulevassa tietysti on standardikannet ja paperimuoto tämä on ikään kuin siis miellyttävä tarjous heille todella fiksuille ja lojaaleille lukijoille joita minulla on. Sovimme että he saaavat kannet joiden väritys muistuttaa natsisaksan värejä, mikä tietysti miellytti miestä. Kirjoitin nimikirjoitukseni teokseen ja tein sen pakkaukseen tekstin “Adolf's WILD years in Wienna – The Anthology – For Men Who Love Uniforms.” Lisäsin vielä mukaan hakaristin plus uroksen merkin on yhtä kuin sydän.

Kaupan myyjätäressä, nuoressa neitokaisessa oli jotain hienoa ja teeskentelemätöntä . Häntä voitaisi sanoa sellaiseksi plus normaaliksi, eli normaalin näköinen ja mielellään positiivisella tavalla, eli ei pahoja epämuodostumia, pinttymiä tai ylimääräisiä ulokkeita. Firman hame joka oli hyvin ruma vaate, näin sen kun katsoin hänen persettään hänen kääntyessä laittamaan toisen kassan pois päältä. Minä kaivoin lompakkoni ja hän kysyi otanko kassin ja minä olin juuri kertonut kuinka reppu oli ollut täynnä että lompakko ei alimmaisena meinaa löytyä joten siksi hän varmaankin kysyi? Minä sanoin että ne varman menevät repussa ja hän sanoi että mitkä ei mene voin jättää hänelle, arvelin että nuo kanankoivet saattaisin jättää mutta hänen pitää muistaa että ne pitää kypsentää. Mitä hän se siihen sanoi? No jotain kun minä sanoin että kerran söin niitä raakana koska minut oli jätetty kotiin ilman ruokaa ja rahaa, hän oli kauhuissaan olevan näköinen mutta jutussa mukana samalla kun hänen työkaverinsa ja asiakas hymyilivät (työkaverilta olin kysynyt kuin mikäkin metroseksuaali että missä on luomubasilika) lisäsin että söin siihen päälle vielä jonkin verran jauhoja. Hän kysyi että oliko se eilen, sanoin eikun tänään..sain nääs rahaa ja auton niin tulin tänne. Me olimme kaikki hilpeitä siinä ja hän toivotti minulle lämpimästi hyvät viikonloput. Menin autolleni ja näin jotain nestettä sen alla, mikä siellä oikein vuotaa? - Oli selvää, tämä nainen, myyjätär yhteiskunnalliselta statukseltaan ei ollut se myyjätär jolle sanoin tulleeni ostamaan kolesterolia kun ostin voita ja makkaraa, pekoniakin siinä saattoi olla (tarjouksessa).

Viime viikonlopulla pidin paussia juopottelemisesta. Oli pakko koska krapula alkoi kestää kaksi päivää, vaikka en oikeastaan ole juopotellut olen vain jättänyt pitämättä paussia viikonloppujen viihtelelläkäymisessä mikä on nähtävästi riittänyt sille että olen nähnyt outoja unia ja olen pökissä pari päivää juopottelun jälkeen mikä on kohtuutonta. En tiedä mitä tekisin silti tänään, tekee hieman mieli juhlia kiitollisena projektien etenemistä.

Kävin tuona viikonloppuna sen sijaan elokuvissa, en ole niissä käynytkään hetkeen mutta nyt kun sain vapaalipun äiskältä päätin käydä katsomassa 3D-elokuvan jossa ei harmikseni enää oltu kaksiväriset pahvikakkulat päässä vaan muoviset “aktivoituvat” amerikkalaiset lasit päässä. Matkustaessani elokuviin soi autossani wanhakantainen bluesmusiikki, edelläni ajoi täyteen ahdettu tien ajoratamaalauksia pujotellut mopoauto. Saapuessamme suurmäkeen (12%) alkoi mopobiili jurnuuttaa mäkeä ylös huimaa 20 kilometrin tuntinopeutta, takapenkin likat vilkuilivat minua reaktionhakuisesti. Näytin peukaloa ja hymyilin kuten miehet eikä kuten pojat ja tytöt antautuivat nauruun ja näyttivät minulle hyvin uskollisella tavalla takaisin peukaloita. Päästyämme ylös tyttöset olivat taas valppaana ja katsoivat minua, minun kauniin autoni nokkaa, sen peruutuspeilissä roikkuvia hajusteita kuten nainen ja pääkallolätkä sekä wunderbaumia (2* musta, 1* keltainen). Nyt taputin kun pääsimme porukalla ylös jolloin he tekivät täysin samoin, mutta enemmänkin suosionosoituksellisesti sillä heitä viihdytti minun toimitukseni.

Odottellessani pääsyä elokuvaan luin lehteä, elokuvaan joka kävi mistä tahansa Supernatural-sarjan viikkojaksosta mutta missä näkyi naisen sukupuolielimet häpykarvojen peitossa ja kamelinvarpaina 3D:nä. Kyseessä oli kauan inhoamani Shitty-lehti, ainakin se on tasalaatuista kuten paska yleensä on. Muistan jutun piiskalettisestä Dj “katsokaa soitan muiden ihmisten musiikkia” Pedophilesta (nimi juontuu hänen käyttämistään laseista). Mies lukee vielä höpöhöpömies Richard “meemiseksuaali” Dawkinsia..evoluutikkofundamentalistia joka filosofoi kaikenlaista mielenkiintoista. Mitä nämä kaksi herraa saavat aikaan on mekaaninen koiranpaska. Koska en ole kuullut tuon pedofiililaseja käyttävän tiskijukan levyjen vingutteluja, sanon pari mieleeni tullutta sanaa Dawkinsista ja tämän kirjasta. Liittyeän lähinnä psykologisiin tekijöihin, hänen kaikkia todennäköisyyslaskelmia uhmaavat vakuuttelut elämänsynnystä jotka uhmaavat matematiikan lakien perusteella kaikkia todennäköisyyksiä. Jotkut hänen teoriansa ovat jopa suoranaisen itseäänkumoavia. Ihmisen psykologinen taipumus uskonnollisuuteen on eräs hyvä esimerkki. Dawkins torjuu myös ajatuksen, että jonkinlainen ”jumalakeskus” ihmisen aivoissa selittäisi jotain. Jos sellainen olisi olemassa, miksi se olisi olemassa? Ihmisen lähisukulaisilla ei sellaista ole.

Sinä sen Richard sanot, kun selität ihmisten tapaa olla muista elämistä eroavia heidän hengellisen suuntautumisen vuoksi.
Tuollaisia taipumuksia ei alunalkaenkaan pitäisi olla, eikä tulla, Dawkinskaan ei usko kehitysopillismaterialistisiin selityksiin uskonnollisuuden alkuperästä – lukisi nyt alkuun Jungia vaikkapa niin ei tarvitsisi ihmetellä. Jungin havaitsema Kollektiivinen Piilotajunta ei ole sattumansanelema asia, kuten eivät myöskään uskonnoissa ja mytologioissa piilevät analogiat. Dharma, Tao ja Logos, onko niillä juurikaan käytännön eroa?
Mutta tässä on se esimerkki missä Taustafilosofialla TEHDÄÄN tiedettä.
Jujuna onkin se, että Taustafilosofiasta vaietaan ja näytetään jo tehtyä tiedettä. Dawkinsin mielestä uskonnot haitallisia sivuvaikutuksia, joilla ei ole evoluution näkökulmasta mitään merkitystä. Miten hän selittää sen että niitä silti on, ja ne ovat kiiinni ihmisyydessä täysin karsiutumattomina ja itse asiassa suuremman evolvoitumisen merkkeinä olleet, ovat ja tulevatkin olemaan? Ja miten hän selittää sen että niitä silti on, ja ne ovat kiiinni ihmisyydessä täysin karsiutumattomina ja itse asiassa suuremman evolvoitumisen merkkeinä olleet, ovat ja tulevatkin olemaan?

Mielenkiintoista tuossa on sekin, että Jumala on Kuluttavainen Tuli Raamatun mukaan. Dawkins käytti vertausta jossa koi lentää tuleen.
Mystikko joka on myöskin psykologi, sisäisessä, kontemplatiivisessa ja henkilökohtaisessa kokemuksessaan vanhan mystisen lauselman "kaksi henkeä sulautuvat yhteen kuin kaksi tulta" janoaa tuota tulta.
Todellakin, hengessä tuo kohtaaminen tapahtuu, sisäisesti meissä. Jos hengellinen materialismi pitäisi kutinsa, me palaisimme kuten tuo koi.
R. Dawson on uuden uskonpuhdistuksen profeetta - hänen teoriansa toimisivat jos uskonto olisi hypoteesi, siis jos sitä ei esiintyisi tai että jos ihmisissä ei olisi sen mukaisia valmiuksia ja psykologisia rakenteita mutta kun on! R. Dawson - tuo komea höppänä - vain itsepintaisesti kääntää ne todisteiksi asialleen mikä on puhtaasti Mielenpeli ja raamitus jossa hämäämällä selitetään musta valkoikseksi. Meitä ei hämätä!

Lainatakseni todellista asiantuntijaa Max Planckia, joka havaitsee jo ammoisen kohtaavan tulevaisuuden suuremman, valistuneemman tiedon (kvanttifysiikan) .

"Kaikki materia on syntynyt ja on olemassa vain, koska on olemassa voima, joka saa atomin hiukkaset värähtelemään ja pitää tämän pikkuruisen aurinkokunnan koossa [-].
Meidän täytyy olettaa, että tämän voiman takana on tietoinen ja älykäs mieli. Se mieli on kaiken materian kasvualusta (engl. matrix)."

Tämä on koko Eksisntentialistisen Panenteismin, kuin myöskin Raamatullisen kristinuskon tunnusjulkilausuma.

Sen vastineet löytyvät Raamatusta, ja tässä onkin kaksi tunnetuinta (tässä on siis se, missä Dharma, Tao ja Logos paljastuvat yhdeksi ja samaksi) :

Lainaus:

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. 1:2 Hän oli alussa Jumalan tykönä. 1:3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. 1:4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. 1:5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. 1:6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. 1:7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. 1:8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan. 1:9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. 1:10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.

Lainaus:

Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. 1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 1:20 ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Olen minä muitakin asioita tehnyt kuin vain turhautunut ja ollut käymättä viihtelellä, viimeistellyt töitäni ja muuta suurta. Olen sosialisoinut. Kysyin Tinalta että mitä hän sanoisi jos menisimme KELAan (hän on riidellyt heidän kanssaan, kuten moni muukin joka on lomautettu) pukeutuneena niin että minulla on seksuaalihäirikköviikset ja hyväksikäyttäjälasit, hän näyttäisi jämptiltä viktoriaaniselta naisopettajalta, tiedustelisimme että voiko täältä adoptoida thaimaalaista poikalasta. Päälläni on paita jossa lukee “I promise, I won't tell mom”. Tinasta tämä oli huvittavaa, ja minä hullu. Raimon rabbiinisten opetusten mukaan nainen on aina oikeassa ja että kaikki mitä nainen sanoo on hyvin totta. Raimo ehdottelee runokirjaani liittyviä asioita, Raimo istuu tällöin kotonaan mukavasti tuolinsa reunalla ja juo pienestä kupistaan espressoa. Työt ovat hänelle tärkeitä. Hän tekee töitä ja hänellä on paljon erilaisia ajatuksia. Tina ounasteli että me päätyisimme molemmat Pitkääniemeen, mutta että siellä olisi mielenkiintoista käydä. Kerroin että se voisi lakata olemasta mielenkiintoista, ajattele nyt niitä kirvesmurhaajia jotka luulevat että olet heidän äitinsä, he seuraisivat sinua kaikkialle. Tina nauroi että sittenhän olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Minä sanoin että hän voi esitellä uuden poikansa (ja samalla ainoan) joka puukottaa jos joku koskee häneen.

Juhannos suunnitteli puhelimen hankintaa.

Sanoin:

“Hanki joku minkä nimeä ei edes kukaan tiedä: Bolognese IRC.

Voi käyttää LA puhelimenakin.

Siinä on kuppi joka liitetään narulla toiseen kuppiin, kuppi on tehty lehmänpaskasta koska se on intialainen puhelin.”

Juhannos lisäsi:

“Mutta siinä pitää olla munakello ja voikirnu ja nappeja.”

Yllättävästi hän kysyi miten puhelimeni gps toimii, sitä en ole juuri kokeillutkaan. Paitsi vahingossa kun olen painanut väärää nappia ja se alkaa tekemään ihmeellisiä asioita jolloin olen pistänyt puhelimen taskuun ja toivonut että se lopettaisi koska en pärjää sille: "Mitä vittua tässä on jotain maapalloja!"

Muuten keskikesä on ollut hurmioituvaa aikaa. Luojan kiitos asiat ovat edistyneet vaikken tiedä paljoakaan mitään varmaksi, minä vain toimin ja minulla on tiedostava mieliala niin pitkälle kuin se ylettyy. Uimarannalla olen rentoutunut ja lukenut Sartrea lähdeteoksena ja mielenkiinnosta. Poltin itseni Tanskan lipun väriseksi, väri lisääntyi vielä iltaa myöden. Ai että se sattui. Pystyin nukkumaan kunnolla vain Adho Mukha Svanasana – asennossa. Rannalla oli aluksi vieressäni nuori latinomuija jolla oli sellaiset bikinien alaosat josta sivuissa on vain se rengas mikä tuottaa hermostollisperäistä eroottista aivolukkoa. Kun suprabeibi lähti perseensä, lakattujen kynsiensä, kauniiden pitkäripsisten silmiensä (sivusilmälläni näin että hän katseli minua, kosketteli minua silmillään täysin uteliaana, viattomana ja syyllisenä kaikkeen “cry, cry butterfly”) lähti tuli paikalle äiskä ja sen 17 vuotias tytär ja näiden "suomen paras perse" niminen ystävätär! Äiskällä oli piikkiköynnöstatuointeja joten se on merkkinä siitä että hän tykkää hieman rajummasta, ja se punapää kieltämättä voisi pestä minut sateessa, ihan kuten laulussa ja antaa oppia tantristisista tiloista ja eroottisista rangaistuksista. Olin siinä kunnossa iholtani tuon auringonottoreissun jälkeen että sanoin Kitumarketin myyjälle ottaneeni samanlaisen rusketuksen kuin mitä on hänen paitansa väri ja se oli hyvä kevennys.

Kävelin kaupungilla eilen, vai, oliko se nyt toissapäivänä? Se oli huumaava, euforinen hetki. Kävin kirjastossa, minun piti lainata Pentti Saarikoskea; Petteri Sileniusta (Aikido – Harmonian Tie); Pertti Ylermi Lindgrenia (Kreivi – Tasavallan Casanova) mutten löytänyt Penan kirjaa enkä muistanut sen nimeäkään, joten en saanut aikaan kolme Pe. Pe, Pe:tä niin lainasin Perttiä ja Pertteriä, Henry Millerin harvinaisia herkkuja sisältävän Kosmologisen Silmän, kirjailija joka on tarpeen kesäaikaan. Hyviä valintoja, jokainen, tarpeellisia valinnan mukaan. Siitä lähdin vaeltamaan kaupunkia korvastreot lujalla soinnilla. Olin hurmoksessa vuodenajan kohokohdan koittamisesta, analysoin ja annoin mieleni lentää, henkeni kohota miettimään kaikkea. Tulin siihen tulokseen että olisin ollut sisällis-sodassa pukeutuneena pinkkiin hihanauhaan, saarnannut hurmoksessa rauhasta ja tuomiovallasta: keskitiestä, kansallishengestä ja heränneisyyden oleellisuudesta. Ymmärtäväiset olisivat heränneet ensin, sitten harmaat valkoiset ja punaiset, he olisivat lopettaneet ja iloineet tai ampuneet minua – ties mitä siitä olisi voinut seurata! [Ajatus lähti siitä kun silmiini joutui kirja Teosofian ja Uusromantiikan yhteydestä, ei tarvinnut kuin selata paria sivua niin inspiroiduin ydinmehuja myöten, vain tagit: Ervasti ja sosialisti!]

Lopuksi löysin paikkani läpi puistonpenkiltä, Eels MP3-soittimessa soi juuri oikeaan aikaan ja oikeaa laulua miten se on mahdollista? Tulin paikalle läpi Hämeenpuiston, rakastetun bulevardin ihastellen rakennuksien parvekkeita, pohtien mitä kaikkea on ikkunan takana, kädessä pullo mediumvissyä. Menin vanhan tukun rakennuksen läpi, jossa olin käynyt pikkupoikana, se tuntui epäluonnolliselta mutta vain ylevällä tavalla. Menin kohti Pyynikin ytimekkäitä, vanhoja maisemia joiden toivon pysyvän aikojen loppuun sillä se mahdollistaa rakastamani aikamatkailun aikoihin jolloin monet tarinat saivat alkunsa. Näin hippiseurueen joka soitti sambarumpuja, en kysynyt syytä vaan katsoin lehtiä jotka olivat jokainen oikealla tavalla vihreitä ja minä en ollut hetkeäkään väärässä Intentiossani. Luin Sartrea, luin Aikidoa penkillä, tein satunnaisia muistiinpanoja, katselin hölskyvätissistä nuorta naista, vaaleaa naista, pitkiä sääriä, ihmisiä. Muistot kesätreeneistä tuli mieleen ja olin niin tyytyväinen että ne olivat ohitse, se oli pakkomielteistä ja jotenkin tarkoituksetonta aikaa jossa vain mentiin mukana – siitä oli siksi hyötyä vasta jälkeenpäin.

Viimeistellessäni eilen illalla kansia puhuin samalla kuulumisten vaihtoja Emmin kanssa, jonka kautta maailmaan on tullut vähän turvonnut, sinertävä pikkupossu (sic) joka on alkanut näyttämään vauvalta, eli nyt on uusi ihminen maailmassamme ja onnittelin häntä siitä, olkoon hän elävä, kukoistava ja terve, kuin myös hänen vanhempansa. Yllätyin kuvauksesta, oletin että vauvat syntyvät täsmälleen kekkosen näköisinä. Mutta jos Spetnaz kuvasi hänen kaksospoikiensa näyttäneen alieneilta. Kun minä olin pieni ihminen kooltani, kokemukseltani, ja aloin ihmetellä niin sanottiin että nenäni oli erottuva ja minä rakastan sitä nenääni nyt kun olen kasvanut sen ympärille “10 000 miles and everyone's mistaken”. Ja synnytys voi kestää monia tunteja?! Emmi joka on sitkeä ja fiksu eukko sanoi ettei pahemmin välitä feministiakkojen ruikuttamisesta, mutta kyllä muutaman tunnin pukkaaminen oma hommansa oli. Minä luulin että se on kuin salilla käymistä, jossa rykäistään puolessa tunnissa ja lähdetään hikisen raukeina kotiin. Matkalla juodaan purkki palauttavaa piimää jossa on kaikkea tarpeellista.

Emmi:

“Kuvittele ensin kroppaasi viisitoista kiloa nestettä (lue. läskiä ja pöhötystä). Niistä suurin osa vatsan ja perseen seutuville. Seuraavaksi pasko mielikuvissasi viiden kilon kivi jonka jälkeen persauksesi tikataan ristiin rastiin. Sitten käy ottamassa jumalattomat lollosilikonit jotka painaa ja on tiellä koko ajan.”

Minä:

“No tuohan on melkein kiihottavaa”

Vielä jääkin nähtäväksi, että miten käy kun tilaamieni käyntikorttien lähettäjät kyllä herroittelevat minua, mutta näköjään uskovat vilpittömästi että aion maksaa heidän käyntikortit kahteen kertaan. Onko se sitten sitä protestanttista työetiikkaa?