Aamuöiseen Sateeseen

Kävellessäni kauppaan näin matkalla naapurin muijan. Vai olinko tulossa? Olin tulossa tarkemmin ajatellen koska Miguelos Miguelos Miguelos oli tulossa noutamaan minua. Naapuri ei näyttänyt olevan mielissään, ehkä aavistuksen surumielinen ja tervehti. Voi vittu, tämä tietää sitä että ilmeisesti sitä astunut mies ei olekaan enää kuvioissa! Asiat ovat kohta siinä mallissa että alakerran neidistä tulee kroonisesti tuohtunut ja se meinaa sitä että minun pitää olla sunnuntaisin hiljaa asunnossani, muuten tulee sanomista.

(Sanoin Miguelokselle ajo-ohjeeksi että asun sillä kadulla jossa on liike missä valmistetaan dildoja ja pumpattavia vauvoja, siellä kieppuu pumpattava vauva dildon nokassa. Mies otti tämän huumorilla, mikä ei ollut huono idea.)

Uusi teknologia joka matkaa postissa luokseni, HS-hanketta ajatellen ei pidä kiirettä mutta sitä voi seurata linkin avulla joka ei toimi. Ei sitä ole pakko pitää enteenä mistään mutta hauskana kuriositeettina sitäkin enemmän.

Sain luettua kaiken muun ohessa joka kesäiseen traditioon luketuvan Henry Millerin kirjan. Kuuntelimme isäukkoni kanssa keittiössä (olin vierailemassa vanhemmillani) kun radio soitti Moonlight Serenadea ja kehuin väsyneessä, lähes eteerisessä tilassa sitä miten upea ilma on, uneksijan kesäsää ja kerroin miten tämä musiikki istuu täydellisesti Henry Millerin kirjallisuuden taustalle. Niin takaisin asiaan, olen tullut tänne puhumaan vain ja ainoastaan asiaa, muusta en puhukaan, en ole eläessäni sanonut turhia sanoja ja jos olen niin en minä nyt ainakaan ala niistä kinaamaan. Kosmologinen Silmä oli tuon kirjan nimi. Se oli todella hyvä novellikokoelma Milleriltä, erityisen hyvä kesäisiin iltapäiviin kun juo teetä, tai jopa kahvia pihakeinussa ja tuuli puhaltelee vaivattomasti lämpöisellä tavalla. Kirjassa oli henkilö nimeltä Fred, joka oli Millerin pitkään etsimä sydänystävä ja hän joissain määrin muistutti minua: mies joka halusi elämän perusasioita mutta oli maultaan hemmoteltu aristokraatti. Sekoitus ristiriitaisella tavalla hyviä piirteitä ja äärimmäisyyksien kaihtamista. Vaikkei jokaiselta piirteeltään hän ollutkaan minä, niin hänen tapansa ystävystyä hitaasti mutta elämänmittaisesti tai polttaa epattojen sillat ja hänen tapansa vihata kunnianhimoa, teeskentelyä ja saituutta olivat suureita joita en hämmästellyt muuta kuin siltä osalta että jaan ne joissain määrin. Samoin kuin sen miten hän kirjoitti, tasan kaksi sivua päivässä kirjaansa oli sitten kuinka flow tai stuck päivän henkenä – ihan sama periaate jolla joskus tein erästä käännöstä. Tietenkään en ole hän, en edes identtinen, mutta entä se kun hän soitti Millerin kanssa pianoduettoa silmät ristissä kadulla? Se tarina meni niin että miesten piti kantaa piano sisälle, he lahjoivat pariskunnan väkevillä ja lähettivät heidät matkoihinsa, tämän jälkeen noin tunnin päästä he soittivat duettoa riitasoinnuin talon pihassa, kadulla, jolloin ikkunoita, oviluukkuja ja kaikkia läiskittiin kiinni tuon tuosta. Sitä ennen piano oli seissyt pihassa 2,5 päivää ja muuttoyrityksen jälkeen piano jäikin ylösalaisin kadulle. Näin muistelisin asian tapahtuneen tai “näin olen kuullut”.

No, tänään juon olutta, tai olenkin jo juonut kaikki oluet mitä täällä oli mutta bourbonia on edelleenkin. Eilen kun heräsin vähillä unilla varhain aamulla minua seurasi koko päivän outo tuntemus, sellainen mistä olenkin jo maininnut eli eteerinen. Katsoin lämpimien tuulien puhaltaessa mäntyä ja pidin sitä mahtavana, koko kesä on huipussaan ilman että aurinko paistaa täydellä terällään. Kun olin tekemässä Qigongin ja Taijin, pyrin saamaan kaiken irti ukkosilman Jangistisesta energiasta, sitä oli paljon. Kävin perjantaina Tubbsin (ei Miami Vice vaan Royston Vasey) kanssa kahvilla, tai teellä, me molemmat joimme teetä ja hän kysyi mitä hänen kannattaa ottaa koska hänen työpäivänsä alkaa huomenna kello 6 ja minä vastasin että ota musta tee niin pysyt sopivan pirteänä muttet menetä yöuniasi – kaiken tavanomaisen järjen mukaan! Ostimme nämä juomat, ja myyjänä oli My Sharona, ja pitää sanoa että ei asia ole vain niin että virta on erilainen, kuin myöskin virtaanastuja vaan myöskin My Sharona on erilainen – hän oli jotenkin muuttanut tyyliään eikä ollut enää niin kiehtova, niinkö paljon yksityiskohdat merkitsevätkin? Mutta hänellä oli edelleenkin tumma ääni, upeat hiukset ja hän muisti. Minä ja Tubbs kertoilimme asioitamme pitkään, me nauroimme sydämellisesti ja meillä oli hienoa, meidän pitäisi enemmänkin viettää aikaa yhdessä – niin hänkin sanoi kun heitti minut mersulla pihaa josta on vain lyhyt matka sinne missä asun. Kun menin (tätä kirjoittaessa minulle muistui mieleeni se kun äitini isä, isoisäni kuoli ja menimme katsomaan ruumista äitini ajaessa ja minun lukiessa Aku Ankkaa) alunalkaenkin Tubbsia vastaan , hänen autolleen minun edelläni käveli naapurin muija ja hänen miehensä, joten tämä ehkä meinaakin sitä että voin mölytä rauhassa! Paitsi että tässä on draaman haju, miksi? Siksi että hänen luotaan lähti viikolla täysin eri mies, ja niihin aikoihin hän näytti surkealta (lihan ylitsepääsemättömien himojenko vuoksi?)! Nyt aloitankin mummoharrastuksen jolla suojaan selustani, olen ekvalaattorin kanssa mittaamassa äänentaajuuksia jolloin tunnistan hänen seksipartnerinsa ja näin ollen siirryyn arvoon arvaamattomaan. Kieh kieh!

Jatkan nyt bourbonin juomista, suunnittelen sivussa HS:n lähetyksiä ja muuta vastaavaa, ehkä lähetän pari sähköpostia ja poistun kaupungin poveen, samalla kun muistan kappaletta joka alkoi soimaan päässäni jo eilen.."..eikä paikkaa minne meen.."