138

Kuvassa minä ja Juhannos matkalla siiville, jos ei muuta niin ainakin henkilökunnan näkökulmasta. Suvinatrix mieheksi pukeutuneena kuljettaa kärryjä.

Ensi viikolla sitten taas Suvinatrixia katsomaan. Hän kiitti minua siitä että löydän aina sanat jolla hänelle tulee parempi mieli, en tiennyt että hän oli täyttänyt vuosia mutta hän aprikoi että on nyt vanha kaakki johon sanoin että jos hänestä nyt on äitynyt yhtä ryppyinen kuin kivespussistani, niin pistää sitten jotain peitettä kun tulemme miehissä Siipikarjatiistaille. Koska olen löytänyt eräästä keskustan tavaratalosta huokeanhintaista siipikastiketta jota olen laittanut kaikkeen mitä laitan suuhuni, en usko että tuo siipien maistelu olisi ihan niin ravisteleva kokemus tällä kertaa, vaikka onhan sitä nyt odotettukin. Minä ja Juhannos juttelimme viimeksi siitä miten hän menee hakemaan lippuja Tammerfesteille, jolloin samalla reissulla mies käy myöskin divarikierroksella ja hakee itselleen nipun pornolehtiä “..näiden kanssa pitäisi taas aika kulua”. Jo putiikkiin astuessa ystävällinen kauppias sanoo että tämän kertainen nippu on valmiina “Siinä mukana o myäs pari Anttilan kuvastoo ja korkkaria – lempo soikoon”. Tästä mies siirtyy huoltoasemalle lehtiensä pariin, mukanaan hänellä on turvalliseksi koettu pullo Gambiinaa. Kerroin että se maistuu sille kun pultsari kusta lorottelisi suoraan kurkkuun, jolloin voi huomata että hänen suodatinelimistönsä on jo niin heikossa kunnossa että osa viinasta tulee täysin käsittelemättömänä läpi. Jatkoin että sain tuon idean kun olin kuusköötluvulla Alkon päätoimitusjohtajana, tällöin piti keksiä juoma mikä maistuu "luterilaiselle työmoraalille" ja pienporvarilliselle elämäntavalle. Sitä markkinoitiin arkeen ja juhlaan, eräissäkin häissä Alkon osaava henkilökunta neuvoi että boolin voi korvata sillä että ostaa jokaiselle pullon verran Gambiinaa, yleensä se riittää

Huomenna olisi sitten Torstaikerho taas pitkästä aikaa. Keskustelemme tutuista aiheista, J varmaankin syö taas jotain mihin liittyy tarjotin, ranskalaiset ja muuta sellaista, minä juon vihreää teetä, lähistöllä on aikuisia ja lapsia jotka me unohdamme mitä enemmän me uppoudumme keskustelujemme syövereihin. Ne ovat hyviä keskusteluita joita ei olla koskaan tallennettu oikein mihinkään, se on kyllä harmillista mutta olen varma että meistä tulisi todella teennäisiä jos pitämällä alkaisimme pitämään niitä hetkiä.

Huuhdadorfenin kanssa olen puolestani suunnittelut taas toinen toistaan erinomaisempia projekteja, operaatio Pussywhipped ja projekti nimeltä Home Studio liittyvät kiinteästi ideaamme jos Luoja suo. Aluksi pitää testata laitteistoa että miten se ylipäänsä toimii, sen jälkeen voimme äityä villeiksi. Hieman kuten ministerit Katainen ja Urpilainen Iltalehdessä “Mitä onko tämä pornoa? Tuossa lukee että herkkujaan esittelee Katainen ja Urpilainen!” Aprikoimme että ehkä se sittenkin vain on niin että Katainen esittelee pepperonia, samalla kun Urpilainen tarjoilee pizzaa. Siitä tulikin mieleeni Kokoomuksen veto pistää porvarinuoret keppaloimaan pehmopornokalenteriin, että se saa varmaan tulevaisuudessa entistä rohkeamman version: “Kokoomuksen lapsipornokalenteri”. Se olisi hyvää bisnestä sillä taannoin tehty pedofiiliratsia osoittaa että pohjoismaissa olisi markkinoita myös heille, mutta jotka inhottava valtion lainsäädäntö jättää bisneksen ulkopuolelle ja joskushan se bisnes on aloitettava suomalaisten lastenkin.

Entäs viikonloppu? Lyhyesti se meni kaikessa ynseydessään niin että päätin runokirjan kunniaksi korkata erityistilanteita varten kaapissani olleen Venäläisen kuohuviinin. Juoma oli erittäin hyvänmakuista joten se meni kuin mehukatti lapsena ollessa. Juotuani siihen päälle vielä jonkin verran olutta ja punkkua sain kuulla baarissa tapaamaltani tutultani että olin hyvin humalassa. Tästä seuraavaksi olin päätynyt naisiin, sillä seurauksella että olin kotona sunnuntaiaamuna. Heräsin joskus iltapäivällä. Iltapäivä oli muuttumassa illaksi ja se oli vuodepotilaalle hyvin vaikeaa aikaa sillä sain keskittää voimani etten oksentaisi, vaan että ruoka jonka söin ettei minua oksettaisi pysyisi siellä missä siitä on eniten apua. Ne olivat voimakkaita kokemuksia, jotka alkavat jo silloin kun ilta muuttuu laskuhumalaksi, kotiinpaluun ollessa tosiasia, kun päässä alkaa pyöriä: “Pitikö taas, taasko sitä piti mennä..”

Mutta mitä tälle päivälle tulee, niin intuitioni on määrännyt sen kahvilan tämän kertaisen kirjaprojektin lähdekirjan lukemispaikaksi, aikaisempi vastaava kirja&paikka oli Näkötorni. Näemmä paikat ovat aina jonkin verran, ei vain retroa vaan vintagea. Miksi minä hakeudun sellaisiin paikkoihini? Pitää sanoa että myyjätär, joka muisti minut, on sellainen että jos hänenlaisiaan naisia olisi enemmän maailmassa, se olisi parempi paikka (ellei lasketa hänen tuon kertaista todella omituista “Oletko sinä tosissasi”-neuletta). Bukowskin Nirvanassa hän esiintyi myös, olen siitä melkein varma. Olin jo antamassa hänelle blogini käyntikorttia, mutten tehnytkään sitä. Jotenkin koko paikka, hän mukaanlukien vaikuttaa sellaiselta wanhan hyvän ajan mukaiselta kokoonpanolta joten siihen on parempi olla sekaantumatta tällä tavalla, luulen että tuo nätti ja hentoinen neito saattaisi pyörtyä ja minun pitäisi alkaa nostelemaan häntä voimakaille käsivarsilleni mikä pian johtaisi siihen että meidän pitäisi karata yhdessä, eikä se sovi koska autossa on ihan juuri leima edessä ja minä olen pohjimiltani lainkuuliainen ihminen. Mutta niin kauan kun kirja on kesken, käyn ainakin kerran viikossa hänen luonaan lukemassa sitä, hän voi kysyä että onko paljonkin paitoja joissa on tekstiä, tai ei hän sellaista kysyisi kun kysyi jo mutta jostain me keksisimme puheenaiheen siihen saakka kunnes menisin pöytääni ja sulkeutuisin.

Jostain syystä tänään silti kaikki olivat miellyttäviä. Sanelma niminen kassaneiti oli unelma myöskin, avulias ja ystävällinen. Ostin alennuksesssa ollutta biisonin maidosta tehtyä mozzarellaa joka saa miettimään mille tuon veijarin liha maistuisi, Sanelman vaiko biisonin? Herrasmiehenä en ala edes ottamaan kantaa tuollaisiin panetteleviin uteluihin koska sellainen ei ole ollenkaan sopivaa. Vanhus naurahti, ja Sanelmakin naurahti jonka jälkeen hän punastui välittömästi kun aluksi kysyi että otanko pussin wokkivihanneksilleni etteivät ne pakasteina vain vuoda reppuni pohjalle, johon sanoin että se on hyvin ajateltu sillä sellainen ei olisi kovin hienoa..hups..pudotin samalla maksukorttini ja sanoin että järkytyin näin paljon jo pelkästä ajatuksestakin että ne valuisivat reppuuni, niin että pudotin vallan korttinikin.