...ja kananmaitoa.

Minun tällä kertaa omistaa pitkä segmentti Tammerfestspeciaalille (joka sisältää myös mm. keikka-arvostelun), no se saa nyt tulla myöhemmin tämän Siipikarjatiistain ja sen jälkeen tapahtuneen insidenssin vuoksi.

Siipikarjatiistai meni oikein hyvin, huumori taas rehotti kuten rehottaa nokkospuska ulkovessan lähistöllä. Suvinatrix lähti kirkuen ja samaan aikaan nauraen muutamankin kerran pöydästämme takahuoneeseen koska emme olleet lainkaan asiallisia. Viereisessä pöydässä istui tyttösiä joista eräs katsoi minua sopimattoman pitkään (minun paidassani luki “I promise I won't tell mom” se ilmeisesti oli kuin olisin näytellyt hänelle karkkia ikkunantakaa) ja sanoi lopussa muille “Mennään tämän jälkeen..” kun Suvinatrix oli taas astellut pöytäämme ja meistä näki että meillä on jotain sydämellä. Olimme jo varhaisessa vaiheessa pohtineet että kasvatamme Siipikarjatiistaiviikset. Jos Siipikarjatiistai on kerran kuussa, on meillä jo hienot viikset. Viiksietiketti menee sillä tavalla että niiden pitää olla hentoisia haituvia mutta niitä kuuluu olla runsaasti, niin että ne ulottuvat alimmaiseen huulen kaareen saakka. Niitä on mehevä imeskellä herkullisen siipiaterian jälkeen. Tarvitaan välttämättä myöskin asianmukainen puku: syömäkauluri jossa on kaukalo joka tallentaa roiskeet – sama funktio kuin viiksillä, joustavat housut jotka ulottuvat kainaloihin ettei vaan pääse syntymään tyriä! Esittelin myös ajatuksen luomuitseruskettavasta voiteesta, se on lyhyesti sanoen paskaa jota hierotaan ympäriinsä kehoa, sitten jos haluaa olla pelimies kirjoittaa siihen “Pese Minut” ja menee houkuttelevasti keikistelemään rannan kuumimpien kullannuppujen läheisyyteen varmasti lohkeaa..jotain. Ehkä parhaimpiin lukeutunut Suvinatrixin “lähettäminen” oli se kun Otto-man tilasi sangollisen verran maitoa, ettei vain pientä masua lantraamaton kastike polttele, sanoi Juhannos että se on Suvinatrixin maitoa. Kun neiti tuli pöytään, kerroin että miehelle maistui tuo maito hyvin sillä se oli sinun maitoasi..Suvinatrix oli jo hilpaissut pois kikattaen ja paheksuen samaan aikaan niin ehdotin Otto-manille että hän pyytäisi tuoppia muistoksi – parasta maitoa mitä olen koskaan juonut!

Siivet maistuivat, niiden ja juttujemme vuoksi olimme vedet silmissä.

Muistin että minulla ei ollut maitoa, olin palaamassa kotiin ja poikkesin kauppaan joka oli auki vielä hetken, purkki riitti ja sillä saattaisin lieventää vatsan muhisemista.

Tulen parkkipaikalle, ja alan katsomaan autoani.

Miksi autoni on vinottain parkkipaikalla?

Katson eteenpäin niin kaksi sinipaitaista miestä on puhelimineen edessä päin.

Katson nyt uudestaan autooni, niin sen koko kuskinpuoleinen ovi on mennyt sisään!

Mitä helvettiä täällä on tapahtunut?!

Seisoin maitotölkki kädessäni ja katsoin nyt hitaasti edessäni puhuvaa taksikuskia, -kuskeja.

"Nainen, ympärikännissä ajoi tuolla puukylkisellä amerikanautolla sinun autosi kylkeen".

Katson romuista amerikanrautaa, se on tehty kulmaraudasta ja siinä on puiset listat kyljissä, sen takalampun osa on autoparkani oven vieressä.

Nainen oli mennyt R-kioskille ostamaan olutta, auton takaosassa oli rottweiler.

Nainen silminnäkijöiden mukaan oli ottanut löysät pois ja peruuttanut hidastamatta autoni kylkeen.

Katsoin jälleen autoani, ja sitä 23 vuotta vanhaa puukylkistä jääkaappipakastinyhdistelmän näköistä ajoneuvoa ja mietin mielessäni:

“You motherfucker.”

Seuraavaksi kokoontuu tuo nainen, taksikuskit, minä ja jotain juoppoja.

Peruuttelija melkein käy taksikuskin kimppuun ja alkaa rätistä, minulle ja taksikuskille että kuka nyt pitää koirasta huolta.

Sanoin melko suoraviivaisesti että se koira ei ole nyt minun ongelmani, vaan se on sinun ongelmasi kuten jokin muukin, ole nyt hiljaa, ja aloillasi - “älä piipitä, äläkä vittuile, poistu taakse, ole hyvä”.

Kun minulla alkaa vittutusmittari ottamaan kierroksia, minä alan puhua hitaammin. En välttämättä hiljaa, vaan päättäväisesti kohoavalla mutta hitaalla, tummalla äänenpainolla. Minun silmissäni on silloin katse joka on metsästäjällä.Tätä on sanottu minun "vittumaiseksi-ilmeeksi".

Vielä jos tämä klonkku (Tammerfest-osassa itse asiassa on tämän tyypin ensiesiintyminen) jatkaa minun koetteluani, menen hänen autolleen ja alan kiskomaan penkkejä irti paljain käsin ja en sano mitään. Sen jälkeen kun olen tyhjentänyt auton hengittelen hitaasti syvään ja katson häntä, tällöin jos vielä klonkkuilu jatkuu minusta muuttuu Hulk, tällöin olen paljon äänekkäämpi ja puhun kolmannessa persoonassa itsestäni ja kerron sen minkä kaikki näkevät: Olen hyvin vihainen.

Poliisit olivat matkalla paikalle.

Kertasin tilannetta taksikuskien kanssa. Tilanne oli todella hämmentävä sillä tuntui kuin kaikki vain olisivat tapahtunut vain ympärilläni, kuin jossain eksistentialisen romaanin tapahtumahorisontissa. Taksikuskit olivat jo soittaneet poliisitkin paikalle ja eräs heistä hoiti sitä puhelimitse!

Tällä välin klonkkurouva yrittää paikalla olleen juopon miehen kanssa karkuun, he yrittävät pikkuhiljaa poistua, he ovat hyvin kännissä ja on tieto että he eivät ehdi pitkälle.

Ongelma oli, että noin röyhkeä narttu todennäköisesti nostaa syytteen "siviilipidätyksestä" joten häntä ei yksinkertaisesti voinut ottaa vain raivelista kiinni ja viedä katuun.

Mutta tilanne oli hankala sillä jos kohta poliisit eivät ala tulemaan paikalle, joutuu niin tekemään koska he pyrkivät valumaan karkuun.

Tuli eräänlainen hidastempoinen takaa-ajo jossa nämä laahustavat edellä, minä ja taksikuski perässä, kunnes toinen taksikuski hyppää autoonsa ja lähtee heidän peräänsä. On tässäkin nyt jumalauta maidonhakureissu, ja kaiken lisäksi jouduin ostamaan vielä sitä kalliimpaa kevytmaitoa!

No kävi niin että poliisit lopulta saivat nämä paskiaiset kiinni saapuen paikalle juuri kreivin aikaan. Koska heidän mielestään he eivät olleet tehneet mitään väärää ja heillä oli täysi oikeus pitää puoliaan, olivat takaisintullessa molemmat raudoissa auton takana.
Poliisi sanoi että he saivat kuulla tuolla muutaman metrin matkalla kunniansa kuten konstaapeli sanoi. Naisen ja mukana olleen juopon mielestä heitä kohdellaan väärin tässä asiassa. Poliisien pitäisi mennä itseensä, ja minunkin kun parkkeeraan autoni ruutuun joka oli hänen peruutusreittinsä tiellä, jos autoni ei olisi ollut siinä niin pizzeria olisi ollut syyllinen huonosta sijainnistaan.

Ihmiset tilanteessa olivat erittäin myötätuntoisia, saivat iltaisen huvinsa ja uteliaisuutensa tyydytyksen ja kaikki heistä olivat puolellani totta kai.

Lopulta sitten auto hinattiin varmuuden vuoksi korjaamolle.

Hinausta odotellessa paikalle oli tullut tuttujani, porukat ja tuttavapariskunta jotka olivat tulossa raveista.

Paikalle tuli myös eräs nainen joka aiemmin oli ollut apuna ja eräs mies.

Tuolla miehellä oli erään melko pahamaineisen moottoripyöräjengin paita.

Mies kysyi että onko tuo auto minun ja sanoin että kyllä se on.

Siihen hän vastasi: "Minun se nainen on kihlattuni."

Ajattelin mielessäni ja katsoin miestä: "No kuinkas sattukaan, mitä nyt sitten?".

No hän oli vanhan liiton miehiä. Hän kysyi mitkä ovat seuraukset ja sanoin että vakuutusyhtiö maksaa kaiken, ja myöskin selvittelimme että ne sitten peritään naiselta myöhemmin.

Hän kysyi: Mahtaa vituttaa?

Katsoin häneen ja nyökkäsin.

Mies ojensi minulle kätensä ja sanoi haluavansa pyytää anteeksi naisensa puolesta.

Minä ojensin käteni, nyökkäsin ja puristin hänen kättänsä, stoalaisella tyyneydellä joka läsnäoloa.

Vielä hän pahoitteli ja vielä kättelimme.

Poistuessaan hän sanoi "Se oli sille ämmälle ihan oikein.."

Sukulaiseni ja ystäväni nauroivat tätä mojovaa kommenttia.

Vanhan liiton mies ymmärtää että maallisen lain kirjoittamattomiin osioihin lukeutuu se, että miehen autoa, moottoripyörää ja hevosta ei sodomoida, ei edes vertauskuvainnoillisti. Se yksinkertaisesti on asia mitä ei tehdä.

Minua ei hirveästi naurattanut tuona iltana.

Mutta kun olin välissä heittänyt osan tavaroista kotiini (koti oli muutaman sadan metrin päässä).

Minulle viilsi mieleen eräs juttu siinä illan hyörinnässä.

Se meni kutakuin niin että jos kyseisen vertauksen miehen auto menee lunastukseen, ja hänelle sanotaan siihen "no tuohan on paha", hän sanoo "ehkä" sillä hän ei tiedä miten käy ja jos käykin niin että hän sattumoisin saa sen kautta vielä paremman ja hienomman auton, ja hänelle nyt sanotaan "no tuohan on hyvä juttu!" hän vastaa "ehkä" koska hän ei voi tietää mihin virtaus joka ei pääty ennen häntä virtaa..

Tälläinen ajatus tuli minun mieleeni kun minä kävelin kävelytietä pitkin.

Ja kaveri jolle tuon version kerroin, oli se joka oli naisensa kanssa paikalla, ja sanoin tuon hänelle ja me molemmat olimme tulleet tuosta nyt äärimmäisen tietoisia.

Sitten myöhemmin kun olimme teellä ja pohdimme että jos tuo nainen ei olisi pysyhtynyt tuossa ja päässyt muun liikenteen joukkoon tuossa kunnossa, niin oliko tämä kenelle paha?

Siitä asiasta juolahti taas mieleeni eräs toinen viisaus jonka kerroin. Se liittyy siihen kysymykseen että miksi Jumala “sallii” (hyvän ja) pahan. Monesti vain kiistetään jälkimmäinen osio, mutta siihen ei ole syytä.

Helposti unohdetaan Jumalan näkökulma.

Jos ajatellaan että samalla paikkakunnalla on vieraita kaukaa.

He ovat kinkereillä ja rukoilevat että sadetta ei tulisi.

Samalla tuo alue on ollut kuitenkin koko kesän ajan hyvin kuiva.

Toisaalla maanviljelijä on rukoillut sadetta.

Nyt, jos hyvä asia on se että Jumala vastaa rukoukseen niin meidän on tällöin muistettava se, että Raamattu sanoo että Jumala luo valon ja pimeän, että Häneltä tulee niin hyvä kuin pahakin - mutta syntiä Hänessä ei ole.

Niin nyt he jotka eivät saa sadetta voivat ajatella, että ei ole hyvä, jos he eivät saa sadetta. Kun taas toisella porukalla on ihan toinen mielipide asiantilasta.

Mutta siinä on suurin ero, Jumalassa ei ole syntiä.

Synti merkitsee harhaanosumista.

Hyvä ja paha ovat toisistaan riippuvaisia.

Lankeamuksessa saimme hyvän tiedossa kaupan päälle pahan tiedon.

Siksi oli äkkiä paha kun olimme alasti vaikka olimme sitä olleet koko ajan muutenkin.

Joten siis, Jumalan lähettämä hyvä ei osu harhaan, eikä pahakaan.

Jumala on rakkaus, joten nämä kaikki perustuvat teleogiaan.

Entäs sitten se nainen?

Hänelle kävi lopulta niin, että kun poliisit olivat viemässä häntä pois, pysähtyi poliisiauto ja poliisi nousi autostaan, haki takaluukusta nippusiteitä ja pisti syötävänlailla huutavan naisen niillä hieman tukevammin kiinni ettei hän telo itseään tai muita.

Nainen josta taksikuski sanoi että niin ei saa tehdä miten hän haluaisi tuollaisille tehtävän.

Menimme tästä vielä kahville porukalla. Siellä sain mukavaa kontrastia edelliseen. Päässäni pyörivät rauhattomat ajatukset, ja taustahäly. Pian edessäni oli nainen, kuin jokin eteerinen naisolento joka on juuri otettu olemaan ensimmäisen ihmisen sivusta, ja joka nyt katselee suurilla silmillään ja kietovalla olemuksellaan sinua. Miksi hän kantoi tuolla tapaa itseään? Hänellä oli ihailijoita, teinipoikia jotka tervehtivät häntä nimellä jo ovella, paikka oli heitä täynnä. Porukkamme pisti merkille miten huolellisesti hän valmisti teeni, ei mitään huolimatonta pussin viskaamista tiskin ylitse vaan hän onkia pussia niin kauan kunnes juoma oli kunnollisen näköistä. Jotenkin täydellinen vastakohta. Viime ajat ovat olleet juuri tälläistä kontrastien vaihtoa.

Sitten yöllä kun olin juonut siipien jälkeisen annoksen vihreää teetä, jossa on minttua viilentävät ja kun en oikein saanut untakaan minä luin. Kun luin, kuulin naisen voihkaisun, sitten miehisempää yhinää ja sen miten jotakin alettiin renkuttamaan mekaanisesti. Voi nyt hittolaisen hilloviiva, naapurin muija harrasti seksiä kaiken kukkuraksi seksiä sen tummakulmaisen karhunsa kanssa. Mieleeni muistui se kuinka hän oli tullut joskus kun olin hirmuisessa krapulassa ja messengerini oli kilkattanut sillä jollakin oli ollut minulle asiaa, joillakin. Sitten seuraavaksi alkaa ovikelloni soida. Kello on noin 22. Minulla on hiukset silmillä, tuskainen hiki, kylpytakki (violetti) eikä lainkaan motivaatiota mennä avaamaan ovea. Mutta sitten kun tuota jatkuu pitkään menen ja katson ovisilmää, naapurin eukko päällään jokin takki joka on pumpulinvärinen melkein näköinenkin. Avaan ovea, varovaisesti, kammioni on pimeä ja valo tulee sisälle ja nainen alkaa motkottamaan minulle miten aina kun hän yrittää nukahtaa kuuluu “pimpelipom” ja mehän tiedämme että kun naisella alkaa olla asiaa tälläisissä tilanteissa se ei lopu ikinä, minä hyvin vähäeleisesti sanoin hoitavani asian. Suljin oven, mietin että kostanko tämän, menen sitten kun hänellä on vieraita tai sukulaiset kylässään oventaakse ja valitan siitä kuinka siellä aina nussiitaan niin etteivät ihmiset saa oltua rauhassa vuoteissaan vaan se loiske ja eläimellisen vallankumouksellinen suoran kurkun huuto estää hiljaiselon – olenhan ujo ja uskovainen mies! Sitten odotetaan seuraavaan kertaan jolloin hänellä on taas samoja vieraita. Mennään oventaakse ja sanotaan että ehkä minä hieman ylireagoin, sitten ojennan hänelle perhepakkauksen kondomeja ja sanon että pitäkää hauskaa.- Tuo kävi mielessä, tuona iltana joka oli kovan päivän ilta.

Ja päässäni soi..