torstai 4. kesäkuuta 2009

Keith Fletcher

Siipikarjatiistai oli kuin olikin iloluontoinen tapahtuma. Suvinatrix oli paikalla kuten ounastelin ja hän sai kestää meiltä alati pahenevia hävyttömyyksiä ja törkeitä mielikuvituksen ilmaisuja, eli voi sanoa että meillä jokaisella oli kivaa.

Mässäilimme siipien loputtomassa meressä. Mediumeissa on 50% rasvaa, ja syömme aina sellaiset alkupaloiksi koska totutamme vatsamme sillä tavalla koitoksiin joista suu saa helpotuksen mutta vatsa pitkällisen, rasittavan vieraan, unohtamatta suolistoa ja sen päätöstä eli peräaukkoa joka tietää miltä suusta tuntuu sen jälkeen kun capsicum tulee ulos. Kun jotkut suutelevat, on silloin ilkeää muistuttaa mitä toisessa päässä on. Annokset olivat kunniallisia kooltaan, ne tulivat nopeasti ja paikka oli miellyttävän väljä sillä Pomo soitti stadionilla.

Istuessamme Suvinatrix tulee hiljaista aikaa ja vapaata tilaa hyväksikäyttäen istumaan luoksemme ja pian hän näyttää kinttuaan, kiskoen punttiaan ylös: Kaaduin baarissa, en ole kehdannut mennä sinne sen jälkeen..
Juhannos: Hienot kengät
Minä: Nehän ovat ihan samanlaiset kuin niillä joilla toinen jalka on lyhyempi kuin toinen!
Naurua.
Minä: Halloweenina sinut määrätään ottamaan toinen kenkä pois niin voit toimia quassimodona joka raahaa kampuraansa mukanaan.
Naurua.

Sittemmin, mässäilimme nauroimme, joimme kolajuomaa, vettä ja niin edelleen kunnes tuli laskun aika, Juhannos sai toisesta annoksestaan alas yhden ja minä koko annoksen.

Suvinatrix: Tuleeko lasku erikseen?
Minä: Joo, emme sentään ole täällä romanttisessa mielessä.
Juhannos: Niin tai me seurustelemme vain tiistaisin.
Myöhemmin.

Suvinatrix: Tekikö Juhannos sinulle tuon [viitaten minun kaulallani olevaan fritsuun]?
Katson Juhannokseen: Saanko kertoa?
Juhannos nyökkää..
Minä: Juu katsos, meillä joskus tuo halailu hieman karkaa käsistä.
Suvinatrixia hihityttää ja hän sanoo että hyii.

Tätä ennen kerroimme kuinka meidän piti tehdä niin että otamme housumme pois ja pistämme ne looshien vaatenaulaan..sen sijaan että vain löysytämme housuja. Suvin ilme oli huomattava, hyvin muikea naurunpidättelystä kun kerroin kuinka olisimme istuskelleet siinä ja heilutelleet hervottomia kalujamme kuin ponit istuskellessa.

Välissä myöskin Suvinatrix kertoi kuinka Juhannos oli soitellut hänelle baarista, jatkuvasti edellisenä viikonloppuna, niin että hänen piti soittaa hänelle että soittelu lakkaisi. Ilmeisesti Juhannos oli aina soittanut uudestaan heti kun hän oli lopettanut aiemman puhelun. Sitten viimeisin puhelu tuli kun sankarimme lähti kaveriensa kanssa Suvinatrixin asuinsijoille ja lähetteli viestejä että on oven takana kohta ja Suvi oli painanut puhelin pois päältä tuona pikku tuntien hetkenä kun luuli sitä herätykseksi.

Jatkoimme lähdettyämme kirjoittelua internetissä naamakirjan sivuilla.

Minä: Suvinatrix rakastaa meitä, ei lempeästi, mutta kinkysti!

Juhannos: Tuleekohan siitä nyt s/m luola missä voidaan pitää iltapuhteita?

Minä:
http://www.youtube.com/watch?v=nmx9VMmjWXE tässä kuvaa uudistetusta hotwings-ravintolastamme xD

Juhannos: XD skipidipidip-dipidip. Siellä soi juuri tuo musa.

Suvinatrix: Miten teitä voikaan olla rakastamatta. Mä laitan ehdotuksen vetämään, ja luulen että varsinkin keittiön puoli kävis kuumana ajatukseen. Omistajat ei ehkä niinkään, kun ne tekee nykyään noi kymppitiistain alakerran että vuorot.

Alakerrasta tulisi paikka jossa saa tiistaisin kympillä nauttia rentouttavista venytyspenkeistä sekä SS-univormuihin pukeutuneista tarjoilijattarista. Turvasana on “sulkemisaika” johon Suvinatrix sanoo “Ei ole vielä!” ja me vietämme tuntikausia rasittavassa ympäristössä, mutta niin kinkyssä kuin vain voi olla.

Edellisellä kerralla kun kävimme siivillä, niitä kertoja onkin tässä nyt ehtinyt kertymään, ja kävelimme autoni parkkipaikalle (kieltäydyn maksamasta penniäkään saati sitten centin tynkää pysäköinnistä kaupungissa jossa sain sakot marketin parkkipaikalla, kohdassa jossa on aina autoja eikä edes merkkiä joka oikeuttaisi sakon, marketin vastaus olikin että he eivät olleet tilanneet ,yksityisalueelleen, tuota kyseistä runkkukonetta sakottamaan autoani -he käyttivät eri termiä) Joka tapauksessa, mennessä autolle huomasimme hienon palatsinomaisen talon johon Juhannos sanoi muuttavansa. Siellä hän kauniina keväisenä päivänä ylioppilaslakki päässään, villaliiveissä ja lakerikengissään joko jahtaa tontilla haavin kanssa perhosia tai kulkee pikkusikaria poltellen (hänellä on vaalea, 190 cm tyttöystävä joka polttaa isoa sikaria, tytöllä on möreä ääni, r-vika ja letit) ja kivetyksiä potkien, huutaen: “Oi tulehan juomaan kanssani kahvit ja konjakit” johon murahdan: ”Nyt hiljaa, jumalauta.” Kun saavuimme pian tuon talon kohtaamisen jälkeen autolleni, istuimme alas ja lähdimme liikkeelle ja tulimme suojatien kohdalle jossa seisoskeli joku humanistirastapäätyttö verkkarit päällä ja sen näköisenä että kukaan ei ole niin hyvä kuin hän ja jos on niin hänet on ymmärretty siinä tapauksessa väärin. Annoin tietä, hymyilin ja näytin kädellä että mene, tämä on näitä naisia jotka vihaavat mukavia ihmisiä sillä hän seisoskeli sama nyrpeä ilme kasvoillaan suojatienvarressa eikä meistä kukaan liikkunut. Sanoin Juhannokselle, samalla kun katsoimme vuoronperään toisiamme ja tuota naista, spekuloiden että; “No, torjunta tämäkin” oli ainoa hänen ajatuksensa sillä hetkellä. Nauroimme vahingoniloisesti ja kaasutimme kohti tietä joka oli avoin ja keväinen.

Tuona kertana siivillä ollessamme Juhannosta askarrutti kysymykset ja minä annoin vastauksia. Esim. Hän oli juuri ehdottamassa että menisimme johonkin, johon vastasin: jaa tantraamaan? Voisimme mennä sinne pariskuntien keskelle karateasuissa, ja kun meitä ohjattaisi etsimään partnerin g-pistettä, hihittelisimme kuin pienet pojat sillä tiedämme ettei miesten naispartnereille voi olla gay-pistettä. Ehdotin eräässä toisessa puheenaiheessa että sijoittaisi tatuointiluonnokseen, jota tekee ystävälleen pinkin hakaristin, varmasti tykkää ja saa uusia kavereita joista suurin osa on miehiä ja loput feministinaisia.

Minä ja ystäväiseni olemmekin nyt kevään innoittamana käyneet paljon muitakin tärkeitä suunnitelmia. Vaikkapa että mitä tehdä tuttavapariskunnalle jonka mukana olet ja huomaat olevasi heidän lakimiehensä massiivisessa riidassaan. Voisimme ehdottaa että he tulevat jomman kumman meidän luokse jatkoille sopimaan jutut, sitten me seuraisimme kun he repivät toisistaan lihanriekaleita, mikä on virkistävää vaihtelua sille että istuu taksissa pariskunnan välissä etteivät he tappaisi toisiaan. Projektin nimi olisi: Fight Club for Couples; don't you just love to hate sometimes? Hoidamme niin että homma etenee tiettyyn suuntaan jo aloitteluissa, joissa juotamme heille riitaviinaa, baarissa he ovat valmiita omissa nurkkauksissaan. Antamalle naiselle käteen vesurin ja miehelle rukkasen joka on täynnä vadelmahilloa saamme feministit puolellemme ja homma pysyy laillisena.

Tiskatessa minulle juolahti mieleen ja arvuttelin että onko Juhannokselle koskaan pimppiä nuollessa tullut tilanne että häntä ei ole kiinnostanut yhtään, vaan että hän kaikessa hajamielisyydessään on miettinyt illan jalkapallopeliä. Naurettuaan hetken hän vakavoitui, ja vastasi jotain politiikkomaista.

Tinan kanssa keskustelin siitä miltä Saksan television dubbaukset kuulostavat alkuperäisiin verrattuna. Esim. Mille Homer kuulostaa? Hän sanoi että sitä on vaikea sanoa ja minä ehdotin että hän voisi soittaa minulle, ja imitoida Homeria johon hän nauroi ja sanoi ettei ole Homer. En luovuttanut vaan painelin suostuttelemisnappia ja vihjasin että hänen pitäisi yrittää sitä, ja jos se menee hyvin hän voi tehdä muutkin äänet, jos huonosti niin silti hän voi tehdä ne koska se on vain hauskaa. Kauppoja ei tullut, mutta voiko muka Homeria tehdä kukaan muu ääni kuin “homerinääni”? Kamalaa se olisi jos joskus tullaan tähän tilanteeseen että joudutaan hakemaan korvaajaa. Mutta hyvinä uutisina voidaan sanoa että hän aloitti vinkistäni joogaamisen ja meditoinnin, ja jutustelimme naistenlehtimäiseen tyyliin "hyvästä olosta ja aktiivisesta elämäntavasta" joka on niin tärkeä ihmiselle. On totta että sielu ja ruumis, ovat väkisinkin yhdessä jolloin on parasta pitää molempia kunnossa. Luojan kiitos myös, jos hän ei lankea ns. sankarillisuuteen mikä on sellaista että eletään apaattisuudessa kuin intervallijuoksussa jossa sankarillisuus edustaa merkityksettömiä, yksittäisiä ja väsyttäviä pyrähdyksiä.

Juhannoksen kanssa pohdiskelimme myös että meidän pitäisi taas pitää minun tiluksillani yhteinen teehetki, pihalla vieläpä kun on viimein tullut kesä. Kävelisimme pihalla kuin avohoitopotilaat, kuin järjestelmälliseltä vaikuttava keskushermostomme marinointi viinaksilla olisi tehnyt tehtävänsä. “Äiti ovatko nuo miehet zombeja” huudahtaa pikku-Bertil äidilleen kun minä ja Juhannos, päät kaljuina päältä mutta hiusraja menee korvien yläpuolella hiusten ollessa pitkiä haituvia jotka jollain oudolla tavalla sointuvat asuihimme, pyjamanhousuihin ja takkiin joka on selkäpuolelta kiinni. “Eivät he ole zombeja, he ovat..erityisiä Bertil pien” vastaa äiti joka pelkäsi tämän päivän koittavan kun naapurin mies on tullut kavereineen ulos. Aluksi polttelemme tupakoita keinuilla, sitten keksimme että voisimme rentoutua pornon parissa joten kannamme VHS-videon ja television ulos. “Mitä nuo miehet tekevät tuolla sorsalla?!” kysyy taas Bertil tuo pieneen merimiespukuun puettu pikkupriimus jolloin hänelle vastataan “Tällä kertaa naapurinsetä ja hänen kaverinsa hajottavat sorsaa ylivoimalla”. Kukaan ei enää kysy tai vastaa mitään. He huomaavat että molemmat meistä ovat itkuisia hajottaessaan sorsaa: “Yhyy!” Unohtamatta ruotsalaisen pornoelokuvan ääniä jotka kantautuvat pitkin ja poikin, kuin lenkkaaminen helvetin esikartanon kylpyhuoneessa.

Tilaisuudessa keskustelemme siitä että pääseekö kumpikaan meistä naimisiin. Jos pääsee, niin toinen meistä muuttaa sen tykö kumpi pääsee. Aiomme painaa paljaalla, heti tilaisuuden tullen jotta nainen tulee raskaaksi, jolloin hänen on ainankin naisenlogiikalla pakko mennä naimisiin kyseisen herrasmiehen kanssa. Iskisimme ne naiset sillä tavalla että kerskailemme olevamme olleet Irwinin roudaneina, näin varmistamme saavamme juuri ennen vaihdevuosia olevia nuorekkaita rouviksi sopivia naisia jotka ovat olleet Tapolan Mervin kanssa kansakoulussa eivät oikeastaan eroa hänestä juurikaan.

Olen myöskin tavannut Huuhtadorfenia. Siellä paikassa jossa on seksikäs tumma myyjä. Kaunespilkusta käyvä luomi, hiukset kuten jollain itämaisella seksitanssijalla, töistä lähtiessään niin pieni hame että minulle tuli tarpeita. Pohdin ajatusta siitä kuinka My Sharonan soidessa hoidan häntä railakaalla pystypanolla, romanttisessa auringonlaskussa, siten että hänet on kytketty huolellisesti kiinni käsiraudoilla huoltoaseman bensiinintäyttöputkiin. En tiedä päästetään minua sinne enää missään seurassa kahville jos he tietäisivät mitä juonin hänen päänsä menoksi, mutta se on varmaa että jo hänellä olisi ollut tuolla minihamekertana sandaalit joissa on nyöritykset nilkkojen ympärillä, olisin mennyt joka tapauksessa katsomaan uudestaan. Tyttö jonka tuottama ejakulaatio on suoraan verrannollinen siihen että ampuu supersoakerilla piimää. Puhuimme Huuhtadorfenin kanssa minun parkkisakostani ja siitä miten siitä todellakin alkaa tulla ongelma. Joku todella haluaa että menetän nyt rahaa tavalla jolla kukaan muu ei ole vielä menettänyt sitä, tai sitten tuo joku haluaa vain nähdä miten sitkeä minä olen. Aavistelin että pysäköinninvalvoja joka Prisman edustajan mukaan ei oltu tilattu sakottamaan tuonne yksityisalueelle, paikalle johon ei oltu edes merkitty merkillä sakossa ollutta tilaa, olisi lihava albiino joka hilseilee ja puhuu robottimaisella äänellä, vihaten ihmisyyttä.

Ei kommentteja: