Mutta nyt itse aiheeseen, uuteen sektioon, eli Erikoisraporttiin. Takana Sauna Open Air, tuo legendaarinen tukkaihmisten kokoontumispaikka. Ainoa päivä kun osallistuin näihin bakkanaaleihin, oli se kun satoi kuin Esterin perseestä. Mutta lauteille nousi itse Danzig, joka aloitti aikoinaan levyllä Danzig 2. eli Lucifuge, minun kiinnostuksen metalliseen musiikkiin. Sen toi serkkupoika joka kuunteli myös örinämusiikkia, minä kuuntelin siskon tekno- ja tanssimusiikkia kuten kaikki muutkin, mikä alkoi pikkuhiljaa muuttua kunnes oltiin jo Slayerissa jolloin paluuta ei enää ollut. Pistin Deathtime-kostyymin päälle, eli maiharit, mustat farkut, Deathtime-paidan joita saa kaupastani, sekä tietysti varta vasten Operation Death Metal Hero:n sessioihin ostetun, firman väreissä olevan flanellipaidan joka on siis mustapunavalkoinen.
Glenn “diiva” Danzigin piti aloittaa keikka tasan puolelta, mutta hän aloittikin sen tasalta jolloin soittoaikaa jäi vajaa tunti. Mies sen sijaan kävi ottamassa meistä sateessa seisovista mikkihiiristä valokuvia valkoisella litteällä kameralla. Ensimmäisen puolen tunnin aikana niin minä kuin muutkin saimme otettu runsaasti kuvia, lohduksi, taustalakanasta. Kun keikka alkoi rupesi vettä putoamaan entisestään, Danzig kysyi sataako täällä lunta, huumorimiehiä kun oli. Keikka oli unelma jos säätä ei lasketa, niin paljon legendaarisia kappaleita, sekä uudelta levyltä kaksi biisiä, että mies tuskin voi toivoa enempää – ehkä elämältä, muttei juuri tältä Danzigin keikalta. Se uusi biisi, joka myös on ensimmäinen single-lohkaisu, oli todella hyvä, väitän ja kukaan ei usko, mutta minulla itselläni oli ihan samanlainen riffi mielessä, mutta on hyvä että Danzig keksi käyttää sitä eikä mitkään liimakorva-rojutpiippuun-rokkikukot, jumaliste! Ounastelimme alussa että Glenn käy vetämässä meille vain Motherin ja lähtee kotiin, mutta sen hän veti viimeisten joukossa. Symbolista oli että keikalla oli kanssani Anthonias Spetnaz, vakaumuksellinen ateisti, perheenisä ja kova viinasieppo, hänen kanssaan alkoi Sontalahden oppilaitoksen käytävillä C-kasettien vaihto, joskus jopa CD-levyjen. Muistan vielä kun pyysin häneltä lainaan levyä jotta voin polttaa sen, sain hetken miettimisen jälkeen tekstiviestin jossa oli “Mitä se polttaminen on tarkalleen?”. Niin monta vuotta siitä oli, ja nyt molemmat olivat alkulähteillä, sateen kastelemina ja laskuhumalan partaalla. Sitten vielä ilmoille räjähti It's a Long Way Back From Hell, joka iski edelleenkin yhtä lujaa kuin silloin kauan aikaa sitten.
Keikan jälkeen tasaisesti vitutuskäyrän kohoamista kokenut Jenni, äiti ja Anthoaniaksen puoliso sekä kuskimme vei meitä juottoloihin. Siellä keskustelimme hyvän metallimusiikin syvimmästä olemuksesta, ja koska se oli liian harmonista, me tietenkin siirryimme keskustelemaan aiheista kuten uskonto ja politiikkaa. Olemmehan jokaisen alan asiantuntijoita! Hetken kuluttua ja seuraavan tunnin ajan koko Bluesbar raikui kun keskustelimme niin etteivät palkeet meinanneet riittää. Ihmiset katsoivat meitä joko suoraan suu auki tai vilkuillen. Kun meidät oltiin huomattu, ja saatoimme hyvillä mielin lähteä. Sanoipa lähtiessä eräs mies Anthoniakselle että onkin todella hyvä idea ruveta ryypätessä puhumaan aiheista kuten seksi, uskonto ja politiikka, Spetnaz sanoi syy on siinä kun minä olen sellainen jääräpää ja myöhemmin minä sanoin ettei ole väliä kumpi meistä on oikeassa tai väärässä, mutta minä olen oikeassa. Jenni oli seurannut keskusteluamme sen näköisenä, että nämä kaksi herraa voidaan kyllä pukea, muttei niitä voi päästää ihmisten ilmoille ilman että tulee välikohtauksia.
Poistuimme Bluesbarista entisestään rajuntuneessa sateessa, yhden yhteisen sadetakin alla autolle jolla meitä vietiin baariin jossa oli voimassa pääsylippu bändiä varten joka juuri lopetteli soittamistaan. Me emme pitäneet siitä diilistä vaan menimme kaupungin ainoaan metallimestaan joka tunnetaan lähes standardin omaisesta tylsyydestään, tyhjyydestään ja soittolistahevin soitosta – joka on vedetty yhtenäistävän kompressorin läpi ja varmistettu että sen melodiaa voi viheltää (vrt. Deathtime jota voisi viheltää vain jos pistää perseeseen pillin, ja juosee 100 metrin aidat). Myyjätär oli seksikäs ja pitkä rotunainen mutta se ei juuri lohduttanut, bileet olivat jo lopussa.
Sitten tuli paluu arkeen. Kävin korvalääkärillä jolla ei oikeastaan olisi enää tarvinnut käydä - sikäli jees. Matkamuistoksi tietty käyntimaksu, ja pysäköintivirhemaksu "näkymättömälle" inva-vitun-paikalle! Mutta hei, reissusta selvittiin alle satasella. Ajattele ALLE SATASELLA HA HA HA! Sen verran sitkeä mulkku olen että aion rimpuilla tuon sakon kanssa, muun ajan keskityn mantraan "Not Giving a Fuck is Awesome!"
Erinomaisena lievittäjänä kuitenkin toimi Danziginkin internet-levitykseen jo päässyt ensimmäinen single, juurikin se uusi biisi jonka sain etuoikeutettuna kuulla porukkani kanssa livenä. Sen biisin kohdalla kävi niin että siitä tuli oma henkilökohtainen voimasoittobiisi, jota olen kuunnellut eilisen illan ja vielä seuraavana päivänä sama meno jatkunee.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti