Dokumentti: Deathtime ja Taustavaikuttajat Sessioissa

Johdanto

Tämä dokumentti tullaan toistaiseksi esittämään vain kotimaiselle yleisölle, toisin kuin yleensä Deathtime-tiedotteet jotka tulevat ulos kaksikielisinä.

Myöhemmin kansainvälinen tiedotus tuleekin painottumaan, jolloin siinä tullaan myöskin todennäköisesti näkemään ainutlaatuisia, mutta englanniksi esitettyjä tiedotteita orkesterin viimeisimmän julkaisun liepeiltä (mutta ajan salliessa, voi saataville tulla ristiinkäännöksiä näistä tiedotteista).

Koska Operation Obliteration Sessions oli alunperin aiottu vain pieneksi siirtymäprojektiksi, jossa yhdistyy niin uudempi kuin varhaisempi materiaali, aina puhtaan käytännölliseen uuden laitteiston sisäänajoon, ei tästä syystä tiedottaminen ole ollut niin kovin suurieleistä.

Vaikka kävikin lopulta niin että  projekti pääsi karkaamaan sikäli käsistä että se poiki huiman määrän ylimääräisiä covereita, jotka sittemmin siirrettiin täysin omaksi projektikseen, jotta ajallinen kaaos ei karkaisi käsistä (viittaus dokumentissa coveriin näin ollen ei ole täysin irrelevantti vaikkei kyseinen kappale sitten ensimmäisten joukossa valmistuneena vielä tulevalle Obliteration EP:lle päässytkään -DV) - ja jotta energia keskitettäisi siihen mihin alunperinkin piti.

Sanotaan nyt se covereista vielä, että ne siis erkaantuessaan alkuperäisestä asianyhteydestään muodostivat täysin uuden projektin: Operation Covered In Cold Blood Sessions!

Mutta kyseinen projekti on ennaltamittaamattoman ajan lukittuna, ja siihen palataan sitten kun sen aika on.

Melko varmasti sen hedelmät ovat poimittavissa vasta ensi vuoden puolella.

Myöhemmin tulevat tiedotteet ovat siis painottuneet enemmän kansainväliseen suuntaan, jo siitäkin syystä että tämän blogin toiseksi suurin yleisö (1/3 Googlen tilastokeskuksen mukaan) tulee Yhdysvalloista, ja koska Deathtime debyytinsä liepeillä teki välittömästi invaasion läpi euroopan (ainakin keski- ja eteläeurooppaan - minun tietojeni mukaan), on myöskin tilastollisesti erittäin todennäköisestä että tämä sama kampanja murtautui läpi suuren lätäkön, jolloin invaasio koski myöskin Yhdysvaltoja.  - Eli kansainvälinen osio on tarpeen!

Mutta nyt kun Obliterationin äänitykset rupeavat ohjelmamuutoksen kautta olemaan loppusuoralla, voidaan tämä dokumentti julkaista.

Tätä kirjoittaessa valmiina on käytännössä kaikki julkaisulle tulevat musiikit, ja juuri tänään vokaalisessiot alkoivat, ja niissä saatiin Freight Train Fire Bluesin vokaaleista valmiiksi noin 2/3.

Pohjalla olivat Charlie Deathtimen uniongelmat, jotka ilmaantuvat eritoten vuodenaikojen ja valonvaihteluiden siirtymien mukaan (ja ovat joissain määrin perinnöllisiä), joten sessiot alkoivat erinomaisen kiukkusella ja takakireällä vimmalla.

Sekä varalaitteistolla (kalliimpi ovh, mikä taas ei ole mikään tae mistään - nykyelektroniikka on täytynyt tehdä kestämättömäksi koska se on tae kulutuksen jatkuvuudesta) Home Studion päämikin hajottua; välillä saikin miettiä, että onko tämä alku aina näin kankeaa!

Mutta Charlie olikin jo vähän toiveikaampi, kun huomasi puhdistavansa tauolla kitaraansa sateenkaarenvärisellä pölyhuiskulla.

Luojan kiitos, kuitenkin näin päivän loppua kohden voidaan sanoa että kaikki kuitenkin lopulta järjestyi uomaansa.

Määrittelmänä onnistumisen onkin se että lopputuloksesta ei jää maku että se siitä puuttuisi jotain, tai että se voisi olla vielä parempi, vaan kun tämä taso on saavutettu on viisasta pistää biisi pakettiin.

Seuraavaksi voidaankin katsoa tässä kokonaan kotimaan yleisölle suunnatussa dokumentissa bändejä ja kirjallisuutta jotka ovat vaikuttaneet sessioihin.

Samalla kun mr. Deathtime kommentoi näiden vaikutuksia, ja kertoo miksi turmeltumattoman raakaa ja brutaalia, mutta vivahteikkaan persoonallista deatht metallia rouhivan Deathtimen sessioissa loppujen lopuksi on musiikin (ja paikottain myöskin kirjallisuuden) osalta menty niin pois kontekstista.

Lataa nyt Deathtimen debyytti ILMAISEKSI
Tilaa nyt viralliset Deathtimen fanituotteet & al.

***

Musiikki Operation Death Metal Hero Sessioissa

En muista enää niin tarkasti näitä sessioita, että voisin kertoa edes ylipäänsä mitä bändejä oli mukana. Mutta eräs mikä on huomattavissa on death metallin puuttuminen näistä listoista, mikä johtuu siitä että kuuntelen musiikkia tietyn atmosfäärin, mutta myöskin määrätyn kontrastin vuoksi. Jos teet death metallia, niin et välttämättä tule pitkissä sessioissa enää loppua kohden kuunnelleeksi sitä. Itse asiassa, se taitaa olla hieman sama juttu kuin naisen vehkeen tarkkailu kun tämä on synnytyksessä; hetkeen ei tee mieli. Kiitos.


Alku (jo suunnitteluvaiheessa)

Crowbar ("Broken Glass" ja "Equilibrium" Tämä bändi iske niin että rojahti, ei siinä muuta tarvittu)
The Misfits (Alkupään tuotanto.  En ole erityisen suuri fani ollut koskaan, mutta jokin punk-asenne ja pioneerihenki, sen seikan lisäksi että ajanmyötä aloin nauttimaan kyseisestä musiikista, sai tämän bändin soimaan alkusessiossa)
Nine Inch Nails (Koska Deathtime on käytännössä yhden miehen bändi, ja Operation Death Metal Hero Sessioiden pääinstrumenttina oli Home Studio, oli tällöin Nine Inch Nailsissa täysin oma viehtäyksensä)
Six Feet Under (Tämä oli enemmän tai vähemmän koko ajan mukana. Onhan kyseessä numero 1. death metalia vääntävä pumppu. That's why! - Mutta myös alkuinspiraation kannalta erityisesti olennainen orkesteri. Samoin eräs merkittävä vaikuttaja on undergroundpumppu, eli Goresoaked, joka tosin lienee hajonnut, mutta tuttu mm. Radio Home Studiosta! Samoin bändi ei juurikaan soinut kummassaan sessiossa, mutta on kuitenkin maininnan arvoinen puhuttaessa innostajista.)

Keskivaihe

- Tässä vaiheessa pääsääntöisesti ainoa metallimusiikki jonka kanssa olin tekemisissä oli Deathtime ja äänitysten hiominen. Näitä kuuntelin aina sessioiden jälkeen kun lenkkeilin, talven muuttuessa suloiseksi kevääksi. 


Grape Digging Sharon Fruits ("Grappling Head Songs")
Don johnson Big Band ("Breaking Daylight")
Screaming Trees ("Sweet Oblivion")

Lopussa 

Tässä vaiheessa kun pitkälliset sessiot olivat kääntymässä kohti loppuaan, oli aika taas huokaista helpotuksesta ja kaivaa esiin metallisempaa sointia. Niin TON kuin MOS omaavat miellyttävän progressiivisen esitystavan, mikä oli post-hc-hengessä tehdyn death metal-taiteilun jälkeen miellyttävää vaihtelua. Tosin, progressivisuuden vaikutteita on Deathtimen albumilla kuultavissa, niin Hate Supremen kuin death ambient-biisien kohdalla. Unohtamatta sitä että valmistuva albumi jollain tavalla kutsui esille pitkäaikaisen lempibändini Type O Negativen, etenkin kun Peter Steele oli kuollut.


Type O Negative (etenkin "Bloody Kisses")
Margin Of Safety ("Dream Traps Black Cats")


Musiikki ja Kirjallisuus Operation Obliteration Sessioissa

Erona tätä edeltäneisiin sessioihin, nyt mukana oli kirjojakin.

Kuten siis sanottua, niin nämä mukana olevat taide- ja viihdetuotteet ovat essentiaalisia inspiraation, atmosfäärin ja jatkuvuuden kannalta.

Kaksi ensiksi mainitun bändin voidaan sanoa olevan erityisen suuria vaikuttajia tässä projektissa. Kumpikaan ei ole hirveän tunnettuja, mutta ne soivat juuri kriittisessä aloittelu- ja suunnitteluvaiheessa. Biisien ollessa jo lähes valmiita, ne ovat jääneet enemmän taka-alalle, mutta uskon että molempien vaikutus kuuluu.

Misfits puolestaan oli jäänteenä edellisiltä sessioilta, ja vaikutti enää vähenevissä määrin, joskin tribuuttina niille ajoille tehtiin cover eräästä heidän biisistään (asiaan vaikutti myöskin huomattavasti se että he vierailivat Suomessa, jolloin Radio Home Studiossa oli reteetä soittaa omaa musiikkia).

Yleensä inspiraatiobändeinä eivät olleet itsestäänselvästi minun lempibändini.

Inspiraatiobändien funktio on hieman erilainen, ja ne ovat jollain oudolla tavalla “toimivat siellä taustalla”.

Siinä missä lempibändit usein kuuluvat sessioiden aikana, mutta ovat muutenkin hengessä mukana – näiden kohdalla lähinnä albumi vaihtelee.

Eräs minkä huomasin oli se, että ilmeisesti myöskin vaikutteet alkavat tulla jälkijunassa, eli ilmeisesti seuraavissa sessioissa (jotka ovatkiin sitten kokonaan omalukunsa, tämän projektin ylijäämä kuuluu osin niihin työstettäväksi, enkä nyt puhu edes covereista) taas kuullaa jotain jälkijunassa näiden sessioiden taustavaikuttajilta.

PS. Obliteration on nimenään myöden sellainen, minkälaiseksi alunperin ensimmäinen Deathtimen debyytti oli kaavailtu. Lo-fi-soundit, särmäinen ja hillitön, mutta jalat alta vievä - elististinen, lähes esoterinen!
 - Vaikka nämä jälkimmäiset määreet toteutuvatkin kyllä debyytissä, silti tämän julkaisun äänimaailma on melko erilainen totutusta.

Musiikki

- Iron Monkey (koko tuotanto - ehdottomasti kovimpia vaikuttajia, bändi jota en aluksi sietänyt, mutta joka myöhemmin nousi kestosuosikiksi)

- M.O.D ("Devolution" - tämä oli kovassa kuuntelussa ennen sessioiden alkua. Löysin tämän aikoinaan erään levykaupan alelaarista naurettavan halvalla, mutta pitää sanoa että kyseinen levy on tainut melko hyvin siitä lähtien. Ja nyt se suorastaan vaati päästä kuulluksi, juuri kun sessiot olivat aluillaan.)

- the Misfits (alkupään tuotanto, etenkin "12 Hits From Hell" joka on mielettömän hyvä kokoelma Misfitsin biisejä, tosin nämä biisit on pitänyt kuulla varhaisimpina versioina ensin – myös mitä tulee niiden antamaan inspiraatioon)

- Danzig DEMO '87 (Tämä oli kiinnostava tapaus, ja soi etenkin alkuvaihessa. Tässä saattoi kuulla eräänlaisen symbioosin synnytysäänien, kun Samhainista oli muuttumassa Danzig. Äänimaailma oli karu, ja Danzig lauloi erityisen paljon karjumalla mitä en ole milloinkaan kuullut)

- Solarized (Bändinä uusi löytö, joka vaikuttaa aika lupaavalta, ja muistaakseni soi samoihin aikoihin kuin edellä olleet Danzig ja Iron Monkey)

- Type O Negative (Pääasiassa "World Coming Down" – kun lähdin ajelulle eräänä viikonloppuisena yönä, otin tämän levyn kuunteluun joka jotenkin intuitiivisesti nousi mieleeni näiden sessioiden aikana, aukesi tämä levy paremmin kuin koskaan aiemmin minulle tuona erittäin kauniina ehkä jopa täydellisenä syksyisenä yönä. Olin ajelemassa mm. Reittejä joita pitkin hiihtelen baariöinäni eri määränpäihin. Tuona yönä värit olivat selkeät, utuisuutta kaikkialla, salaperäisiä ihmisiä liikkui kohti päämääriään laitakaduilla ja asunnoista näin valoja. Tämän albumin tunnelma sopi erittäin hyvin tuohon kaikkeen. Samoin havaitsin että eritoten tämän albumin raskaan surisevat kitarasoundit muistuttavat Deathtimen vastaavia.)

- Six Feet Under ("True Carnage" - tällä hetkellä tuntuisi olevan bändin paras levy. Löysin tämän helmen arkistoistani sessioiden loppuvaiheessa, ja sen jälkeen se soikin verrattaen mukavan paljon. Upeat sludgedeathmaiset, matalavat, jyräävät ja murisevat soundit! Löytyi juuri kun muusikit olivat purkissa, ja vokaaleihin alettiin käytiin käsiksi, ja iski kuin jyrä )

Satunnaisesti mukana:
- Down (2. ja 3. Tämä iski oikeastaan aika myöhäisessä vaiheessa, mutta sitäkin kovempaa!)
- Dying Fetus (Oikeastaan tämä soi siellä täällä jo ensimmäisissä sessioissa, molemmissa aika satunnaisesti) 
- Soulfly (Jokin sai minut kaivamaan tämän bändin esiin sessioiden loppusuoralla)

- Henry Rollins: Spoken Word [- ei musiikkia, vaan spoken word. "Provoked" - pääsääntöisesti. Erinomaista, energistä viihdettä sessioiden välissä! Yleensä tämä ja 12 Hits From Hell olivat rentoutumiskamaa kun äänitykset olivat purkissa]

Kirjallisuus

Joel McIver: Slayer

Luin kirjan loppuun samana päivänä kun aloin vokaalisessiot. Kirjan jonka kirjoittajasta ei ole erehdystä, etteikö tämä olisi kasarithrashin fani jonka mielestä maailman paras levytys on "Reign In Blood" - vaikka oikeasti paras Slayerin levy on "Divine Intervention." Voidaan sanoa että Slayer, erityisesti heidän parhaimman albuminsa osalta on vaikuttanut huomattavasti Deathtimeen. sillä en vieläkään muista mikä bändi olisi tehnyt vastaavan vaikutuksen minuun esim. rumpuratkaisujen ja soundin yleisen ilkeyden suhteen. Kirjassa lukeekin että D.I:n miksaus jäi vaiheeseen, mistä syystä kitarat jäivät "liian" alas, samoin rummut ja soolot olivat pinnassa alusta alkaen. Komppikitara ja bassot taas olivat taas enemmän taka-alalla. Deathtimella basso yleensä myös on pikemminkin taustaan hukkuneena (mutta se on siellä), tai sitten lead-soittimena kuten You Got The Guts (Flowing Out) -kappaleessa, samoin kitarat surisevat kuin säteily, rumpujen ollessa selkeät ja säälimättömät rytmin jouduttajat. Eli voidaan sanoa että Divine Interventionin miksauksesta tuli vahingossa erinomainen! (Kerry King inhoaa kyseisen levyn miksausta, mikä varmaan selittää miksi juuri tämä Slayer-jaloste nousee huipulle kaikista muista vastaavista). Tässä projektissa joka on jollakin tapaa siirtymävaihe persoonallisempaan Deathtimeen esim. kitarasoundin osalta (vaikkei ehkä kyseinen muutos pääsekään oikeuksiinsa Op. Obliteration Sessioiden -äänimaailman vuoksi) onkin tämä kirja hyvä muistutus tästä kaikesta.

Oli ilo havaita että näiden kuolonmetallin soundien todellisiin vaikuttajiin (mielestäni enemmän kuin väitetty Possesed - kirjassa Alex Webster myöntää tämän myöskin) lukeutuvan bändin luomismenetelmät ja määrätyt "kikat" muistuttivat omiani!

(Vaikka Slayer onkin ennen kaikkea kitarabändi, siinä missä Deathtimella ei ole tuolla osa-alueella mitään erityistä painotusta, esim. kitara ei juuri koskaan pääse pääosaan, erittäin harvinaisten soolojen suhteen. Vaikka kitara ja rummut ovatkin luonnollisesti koko soundin perusta; väkivaltainen ja kerrassaan ilkeä poljento yhdistettynä yllättäviin filleihin, on se juttu joka ei lakkaa kiehtomasta minua metallisessa rumputulessa!)

Entä mitä nämä luomismenetelmät ja kikat ovat? "Seasons in Abyss"-albumin kappaleessa Temptation (ainoa levyn biisi jota en ollut edes kuullut) oli yhdistetty kaksi eri lauluvetoa, jotta luotaisi hiipivän sekopäinen atmosfääri (vrt. Deathtimen coveroima Mommy, Can I Go Out And Kill Tonight?). 
 King taas kertoo että riffit syntyvät siitä että hän pistää television päälle mutta hiljaiselle, alkaen sitten jammailla kunnes löytää jotain mikä kuulostaa hyvältä. Iso osa uusista Deathtimen biiseistä syntyi juuri tällä tavalla. Biisit ovat yhdistelmä sävelmällä sävellettyjä riffejä, mutta myöskin harjoistusotoksien jammailuissa syntyneitä improvisaation poikasia jotka tallentuivat nauhalle, ja jotka myöhemmin otin käyttöön. Ongelmana näissä improriffeissä pääsääntöisesti onkin se, etten muista enää kuinka ne kuuluu soittaa!
Kingin versio demo-levyn tekemisestä on kasetti jossa on riffejä, ja jotka hän ottaa mukaan autoreissulle ja kuuntelee. Operation Death Metal Heroessissa syntyi "Barbed Wire Romance" proto-ep, ja Operation Obliterationissa taas vastaavan virkaa toimitti "DEVASTATION" proto-ep. Niitä kuuntelen aina kun en ole studion ääressä, esim. autossa ja saan näin lisäideoita. Ehkä joskus nämä protolevyt tulevatkin julkastuiksi fanien uteliaisuuden tyydyttämiseksi? 

Robert Gordon: Hoochie Coochie Man (Muddy Watersin elämä ja teot)

Blues oli, ja miksei olisi vieläkin nimenonaan yksilöllistä musiikkia, hyvin individualistista. Siinä yksi artisti tulkitsee yleistä aihetta. Se oli hyvin kiehtova konsepti. Deathtime toimii siten että osa on perustavanlaatuista, osa persoonallista; tehdään sitä mitä osataan, ja silti aina vähän pyritään kehittymään ja kokeilemaan uutta. Bluesissa biisit ja aiheet olivat yhteisiä, ja yksilöartisti soitti niitä sivuosan esittäjien kanssa, jotka koostivat bändin - ollen jokainen omia persooniaan myös yhdessä soittaessa! Jotenkin minusta tuntuu että nykyään suuresti inhoamani idolssien ja ex-fucktorien aikakautena tuo asetelma on käännetty täysin päälaelleen.

En voi sanoin kuvata sitä fiilistä mikä tuli lukiessa ja eläytyessä Muddyn vaiheisiin! Siihen kuinka hän tuli maatilalta puuvilladuunarin hommista, ja siirtyi kaupunkiin taitelijaksi jonka elintaso kohosi pikkuhiljaa, ja lopulta hän saikin nauttia elämän brameammistakin asioista - tehdessä sitä mikä sytytti hänet eli taidettaan.
Kiinnostava juttu oli siinä että Muddyn biisit julkaistiin pääasiassa sinkku kerrallaan ja näistä tehtiin sitten kokoelmia. Se on aika mielenkiintoista koska nykyaikana kun musiikki, sen teko ja siihen liittyvä jakelutoiminta on muuttunut, että kuinka taas tuollainen alkaa tehdä paluutaan. Digimyymälöissä albumikokonaisuudet alkavat kyseenalaistua,  koska biisejä voidaan ostaa erikseen - täytebiisien aika on ohitse. Itse pidän levyformaateista, ne ovat hyviä standardeja. Deathtimen julkaisupolitiikassa tätä onkin jäljitelty esim. julkaisemalla rajoitetusti saatavilla olevia singlejä.