Uutisena sanottakoot nyt heti se, että Deathtimen Obliteration EP alle viikossa rikkoi monia ennätyksiä. Sen julkaisukehyksistä ei vain tullut blogin Top 3:meen noussutta juttua, vaan se myöskin on noussut tuossa ajassa jaetuimmaksi yksittäiseksi julkaisuksi, sekä toiseksi heti Deathtimen ensimmäisen albumin jälkeen (jos siis vertailuna kohtana on Albumi Q, joka siis on kanta-albumi josta Deluxe, Limited Edition ja Regular-versio on tehty)- jonka menestystä myös kyseinen julkaisu on myötäauttanut! Olen kiitollisella tavalla tyytyväinen tästä menestyksestä, sillä tuo kyseinen julkaisu, Obliteration EP oli melkoisen työn takana. Pitää sanoa että Freight Train Fire Bluesin miksaukseen en ole ihan 100% tyytyväinen, samoin Summer Pain olisi pitänyt jättää myös alkuperäiseen miksaukseen jotta se olisi ollut dynaamisempi ja elinvoimaisempi, muuten katson että työ ei ole mennyt hukkaan tämän EP:n kohdalla. Siitä piti tulla huomattavasti raaempi, lo-fi-tuote, mutta loppumetreillä vielä miksasin sitä lisää. Joka tapauksessa, tämän nimikkobiisin raakaversio on kuultavissa tulevassa Radio Home Studion jaksossa, joka on täysin sopimatonta huumoria sisältävä Pikkujoulukinkkujakso. Entä miten tämä oli sitten työläs versio? Ensinäkin, ensi-iltana lataus-serveri romahti, joko ylenpalttisen lataajamäärän tai sitten vain sen sekundaarisen laadun vuoksi, melkoinen startti! Siten se että vaikka tein EP:lle käytännössä vain ne kaksi uutta biisiä, sillä kaksi muuta biisiä oli valmiina (ja kappale 1. Death Ambient on tietysti täysin oma lukunsa), niin silti niiden kanssa tuli yhtä sun toista työlästä. Hyvä kuitenkin että työ on nyt palkittu, ja tietysti sitä ollaan vielä palkitsemassa lisääkin. Tuo EP on melkeinpä eräänlainen mini-best of, onhan sillä fanien suosioon noussut You Got The Guts (Flowing Out), joka oli ensimmäisen albumin bonusraitana, sekä sitten satoja kuulijoita streamingina saanut Summer Pain joka taas oli Deathtimen kesäbiisinä kesällä 2010. Ei ole huono sijoitus tuon lataaminen, sillä saahan sen vielä täysin ilmaiseksi, kuten on säädyllinen ja hyvä tapa meillä päin.
Mutta sitten marrasjoulukuun kuulumisiin. Minä tulin pitäneeksi tuossa noin kolmen viikon paussin röpöttelystä, ja baareissa käymisestä. Varmaankin tästä johtuen olen käynyt ylikierroksilla, mikä johtunee nollauksen puutteesta. Saatan herätä parhaimmilaan puoli viisi aamulla ja olla täysin pirteänä varsinaiseen aamun saraan asti – sitten tulee väsymys! Olenkin miettinyt että niin moni asia joka painaa päälle näin loppuvuotta kohden, onkin varmaan osa syynä siihen että olen yliaktiivinen, ja myös se että vanhasta tottumuksesta juon kahvia mikä kiihdyttää keskushermostoa entisestään (koska luulen että se auttaa). Miksi anti-energiajuoma kuten Drankia ei saada Suomeen? Se olisi paljon parempi kuin ylistimulantit. Ehkä teen itse vanhana yrttirohtojen sekoittelijana drinkin. Itse olen nimittäin käynyt ylikierroksilla kuin Iggy Pop lavalla! Olin varma että tuon paussin jälkeen menisin Alkoon, ostaisin sieltä viinaksia, ja heti ulos päästyäni vetäisisin pullon punaviiniä ykkösellä alas.
Mitä tuon ajan tein, niin työskentelin, yritin unohtaa viihteellä käymisen rasitukset ja kävinpä katsomassa myöskin elokuvissa Will Ferrelin viimeisimmän: Katastrofikytät. Elokuva oli ihan ok, pääsääntöisestä Ferrelin itsensä vuoksi jonka faneihin lukeudun.
Leffan jälkeen pistin Facebook-päivitykseeni: No niin tyttöset, seuraavaksi pistätte tissit esiin ja sanotte minulle: "Nämä ovat Sinua varten sokeripalliseni". Viikonlopun leffa oli kohtalaisen hyvä. Jotain kertoo se, että nauroin samoissa kohdissa kuin paikalla ollut yläasteelaisten porukka, MUTTA ei siinä vielä kaikki ystäväiseni, minä nauroin myös niissä kohdissa joissa hekään eivät tohtineet nauraa!
Tämän jutun lopussa on hauska pätkä joka liittyy tuohon leffaan. Mietin että Will on vähän sama kuin Raimo "Gutter" Hevonen. Joka on osaltaan häärimässä Deathtimen tiimissä tulevaisuuden projekteissa (ei tosin vielä tulevalla cover EP:lle jonka aika on vuonna 2011). Mietin että jos Raimo tulisi keikalle soittamaan soolokitaraa (hänellä olisi piilolinssit hukassa, joten hänellä olisi myös ihan samanlaiset lasitkin kuin tuossa videopätkällä), olisi hän kuin tämän videon poliisi kohdassa jossa huutaa: "You shut up! I'm so fucking scarred right now!" Vaikka tuskinpa hän olisi edes ainoa. Vaikka minä piilottaisin pelkoni uuteen ja voimistavaan lavaliikkeeseen, jossa siis mennään toiselle polvelle ja nostetaan kielisoitin pään päälle ja ollaan mahdollisimman pitkä aika tuossa venytysasennossa. Raimolle kyllä annettakoot krediitit siitä että antoi minulle uuden palikan joka mullistanee Deathtimen äänitykset tulevaisuudessa, se nääs mahdollistaa 100% digitaalisen äänityksen millä on etunsa soundien valvonnan suhteen. Home Studion vallitseva tekniikka ei vielä tue kovin hyvin lämpimiä retrosoittimia nimittäin.
Tuona viikonloppuna kummallisesti Leslie Nielsen tuli mieleeni, ja mietin: "Miten hän nykyään voi?" Ja tämä uutinen ei ole hyvä, Alastomat aseet ja Nielsen ovat olleet komedian maailmassa minulle standardin virassa.Kerrassaan elokuvahistorian legendaarisimpia trilogioita. Joskus setäni kautta (RIP) tutustuin siihen osaan 2. Ja sinulta taisin nähdä osan 1. jota katselimme Urpon kanssa sellaisina pahan ilkisinä koltiaisina. Ja kolmannen sitten näin muuten (se oli myös perintätoimenpide entiseltä kurssikaveriltani: "Jaa et aio maksaa velkoja, minä siinä tapauksessa otan tämän VHS-elokuvan!").
Muistan kun joskus yläasteella ne olivat tehneet sen virheen että olivat päästäneet minut pitämään puhetta auditoriossa. Improsvisoin sitä tyyliin Frank Drebin - muistin kohtauksen jostain Alaston ase-leffasta jossa Drebin joutui improvisoimaan gaalapuheessa, ja lopputulos oli hysteerisen hauska! Se oli minun varhainen tribuuttini hänelle - hyvä komedia on tärkeämpää kuin 1000 puhetta jotka pidetään yläsasteella auditoriumissa (melkein buddhalainen sananlasku;)! Tekisin sen uudestaan, mutta jos nyt menisin pitämään puhetta yläasteelle, voitaisi siihen reagoida huvituksen ohella myös lainvalvojien keinoin! Kyllä siinä naurattaisi, meinaan käsiraudoissa ja vaaka-asennossa kun konstaapelit kantavat ulos!(Tätä muisteloa kommentoitiin mm. sanoilla: "oot uskomaton..." Johon vastasin päättäväisesti että tiedän.)
Viikonloppu alkoi taas seuraavilla Facebook-statuksilla: Eilen sain palikan Raimolta, jonka avulla voin mullistaa skebaäänitykset digitaalitasolla. Samoin skeban vika selvisi - se pitää kolvata, ja minun taidoillani voidaankin sanoa, että siitä voikin tulla skeba joka on osin palanut ja osin tinan peitossa (mikä lisää huomattavasti soittajan mahdollisuuksia saada peffaa; naisista sellainen kitara on jännittävän erilainen). ja Miguelos tuonee tänään mikserin testaukseen. Luojan kiitos asioista jotka lutviutuvat parhaimmilla tavoilla! Välissä kävin kylvyssä, jossa luin Sandemosea ja hiuksissani vaikutti tervainen shampoo, jonka voimakas tuoksu täytti hajuaistini, samalla kun studiolta kantautui wanha blues.
Tuosta statuksesta sitten päädyimmekin aikamoiseen reissuun. Miguelos ei tuonut mikseriä, vaan oli minun vapautuessa mennyt ottamaan pohjia. Tästä ei tullut haittaa. Minä nautin punaviiniä, ja testasin legendaarisen Duff-oluen. Se oli ihan hyvää, mutta en tiedä maksaisinko siitä 2 ja puoli euroa jos se olisi muuta kuin Duffia.
Jos kelaamme nyt illan tapahtumat vaikkapa jatkoihin, niin sanotaan että paikkana oli Migueloksen residenssit ja sinne pääsimme ajelemalla taksilla pitkin kaupunkia. Mukana oli yksi nainen, olisi voinut olla toinenkin mutta ei ollut, sillä hän ehdotti jatkoja ja jäi kotiinsa.
Migueloksella Nainen hämmästeli ääneen miten on mahdollista että on lähtenyt tähän mukaan kanssani, sillä olen niin eri tyyppinen. Hän kuvaili itseään enemmän pinnalliseksi tyyliltään, ja sanoi minua taas syvälliseksi ja boheemiksi (kuin myöskin pelottavaksi, oudoksi ja ehkä jopa hieman salaperäiseksikin). Hän myös sanoi että ilmeisesti puhujan taitojeni vuoksi olen niin hyvä naisten kanssa. Mieleeni tuli myöhemmin että mitä siitäkin olisi tullut jos Miguelos olisi avannut oven, ja nähnyt minut ja tämän naisen jolla on 160 cm pitkä hoikka runko ja suurenmoiset rinnat, niin että nainen on nelinkontin ja minä kaksinkontin ohjentautuneena hänen yllensä. Vieressämme meitä haukkuisi Urpo – joka on koira. Ensimmäisenä kun hän avaa oven, eli siis Miguel, olisi kuullut minun huudahtavan: “Ulos.” Seuraavassa kuvassa olisikin nähty, kun olohuoneen ikkunan takaa nousee hänen päänsä yläosa, asteittain, ja kasvoilla olisi vihainen ilme.
Seuraavana päivänä oli aika kamala olo. Kuuluisa tärinä ja vapina, se krapulan osa joka on vaikea kestää. Minua vaivasi morkkis siitä että olin eräässä anniskeluravintolassa nostanut shown siitä kun minua etuiltiin, joten olin mennyt kiinni etuilijaani ja alkanut tekemään huudolla vahvistettua nylkytysliikettä siinä määrin että järjestysmiehen piti tulla väliin. Asia sittemmin silti sovittiin asianosaisten kesken. Tämän jälkeen menimme syömään, ja siellä oli tipuset joista toisesta tuli yöllinen mistress minulle. Ja sen vielä tuosta narikkajonon välikohtauksesta sanon, että ei tarvitse minulle, kansakoulun ja sodat käyneelle miehelle, tulla vittuilemaan sanoissa tahi teoissa! Tuntuisi että eräs Punaisen Aikakauden ominaispiirre on olleet nämä aika ajoin rajojaan testaavat runkkukoneet.
Sitä seuraavien päivien tapahtumat myös lienee syytä kertoa. Sunnuntai jostain syystä unohtui minulta lähes täysin, ja sen korvasi maanantai joka oli Itsenäisyyspäivämme. Olkaamme siitä kiitollisia. Tein päivän kunniaksi uuden paidankin. Ärsyttävän Suomalainen. Kertoo siitä miten anarkistisia, mutta toisaalta poliittisesti korrekteja internationalisteja ärsyttää kaikki suomalainen. Toki, en minäkään niin kansallismielinen ole että nyt rajat täysin sulkisin kaikelta, tai että pitäisi kaikkea suomalaisuutta ja Suomeen liittyvää täysin täydellisenä, mutta en myöskään pidä niitä asioita esteenä kehitykselle joka tulee tapahtua suomalaisten kesken ja Suomessa. Koska Fundamentti on kerran poliittinen kanava, en pidä tämän pidempää Itsenäisyyspäivän puhetta, vaan kerron vain kunnioituksestani sitä kohtaan.
Itsenäisyyspäivä siis meni siskon ja tämän perheen luona, minun perheeni vieraillessa heidän tykönään. Me söimme mittavan jouluisen lounaan. Kyseessä oli eräänlaiset perheen pikkujoulujuhlat, yhdistettynä itsenäisyyspäivän juhliin. Pitää sanoa että jouluruoka on kyllä todella täyttävää, ja taisi vielä kotikaljakin ruveta käymään mahassa kun pääsin kotiin. Express-kakkaa pukkasi myöhään yölläkin. Sitten kun katsoimme linnanjuhlia, minulle alkoi siinä valjeta niiden ja niiden katsojien sosiaalinen dynamiikka paremmin. Jos ennen pidettiin katolilaisissa maissa näihin aikoihin (ok, en ole ihan varma ajankohdasta, mielestäni se oli joulun aikoihin) bileitä joissa kaikki vaihtoivat paikkaansa. Tämä koski myös valtion ylempiä virkamiehiä. Siispä he pukeutuivat narreiksi, ja narrit kuninkaaksi tai muiksi päällystön edustajiksi. Kansa sai pitää yläluokan kustannuksella kerran vuodessa hauskaa, kun muutoinhan asia oli päinvastoin. Huomasin että kotikatsomossamme jaksettiin haukkua sydämen kyllyydestä lähes jokainen asu ja linnanjuhliin jonottanut. Esim. Muotisuunnittelijoiden luomukset ovat tietysti parhaiten ymmärrettivissä heidän omissa piireissään, eikä rahvaan kesken. Myös ne konservatiivisimmat ja kiiltelevimmätkin asut ovat joskus olleet “hillittömiä”. Näin toimii muoti ja aika.
 |
| Pitää kyllä sanoa että Abu-Hannahin mekon vuoksi minun täytyy olla pahoillani intiaaneille, joiden kodin hän varasti saadakseen itselleen mekon. Etenkin näin talvella se on suorastaan sydämentöntä. |
Ja mitä linnan jatkoihin tulee, niin niistä on sanottava: Linnanjuhlat rikastettu.
Kun leipä ja sirkushuvi oli annettu kansalle, oli tullut seuraavan päivän aika. Oli tiistai ja vanhat kunnon uniongelmat olivat tulleet takaisin. Syy, tai ainakin eräs raskauttava asianhaara on löytymässä, miksi nukun niin vähän vaikka pitäisi nukkua enemmän. Yksi syy on liian proteiinipitoinen ravinto, josta puuttuu hiilihydraatteja, nämä vaikuttavat aivokemioihin. Vanha sananlasku sanoo että juusto vie unet, ja se lieneekin totta. Muinaiset tiibetiläiset taas sanovat – nykykielelle käännettynä – ettei samalla aterialla tulisi syödä proteiineja ja hiilihydraatteja (myös muinaisten tiibetiläisten aamuriittien harrastajana pitää sanoa, että niiden nuorentavassa vaikutuksessa lienee jokin pointti: minua luultiin viikonloppuna 23 vuotiaaksi, ja minä olen kyllä sentään myöhäisissä kaksissakymmeneissäni!). Siispä, mihin tämä pohjustus vie, on siihen että tiistaina heräsin taas melko aikaisin ja koska unettomuutta vastaan taistelu ei toimi taistelulla, päätin että teen jotain hyödyllistä. Lähtisin salille. Sen teinkin. Aloin ravistelemaan sheikkerissäni heraproteiinijuomaa, ja sheikkeri joka on jäänyt exältäni on jotain samaa maata hänen kanssaan, sillä siitä tulee pääsääntöisesti ongelmia. Nyt sitä ravistellessa se alkoi vuotamaan ja juoma johon olin sekoittanut ruokasoodaa ja L-glutamiinia, lenteli pitkin kämppää. Kirosin. Mutta en olisi kironnut jos olisin tiennyt että juttu menee vain sietämättömämmäksi. Pääsin autolle, ja huomasin että repsikan puoleinen ovi oli jäänyt auki; sen lukko. Mietin että onko autossa käynyt varkaita, eikö se olisikin suoranainen perverssi vääryys? Sitten katsoin repsikan puolen penkkiä, ja siinä oli siemennesteeltä näyttävä viiru valkoista nestettä. Ajattelin ensin että se on sulanutta lunta. Sitten välähti: se tun sheikkeri oli lossahtanut minun repussani! Repussa joka on muutenkin on repalainen ja jossa on enää yksi kantokahva! Lopputulos: kastunut kännykkä, lompakko, etupaneeli, ja näin myös kävi kolmelle CD:lle. Hinkutin niitä talouspaperilla puhtaaksi, jonka olin jättänyt autoon, ollen kiitollinen Luojan suomalle viisaudelle pitää moista tykötarvetta autossani. Kännykkä sanoi kaput, ja uusi kännykkä on nyt pistettävä hankintaan, vanha mediatykkini eli Nokian N82 jolla on osallistuttu Radio Home Studionkin raportteihin ja niiden kuvaukseen menee nyt Xeimian Chroniclesin sankarimuseoon, ja tilalle saapuu jos Luoja suo: Nokia N8 – mikä on kelvollinen seuraaja. Mietin jo siihen uuden Radio Home Studion profiilin ohjelmointia! Mutta se jää nähtäväksi, pahimmassa tapauksessa joudun vielä olemaan tämän Nokia Heraproteiini-mallin armoilla hetken jos tovinkin. Et voi rakastaa helposti puhelinta jonka napista tapahtuu ihan muuta kuin siitä pitäisi tapahtua. Kuten sanonta kuuluu, voivat naiset olla kuten kastunut kännykkä – heidän napeistaan tapahtuu ihan muuta kuin se mitä napeissa lukee. Nainen on kaoottinen käyttöjärjestelmä. Mutta kuten Kreivi Pertti Ylermi Lindgren sanoi: suosi Suomalaista ja käytä kotimaista. Niinpä Nokia on luonnollinen valinta. Entä miten reissu sitten siitä jatkui? Se jatkui salille, mutta sitä ennen piti käydä tankkaamassa. Bensan hinta on noussut taas naurettavan korkealle, ja se on tehty yksinomaan sen vuoksi että niitä voitaisi sitten mukadramaattisesti tiputtaa kun viinabensa yleistyy. Meitä on kusetettu toverit! Minun kaunis ja virtaviivainen urheiluautoni omaa sellaisen ongelman, että sen tankin kansi jäätyy kiinni. Se oli tehnyt sen taas. Niinpä naputtelin sitä ohuet salillemeno vaatteet päällä auki jokusen aikaa. Silloinkin pahoitin mieleni. Salille päästyäni, unohdin autooni bussikortin jolla saa 1/3 hintaan käytyä salilla, siispä ei muuta kuin taas juoksemaan auton ja salin väliä. Minä olin verrattaen kiukkuinen kun olin päässyt työskentelemään lihaksistoni kehittämisen ja rakentamisen kimpussa. Mutta se oli hyvä harjoitus. Minulla oli näistä tapahtumista oma positiivinen tulkinta, mutta unohdin sen tilapäisesti.
Mutta nyt kohti joulua. Pakkasten ollessa aggressiivisimmillaan, pitää sanoa että ulkona on käsittämättömän kaunista. Täydellinen visuaalinen keli, mutta hirmuinen sisätiloissa luuhaavalle taiteilijan plantulle joka on kerta toisensa jälkeen oppinut kantapään kautta lisäämään talviasustekavalkadia.
Seuraavassa numerossamme, ellei tuleva Radio Home Studion lähetys ehdi ensin, tarkastelemme minun Joululistaani joka on hyvä.
Niin, ja lopuksi vielä se videopätkä joka tuo minulle mieleen Raimon. Rentoudu katsoessasi sitä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti