Obliteration suomeksi

Hallussasi on kulttikamaa, elitististä, lähes esoterista kulttikamaa.

Ja jos ei vielä ole, niin lataa tästä, kiitos - ilo on sinun puolellasi ja kiitos. 

Tekstissä Vapauden Musta Mantra on ensimmäiset maininnat tästä projektista. En uskoisi että silloin olen tämän nyt kylmän oloisen ja synkän (kaikki valot palaneet) Home Studion kertonut olevan hehkuvan kuuman. Mutta nyt on miellyttävä lukea, kun työ on tehty ja sen hedelmät ovat kysyttyjä, tuota mitä olen kirjoittanut tuolloin, ja vieläpä ennustanut aivan oikein mitä tulisi tapahtumaan:

Myös muuta on keskikesän myöhäispuolella tapahtunut, ja kirjoitan sen nyt tähän jokaisen suomalaisen lukijan etuoikeudeksi ja mieliksi. Deathtimen Operation Obliteration EP:n äänitys-sessiot ovat alkaneet. Tosin deadline on varsin väljä, kyseessä on uutta ja täysin ennen julkaisematonta materiaalia, kuin myöskin jo julkaistua materiaalia sisältävä lyhytsoitto joka ilmestynee joko loppuvuodesta, ellei ensi vuonna. Myös aikaisempi ilmestyminen on mahdollista, mutta en aio pitää nyt kiirettä ja paineita tämän kanssa, sillä minulla on myöskin muita hommia. Albumi hoitui kyllä omalla painollaan mutta edellytti aktiivista osallistumista, josta vierottautumiseen meni päivä ja kaksi, nyt sellaiseen energian suuntaamiseen ei ole varaa. Olen kirjoittanut uutta materiaalia parin biisin verran, ja soittanut harjoitusdemoja, samalla testaten uutta laitteistoa ja hakien yhtenäisempää Deathtime-soundia. Mutta sen voin sanoa, että on sitten tämä hehkuvan kuumassa Home Studiossa taottu soundi ja uudempi materiaali sitten sen verran korkealaatuista, ja lupaavaa että tyytyväisyysasteikkoa on nyt viimein oikeassa mittasuhteessa V-käyrä-asteikkoon (kun V-käyrä on nousussa, on se sama kuin että autossa olisi bensamittari osoitin kohti E:tä ja auton lämpömittarin osoitin kohti “kohta räjähtää”, kun taas tyytyväisyysasteikosta puhuttaessa ovat nämä arvot kerrankin kohdallaan). Tämän operaation voisi sanoa olevan eräänlainen siirtymävaihesessio, jossa mennään entistä lähemmäksi alkuperäistä visiota ja samalla pyritään kasvamaan. Mitä meinaan kasvamisella, on sitä että juuri kun mukavasti totuttiin aikaisempiin kuvioihin, laitetaankin uusi vaihde silmään ja ylitetään itsensä jälleen kerran. Jos Luoja suo, tästä voi tulla vielä suurempi menestys kuin ensimmäisestä noususta, mikä edelleenkin pelaa on legendaarisuuden liigassa. Deathtimen ensimmäinen albumi on innovatiivisuudellaan ja omalaatuisen maailmansa ansiosta lunastanut kaikki odotukset. Se mikä tässä kehityksessä myös on kyseessä, on se että se mikä on Deathtimea, säilyy, mutta en usko että ensimmäistä albumia tullaan tekemään toista kertaa uudestaan – ei Deathtimen tai edes minkään muun bändin toimesta, vaan tuleva materiaali on jälleen kokonaan oma lukunsa.  Siitä tulee kyllä niin kovaa kamaa että naisilla lissahtaa hunajat housuun ja miehille paskat. Lataa ensimmäinen albumi tästä. 

Ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä oli raskain musikaalinen projekti jonka olen koskaan tehnyt. Oli luonnollisesti itse musikaalistuotannolliset juttunsa, mutta myöskin kaikki se muu tuotannollinen ja oheisjuttujen säätäminen joka sai minut repimään kauniita mustia hiuksia päästäni. Ilmeisesti taustalla oli 2. julkaisun paineet? No, itse lopputulos kyllä osoittaa että niihin haasteisiin vastattiin onnistuneesti.- Olihan moni asia siinä sellainen johon en ollut lainkaan aiemmin törmännyt, kun samalla päivitin laitteistoja ja kokeilin uusia metodeja.

Palaute on ollut pääsääntöisesti hyvää. Onhan tämä sentään julkaisu joka on suosituin yksittäinen Deathtimen julkaisu, joka vastaa minun tilastojen mukaan 1/3 kaikista julkaisuista aina singleistä albumiin. Kaiken kaikkiaan minun tietojeni mukaan julkaisun jälkeen sitä on keskimäärin mennyt päivittäin! Eli voisin sanoa kehityksen olleen varsin suotuisa (enkä tiedä miten se maailmalla leviää, nyt erona edellisiin kertoihin tätä ei juurikaan jaettu esikuuntelijayleisölle vaan tätä ladataan eri lähteistä ja leviää sitten vielä lataajien kesken pitkin maailman mantuja). Kehuja on musiikista myöskin tullut, ja on tykätty kitaroinneista ja kitaran soundeista, on pistetty merkille että persoonallisempi ja omaperäisenpi ilmauksen muoto on myöskin syntynyt. Molemmat ovat asioita joita on tavoiteltu, ja ne on saavutetut. Tämän ideahan oli olla siirtymä jossa uudempi ja varhaisempi tuotanto on molemmat läsnä. Musiikkia on kolmesta eri sessiosta, joista yksi tosin ei ollut edes virallinen sessio (Summer Pain ja sen synty kun testasin uutta softaa ja tein kieliposkessa "kesäbiisin"), eli samalla läsnä kaikessa oli myöskin määrätty kokeellisuus.

Sitten on tullut sanomista EP:n soundeista. Nyt, minun on myönnettävä että nekin kuuluvat tavoiteltujen osastoon. Pitihän tästä tulla lo-fi-julkaisu. Alunperin vieläkin raaempi kuin mikä tuote on nyt, mutta jotenkin aavistelin että se ehkä pieni kultaisen keskitien kompromissi voisi olla paikallaan - ja sehän olikin. Nyt tämä kuulostaa hieman enempi old school death metalillta kuin siltä norjaosastolta jolle tämän alunperin piti kuulostaa. - Onkin sanottava, että tämän miksaus ei ollut hyvä idea 3. ja 4. raidan kohdalla, joista jälkimmäisen alkuperäinen miksaus oli täydellinen (paitsi ehkä huuliharppuintron kohdalla) ja 3. biisi olisi pitänyt vielä viimeistellä erilailla sillä se ei enää kestänyt uutta miksausta raakaversiosta EP-versioksi. Se, että tuleeko näistä remasteroinnit, tai premasteroinnit mitätulee kappaleeseen 4. niin ehkä, ehkä!

Kuitenkin lopulta päädyinkin miksaamaan kappaleita korkeampilaatuisiksi, ne ovat soundeiltaan edelleenkin eri kuuloisia kuin projektissa mukana olleet You Got The Guts (Flowing Out) -“Guts” ja Summer pain, josta ensinmainittu oli ulosjäänyt biisi Operation Death Metal Hero Sessioista, siinä missä Summer Pain oli siirtymävaiheessa tehty Deathtimen “kesäbiisi” jota tehdessä kokeiltiin uutta laitteistoa – minulla on alkuperäiset raakaversiot Obliterationin kappaleista, paitsi Gutsista josta on vain tämä lopullinen versio olemassa, ja ehkä julkaisen ne jossain yhteydessä?

Miksi lo-fi?

No, ensinäkin koska minua on aina kiehtonut jollain tapaa lo-fi-genre. Oli jo alkuperäisenä suunnitelmanani tehdä ensimmäisistä Deathtimen julkaisuista mahdollisimman brutaaleja ja raakoja (“raaka” extrememetallipiireissä merkitsee käytännössä aina lofi:a) – mutta niistä tuli jopa liiankin hifiä, vaikkakaan brutaliteetit eivät jääneetkään uupumaan. Parempi näin, sillä ehkä siinä olisi ollut jopa Deathtimen kompromissittomassa ohjelmistossa annettu turhan suuri pala purtavaksi kuulijoille. (Deathtimen soundissa on kyse brutaaliuudesta, alkuperäisyydestä ja jostain perustavanlaatuisesta).

Tällä EP:llä päätin tehdä jotain, mikä jäi tekemättä. Vaikkakin tällä EP:llä on mukana myöskin “hifi”-biisejä, kuten edellä jo mainitsinkin. Jako on 50/50, sillä ideana on ollut liittää yhteen jotain uutta, ja vanhaa, sillä Deathtime liikkuu ja kehittyy (evolvoituu, näet jotta jokin voisi evolvoitua, sen pitää involoitua, sillä evoluutio meinaa poiskäärimistä ja involuutio sisäänkäärimistä, joten ideoiden ja vaikutteiden hedelmät syntyvät näin).

Jatkaako Deathtime kontroversaalilla linjalla, eli tekee kenties kokonaisen albumillisen uutta musiikkia lo-fi-soundeilla?

Tuskin, en erityisesti pidä ajatuksesta että juurien hylkäämisestä, mutta en myöskään pidä tarpeellisena keksiä pyörää kahta kertaa. Mutta mitä sinulla nyt on hallussasi, on kulttiklassikko! Elististinen, ellei jopa esoterinen pala vastakulttuurille, joka kieltäytyi kuuntelemasta sitä sontaa jota heille valtavirta kuljetti!

Ok, minulla ei ole mitään hifiä vastaan ja se on hyväkin asia. Mutta sillä on pimeä puolensa.

Televisioverkot ja Hollywood pitää yllä kontrollia, pitämällä budjetit ylivertaisen korkealla. Ne asettavat laatumääräykset joilla voidaan pienemmillä resusseilla toimivat tuottajat pitää poissa lähetysvirrasta. Tämä on tapa sulkea pois jokainen, jolla ei ole isoja rahoja. Se muuttui koko matkaltaan yksisuuntaiseksi kaduksi, jossa vastaanottimet ovat erittäin halpoja ja lähettimet kamalan kalliita. Se on nykypäivän viestintäjärjestelmän yhtäläistämistä. Et pysty saamaan samaa teknistä laatua dokumenttielokuvalla, ellei sinulla ole kamwert ajovaunilla ja muuta sellaista. Alan Lomax oli tätä mieltä mitä tulee hänen demokraattisiin ihanteisiinsa että viestinä kuuluu ihmisille – voisikin siis sanoa että (Radio) Home Studio ja Deathtimen jatkavat tätä traditiota omalta osaltaan.

Tekemisestä. 

Puolet kappaleista on paremmalla äänenlaadulla, ne on enemmänkin Home Studion itsensä tuotoksia, siinä missä loput puolet ovat taas Home Studion ja kitaran kanssa tehtyjä - siten että haettiin soundeja joita sitten soitettiin mikitetystä vahvarista. - Tulevissa Deathtimen julkaisuissa taas luultavasti palataan hifimpään tekniikkaan tämän suhteen, eli käytetään suoraa digitaalista vahvaria kitarasoundien siirtämisessä.

EP:llä käytetty tyyli onkin kunnianosoitus Tee-Se-Itse-kulttuurille, vaikkakaan en pidä tuosta vain sen itsensä vuoksi, on tässä kyse lisäksi myöskin Tee-Se-Silti-asenteesta.

Tällä projektilla on mukana tietysti ns. Normaaleilla soundeilla varustettuja harvinaisuuksia, jotka ovat kaiken lisäksi melko suosittuja. Kun Summer Pain oli streaming-kuuntelussa, se keräsi satoja kuulijoita muutaman kuukauden aikana, ja “Guts” puolestaan bonusbiisinä nousi koko LIMITED EDITION albumiversion hitiksi, on nyt näille molemmille uusi ja pysyvä koti tällä EP:llä. Pidän EP:n kontekstissa sillä se mahdollistaa lyhyen ja ytimekään, mutta tiiviin ja samalla monipuolisen kokonaisuuden, jossa ei tarvitse ajatella samalla tavalla liittymäkohtia toisiin kappaleisiin, toisin kuin LP:llä. Tämä siis on siirtymäprojekti, jossa samalla oli vanhaa ja uutta, jälkimmäinen näkyi siinä että alkuperäinen visio äärimmäisen raskaasta, kulmikaasta, särmikäästä, brutaalista ja vaikeasti kuunneltavasta musiikista joka paranee syventyessä siihen paremmin – tämä piti olla jo ensimmäisessä julkaisussa, mutta se tuli toteutumaan vasta nyt - ja samalla kuitenkin tekninen puoli rimmassi silti erinomaisesti äärimmäisen päällekarkaavan nopeuden ja raskauden huipentuman päätteeksi. Ehkä tämä järjestys on lopulta paras.

Olisin voinut tehdä ehkä pari biisiä lisää tällä tyylillä, mutta tällöin EP:stä olisi tullut liian pitkä. Eikä ylimääräisiä biisejä olisi voitu sisällyttää tuleviin sessioihin (jokainen sessio on uniikki). Nyt tasapaino on saavutettu.

Niin ja ei unohdeta myöskään jo tavaramerkiksi muodostunutta CoverBooklet-ratkaisua. Se on eräs asia joissa Deathtime ja Home Studio ovat edelläkävijöitä. Niitä ei vieläkään paljoa näe muualla. Vain Nine Inch Nailsin tiedän olleen siinä ennen Deathtimea. Sitten mainstreampuolelta on seurannut U2, tapahtuma mikä otsikoitiin lähes sensaatiomaisesti, siinä missä yhteistyössä kuvaajanero J:n kanssa olen luonut näitä jo muutamia kuvakirjasia!

Biiseistä.

1. Death Ambient

(...)

2. Obliteration

Kappaleen nimi on pyörinyt jo kauan mielessäni, ja olen pitänyt sitä jokseenkin death metallimaisena nimenä. Kirjoitin joskus sanoitukset minun ja herr Huuhtadorfenin death/grind-projektiin josta luonnollisesti ei tullut oikein mitään, ja harmi kyllä hukkasin sanoituksetkin, mutta tässä pääsin viimeinkin toteuttamaan tuon äänekkään vision.
Lyhyessä oppimäärässä kappale kertoo maailmanlopusta ja siitä miten kaikki kuolee, ihan kuten alkuperäinenkin Obliteration jonka sanoitukset ovat mystisesti hukkuneet. Siinä missä Barbed Wire Romancesssa annoin huudon kohti hardcorepunkkia päin mitä tulee death metal-vaikutteisiin, tässä puolestaan kyseessä oli thrash-vaikutteet. Olipahan luomisvaiheessa joidenkin kappaleen kohtien nimenä “death trash”. Mutta silti vaikutteista huolimatta Deathtime ei ole soittanut punkkia tai thrashia, vaan nauttinut vaikutteista ja antanut niiden kuulua.
Voidaan tämän lisäksi sanoa että tämä Deathtimen pisin metallikappale (jos death ambient-raitoja ei lasketa) on myöskin sukua progelle, sisältäen osat A-E ja lukuisia mikro-osia, mutta tämäkin tosin toteutettu deathmetallisoinnin ja Deathtimen hengessä. Tämän tein viimeisten joukossa, myös mitä tulee sanoituksiin, sekä vokaaleihin.
Tässä nimikkokappaleessa, kuten myöskin tämän koko Operation Obliteration Sessioiden luonteessa, oli ominaista määrätty lo-fi-soundi (josta myöhemmin edellä), joka on myöskin tuttu black metallista, jossa monesti vokaalit on miksattu enemmän “alle” – Deathtimen suoritteessa asia on päinvastoin, jo musiikin psykologiankin vuoksi (alataajuudet yhdistettynä voimaan luovat vaikutelman mahtavasta ja kookkaasta äänilähteestä, olennosta, josta tuo matala tulkinta on peräisin – samoin nopeus yhdistetään sydämen lyöntinopeuteen joka tällöin luo yliaktiivisen ja dynaamisen tunnelman, esim. Obliterationin kertosäe on sellainen että se ei vain ala, se hyökkää edellisen osan kimppuun ja ottaa vallan!). PAITSI, on sanottava että tässä kappaleessa tehtiin kuitenkin eräs pieni poikkeus, kohdassa jossa kitarointi hidastuu (no, suhteellisesti, se menee keskitempoiseksi) ja muuttuu munarikkaaksi, lähes tuomitsevan raskaaksi, voidaan havaita vokaaliratkaisu jossa kuulostaa että ääni tulisi syvyydeltään “kuuden jalan alta”. Muutoinhan se kohta biisissä on suht kontrastipitoinen. Sekin.
Mitä taas sanoihin tulee, niin tällä EP:llä kansikirjasessa sanoja ei ole mukana, ne on kyllä kirjoitetut mutta ne on korvattu kuvilla jotka ovat enemmän kuin tuhat sanaa – ehkä jossakin kohdassa sanat julkaistaan. Aihepiiri on eskatologinen ja sisältää erinäisiä sanaleikkejä ja hifistelyjä, jopa yhteiskuntakritiikkiä (tosin, vältin tarkoituksella ettei tästä kappaleesta silti tullut poliittinen, tai saarnaava, vaikka mahdollisuus siihen olikin herkullinen), esim. “Rise and fall of this modern sodomy” tarkoittaa sodomiaa, ei niinkään paikkana vaan elämäntapana – vastoin yleistä luuloahan sodomia ei vain ole henkilökohtaisen seksuaalivähemmistön vapauden toteuttamista esim. “eläinrakkauden” merkeissä, vaan kuten isokirja sanoo, kyseessä on sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus: “Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.” Sitten, “fornicating cannibalism” on yhdistelmä myöskin tuota teemaa, moni ei varmaankaan ollut tietoinen että niin hindulaisessa kuin buddhalaisessa eskatologiassa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä Ilmestyskirjan kanssa. Buddhalaisuudessa tunnetaan sen seitsemät kuninkaat ja kukkulat, ja heidän lopunaikojen ennusteissa kerrotaan mm. että ihmiset intoutuvat kannibalismin iloihin. Itse maalailin aiheesta deathmetalhenkisesti jotain mikä tuo mieleen mahdolliset oraaliseksuaaliset mässäilyt. Itse neljä ratsastajaa taas tuskin ovat monien mielesssä kirjaimellisesti otettavat ratsastajat jotka laukkaavat konnuuksiinsa, siksi kirjoitinkin “Conquest, War, Famine, and Death /Again find their slaves to do their will”. Sanoituksia tehdessä saikin mässäillä verbaliikalla, oli sitten kyse ratsastajien väristä “White, red, black and pale green: The four color tribulation process” (vrt. 4-colour-printing-process). Samoin monimerkityksellinen Babylon on päässyt mukaan “O Babylon you are disgusting...Trying to sell yourself again, but no more they are buying” - joka viittaa joko Portoon Joka On Kaikkien Kauhistusten Äiti, tai sitten kansainvälinen rahajärjestelmä, kapitalistinen multihuipennus!

3. Freight Train Fire Blues

Luulen että jos bändi alkaa tekemään live-keikkaa, tulee tästä todellinen huudatusbiisi jonka välittömät vaikutukset ovat nähtävissä amokkina ja ekstaattisena käytöksenä. Jos "death groove" välikohdan alku ei nostata kylmänväreitä 9/10 kuulijoista, olen aidon hämmästynyt, minulla se toimii joka kerta. Kyseinen melko ainutlaatuisen staattinen jammailukohta kappaleessa tulee olemaan oivallinen kasvualusta livenä suoritetulle revittelylle ja improvisaatiolle (kyseessä on samalla eräänlainen “antisoolo”-ratkaisu, perinteisen soolon sijasta, joka samalla vastaa “maalailevaa välikohtaa”). Se perustuu komeaan jyräkitaran ja taistelurumpujen kaksintaistelulle. Muutenkin biisi on täynnä nostatuksia ja lasketuksia. Tämä on eniten lähellä Deathtimen alkuperäistä visiota musiikista. Sanoituksissa käytin bluesille tuttua AAB-rakennetta, ja tässä kappaleessa tulikin melkolailla ylimääräistä sanoitusmateriaalia joka jäi leikepöydälle. Mukana pakollisia klisheitä kuten “Lordy”, jonka yhteyteen liittyy variaatio Psalmin 118 teemasta. Idea lähti sanoituksiin kun näin J:n ottaman kuvan Toro de Fuegosta (katselin J:n lomakuvia!), josta kappaleen ensimmäiset rivit kirjoittuivat mieleeni, ja joka jatkui vielä myöhemminkin sanoituksissa jossa päähenkilö on piiritettynä, mutta täynnä uskoa ja toivoa ja raivoa – valmistuen tulemaan kuin tavarajuna päälle. “Toro de Fuego” oltiin liitetty suluilla nimeen, mutta se sai lopulta jäädä. Mitä Toro de Fuegoon tulee, ovat härkätaistelut kokolailla turhia ja perseestä, ja tässä erinomainen pätkä joka viihdytti myös Operation Obliteration Sessioissa.

4. Summer Pain

Juuri kun kuulija on toipunut parista edellisestä raidasta, hän kuulee tämän ja ajattelee että “mitä ?!”. Ideana oli tehdä Deathtimelle, ja Deathtimen tyylillä kesäbiisi, noudattaen tietysti kesäbiisien määritelmiä epämääräisistä sanoituksista aina pop-biisille tyypilliseen rakenteelliseen puoleen. Sisältää puhdasta laulua, kevyitä kuoroja ja ykkösellä sisään vetämäni huuliharppuintron (olin juuri lopettelemassa äänityksiä, kun sain sen päähäni ja päätin purkittaa sen siltä istumalta). Tämä on syntynyt sessioiden välissä, ja tämä EP joka on siirtymävaiheen kuvaaja, siinä missä oma kokonaisuutensakin, oli sille mitä erinomaisin koti. Tämä on äänitetty uudella laitteistolla. Pidän EP:stä konseptina tästäkin syystä, sen ei tarvitse olla single joka on sidottu albumiin, eikä albumi joka yleensä on sidottuna kokonaisuuteensa. Kyllähän tämä sävelmä nyt eroaa aika paljon muista. Siitä on tykätty, ja onpahan se kuultu joitain satoja kertoja kun pistin sen streamaten kuultavaksi. Ja jotta se kävisi kunnon kesäbiisistä, se soi Radio Home Studiossa voimasoitossa.
 
5. You Got The Guts (Flowing Out)
 
Tästä tuli välitön hitti fanien keskuudessa. Alunperin biisin piti jäädä ulos albumilta, mutta sisällytin sen bonuksena DeLuxe-versioon, jota tosin sai vain rajoitetun ajan. Koska tästä tuli kysytty kappale, päätin antaa sille kiinteän asianyhteyden tällä EP:llä, jolloin tämä edustaa alkua ja Operation Death Metal Hero Sessioiden hedelmää, biisiä jonka tein viimeisenä jämämateriaaleista. Tunnetaan myöskin lempinimellä “Guts”. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kappale jossa esiintyi “antisoolo”, jonka pohjana ollut rumpu- ja bassoyhdistelmä oli tehty jo ennen Deathtimen aikoja ja se piti käyttää erään toisen projektin introna, mutta koska arvon herra kitaristi joka sitä ehdotti ei koskaan saanut soitettua siihen mitään, käytin sen itse.

Post-Obliteration.

Entä onko elämää Obliterationin jälkeen?

Luoja yksin tietää, ja tällä hetkellä näyttää hyvinkin siltä että elämän merkit ovat olemassa.

Tätä kirjoittaessa pelkästään covereista koostuva Covered In Blood on viimeistelyssä, niin musiikkien (sellainen 90 % musiikista on valmiina), kuin myös sitten coverbookletin ja layoutin osalta. Eli se on melkein valmis. Se, kuten Obliterationhan ovat koostuneet pääosin kahdesta eri sessiokokonaisuudesta, niin Operation Death Metal Hero:sta ja sitten Operation Obliteratioinsta. Alunperin coverien piti sisältyä Obliterationille, mutta koska niiden tuotanto karkasi käsistä, piti niistä koostaa kokonaan oma julkaisunsa.

Entä oma materiaali? Olen tuttuun tapaan luonut uusia ja toinen toistaan koukuttavampia riffejä, eli se puoli näyttää lupaavalta. Eli uutta materiaalia on kirjoitettu. Myöskin mitä tulee sanoituksiin, joista on mainittava että yhtäkään edellisten julkaisujen kaltaista goresanoitusta ei ole joukossa (eräs meinasi olla, mutta unohdin sen ytimen joten asiaan palataan). Death metallista versovia juuria tuskin unohdetaan vielä tulevillakaan julkaisuilla, vaikka sanoitukset ja kitaroinnit ovatkin entistä monipuolisempia. Tämä itse asiassa on osa luonnollista kehitystä kohti visiota joka alunperinkin on ollut, Obliterationhan oli siirtymävaiheen julkaisu, joskin täysin oma kokonaisuutensa sinällään.

Myös tuotannon puoli näyttää hyvältä. Raimon hififiilinen apu on mukana, joten toinen toistaan hyödyllisempää vinkkiä on tiedossa, niin kauan kunhan mies ehdota että “näin saadan tulevista biiseistä Princen kuuloista, eli todellista kick ass:ia”, luulen että hommat sujuvat hyvin. Eli mitä uutta tältä osin on tiedossa, on mm. Niin softan kuin rautapuolenkin uudistamista Home Studiossa. Jo Obliterationin sessioissa tätä tapahtui, lähinnä softan puolelta (sessioita vailla syntynyt Summer Pain oli alunperin kieli poskessa tehty kokeellinen uuden softan parissa tehty kesäbiisi, josta on vieläkin arkistossa biisi jonka vahingossa tein kokonaan kauiutettuna). Kitaraa puolestaan olisi tarkoitus vielä murevoittaa ja viedä matalammaksi, askel kohti haluttua soundia oli hyvin kuultavissa jo Obliterationilla. Ja se mainittakoon, että nyt mikitetyn tai Home Studiolla vain järkätyn kitaraosaston uusi askel on kokonaan digitaalinen vahvari, joten tappelu kitaran miksaamisen kanssa jäänee kokonaan pois tai ainakin niin vähäiseksi että siitä voidaan puhua hienosäätämisenä (EP:n sessioihan kitara yksinkertaisesti mikitettiin, ja soundiin pyrittiin vaikuttamaan niin vahvarin kuin softan avulla, siitä kyllä tuolla keinoilla saatiin aika raaka soundi kuten oli aikomuskin).

Entä seuraavat operaatiot ja sessiot? En uskalla luvata vuodeksi 2011 uutta albumia, jos Luoja suo niin jokunen uusi single voi sen sijaan olla luvassa. Luulisin että jatkan pikku hiljaa materiaalin satunnaista kartuttamista, jolloin sessioissa ne pistetään yhteen, siinä samalla kun luodaan hieman jotain uutta. Myös ulosjääneiden biisien ja harvinaisten versioiden mahdollinen boxi saattaisi olla tiedossa, jollei muuta niin näitä voidaan kuulla b-puolina.

Sen verran vielä mainittakoon että yhden melko doomahtavan ja kireätunnelmaisen kappaleen olenkin jo demottanut, niin häiriintyneiden efektien, uhkaavien jousien, kummittelevien kuorojen kuin rumpujenkin osalta. Sen kuullut naishenkilö kuvasi tunnelmaa melko uhkaavaksi kappaleessa, joten voidaan sanoa että idullaan oleva uudempi tuotanto osoittaa kohti odotuksen arvoista satoa. Tätä Post-Obliterationin aikaa olen kutsunut koodinimellä Exogenesis (Exodus + Genesis). Sillä (työ-)nimellä on myös toinen demo, joka puolstaan on vajaa 20 min pitkä death ambient-tyylisuuntaa edustava raita. Joku voisi sanoa että se on tummaa, progressiivista electroa jossa läpi kappaleen seuraa verenpunainen lanka. Ja varmasti jokainen yllättyy miten helposti kappaleen silti pystyy kuuntelemaan yhdeltä seisomalta. Ehkä paras kuvaus olisi urbaania barokkimusiikkia. Kun taas joku kysyy että onko mitään järkeä tehdä noin pitkiä biisejä, niin minä sanon että ei, ja kun se toinen vielä siihen on olevinaan jokin auktoriteetti joka sanoo: "No miksi sitten teit sellaisen", vastaan minä hyvinkin tyynen arvovaltaiseen sävyyn: "Juuri siksi (juuri siksi)".