Antologia FAQ (Kysymys & Vastaus-osio)

Mikä tämä tuote on?

Antologia Apokalypso

Kyseessä on ensimmäinen runokirjani.

Tuote, joka ilmestyi ja joka sinetöitiin vuonna 2009.

Ja kyllä, tämä on myöskin se "uusi tuote" josta on kautta rantain ollut paljonkin puhetta.

Entä miksi tuote tulee vasta nyt ulos, jos se oli jo tuolloin valmis?


Vuoden 2012 uutuutena on se, että runot on toimitusvaiheessa
itsensä runoilijan tarkistamia ja korjaamia.

Eli lopputulos on vielä ehostettu alkuperäisestä kokoelmasta.

Mutta ei hätää, yhdenkään runon sisältöä ei olla muutettu
tai muulla tavoin koskettu niiden autentisuuteen.

Kyse on ainoastaan pienistä, mutta yksityiskohtien kannalta
toimivista parannuksista.

Näin ollen tuotteen saaminen ulos kesti hieman kauemmin,
mutta voin vakuuttaa, että se kaikki on ollut vaivan kuin myöskin odotuksen arvoista!

Nyt, kyseinen antologia omaa pienimuotoisen kulttimaineen.

Se on koostettu kaikista huippuhyvän suosion saaneista runoistani, joita on ihasteltu joko sähköposteissa, foorumeilla tai papereilla. Näillä runoilla todistettiin naisille, ettei allekirjoittanut ole pelkästään eläimellistä vetovoimaa, vaan myös jotain muuta.

Siispä, tämä vuosi 2009, oli se hetki kun kokosin niistä suosituimmat, kirjoittaen hieman lisääkin materiaalia mukaan unohtamatta tietysti sitä jäännöstä jota kukaan ei ollut nähnyt ja laitoin ne tähän jämäkkään pakettiin.

Siitä tuli legendaarinen ebook, jota tehtiin rajoitettu 77 kappaleen erä, jossa oli jokaisessa esim. yksilöllinen kansi, nimikirjoitukseni yms.(se poltettiin cd:lle, ja postitettiin tilaajalle)

Mutta jakelu oli tuolloin se suurin ongelma, vaikka jo tuolloin sitä meni pohjoisimmillaan lappiin, ja eteläisimmillään helsinkiin saakka, niin koskaan sopivaa alustaa sen levittämiselle ei saatu.

Vaan nyt on tullut tilaisuuksista parhain,jolloin tuo sama kulttisisällön omaava runoteos saa aineellisen muodon, eli fyysisen kirjan muodon!


Entä sen sisältö?

Antologia sisältää aina mystiikan hymnejä, otteita miehen sielunelämästä, sekä romanttiseroottisia sfäärejä. Aiheita joista tehdään elokuvia, ja tässä tapauksessa myös runoutta.
Miehet jotka eivät lukeneet runoutta, löysivät uuden puolen itsestään (itse asiassa iso osa tuon aikuisen teoksen tilaajista oli miehiä!) ihastelemalla syvällisyyttä, samalla kun naiset huokailivat allekirjoittaneen salaperäisen, eroottisromanttisen puolen parissa.
Eräs tämän vahvuus on tyylilajien vaihtelevuus. Itse asiassa, kun runoja ei oltu vielä kanonisoitu, syntyi jo ns. uuden ja vanhan koulukuntia mitä tuli runouden ystäviin (joku piti klassisemmasta ilmauksesta sen kaikessa hienostuneisuudessaan, toinen sanoi että uudempi materiaali on "kypsempää" ja "kehittyneempää"), runouden joka on nyt yksissä kansissa.

Muutoin taas voidaan sanoa että runot ovat "satunnaisessa järjestyksessä", mikä ei ihan ole totta. Sillä voidaan sanoa että ne alkavat vanhemmasta materiaalista ja päättyvät uudempaan (joka näkyy runojen tietysti kevätmäisyydestä, siitä kuin alkupäässä ollut melankolinen eksistentialistinen tunnelma alkaa vapautumaan ja näet miten 'jäät ovat sulaneet naapurin asfalttikatolta' (viittaus erääseen runoon) ja on tullut aika nousta.  Välissä taas runot kietoutuvat uuden ja vanhan ilmestyessä vuorotellen, aivan kuin ne veisivät eteenpäin jotain näkymätöntä punaista lankaa läpi kirjan. Tämä ei ole vain runokokoelma, tämä on verbaalinen sinfonia.


Entä minkä mittainen tämä teos on? Onko se muutaman sivun läpyskä, vai riittääkö siinä lukukokemusta myös määrällisesti?

Sivuja on tasan 100 kappaletta! (2 viimeistä sivua ainoastaan "niitä kirjan lopussa olevia tyhjiä sivuja" - emmekö me muka ole kustannustehokkaita?)

Ja runoja puolestaan 77 kpl, siten että Pisin runo on 3 sivua pitkä, lyhyimmät joita on muutama on aforismin mittaisia, mutta keskimääräinen pituus on noin yksi sivu.

Kyseessä todellakin on runoKIRJA eikä suinkaan mikään vihko.

Runokokoelma sisältää melkeinpä kaikki siihen saakka kirjottamani runot - ei toki kaikkea, sillä ihan alkuhämärien runot eivät ole edes mahdollisesti enää tallessa, tai ne ovat vain niin liikuttavan naivistisia niiden kirjottajan kokemattomuuden vuoksi että ne on parempi julkaista esim. kun tämä ensimmäinen vakuuttava paketti on tullut tutuksi.

Tämä sisältää ne kaikki runot jotka sai lukijansa huokailemaan, ja sanomaan että etkö sinä aio milloinkaan lähettää niitä johonkin?

Nyt, minä lähetän ne sinulle.

Voidaan jopa sanoa että silloinen ajankohta on kokenut comebackin tämän virallisen paperijulkaisun kanssa, sillä kokoelma sisältää myös melko keväisiä runoja ("Kevään Ensimmäinen Päivä" + parikin vapusta kertovaa runoa!) joissa aihetta on katsottu tuon Antologian näkökulmasta. Joten voisiko olla parempaa tapaa juhlistaa alkavaa kevättä?

Voiko tätä ostaa sinulta suoraan?

Ei. Mutta sen voi tilata suoraan itsellesi nettikaupasta, joka on auki 24/7.

Joten he, jotka halusivat omistuskirjoituksen, saavat sen, mutta valitettavasti vain mutkan kautta.


(Periaatteessa minulla on edelleenkin ebook-versio, limited editionia jäljellä, josta voimme neuvotella henkilökohtaisesti. Kyseessä on todellinen keräilyharvinaisuus.)

Joten, miksi et tilaisi tätä kirjaversiota ja jos oikein haluat kulttimenoa ja hifistelyä ihastuneena sisällöstä, ja ota ebookia?  - Mahdollisuuksien maailma.

Entä löydänkö tätä kirjakaupoista?

Et. Vaan ainakin tällä hetkellä myynti keskittyy vain ja ainoastaan minulle, sekä yhteistyökumppanillemme. Tällöin myös hinta on edullinen, ja tiukin mahdollinen.

Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, mutta parempi toimia nyt, kuin katua; "Miksi en ottanut sitä nyt, hyvällä hinnalla ja suoraan kotiin kuljetettuna?"


HUOM: Sen saa TUOREENA ja YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLISENÄ!

Tuoreustakuu kirjassa pitää huolen siitä, että kirja ei ole mistään pölyisestä varastosta - aivan kuten on laita myös XeimianDesignin tuotteissa!

Kirja ei ole mikään henkilökunnan selailema "ylläripylläri", vaan spesialiteettina, kirja painetaan suoraan uniikkina tilauksena suoraan tilaajalle.

Sitä ei paineta ylijäämäkappaleita, ja samoin, se paperi jolle se painetaan on vapaa esim. rikistä ja kloorista (sekä toimittajafirman mukaan myös puusta, mitä minä en osaa selittää, mutta sinä voit huomata että täydellisyys ei pääty).

Siispä, siksi tällä kirjalla on myös FSC - Vastuuntuntoisen Metsänhoidon Merkki. Lue siitä lisää täältä.

Nyt, jos vain lähikauppasi olisi yhtä hyvä tässä kuin minun kirjakauppani, olisit onnellisin ihminen lähiössä!- Hieman vulgaaristi jos sen sanoisin: paskaa ei olla myyty, eikä tullakaan myymään!

Entä onko tämä ainoa runokirja joka on odotettavissa sinulta, eli jääkö tuo tuo underground-antologia ainoaksi?

Ei näillä näkymin. Uutta materiaalia on kirjoitettu vuodesta 2010 alkaen. Sitä on kertynyt, joskaan ei hirveän nopeaan tahtiin.

Voi olla, että se julkaistaan tänä vuonna, tai voi olla ettei.

Joka tapauksessa, tuskinpa haluat mennä kyseiseen teokseen ennen kun olet tutustunut tähän, josta se kaikki alkoi?

Entä muu kirjallisuus? Teetkö myös muunlaista kirjallisuutta, ja onko siten muunkinlaisia julkaisuja tiedossa?

Itse asiassa, kuten on jo muissa yhteyksissä mainittu, on tarkoitus palata erään täysin erilaisen kirjan pariin tämän vuoden puolella.

Kyseisen kirjan käsikirjoitus sisältää satoja sivuja, mutta itse kirjasta tulee tiiviimpi.

Kirja jonka sisältöön tutustunut "sisäpiiri" on todennut: "Tämä pitäisi tulla aapisen rinnalle kouluissa"

Mitä tämä tarkoittaa, selviää jos Luoja suo, lähitulevaisuudessa.

Se kuitenkin sanottakoon, että se kirja on myös tuotantonnollisesti ja julkaisun kohdalta tarkoitus vetää vielä suurempaan sarjaan, mikä vaatii tietysti rahaa - ja tämä runokirja osaltaan saa toimia kyseisen teoksen ponnahduslautana.

Itse asiassa, tämä kyseinen projekti voi mennä jopa rajojen ylitse, mikä tosin vie aikaa.

Nyt, runoilijan kehto ei ole ruusuinen sanoi lauluja, ja minä sanon että hirveästi en saa yhdeltä antologialta ja kuka tahansa joka pitää hyvästä runoudesta saa jotain mitä myyntihinta ei voi milloinkaan ostaa, joten tämä antologia on ehdottomasti - kuten sanotaan - win-win-diili!

Ja nyt kun vielä saatat ihmetellä, että miten tämä biisi liittyy kyseiseen ilmoitukseeni, niin voin kertoa.

Varsinaiseen runokirjaan se ei sisällöllisesti liity. Mutta kuuntelin kyseistä kappaletta silloin kun sain selville mahdollisuuteni julkaista tämän kappaleen taidetta. (Muutoin My Dying Briden Evinta soi läpi sessioiden, mutta sitä en nyt tähän ala roudamaan, lempo soikoon!)

Tämän johdosta minut valtasi rajattoman onnen tunne - rajattoman - ja kuuntelin tätä kappaletta lukemattomat kerrat.

Siksi.

Nyt, tee hyvin ja nappaa itsellesi runokirjani heti kun sen saa. Kiitos.

"Mitä Jos Tulisit Tänne Sieltä Istumaan", Hän Sanoi

Seuraavassa onkin luvassa teksti, jota varmasti on odotettu - ainakin kuulemani mukaan, jo pitkään!

Mitään megaliittimaista selvitystä hiljaisista (näennäisen) ajoista en nyt anna, vaan kerron viimeisimmät ja sitten tulevaisuudessa tarpeen mukaan availen vyyhtiä.

Olkoon hiljaisuuden aikana tulleet työn hedelmät hyvät jokaiselle sano!

Jos ei tällä viikolla, niin lähiaikoina nyt ainakin, saan Prellun viimeinkin korjaukseen.

Tuli sitten suhattua kokonainen talvi toinen etukulma rutussa olevalla autokaunottarella.

Ei se mitään, vähän se tietysti keräsi huomiota, ehkä hieman vahingoniloisiakin katseita, sillä kyseessä on kaunis auto, jonka kanssa välillä joka hiton heikolla itsetunnolla ja alitehoisella rimpulalla varustettu liikenneformulakuski yrittää haastaa valoissa kaksintaisteluun. Heillähän ei siinä ole miotään hävittävää, kun taas minä en tykkää turhaan repiä hereille niitä hevosvoimia jotka muuttavat pirssistäni Mach III:Sen.

Vaan tuossa ruttuisuudessahan oli etuna se, että tuli kunnon tarantinolainen fiilis - deathproof is in da house
 
Nyt samalla kun alan kirjoitamaan tätä, niin on mainittava että käytössä on bloggerin uusi käyttöliittymä. Uusittu ei aina ole parempi, vaan tämä on hieman kuin mekaaninen kirjoituskone, joka muokkauksen teon jälkeen menee heti tekstin loppuun, mikä muistuttaa kovasti sitä kun kirjoituskoneen rulla vedetään sivuun ja takaisin. Siispä pahoittelut mahdollisista tekstuaalisista epämääräisyyksistä. Minkälainen asiantuntija pitää laittaa näitä suunnittelemaan, joka onnistuu muuttamaan yksinkertaisesta ja toimivasta, monimutkaisen ja toimimattoman?

Vaan, nyt itse tarinaan. Uskon että se on klassinen 100% Xeimiaaninen kertomus elävästä elämästä, siihen sopivin kääntein, ilman että pääosan esittäjää ollaan korvattu halvoilla varamiehillä. 

Miguelos Miguelos Miguelos aka. Migel, oli sitten purjehtinut avoliiton satamaan, joka sijaitsi ja sijaitsee vielä tänäkin päivänä ihan sen saman kadun varrella, jolla otettiin ensimmäiset Deathtimen promokuvat, vuonna 2010. Olikin siis hyvin miellyttävää palata näillä hienoille kaupungin kulmille (jollaisia Tampere on täynnä). Ja nyt kun Deathtimesta puhuttiin, niin ilokseni ilmoitan että single-trilogia on ollut uskomaton menestys, Luojan kiitos,  ja että sen kolmas osa eli Noir on pihalla, ja julkaistu myös tässä blogissa, lataa se ja ole osana historiallista nousua! 

Mutta nyt takaisin tupareihin. Kotibileet ovat aina oma ja useimmiten mitä parhain lukunsa kun puhutaan illanvietosta. Se on paras tapa tavata uusia henkilöitä ja solmia suhteita, ja siellä muodostuneella armeijalla on aina hauska lähteä valloittamaan kaupunkia. Kun tein parina viime vuonna sosiaalisia kokeita oikein urakalla, sain huomata tämän trendin. 

Itse pippaloihinhan minä menin jo hieman nauttineena, näet olin hankinut suussa sulavaa ja rajoitetulla painoksella myytyä Jaloviinaa, sitä kahden tähden versiota. Kotosalla söin, kylvin, surffasin netissä, kuuntelin musiikkia ja annoin tunnelman kohota, tietysti siinä sivussa nappailin hieman ohukaisia. 

Paikalla minua tervehti iloinen porukka tuttuja. Aikamme kun olimme asettaneet sosialisoinnit asemiinsa, saatoimme sitten ryhtyä haistelemaan ilmapiirejä. 

Tai ainakin minä ryhdyin. Toisessa kädessä pullo olutta ja toisessa boolia, näet olisi huonon vieraan merkki jos tarjoilut eivät kelpaisi! Siinä sosialisoidessani kyselin tuiki tuntemattomilta että keiden tuttavia he oikein täällä ovat, epäilemättä sosialisoiminen olikin helppoa kuin mikäkin kun tätä vastaavaa oli tehnyt niin paljon tien päällä. Ja siinä paljastui että aika harva tunsi toisiaan. Se on mielenkiintoinen juttu, olit sitten missä tahansa tuollaisessa paikassa, niin tunnet olosi melko yksinäiseksi ja sinulle väkisinkin hiipii mieleen että olet ainoa joka ei tunne paikassa ketään, mutta sitten kun menet ja pengot henkilöitä, niin johan voit huomata että sillan rakentaminen yhdestä ihmissaaresta toiseen onkin vaivatonta, sillä teillä on suhteellisen yhdistävänä tekijänä olla in cognito. Siinä ei kuulkaa mene aika hukkaan! 

Kerronkin nyt kohtaamisista, ihmisistä ja ilmiöistä. 

Aloitan siitä hyvin söpöstä ja nätistä brunetista, jonka näin minun astuessani keittiöön erään hoitsun kanssa. Hoitsuun johon olin törmännyt hetkeä aiemmin. joka taisi olla ensimmäinen, jolle juttelin naisia täynnä olleessaa huoneessa, ja joka paljastui myöhemmin itsensä (lemmen) Steven Seagalin tyttöystäväksi.

Keittiössä tämä brunetti, tepasteli jääkaapilta omaan kokoonsa nähden suurehkon vihreän valkoviinipullon kanssa, ja kaatoi viimeiset siitä lasiin. Se kaunis ja nappisilmäinen nainen kyllä osasi olla muutoinkin suloinen. Nimittäin tämä "ihmiseksi muuttunut nukke", kuten häntä kutsuin (ja hän kutsui minut istuskelemaan viereensä "mitä jos tulisit tänne sieltä istumaan", hän sanoi edessään tyhjä pullo luomuvalkkaria, minun nojatessa rennosti vasten tiskipöytää),  sanoi että minussa on jotain hyvin lemmymäistä. Tämä on pakko ottaa kohteliaisuuteena, vaikka se saattoi johtua myös siitä, että näissä kekkereissä minulla oli auki hiukset, paita ja perse.

Täytyy sanoa, että se huppelissa ollut pieni nuori nainen kieltämättä oli objektiivisesti söpö.  Etenkin kun hän naurahti kainosti ja aidosti, kun hän sanoi että ei täällä muiden pitäisi sanoa että hän on juonut liikaa, ja minä taas sanoin, kuin kettumaisen juonikasta näytellen; "juo lisää vain, juo nyt vain!" Mutta sitten ehkä tunnelma hieman laski kun siinä istuimme vierekkäin, ja hänen miehensä tuli ja antoi hänelle pusun. Jolloin ilmeeni, oli jotakuin seuraava:

"..."

No, hyvissä tarinoissa on yllättäviä käänteitä eikö? 

Oli kylläkin ihan mukava mies metallimiehiä, joka kasvatti myös mr. Goodtime-tyylisiä pulisonkeja ja joi punaviiniä ja ilmeisesti omasi jokseenkin saman naismaun.

Mutta mitä tuohon söpöläiseen tulee, ja nyt en suinkaan puhu edellä mainitusta miehestä, niin jos asiat olisi toisin, silloin näkisin hengessäni kuinka me menemme yhdessä ostoksille jolloin kävelen edellä kuin kukko, ja tuo pieni nainen kulkee perässäni työntäen täyttä ostoskärryä minä määrään suunnan ja heittelen näyttävästi, sekä hetken mielijohteesta, kärryihin tavaroita jotka tulevat tarpeeseen.

Mitä minuun ja kyseiseen mieheen puolestaan tulee, niin itse asiassa hänen kanssa tulimme hyvinkin juttuun, ja hortoilimme myöhemmin pitkin Jack the Wankeria, ja jammailimme elävän musiikin ja myös ns. purkitetun tahtiin. Sitten hän katosi, ja minä jäin sinne, jolloin löysin itseni tanssimasta kahden naisen kanssa, joista toisella oli erittäin kauniit kasvot ja hänen kanssa tanssin lähemminkin hitaampia. Oi aikoja, oi tapoja ja ennen kaikkea; oi minua!

Kyseessä olivatken siis jälleen tälläiset Hiski Salomaa-tyyliset (Häät Remulassa) tuparit.

Kumma kyllä, mutta molempina viikonloppuina sain laitella haterseja ojennukseen.

Kerronkin nyt näiden juhlien pikkuhitleristä. Kaava näiden hater-tyyppien, eli suomalaisittain vihaajien (pistin ensiin englannin kielisen nimityksen, jotta sanan hienovarainen ja kokonaisvaltainen merkityssisältö tulee varmasti selväksi), tapa toimia ja edetä kohti konfliktia sekä muiden ihmisten hauskan illanvieton pilaamista on aikalailla seuraava:

- Ensimmäisenä päässä alkaa napsata, jolloin orastavan paskahalvauksen oireina on lähes pakkomielteinen tuijottelu, ja silmäily suuntaani. Mieleen tulee kysyä: "aitko sinä pyytää minua treffeille, vai oletko liian ujo?"-kysymys. Useimmiten vielä suupielten väleistä takaisin tuoppiin valuvan ryysteoluen juominen - näet, eihän nyt minun loistossani ja sen aiheuttamassa primitiivisessä angstissa aina muista nielaista.
- Toisessa asteessa yleensä silmäily on jatkunut jo aika kauan. Sarjassa Aki Kaurismäen elokuvien tasolle löytävä mulkoilu (viitaten elokuvaan Juha). Sen ilmeisesti uskotaan johtavan minun katoamiseen ajatuksen voimalla. Artikulantit hyvien aikojen vihaajat (vihaajat eivät yleensä vihaa sinua, he vihaavat niitä hyviä asioita jotka linkittyvät sinuun ja jotka säteilevät onnea - nämä pikkuhitlerit eivät ole päässeet siitä uhmaiän vaiheesta irti, jossa maailma ei hyppää heidän kiukuttelunsa ja kitinänsä tahtiin) saattavat ryhtyä vittuilua hipoviin välikommentteihin. Tällä kertaa sitä vaihetta ei tullut, ei ainakaan varmasti muistaakseni, mutta kun se on tullut olen sanonut takaisin, jolloin nämä ihmisrektaalit menevät shokkiin sillä onhan se nyt kumma, kun ei tuijotus tai "rakentava" muiden asioihin puuttuminenkaan toimi. Itse keskustelin jos en tyttösten kanssa, niin sitten porukan miesten kanssa, olivat ne sitten levykokoelmista erään die hard Nine Inch Nails-fanin kansa tai online-markkinoinnista Migelin serkun kanssa. Ilmeisesti puheenaiheet joissa ei puhuta Kylmä Rinki-televisiosarjalle ominaisten sodomointien ja puussa yhdellä kädellä itsensä roikottamisen välimaastoon menevistä asioista, saa aikaan näissä pakokauhunsekaista ahdistusta ja fight / flight-reaktion aktivoitumista?
- Kolmas aste, ja se konfliktiaste. Tässä vaiheessa mennään yleensä jo kohti suukopua, ehkä jopa kokeilevaan fyysiseen kontaktiin. Ellei jopa suoranaiseen hyökkäykseen. Minä tiesin hyvin tämän kaavan, sillä sen olen tämän kaavan myötä päätynyt huitomisen ja/tai painimisen iloihin, joten tällä kertaa heti päätin oitis katkaista sen bullshit-ketjun.  En muista kutsuinko häntä tällä nimellä, kun kerroin hänelle jotain niistä rajoista joita minulla on, ja joita hän nyt koettelee, ja se nimi on Jättimäinen Pikkuvauva. Beibi sanoi minulle, että mennääs nyt sisälle tai vedän sinua turpaan, tai jotain muuta yhtä rakentavaa. Sattumoisin olin huomannut, että hän oli pitkin iltaa supissut ilman vastakaikua minusta jotain muiden korviin. Sanoin oitis että no, tässä minä olen; anna palaa. Ja koska en saanut vastausta sanoissa enkä teoissa, mitä nyt taka-askeleen - hyökkäyksen vaiko perääntymisen merkiksi, en tiedä? Jatkoin että hänen olisi turha ottaa tuota linjaa minun kanssani, koska minä en ole tehnyt mitään pahaa tai sanonut mitään pahaa tälle henkilökohtaisesti, ja että tämä voisi olla varma siitä etten peräännyt, tottele tai väistä, tai muuta mitään itsessäni tai käytöksessäni tämän vuoksi.  I ain't no goddamn son of a bitch, you better think about it baby! Migelin veli, mukava mies, jota en luultavasti ole nähnyt sitten ylä-asteen, tuli paikalle rauhansovittelijaksi. Mies yritti selittää, ja onnistuneesti selittikin pari asiaa: että minä olen tietynlainen, erikoislaatuinen persoona, sellainen kirjailijapersoona voisi sanoa ja ettei tänä yönä kukaan lyö ketään. Aikansa kun tätä läksyä sitten luettiin tälle "moi kunnioitan kutsua bileisiinne, pilaamalla teidän ilon ja viihtyvyyden olemalla pikku-hitler"-henkilölle, tilanne rauhoittui ja saatoimme edetä sisätiloihin. Näimme vielä toistamisiin, kun menbin hyvästelemään ravitsemusliikkeestä poistuvan Migelin, jolloin sanoin tälle ilopillerille: "No, oliko ikävä?" Jolloin mies poistui välittömästi pihalle.

Asian voi kuvata myös tämän kohtauksen muodossa, sillä tämä kohtaus tulee aina vastaavista mieleen. Ja voin sanoa, että jokainen näkee yhtäläisyydet itse.



Vaan samalla tämä on se tärkeä karsiutumisen operatsiooni, tämä haters 'n' frenemies-osaston eliminointi. Näin epäkelvollinen aines tiputetaan pois. Ja mitä Luojan kiitos on tapahtunut viime aikoina, on ollut se, että elämässäni on ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla, ja jotka ovat fiksuja, asiallisia ja kaikin puolin paikallaan. Elämä asettuu uomiinsa. (Tosin, joskus tätä poistumaa yksinkertaisesti tapahtuu ns. luonnollisesti, eli ei vain tule pidettyä yhteyttä, mutta sekin on kaksisuuntainen tie, eikä vain toisesta osapuolesta kiinni).

Bileissä kyseltiin kovasti siitä, että miten tämä blogi on ollut hiljainen.

Hyvä että kysyntää löytyy, mutta kuten jo hieman aiemmin olenkin kertonut, niin tämä vuosi on omistettu pääsääntöisesti isoille projekteille musiikille ja kirjallisuudelle, joista nyt tämä ensimmäinen vuosipuolisko on täyttynytkin - Luojan kiitos menestyksellisesti,  siispä tästä syystä energiaa on suunnattu muualle, ja esim. blogatessa se on mennyt pääsääntöisesti Fundamenttiin, jota nyt pitäisi rauhoittaa. Toisin kuin avaustekstissä oletin, niin talvipuolisko, aina kevääseen saakka oli todella täynnä asiaa ja sisältöä.

Nyt sitten kun projektit hieman antavat myöden, ja loppuvuosi on kirjaprojektin parissa, niin eiköhän tätäkin saa päivitellymmin ulos, vastapainona kirjan kirjoittamiselle ja tasapainossa Fundiksen kanssa.

Tämä kun myös palvelee tarkoitusta, ja Fundamentin huono puoli/sivuoire on uutis- ja informaatipöhö, sekä se miten vituroillaan olevien asioiden pyörittely ei pitkässä juoksussa ole hyväksi. Tämä blogi jos jokin, on erinomaista vastapainoa rajattomassa vapaudessaan, mutta kuten Bebeto on laittanut merkille, niin tapanani on olla perusteellinen joten ei tätäkään toki millään vasemmalla kädellä kirjoiteta. Vaan oikealla ja vasemmalla. 

Kaikki muuten sanoivat että olen isontunut (kasvanut) monin tavoin, esim. pituudeltani ja ehkä myös harteiltani. Todellisuudessa syynä lienee se, että jokunen vuosi sitten rupesin panostamaan sellaiseen asiaan kuin ryhti. Perustana Alexander-tekniikka, jooga, taichi, qigong. Kun aloitin nuo sielun ja kehon taiteet, sanoi eeräs minut niihin osittain perehdyttänyt ystäväni että olen kasvanut ainakin sen 5 cm (kun näki minua jonkin aikaa siitä miten oli käynyt). Ihminen kun tapaa kerran olla, lyhistynyt kasa lihaa ja luita; maha johon on kasvanut raajoja ja pää.

Nyt, kun on kyseessä tälläinen vapunalusteksti, niin päätänkin tämän kertaisen tekstin tähän kuvaan (ja lopetusbiisiin, joka on a. hyvää rokkia b. aiheeltan tekstiin sopiva, ikuisen omanarvontunnon voiton hymni!) kuvassa on meidän sunnuntaisen krapulamäkkireissun innovaatio, jonka teki Janne Böy, kun hän keksi että omenapiirakan kääreistähän saa taiottua hienon vappunaamarin.

Kuvassa itse keksijä innovaationsa kanssa - tällä vappunaamarilla luulisi peffaa irtoavan!

Muuten, kun Janne Böy kehui lihoneensa kuukauden aikana 4 kiloa, mutta siitä huolimatta ottavansa nyt vielä jotain roskaruokaa.

Niinpä, kun hän sitten tilasi itselleen kaksi herkullista tuplajuustopurilaista, minä naurahdin kaataessani kahvia ja sanoin: "Jaahas, sulla on massakausi menossa". Gothic 'n' fifties-tyylinen nuori kaunotar tiskin takana hymähti asiaa myös, ja hänestä kerronkin seuraavana.

Sunnuntaisella iltakahvireissulla oli tiskin takana jälleen se hyvin kaunis nuori myyjätär, mustine otsatukkahiuksineen ja faaraotarmaisine meikkeineen, sekä muutenkin hyvin naisellisine piirteineen, ja minulle alusta loppuun asti hymyilevä - mikä kai johtuu viime kerrasta, jolloin minä päätin hymyillä hänelle. Hän muisti sen ja jatkoimme siitä mihin jäimme.

Mieleeni tuli samalla toinenkin myyjätär, joka ehkä on tämän hetken hired guns-pörssin kiinnostavin tulokas.

Vai miltä kuulostaa blondiini, jolla on babyface, pituutta sen verran että hänen pelkkä säärensä on aikuisen miehen mittainen ja hän puhuu leveää tampereen murretta. Muistan kun hän laski alas verhoja nappia painaen, ja lausui: "mää lasken ny nää verhot".  Minun sydämeni oli pakahtua! Se oli samalla kerralla kun hän seisoskeli kassan takana, sepalus auki ja hommiinsa paneutuneena. Nyt edellisellä kerralla hän olikin sitten hieman muuttanut lookkiaan, pitkine ripsineen ja hieman kiharrettuine hiuksineen joissa nyt oli raitoja - hän jo nyt hymyili minulle, niin että takahampaat näkyivät.

Ja nyt kun kerran näistä naisista tuli puhe, niin on minulla ainakin pari tapausta vielä tuolta illalta.

Yhdessä vaiheessa lauantaista baari-istuntoa nimittäin tunsin kuinka jokin raskas ihmisen osa, todennäköisesti käsi, osui suoraan päälaelleni. Kääntyessäni siinä sitten hiljaa katsomaan, kuin isoisä jonka päähän se kuuluisa lipputangon nuppikin tipahti, että mitä nyt tällä kertaa, yllätyksekseni kyseessä olikin minua melko kirjaimellisesti iskenyt nainen. Sellainen parikymppinen, nuoren naisen mehiläisvartaloinen leidi jonka tiukat farkut ja neule vähintäänkin komplimentoivat hänen vartaloaan. "Oi anteeksi se oli vahinko" hän parkaisi, yritettyään ensin korttia jossa kukaan ei tunnusta olevan syyllinen, mutta valitsi kunnian tien. Kysyin, että kuinka ihmeessä sinä voit lyödä takanasi istuvaa miestä, suoraan päälaelle kädelläsi VAHINGOSSA. Vastaus oli naisille tyypillinen, sekava artikulointi josta osa kommunikoitiin viittomakieltä muistuttavalla maneerilla. Siinä välissä nainen vielä heitti jonkun mojovan comebackin, oliko se nyt pöydästä poistuvalle naiselle vaiko miehelle, jonkun sukupuolen edustajalle kumminkin. Sanoin sitten että en varmasti koskaan tule selviämään näistä traumoista, jotka sain kun minut pahoinpiteli nainen baarissa. Silloin tuo ihana hojokäsi kääntyi kokonaan tuolillaan, hyppäsi ensin sivuun, ja sitten suoraan minua syleilemään, taisi hän siinä silitellä päätäni, ja painaa tuota upeaa fyysistä olemustaan sen verran minua vasten että kohta ei asiasta oltaisikaan puhumalla selvitty. Samalla hän huokaili, kuin olisin maailman söpöin asia, kuin leveästi ja silmät kiinni hymyilevä valkoinen tiikeri jota hän kurmootti kuin jättimäistä nallekarhua.

Hei, kenestä ei tämän naistyypin edustajat olisi ihania?

Sitten myöhemmin vielä tapasin kaksi naista (kutsuttakoon heitä nyt Tuijaksi ja Saduksi), jotka luultavasti ovat sitä laatua naisiaan, että he luultavasti äänestävät työväenluokastaan huolimatta Kokoomusta. Sillä he ovat katselleet eri puolueiden ehdokkaiden kuvia lehdistä, ja tulleet siihen tulokseen että design-asuja käyttävät rikkaiden rengit ovat pitämässä huolta heidän eduistaan, ja etenkin tärkeinä pitämistä arvoista. Kyselin ihmisiltä nimittäin, että millä bussilla he menevät. Nämä, tai toinen näistä, sanoo tylysti kuin kalkkuna: "Seuraavalla". Johon vastaan: "No mutta tehän olettekin seikkailullisia." Melkein voisi sanoa, että heidän kasvonsa muuttuivat hetkessä omahyväisen happamista, enää happamiksi.

Oli siinä pysäkillä tietenkin myös mies, ja vielä kolmaskin nainen. Tämän kolmannen naisen kanssa menin hieman pidemmälle. Hän selvästi tykkäsi jutustella kanssani, ja sanoi, että jättää toisen ja aiemmin tulevan vuoron väliin, jotta voi tulla minun bussillani ja samaa matkaa. Ja se reissu onkin sitten ihan oma tarinansa se.



PS. The Networkiin lisäsin linkin Raholan Syötäviin Sanoihin. 

Jos menet lueskelemaan sitä, niin suosittelen että otat jotain herkullista ruokaa seuraksesi.

Nimittäin asia on niin, että tuo erinomaisesti kirjoitettu ruokasivusto tuo veden kielelle, ja siinä ohessa informoikin oikein hyvin!

Noir (single)

Nyt myös Xeimian Chroniclesissa, Deathtimen single-trilogian päättävä, kolmas single Noir.

Lataa nyt ilmaiseksi!

DOWNLOAD Now For Free (click the title below, and then "Click here to start download":)
LATAA Nyt Ilmaiseksi (klikkaa nimeä alhaalta, ja sitten "Click here to start download":) 

Noir (single)

Track listing

1. Noir
2. Noir (demo)
3. Noir (FD Kondenstruction demo)

Now, also download (for FREE) the earlier singles of this single trilogy.
Prayer of Death (fast download)
Infanticide (fast download)

Update: This single is not available anymore, but instead of getting into a panic, why don't you now download a full length album, the Brutal Aesthetic (click this to download), where you can hear the single song also?!

On Kuin Raskasta Metallia Sataisi Taivaalta..

Tiedoksi vain, että elossa ollaan, ja kiirettä pitää.

Mutta jotta ei aivan ikävä tulisi, niin laitankin nyt tähän väliin pienen keväisen metallimusiikkikimaran - eräänlaisen erikoisraportin siitä mitä tältä loistavalta levyvuodelta on tiedossa!

Siispä, tässä olisi nyt digitaalisia singlelohkaisuja, niiltä legendaarisilta bändeiltä joilta on tulossa enemmän tai vähemmän uusi levy.

Pantera: Piss



Tämä sofistikoituneesti nimetty biisi on "uusi", heidän vähemmän uudelta levyltään, joka itse asiassa tuli jo pihalle 20 vuotta sitten.

Kyse on siis uudesta singlestä joka on tulevan Vulgar Display of Powerin juhlapainoksen edeltäjänä!

Kyseinen kappale ei päässyt aikoinaan mainitulle albumille, ja jos kuuntelet seuraavan kappaleen (eritoten kohdasta 2:37) huomaat että Vulgaria seuranneella levyllä soikin yllättävän tuttu riffi.

Itse video on tehty fanien kanssa yhteistyössä, ja melkoista tributointia kyseisen levyn kansikuvallehan sillä onkin nähtävissä. Siellä on luultavasti neurologit ja hammaslääkärit mielissään noiden kuvausten jälkeen sano.

Six Feet Under: Formaldehyde



Joka on ensimmäinen single tulevalta (siltä enemmän uudelta) albumilta nimeltä Undead, ja lähes kokonaan uudistuneelta bändiltä. Nyt mukana on soittajia joiden aikaisempi kokemus on modernimassa äärimetallissa (kuten deathcoressa jos en ihan väärin muista), joka tapauksessa lopputulos on taattua klassista laatua, vaikkakin kuulostaa enemmän Cannibal Corpsen Bleeding-albumilta, kuin perinteiseltä Six Feet Underilta.

Ja tätä kirjoittaessa julkaistiiin myös toinen single samaiselta albumilta, jonka kuulet tästä (sitä ei saa millänsä embeddattua tälle sivulle, koska kyseessä on ns. yksinkoikeusjulkaisu).

Ja viimeisenä, mutta ei suinkaan höttöisimpänä, legendaarinen orkesteri, jolta myöskin on tulossa tänä vuonna uutta materiaalia:

Paradise Lost: The Last Fallen Saviour !

Tämä kyseinen biisi on harvinaisuus, ja Sinä voit kuulla sen nyt.

Kyseessä on siis ainoastaan B-puolena ilmestyvä kappale.



Voidaan sanoa, että mitä metallimusiikkiin tulee, on vuosi 2012 melkoisen kova, eikö?

[Special] Radio Home Studio - 56 - Virsta Kaupunkiin

Lataa musiikkia ja kerää bonukset talteen!


[Lähetys Ei Enää Kuultavissa]

Intro (Johdanto ja ohjeet)
Tunnari

- Pohjarentoutus

Interludi (Locust Toybox: I Found It)

- "Virsta Kaupunkiin"
Voimakas hypnoottinen rentoutus/ Ohjattu meditaatio, jonka alkuperä on muinaisten suufilaisten harjoituksessa ("Virsta Bagdadiin"), mutta joka on nyt räätälöity tukemaan kehon sekä mielen itseparantamista ja löytämään syvän, oivaltavan, uusiutuneen toivon elämän haasteisiin.

Outro (Locust Toybox: Beneath the Tide)

HUOM: Toimii parhaiten korvaluureilla, sillä raita sisältää mm. theta-aivoaaltoja lisääviä ääniraitoja.

Varoitus: Älä käytä mitään vaarallista, tai raskasta laitetta, kuten autoa tai moottorisahaa tätä kuunnellessa. Voi lipsahtaa. (Tietysti on hyvä kysyä, että miksi joku puuhastelisi jotain kotonaan vaikkapa moottorisahalla, mutta Radio Home Studion kuulijakunnasta ei aina niin arvaa mitä kuningasajatuksia he saavat.)

Radio Home Studio News!

Radio Home Studio - 56 - Virsta Kaupunkiin

Seuraavaksi onkin tulossa harvinaislaatuinen erikoislähetys.

Kyseessä on pariinkiin otteeseen jo toisella tuotantokaudella ilmestyneen hypnoosirentoutus- / ohjatun meditaatio-sarjan tähän mennessä voimakkain ja parhain otanta.

Sen tarkoituksena on mm. auttaa rentoutumista stressin ja pyörivien ajatusten kiusaamille hektisyyden uhreille, samoin kuin edistää ratkaisujen löytämisen oivallusta ns. laatikon ulkopuolisen ajattelun ja syvän, uusiutuneen, toivon keinoin. Sekä kaiken kukkuraksi, vielä auttaa kehoa ja mieltä itseparannuksessa!

HUOM. Tämä on viimeinen lähetys kolmannen tuotantokauden ns. ensimmäistä lohkoa (ellen saa sitten rahoitusta maksaa suurempaa tiedostojen säilytystilaa varten, tai keksi jotain muuta; ratkaisut ovat rajalliset määrältään), joten nyt kannattaa kuunnella aikaisemmat tällä tuotantokaudella ilmestyneet lähetykset, tai ladata ne, sillä ne katoavat kun lähetys 57 tulee, ja aloitamme taas kartutuksen puhtaalta pöydältä!

Kuukauden Avaus & Välikatsaus

On ollut niin kipeetä kiirettä (melko kirjaimellisesti), ja hiljaisuus onkin huolettanutkin ihmisiä, joten päätin antaa pienimuotoisen selvityksen. Jo siitäkin syystä, että mainittu kipeä kiire on helpottamassa, ja se johtuu siitä että kipeysvaihe on siirtymässä toipilasvaiheeksi, ja projektit alkavat tulla yhä valmiimmiksi. Hyvä niin.

Toipilas

Aloitetaan tuosta kipeänä olemisesta.

Jos talvi ja kesä ovat käyneet alkukevään rajua taistelua, talven yhä enemmän jäädessä jalkoihin, on talvi vielä päättänyt jättää jäähyväisensä ns. sikavittulentsun muodossa.

Ensiksi ajattelin, että selvisin yrtein ja akupainannan keinoin siitä kuin koira veräjästä. Kurkkukipu joka on minulla kestänyt yleensä monta päivää, kesti suunnilleen vuorokauden. Sitten itse räkäisin vaihe kesti päivän myöskin. Mutta ilmeisesti asia on kuten tämän kevään kanssa, jolle talvi tekee vastaiskujaan, juuri kun näyttää siltä että lumet sulaisivat pois, niin samoin tämän lentsun modus operandi näyttäisi olevan se, että itämisaika kesti viikkoja joka tuntui puolikuntoisuutena, ja sitten kun vaikutti että se olisi mennyt ohitse, alkoikin lopputaistelu johon kuuluu Bob Fleming-tyylinen yskä, ja ajoittaiset niistämis- ja kurkunkarhustilat. Sekä tietty väsymys. - Aika ajoin suuhun keuhkoputkista nouseva "kananmunan keltuainen" on kuin kevään uutuusmaku, joka suorastaan syleilee (maku)hermoja.

Samaa lentsua taitaa olla muutenkin liikenteessä. Nimittäin Coconut Jakella myös lienee sama tauti.

Joten ehkä irvokkain, mutta kyllä myös hauskimpiin kuulunut episodi yhdistetyllä kahvittelu- ja kauppareissulla oli, kun mies nousi autosta ja sen piti sylkäistä oikein kunnon glunssi (sellainen automatkan ajan marinoitunut ja haudutettu mamman vaniljavanukas, siirappihöysteellä) niin sillähän jäi suupieleen sellainen kunnon liaani roikkumaan. Eikä se meinannut katketa millään! Mr. Shiny Hand oli kuin japanilainen liikemies kumarrusasennossa ja manasi "lähde nyt irti, ihmiset katsoo" ja minä tietysti nauroin (ja vähäsen yskinkin päälle). Kauppareissulla sitten oli oma lukunsa, kun siellä kaksi herrasmiestä meni toinen käsi korilla ja toinen rintalastalla, ja pitivät ääntä kuin hevoset. Joten, ei sairastamisen tarvitse olla pelkkää myrtsinä olemista, vaan se voi olla myöskin mitä suurinta hauskuutusta lähimmäisille!

Tätä kirjoittaessa, se tauti, Luojan kiitos tuntuisi olevan saamassa siipeensä. Oloni on hyvä. Ja jo on aikakin, sillä jos on hiemankaan harrastanut liikuntaa, voivat tälläiset tilat tehdä olon todella tuskaiseksi. Nimittäin liikkumattomuuden tuoma tasapainottomuuden tunne yhdistyy tällöin siihen, että jo pelkkä kauppareissukin tuntuu hengästyttävältä, joten lopputulos on se mikä on.

En ole käynyt baarissa kohta kuukauteen, saati sitten nauttinut häppämäholia, mutta huomaan kun kunto alkaa kohota että tekee mieli myös irrottelemaan. Se jääköön kuitenkin sitten tulevalle ajalle, sillä lähteminen miehisiin urotöihin vielä tässä vaiheessa, pitkään jatkunutta tautia, viikonloppuna jolle on luvattu takatalvea ja kovaa pakkasta, olisi tietysti urhoollista tai urpoollista.

Sitten projekteista.

Home Studio

Aloitin tämän kirjoittamisin oitis, kun sain editoitua Radio Home Studion jaksosta 56 noin 2/3.

Tulevasta jaksosta saa paremmin tietoa tuota pikaa tulevasta mainoksesta, mutta se mainittakoon, että kyseessä on erikoislähetys, sellainen millaisia tapaisimme toisella tuotantokaudella.

Eli kyseessä on eräänlainen ohjattu meditaatio/ hypnoosi, jonka myönteiset edut ovat niin suuret että en voi tarpeeksi niitä tässä alleviivata; ne pitää itse kokea!

Kyseessä voidaan sanoa olevan todellakin kuulijalahjan, sillä tälläiset hypnoosinauhat maksavat maltaita ammattilaisten jakelemina, ja mitä tulee ammattimaisuuteen, niin sanottakoon nyt noin ohimennen että allekirjoittanut on opiskellut hypnoosia ja tietää mitä tekee.

Itse asiassa hänet itsensä jo valtasi hieman raukea ja miellyttävä olo pelkästään editoissaan rentoutusosiota!

Joten tämä kannattaa ehdottomasti tsekata kun se tulee ulos!

Noin 20 minuutin sijoittaminen, tälläiseen kuulijalahjaan, jonka myönteiset edut ovat niin suuret kuin ovat, on eräs parhaimpia diilejä joita olet koskaan tehnyt.

Olen erittäin tyytyväinen sisältöön ja voin vakuuttaa, että se on ehdottomasti parhain tämän lajin antimista joita olen Radio Home Studiossa esittänyt. Kaksi ensimmäistä, toisen tuotantokauden alusta olivat nekin hyviä, mutta eivät pääse tämän tasolle!

Deathtime

Sitten, toinen hieman tämän sukuinen projekti on ollut taas toinen Home Studiossa valmisteltava pajahdus. Eli Deathtimen musiikki.

Deathtimen aiotulle toiselle albumille on valmistunut nyt valmiiksi jälleen uusi biisi, nimeltään Of Rats and Reptiles. Kyse on biisistä joka koki luultavasti noin kymmenkunta nimenvaihdosta (Tartaros oli alkuperäinen nimi). Ja tämä edustaa albumilla tyylisuuntaa Death Ambient. Deathtimen luoma ambient-musiikin tyylisuunta, jonka ensimmäistä tuotosta, eli kappaletta Broken Glass verrattiin tunnelmaltaan kauhuelokuviin joissa riivataan ja soitetaan kiristävätunnelmaista musiikkia (löytyy ensimmäiseltä albumilta).

Tämän kertaisessa pajautuksessa ollaankin otettu kehitysaskel pidämmälle.

Tämä kappale sisältää "hypnoottisia käytäviä" (lähinnä psykologisina tehosteina, en niinkään pahaa aavistamattoman kuulijan ajamisessa lukkoon sisäiseen helvettiin) ja transsimaista bassokuvioiden ja jousijännitteiden toistoa, sekä urbaanista legendasta kuuluisan ääninäytteen.

Kyseinen legenda menee niin, että kaivosmiehet yms. porasivat Siperiassa maahan, monen kilometrin syvyyteen reiän ja päättivät pudottaa mikrofonin sinne äänittämään ääniä. Seuraksena se, että he saivat nauhalle kohisevan äänityksen jolla kuulosti olevan tuskassa parkuvien ihmisten kirkumista ja huutoja.

En aio pilata yllätystä, mutta vakuutan, että näistä aineksista saatiin kokoon ehkä tähän mennessä hurjin tämän tyylisuunnan raita!

(Muutoin kappale sai inspiraation ajalta kun allekirjoittanut luki Sisäisestä Linnasta, ja siitä miten itsetuntemuksen ja tutkimuksen tiellä tulet löytämään sisäisestä linnastasi kaikkea mitä et ehkä haluakkaan löytää - kappale lähti tästä, mutta toki sisältää monia eri "ratkaisumahdollisuuksia").

Syy muuten miksi en kirjoita tästä Deathtimen sivulla (missä vieläkin on hienot pornotapetit!), on siinä, että aion vasta palata pitämään single-trilogian julkaisun jälkeen studiopäiväkirjaa, jotta saan ne kaikki mukavasti seinälle.

Ja nyt kun se otettiin puheeksi, niin ilokseni voin ilmoittaa että uudet singlet, niin Prayer of Death kuin Infanticide ovat Luojan kiitos olleet melkoinen menestys!

Ensiksi Prayer of Death nousi Deathtimen suosituimmaksi singleksi, ja tätä lukiessa se on Deathtimen kaikkien aikojen toiseksi suosituin julkaisu!

Ja Infanticide puolestaan sai melko nopean nousun myöskin, mikä voidaan luokitella myös hyväksi asiaksi, se on tällä hetkellä ylittänyt debyytin ja myöskin asettanut uudet madonlukemat mitä tulee toiseksi suosituimpaan Deathtimen singleen.

Eli, Deathtime on nyt ollut nousujohdanteessa saaden mitä ilmeisimmin myös uusia kuulijoita, samoin kun sen uudet julkaisut ovat menossa suosituimmiksi kuin vanhemmat!

Deathtimen Top 3

1. Obliteration EP
2. Prayer of Death
3. Covered In Blood

Uudet Tuulet

Ja  mitä uusiin tuuliin tulee, niin saamani vielä toistaiseksi salaisen lafkan tarjouksen johdosta, tulevat kesän lähetykset (teksti ja ääni) suoraan Amerikan mantereelta!

Sain nimittäin kaupunkitoimittaja- ja bloggauspestin New Yorkista, joten tästä on tulossa vielä liukas kesä!

Vapaaehtoisten kanssa keskustelen myöhemmin siitä mahdollisuudesta, että saan ottaa viikoksi jonkun kaverini tekemään reportaasia kanssani. Ehkä pidän jopa lukijakilpailun?! HUOM: tarvitsen tuota kisaa varten osallistujan henkilötiedot, 1-4 sivuisen esittelyn itsestään sekä kuvan (vaatteilla ja ilman).

 Lisää tietoa ja yhteydenotto täältä

Vaan nyt, tässä olisikin pieni välikatsaus, ja uuden kuun avaus. Se on hyvä päättää tällä tämän hetken ehkä eräällä parhaimmista musiikkiesityksistä, johon törmäsin sattumalta, mutta joka koukutti minut täysin.



PS. Toivottavasti porukka piti yllä olevasta aprillipilasta.

Kuten tarkkaavaisimmat huomasivatkin (tai varmaan kaikki jotka malttoivat painaa namiskaa) että kyse oli siis aprillipilasta.

Sen sijaan, nyt 2.4. 2012, olisi minulla vielä yksi mehevä päivitys.

Ja se liittyy Xeimiaaniseen vaatekauppaan.

Eli, minulla olisi nyt ilo ilmoittaa, että sinulla on seitsemän päivää aikaa toimia ja ottaa ilo irto reiluusalennuksista.

Hitto vie, nyt mikään ei estä sinua tekemästä kimppatilausta, tai vaikka tilaamasta itsellesi paitavarastoa jonka sitten myyt hyvällä voitolla (pieni vihje, pian lähestyy MM-kisat, joten sinne on omiaan luomaan taistelutahtoa 2011 vuoden MM-mestaruuspaidat - katso ne täältä)!

Eli mistä on siis kyse?

Tästä - tilaa:

• 5-11 tuotetta - säästä 10% alennuskoodilla: AF412HA51
• 12-24 tuotetta - säästä 15% alennuskoodilla: AF412HA55
• 25-49 tuotetta - säästä 20% alennuskoodilla: AF412HA54
• 50-99 tuotetta - säästä 25% alennuskoodilla: AF412HA09
• Yli 100 tuotetta - säästä jopa 30% alennuskoodilla: AF412HA11

Kampanja voimassa 8.4 saakka.

Missä?

XeimianDesigilla!