Evakkokertomuksia osa 4.

"There's a wilderness I know 
in that wilderness I grow"

Johdanto

Näillä näkymin tämä on joko viimeinen, tai toiseksi viimeinen evakkokertomus.

Todennäköisemmin jälkimmäinen.

Pitää heti alkuun sanoa, että kyllä vituttaa.

Noin, nyt se on sanottu.

Meinaan, jos siinä ei ole vielä kyllin kestämistä että pitää täällä pöndelandiassa täristä päreen valossa, niin näemmä kyllä sillekin asiantilalle saadaan näemmä mahdollisuuksien mukaan ns. "piste iin päälle".

Sakot

Vai mikä todennäköisyys siinä on, että lähestyt kaupungista tullen "pimeää puolta", aikaan jolloin pimeys on jo kaikkialla, ja voit havaita lähestyessäsi lumisia erämaita, hiljaisia mutta erinomaisia puita, ja katuvalojen lohdutonta poissaoloa, että eräässä tienristeyksessä on poliisiauto parkissa? (Poliisit olivat kokolailla samassa paikassa kytiksessä, kuin ne poliisit, joille eräs jo edesmennyt wanha kaverini oli huutanut autosta, nähtyään nämä tonkimassa jotain maastosta, että: "Kattos, sinivuokot poimii sinivuokkoja!").

Kyllä nauratti, kun huomasin ensin pahaenteisen kyltin maijan katolla, ja sitten punasiniset valot.

Se oli jälleen naispoliisi joka asioi kanssani, nuori, varmaan minua nuorempi tai ehkä juuri saman ikäinen.

Virkaintoinen ja kompensoiva, jossa vahingossa ilmeni tiettyä lempeyttä. Kirjoitti pyöreää käsialaa, joka viittaa tunteellisuuteen, ja on yleinen naisilla. Oli naimisissa, mutta kukapa naispoliisi ei olisi. En tiedä oliko se naisellinen vaisto, vai valtatrippi, mutta minusta tuntui että se myös nalkutti minulle. Mutta koska olen joskus saanut sakot siitä että olen vastustanut kiinniottoa (ei sentään pidätystä), päätin pitää pääni kiinni.

Mietin vieläkin hänen kysymystä, kun rouva konstaapeli tuli Prellulleni, ja kysyi tiedänkö mikä on rajoitus.

Vastasin etten muista, en oikeastikaan muistanut sillä tuo oli sikäli pirullinen alue, että siinä on pääsääntöisesti 80 rajoitus, mutta se muuttuu hetkelliseksi 60-70 km/h. Arvatenkin minä ajoin 80 km/h, väärässä paikassa ja väärään aikaan (itse asiassa kohta oli siis sellainen, että siinä oli 60-rajoitus yhden suikaleen verran, ja minä tietysti laskettelin sitä alas ylinopeutta - laskettelin kirjaimellisesti sillä tuo suikale päättyi loivaan alamäkeen).  Mutta mitä tuohon kysymykseen tuli, niin olisiko siihen ollut oikeaa vastausta? Jos olisin sanonut tietäväni, niin silloin olisin ajanut tietoisesti ylinopeutta, tai jos olisin vastanut väärän luvun, olisi siitäkin saatu aikaan sättimistä. Nyt kun vastasin etten tiedä, sanottiin minulle ettei se tiedä hyvää ylinopeutta ajatellen - oh give me a break!

Mennessäni nukkumaan ainoa asia mikä minua nauratti oli se, että mieleeni juolahti että naispoliisien kuuluisi käyttää mustia kireitä nahka-asuja, myös kiiltävä PVC kelpaa.

Home Sick Home

Toinen synkeähkö havainto lepää, mutta varsin epämukavasti ja levottomalla tavalla, sen havainnon päällä että asunto rupeaa olemaan valmis. Mutta valitettavasti sen homeinen sisäilma ei ole muuttunut. Haju on poistunut, mutta oireilu niissä tiloissa ei.

Ja nyt jos siellä ei haise, on asia loppuun käsitelty. Eihän nyt asunto jossa on uusi keittiö, ja kylppäri, voi olla mitään vikaa! Mutta minä kysyn että mihin se home sieltä olisi kadonnut? Ikkunoita ei ole avattu koko aikana. Remontti on urakka, jossa hoidetaan koko talo, joten noin tonnin arvoinen hometarkastus tuskin hoidetaan vain hyvästä tahdosta. Asia kun on niin, että etenkin purettaessa home leviää, ja itiöt myrkkyineen viihtyvät erinomaisesti myös kuivilla pinnoilla. Nyt tilanne on vielä se että kun ovea on pidetty auki, on keittiössä ollut homepesä laskeutunut muuallekin asuntoon ja kaikki on saastuneet.

Näin ollen minulla ei ole kotia mihin mennä kun evakko on ohitse.

Samalla tätä ylläpitävät tahot tekevät täydellisen rikoksen, sillä jos hajun ollessa ongelmana se kiellettiin tai ainkain painettiin villaisella, vaikka jokainen saattoi havaita sen. Niin nyt kun hajua ei enää havaita, on se enää vain minun ongelmani, ja sadistista mielihyvää kokien voidaan jokainen valitukseni kumota ja syyttää siitä uhria.

Tietysti jos jokin positiivinen yllätys, kuten asunnon täydellinen desinfiointi voitaisi tehdä onnistuneesti, olisi homma pulkassa. Mutta kuten tiedetään, niin yleensä ne keinot tunnetaan melko huonoiksi.

No, c'est la vie, muut tarinat ovatkin sitten ehkä hieman pirteämpiä.

Viihdettä Kullankaivajan Kanssa


Viime viikonloppuna olin onnistunut saamaan kyyditykset kaupungille, täältä lumikenttien ja ulvovien villieläinten maasta (yöllä voit kuulla kettujen soidinhuudot, äityliini oli nähnyt komean ilveksen tepastelemassa lumisella pellolla, mutta silloin tuli kiire kun metsässä tuli vastaan tuoretta karhun sontaan) - ja unohtanut siinä kiiressä puhelimeni tukikohtaan, joten kyyditykset piti sopia jännittävällä tavalla. Se kuitenkaan ei liity juuri mitenkään siihen mitä alan kertoa. Kiitos.

Olin päässyt siis juuri sisälle baariin (tämä tapahtui noin viikko sitten). Niin minuun iskee oitis katseensa sellainen blondi. Mikä on tietysti ihan luonnollista, sillä jos seksillä olisi pääkaupunki, olisin sen pormestari. Komea sellainen sano! Ja naiset, nuo tissikkäät pienet ystävämme, jotka usein myös tuoksuvat hyvälle, ovat tunnetusti persoja kaikelle hyvälle.

Olin myöskin jokseenkin puolivallaton, sillä aikamme toisiamme katseltuamme minä virnistin blondille, vähän kuten Einstein siinä kuvassa jossa näyttää kieltä. (Onkin selvää että tein niin, sillä voin tehdä niin. Kiitos oikein paljon!)

Käännyin pois hänestä, sillä ei minulla ole koko iltaa aikaa virnistellä, on vain tietty aika kun voit nauttia paikan huokeista alkoholivirvokkeista.

Pian se oli taas vieressäni. Tällä kertaa se sanoi:

"Sinä olet rahamiehen näköinen".

En muista mitä vastasin, vai vastasinko muuta kuin sen että katsoin häntä kysyen: "Ja pointti oli?"

Se voiteli minua.

Minä vaistosin sen.

Ja minulle tuli selväksi että kyse oli naislajityypistä nimeltä "gold digger in training", kun se meni varsinaiseen myyntipuheeseen jossa sen lompakko oli jäänyt kotiin jne jne ja nyt pitäisi tarjota.

En ole eläessäni tarjonnut naiselle drinkkiä baarissa, enkä näe syytäkään siihen jatkossakaan - tämän sanon täynnä ylpeyttä ja voimaa! Olen kyllä antanut kolikon kaksi pultsarille joka suoraan sanoi että kerjää rahaa jotta saisi pullon keskiolutta. Mutta naisille tarjoaminen ei ole oikein. Kuten Brother Marquis alkuperäisessä ja parhaassa 99 Problems:issa (Ice T:n biisi) tapaa räpättää:

"I got 99 problems and a bitch ain't one of themI don't trip on hos 'cause I don't need none of themPussy's the temptation, dick's the persuasionSo don't expect nuttin' 'cause I ain't offerin'I go hard on my bitches 'cause I'm never never soften"

Nielin pöyristymiseni ja naurahdin ettei tule kyllä diiliä.

Johon myös lisäsin aavistuksen nenäkkäästi, ja kuin pienelle tytölle selittäen: "Minä nimittäin tulin etsimään täältä rikkaita naisia, jotka sitten voivat elättää minut". Tämän tein ennen kun käännyin jo kokonaan tiskille. Olen mies.

Näin lopuksi vielä joko kevennys, tai vinkki jota et ehkä löydä niksipirkoista.

Paras tapa tappaa tuollainen nainen on se, että pistät sille päähän pannan josta menee pään eteen sellainen metrinen keppi. Pääasia etteivät kädet ylety sen päähän.

Tämän jälkeen kepin päähän laitetaan vähintään 20 € seteli. Sen jälkeen vain käännetään harakka oikeaan suuntaan, ja se lähtee taapertamaan setelin perässä, ja taapertaa niin kauan kunnes kupsahtaa.

Sen jälkeen se päästää sielun, vai onko tuollaisilla naisilla sielua? Haamun se siinä tapauksessa päästää. Se on muodoltaan "rukoilijasirkka". Ja se haamu menee asumaan läheiseen panttilainaamoon, ja henkilökuntaa vituttaa kun saa siivota ektoplasmaa kultaesineiden päältä.

(Huom. jos käytät esim. 50€ seteliä, siinä tapauksessa prosessi etenee paljon nopeampaa, sillä tässä tapauksessa tuo naikkonen ryhtyy jo juoksemaan, transsissa ja silmissä €-kuvat. 100€ niin siltä on tunnissa kanttu vei!)

Mutta kuriositeettina vielä tuosta illasta sanottakoon, että minulle kyllä tarjottiin. Se taisi olla random act of kindness-tyylinen teko. Minä nimittäin jutustelin erään täysin tuntemattoman tyypin kanssa, ja se vain heitti että tarjoaa minulle juoman. Mies tarjosi, minä otin ja mies meni pois.


Kevättä Kahviloissa ja Teillä

Huomaa että kevät on tulossa. Ja että aurinko taisi paistaa ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella yli tunnin kerralla. Vähäisempi, muttei lainkaan merkityksettömämpi huomio, on että tiet ovat sillä tavoin kuivat ettei kevät voi olla enää kaukana. Melkein jo näin itseni Prellun puikoissa, paahtamassa johonkin päin Suomea, ilman mitään tietoa siitä missä yövyn. Tai takaisin kohti Mansesteria, leudossa tuulessa, kuunnellen jotain levylle polttamaani podcastia tai nettiradiolähetystä (nauraen sille, ja kuullen jotain nyansseja joita ei muissa tiloissa voi huomata). Mutta on myös muuta, sen huomasin.

Olin keskustassa käymässä asioilla, ja päätin jälleen käydä eräässä pienessä kantakahvilassani. Siellä oli eräs rouva jolla oli paljon asiaa noin parikymppiselle, asiallisen oloiselle ja melko leveää oulun murretta vääntäneelle nuorelle miehelle. Sen verran sosiaalinen se täti oli, että ehti jo ennen lähtöään ojentaa minulle lehden luettavaksi ja toivoa hyviä jatkoja myös minulle. Vaikka lähtöä piti tehdä pitkään ja hartaasti, siinä samalla rouva piti kättään minun hartialla ja välillä silittelikin minua - ihan tosta noin vaan! Näytin siinä varmaan hetken aikaa ihan samalta kuin Kummeleista Timo Kahilainen, siinä Valintojen maailma-sketsissä "urologi - Tom Finland". Asiallinen nuori mies vastaili tyylilleen uskollisesti, asiallisesti ja velvollisuudentuntoisesti. Mutta lopulta meistä jokainen pulisi siellä, kuin kohteliaat japanialaiset kunnianarvoiselle vieraalle:"Oh te ensin, ei kun te, oi te olette niin hyvä, ei kun te itse olette niin oivallinen! Kiitos, anteeksi, ah tämä on ihanaa!". Kun sitten se sosiaalinen ja minua lähes sensuellisti kosketellut täti oli poistunut takavasemmalle, me katsoimme asiallisen nuoren miehen kanssa toisiamme vähäsen hämillään, mutta olimme yhtä mieltä että ainahan tälläinen anomaliteetti virkistää päivää. Minä siitä suorastaan yllyin, ja kun jäin sinne myyjättären kanssa, ja totesin: "Kappas. Sainkin yhdellä kertaa heti monta uutta kaveria". Ja pian mekin jo lepertelimme small talkia kuin pikkuvauvat, jotka makoilevat pehmeällä plyyshia muistuttavalla lakanalla - tovi päiväunilta heräämisen jälkeen, kesäkuussa. Kuulemma viimeksi kun siellä oli päässyt epäsuomalainen sosiaalisuus valloilleen, oli ollut presidentinvaalit jolloin äänensävy oli noussut ihan uusiin sfääreihin. Minä sanoin että asiaa ei varmaankaan helpottanut, että niille jo entuudestaan kiihtyneille politiikan asiantuntijoille juotettiin kahvia. Siihen tämä sievä, hiuksiltaan palmikoitu, barista sanoi että hänen piti silloin salassa vaihtaa kahvin tilalle kofeiinitonta. Tai ääritapauksessa ripotella joukkoon murskattuja rauhoittavia, sanoin, ja otin hörpyn kahvistani.

Kuumaa Kahvia 3

Olen tehnyt myös päivän hyvän työn, joka oli todellinen win-win-diili (eikö sellainen ole onnea?). Se tapahtui kun kävin vaihteeksi shoppailemassa (Alkossa), ja arvelin että moisen rupeaman jälkeen kupponen kahvipaketin hintaista kahvia, jossain kivassa kahvilassa, olisi juuri oikea ratkaisu. No, se oli. Nimittäin sattumalta juuri se feminiiniä energiaa suorastaan hehkuva, hyvin kaunis barista oli vuorossa, mikä oli vain plussaa.

Mutta kliimaksi sattui kun hän tuli ihan paikkani takana olleelle "maitosokerilusikkaetalsaarekkeelle" tekemään täydennyksiä. Juuri kun olin tekemässä lähtöä. Huomasin takkia äheltäessäni, että tällä hurmaavalla baristalla oli ongelmia suuren sokerisirottimen kanssa. Kysyin: "Onko tiukassa?" Beiberista vastasi, sillä sen lähes tyttömäisen selkeällä äänellä, että no on. Samalla hän katsoi ylöspäin minuun, ja onnistui kyllä näyttämään taas niin maan söpöltä siinä keikistellessään. Jolloin hymyilin, ja otin itsevarmaan tapaani sirottimen suuriin ja väkeviin käsiini, ja rusautin sen auki. Ojentaen sen sitten hänelle takaisin *like a boss*. Ja koska se kävi minulta hyvin helposti, sanoi hän, hieman kuin nolostuen: "ja eikä edes ollut (kireässä)". Johon sanoin arvovaltaisesti, että no nyt talossa onkin tosimies. Johon hän myöntyi hymyillen, ja kiitti, jolloin jatkoin sanoen "..ja enkä peri kuin 10% palkastasi, sillä minä hoidin täällä sinun töitä". Johon ms. sugar sweet brunette sanoi mielissään että "et sen enempää?!" johon sanoin olevani myös hyvin reilu mies. Toivottelimme vielä, pörisevinä kuin mehiläiset kukkasessa, viikonloput ja minä lähtiessäni mietin että mitä olisi tapahtunut jos en olisikaan saanut sitä auki? "Tässä on selvästi valmistusvika. Tätä ei edes voi saada auki!" olisin sanonut, ja lisännyt: "parempi että otan tämän nyt mukaan. Ja hävitän."

Kaverit

Luciano Rypsiborsatto sai taas aikaan kohtauksen, tällä kertaa sellaisen josta sitä ei jouduttu sättimään. Se nimittäin ilman mitään ennakkovaroitusta tuli luokseni, ja sillä oli suussaan minun pipo ja toinen hanska - ne joita käytän aina kun vien sitä lenkille. Se oli pistänyt mieleensä jopa paikan missä pidän niitä, ja käynyt poimimassa ne sieltä, aikeinaan viestiä että nyt olisi aika lähteä lenkille. Olin hyvin ylpeä siitä!

Tapasin sattumalta myös wanhaa kunnon Arvidiakin. Mies oli kaupassa, ja luulen että kyse oli siitä että manasin hänet paikalle. Nimittäin kuuntelin tänään Black Label Societya. Jokainen voi koittaa sitä itse, että pistää missä tahansa baarissa tulemaan B.L.S:sia, jolloin viimeistään biisin puolessavälin huomaat baarin vessan oven aukenevan, ja sieltä kävelee hieman hölmistyneenä Arvi Ja kun häneltä kysyy että oliko hän täällä jo, vastaa hän ettei muistanut ainakaan tänne tulleensa.

Lopetus

Tämän kertaiset kertomukset päätän toiveikkaaseen, ja taattua laatua olevaan Eelsin uuden albumin singleen, ja sen musiikkivideoon, nimeltä Peach Blossom.

Nyt, tämähän on kulttibändi, ja Mr E on nero joka on tehnyt sen jälleen. Itse biisi sopii erinomaisesti tähän videoon joka on juuri sopivan naiivi ja jopa humoristinen, mutta silti siinä on ehta ote. Soundit myös iskivät heti. Tämä on toisinsanoen jälleen sellainen biisi jota kuuntelen jatkuvalla syötöllä, kunnes väsyn. Ja sitten kun olen taas saanut uutta puhtia, kuuntelen tätä jälleen repeatilla.

Pidän myös tavasta kuinka se muistuttaa tuosta minun kahvilareissusta, ja siellä tapahtuneesta urotyöstä, sekä tietysti kaupungin kauneimmasta baristasta. Niin videon tyttö, kuin hänkin ovat hymyileviä, söpöjä ja kauniita brunetteja, jotka ajavat miehen aistit teräviksi ja saavat hänen vatsansa pohjalle perhosia tavalla jota hän ei muista kokeneensa miesmuistiin. Kevät.