Hän on Noussut: Pääsiäisen Inspiraatioteksti

Kävin lainaamassa hyvin kiinnostavan, ja ajankohtaan sopivan kirjan nimeltä Sankarin Tuhannet Kasvot (Joseph Cambell). Vertailevasta uskontotutkimuksesta ja ajattomista analogioista, sekä tietysti psykologiasta kiinnostuneena minua alkoi tämä kirja kiinnostamaan oitis kun sain tietää siitä. Luonnollinen seuraus. Kirjassa osoitetaan miten tietty sankarin elinkaari-kaava toistuu ajasta ja paikasta toiseen.

Ilmeisesti jotain tälläistä myös Ristin Johannes tarkoitti, kun hän sanoi, että tunteaksesi Jumalan, on sinun tunnettava myös itsesi. Tätä hän pohdiskeli klassikossaan Sielun Pimeä Yö. Se tavallaan on mystikon elämän oma sankarismatka, jossa joudutaan pimeyteen, mutta vain siksi että onkin tullut niin lähelle valoa, että se on hetkellisesti sokaissut sinut. Tällöin ehkä paras tapa odottaa tuon hälventymistä, ellei jopa valaistumista, on kontemploida (meditoida) se aika.

"Meidän tarvitsee vain seurata sankarin reitilleen jättämää lankaa. Sieltä, mistä luulemme löytävämme inhotuksen, löydämme jumalan; kun luulemme surmaavamme jonkun toisen, surmaamme itsemme; kun luulemme menevämme ulospäin, saavumme oman olemassaolomme keskukseen; kun luulemme olevamme yksin, kanssamme onkin koko maailma". - Joseph Cambell

Mitenkö sitten pääsiäisen draama pitää ajatella tämän valossa?

Siten, kuten on määräkin, sillä tämä on klassinen tapaus analogiasta jossa kyse on pakanoiden ja juutalaisten kuninkaasta; juutalaisten profetiat hän täytti, ja pakanoiden pelastajasankariksi hän osoittautui tehden mm. sankarismatkan. Molempien sisä- ja ulkopuolisen ryhmän psykologia kohtaa pääsiäisessä salatun viestin.

Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa.'
Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.
Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. - Apostolien Teot 17:22-30