Torture Killer - Torttua Tukkaihmisille - Erikoisraportti!

Viimeisessä osassa evakkokertomuksiani lupasin erikoisraporttia, vielä silloin tuntemattomasta aiheesta.

Kuten otsakkeesta voit lukea, niin aihe on nyt selviö.

Kyse on siis tällä kertaa Torture Killerin Tampereen keikasta.

En muista koska olisin viimeksi ollut yhtä kovalla keikalla.

Nyt, pari ensimmäistä bändiä toki menetteli, toinen oli uus-thrashia jossa oli omat kovat kohtansa, ja toinen (paikkaava bändi) oli rehellistä grindcorea. Mutta Torture Killer, aka. Torttu, oli turmeltumatonta death metallia. On hyvin vaikea kuvata tuota kokemusta, jonka tuntee vain olemalla paikan päällä. Mutta jos huomaat olevasi luukku auki ja täydessa auvossasi siitä minkälaista myllytystä edessäsi tapahtuu, tiedät olevasi täysin oikeassa paikassa. Bändin asenne lupasi hyvää, kun luin haastattelun Tamperelaisesta. Siinä he sanoivat olevansa undergroundia, ja olevansa tyytyväisiä siihen. He eivät maksa että pääsevät kiertueelle, mutta menevät minne pyydetään. He lupasivat tarjota elämyksen, ja joka ei tälläistä elämystä kaipaa, menkööt muualle. Ja sen elämyksen he todellakin tarjosivat! Minun oli pakko kommentoida asiaa vieressäni seisoneelle punapäälle, jonka tissit olivat ikään kuin hyllyllä, että on kyllä uskomaton keikka, ja sitä mieltä oli hänkin. Nainen kuunteli erilaista metallimusiikkia, mutta tämä sai hänetkin innostumaan. Siinä me sitten fiilistelimme, samalla porukka joka oli kuin sähköshokilla herätetty eloon POKOILI lavan edessä! Silloin tunsin matkustavani ajassa taaksepäin, mahdollisesti johonkin floridalaiseen metalliklubiin, jossa esiintyy bändi, joka soittaa musiikkia joka on uusi mm.hardcorepunkista kehittynyt metallisuuntaus, jota kansa kutsuu nimityksellä death metal. Taisin saada tuosta mielikuvituksellisesta nostalgiamatkasta kylmänväreitä. Annan nyt vakavan varoituksen: jos menet keikalle jossa tämä bändi on lämppärinä, niin varaudu siihen että lämppäri pesee pääesiintyjän. Valitettavasti näin voi käydä. Ja miten monta kertaa on käynyt - en tiedä. Punapää ihmetteli että kuinka vokalisti pääsee noin matalalle, ja niin tein minäkin, totta puhuen luulin että se käytti jotain efektiä. Ei se kai käyttänyt, mutta kyllä kuulosti niin tun brutaalilta! Paikka jossa seurasimme keikkaa oli todella hyvä, sellainen koroke joka oli täysin lavan edestä ja suunnilleen bändin tasolla. Vaikka olikin pieni kiusaus käydä pokoilemassa, en sitten tohtinut lähteä. (Joku voi kysyä, että miten sille punapäälle kävi, niin vastaus on että sen kävi keikan loputtua hakemassa pois vihaisen näköinen tukkaihminen). Kaiken kaikkiaan, en ihmettele yhtään miksi alan legenda, Chris Barnes tuli jenkeistä tänne pieneen ja kylmään Suomeen vain jotta pääsi levyttämään tämän bändin kanssa, joka alunperin aloitti cover-bändinä.

Ja nyt jos luen jostain vastakkaisen keikka-arvostelun, niin haastan sen kirjoittajan paljasnyrkkitappeluun - sellaiseen, joka käydään ilman paitaa, ja mukana on molemmilla sekundantit. He myös pitävät sen aikaa siliterilakkia ja monokkelia tallessa

Keikan jälkeen kävelin auvoisasti, vai meninkö kyydillä, en nyt muista, jatkoklubille eli Raideriin. Siellä ei ollut liikaa porukkaa ainakaan, eikä se baari koskaan lakkaa yllättämästä pienellä koollaan. Jotenkin nostalgista tunnelmaa lisäsi se, että siellä tutustuin erääseen porukkaan jossa oli ehta punkkari. Niin paljon niittiä että ei loppunut kesken. He ihastelivat tyyliäni, mutta kun puhumme miehestä jolla on näin komeat pulisongit, hiukset auki, serial killer-huppari ja Deathtimen paita päällä, me puhumme jostain eleganssista, johon pätee se joskus saamani kohteliaisuus: "Sussa on sellaista karua tyyliä." En muista kenelle tulin antaneeksi Deathtimen kortin, mutta myös sitä ja koko ideaa kehuttiin. Onko kevät tulossa, kun nyt näin jokainen on muikea? Jotain menin höpöttämään sellaiselle 50's Bettie Paige-lookin omanneelle kissamaisen kauniille naiselle, jolla oli suuri tatuointi kädessä. Seuraavan kerran kun hän näki minut, hän hymyili minua ja moikkasi. Mihin minä sen hukkasin? No, se taisi hukkua siinä samassa kun satuin huomaamaan miten eräässä pöydässä kaksi naista suuteli siinä määrin hurjasti, että jos nyt jokainen on nähnyt tytöt pusuttelemassa baarissa, niin nämä oli sen näköisiä että ne on menossa asiaan. Seuraavaksi allekirjoittanut olikin jo samassa pöydässä. Ja hetken kuluttua siinä oli myös hänen uusi niittipunkkarikaverinsa. Siinä he olivat, nuo uudet kaverukset, kuin koulutetut hylkeet, aavistuksen etukenossa ja tarkkaavaisina. Sitten kun nämä naiset olivat saaneet "kitarisat tarkastettua" toisiltaan, toinen - se joka istui minua vastapäätä - otti verrattaen leveän istuma-asennon (jalat täysin auki, hame noussut vyötärölle, mustat sukkahousut) ja katseli likaisen, jopa vähän haastavankin näköisenä. Nimitin hänet tuhmeliiniksi. Aloin höpöttämään myös hänelle, mutta heidän porukastaan eräs osoitti naisen nimettömässä olevaan kahteen sormukseen, jolloin päätin "oho"-hetken innostamana jakaa huomiotani myös hieman muualle. Samalla niittipunkkarin kanssa nahisteli sinihiuksinen punkkarimuija, joka yritti saada heitä lähtemään. Samoin minulle tuli eräs nainen puhumaan, sillä olin nähnyt hänet keikalla ja vaihtanut siellä pari sanaa ja tehnyt saman myös Raiderissa. Nainen antoi minulle nimensä, jota en nyt muista, mutta jonka avulla voin liittää hänet facebook-kaveriksi - häntä puolestaan hätisti miespuolinen tukkaihminen joka hoputti että heidän pitäisi lähteä nyt. Pihalla tuli jonkinlainen takauma keikalla näkemästäni pokoilusta, kun porukkamme oli jakautunut kahteen osaan, oli niittipunkkari ilmeisesti siinä porukassa jossa naiset käskivät häntä lähtemään, mutta hän kapinallisena sanoi: "Fuck you! I'm not going!" Huuto yltyi. Minä puolestani olin tuhmeliinin ja hänen blondin kaverinsa kanssa, ja taisi siinä vielä olla yksi mieskin heidän porukastaan. Sitten kyyti soitti, ja minua vietiin. Vaikka minä juuri jo aloin ystävystyä blondiinin kanssa.

Lopetusbiisiksi eräs ensimmäisiä bändiltä kuulemiani kappaleita, joka edelleenkin kuuluu suosikkeihini.

Se, joka saa kylmänväreitä tai muita säväreitä kappaleen keskivaiheilla tulevasta aseen latauksesta, ja siitä lähtevästä myllytyksestä, on minun puolueeni jäsen. Kiitos.