Lauantai
Jopas onkin iltamat alkaneet hyvin. Ensinäkin, nappasin kuvan - naureskellen - miehestä joka raahattiin Saunan puolelta pientareelle. Mies sammui pullo pystyssä - tyylillä - viereeni, joten otin tämän mainitun kuvan. Mutta kun poistuin siitä, alkoi kolkuttamaan jokin omaantuntoon viittaava, ja mietin että jopas olenkin mulkeroinen jätkä, jätän miehen kuivumaan aurinkoon, ottelen kuvia ja vielä nauran päälle. No, homma hoitui kun näin edessäni pari punaisen ristin päihdetyöntekijää, joille sanoin että "tuolla pientareella on mies sammunut, niin että pullo on vain pystyssä", heistä toinen kiitteli sanoen että kiitos tiedosta: "menemme heti paikalle."
Mutta ei tässä vielä kaikki. Kun menin siitä Alkoon, alkoi siellä minulle jutustella söpö neitokainen ohuessa ja lyhyessä kesämekossaan - siinä kuoharihyllyllä. Jutustelumme meni jopa siinä määrin hyvin, että Alkon myyjätär taisi luulla meitä pariksi. Tulimme vallan mainiosti toimeen se oli varmaa! Kyseinen myyjätär kyseli että "te siis olette meidän uudet kuohariekspertit!", johon sanoin että niin olemmekin, sillä juuri päätimme ryhtyä kyseiselle alalle, ja katy berry sanoi että sopii mutta meidän pitää saada juomapalkka. (Tätä ennen juttelin toiselle alkon myyjättärelle, ja kerroin ihan mielettömiä kertomuksia siitä kuinka pullo piti saada auki, ja onnistuimme lopulta saamaan kuvan kuinka korkissa oli ruuvari, hohtimet, ja vasara ynnä muita työkaluja - hän nauroi, kuten nätti blondi vain nauraa, ja kertoi vinkin miten pullot saa auki vastaavassa tilanteessa, ja sen jälkeen tämä kesämekossa ollut suomalainen katy berry hymyili minulle, ja loppu on historiaa kuten hyvin tiedät).
Sitten vielä olin yhdessä vaiheessa erään savolaisen miehen kanssa jutustelemassa Saunasta kuten asiantuntijat, ja hänen poistumisensa jälkeen tietysti taas päädyin naurattamaan upeaa punapäätä, joka farkkushortseissaan ja valkoisissa hampaissaan oli melkoinen nami (sanotaan että miten nainen syö, siten se toimii myös pedissä, ja tämä tapaus söi kuin termiitti, joten ihan jo uteliaisuudesta minun oli suorastaan pakko alkaa puhua hänelle). Lopulta tuli maailma on pieni-kokemus, kun tämä kertoi olleensa aikoinaan markkinointipuolella mitä tulee bändiin Colosseum, ja se oli legendaarisen Juhani Palomäen (RIP) uusi bändi. Pitää nyt muistaa että eräs lempibändejäni on ollut Yearning, joka oli kyseisen miehen alkuperäinen bändi. Se oli kaiken kaikkiaan myöskin upea kanssakäyminen
Sunnuntai
Hottest of damn. Charlien hyvät ajat näemmä jatkuivat. Kävin katsomassa Volbeatia, ja vaikka sitä edelsi syömäni korealaisen tulisen meriruokanuudeliaterian ja parin kahvikupillisen tuottama erittäin voimakas närästys, alkoi se hiljaksiin leudontua. Sitten kun istuin siihen samaan päivystyspaikkaan kun eilen, jossa juttelin sen valkohampaisen punapään kanssa, tulee nyt viereeni mustissa sukkahousuissa, hameessa, käsilaukuissaan ja korkokengissä oleva huomattavan hyvännäköinen brunetti. On vielä sanottava erikseen tyttösen lähes hypnoottisista vihreistä silmistä ("Kiss me again, rekiss me and kiss me/Slip your frigid hands beneath my shirt /This useless old fucker with his twinkling cunt /Doesn't care if he gets hurt /Green eyes, Green eyes"- Nick Cave). Ja mitä tapahtuu seuraavaksi, on että tuo rotunainen alkaa jutella minulle! Käännyn katsomaan, että mistä tuo tähän tuli ja mitä on tämä deja vu, kun jo toisena päivänä peräkkäin kaunis nainen vaan tulee luokseni, ryhtyen juttelemaan minulle kuin olisimme tunteneet aina. Beiben nimi oli Aino. Ja tämänkin tapauksen kanssa pääsin tavattoman hyvin juttuun, ihan kuten eilen; porskutin ja nainen nauroi, se on varma kesän merkki se! Juttelimme keikoista, tästä keikasta jota siinä kuuntelimme ja kun tulin kertoneeksi roadtripeistä joita harrastan joka kesä, kertoen ja kuvaillen uskomattomista fiiliksistä, hän ihastui ja mietti sitä mielessään, pitäen sellaista kauniina. Samalla taustalla jyräsi Volbeat, ihmiset liikkuivat, söivät, joivat ja elivät taustalla jossa puhalsi vaihteleva tuuli.
Ei hassumpaa jos tämä on kesäkuun teema; toinen toistaan paremman näköiset, mukavat ja sosiaaliset neitokaiset hakeutuvat seuraani ja viihtyvät kuin korillinen kissanpentuja.
Mutta sitten, ennen kun olin päässyt suunnittelemaan kyseisen neitokaisen kanssa yhteistä roadtrippiä, tuleekin mielenkiintoinen "seuraava kohtaus". Paikalle tulee aurinkolaseissa paikalle asteleva blondattu poika, jonka jäykästä ja varautuneesta olemuksesta päätellen tilanne luultavasti vaikutti selitystä vaativalta. Hämähäkkimiehen vaistoni sanoivat että yleensä näistä tilanteista kehkeytyy "mielenkiintoisia". Neitokainen sanoi että ei edes tunne minua, mutta aloimme jutella kun tässä sattumalta kumpikin kerran istumme. Kättelimme, eikä siitä tullut sen suurempaa draamaa. Itse asiassa lopulta me kaikki kolme jutustelimme - mukava pariskunta (?). Tuli mieleen, että kieltämättä jos minä olisin ollut tuon tyypin pöksyissä, olisin ehkä suhtautunut yhtä varauksellisesti, ainakin alussa, jos näkisin että beibe jota menen tapaamaan istuu tumman ja komean miehen vieressä, hymyilleen ja pulputtaen ihan mieletöntä juttua. Etenkin jos oma tyylini olisi täysin päinvastainen ns. MTV3:sen meterologi yhdistettynä BMW-kuskiin, ja kyseinen muija selvästi sydämeltään rokimpaan tyyliin vetoa kokeva - ainakin jutuista ja bändimausta päätellen. Vai miltä sinusta tuntuisi, jos pääsi täyttäisi ajatus siitä, että rock-tyylinen, tumma komea muukalainen olisi naisesi selässä, jolla puolestaan ei siinä olisi pienintäkään häveliäisyyden piirrettä jäljellä, ja joka huoneeseen saavuttuasi niiltä samoilta sijoilta huudahtaisi sinulle: "Ulos!". Aivan kukapa siitä tykkäisi, vähemmästäkin tietty varautunut jäykkyys hiipii takaraivoon.
Lopulta kun keikka oli ohitse, toivotin heille hyvät ja jatkot, nousin, ajoin Prellun takaisin kotiin ja kirjoitin tämän.
Ai niin. Lähellä kotikatua näin vielä erään paikallisen herrasmiehen esittelemässä kaupunginosan kesäistä muotia, seisoskellen pelkissä kollegeshortseissa (sillä ei ollut myöskään kenkiä) ja kädet puuskassa, naamalla lähes arvovaltainen ilme hänen mittaillessa ohitse kulkevia autoja.
PS. On eräs epäilys, siitä mikä tälläisen ketjureaktion käynnisti, mutta sen osalta jätän tälläisen "cliff hangerin" että aion kertoa siitä tulevassa Radio Home Studion 70. lähetyksessä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti