Olen tuntenut terälehtien liikahduksen
ja minun tieni on valittu
Jokainen aukeava kukka
rumuuden jäätarhassa
on terroria.
- Tommy Tabermann
(Minä olen terroristi)
Johdanto &Aloittelu
Oli tullut jälleen avata minigolfkausi Miguelos Miguelos Migueloksen kanssa. Sopivasti juuri kun Tammerfestit lähtivät käyntiin.
Nyt, normaalisti kysymys on tilanteesta jolloin ei alkoholin kanssa säästellä, ja sitähän se taaskin kerran oli.
Meillä olikin tilaisuutta varten hieman juomia kuten olutta, lonkeroa (sitä hyvää, eikä mitään käytetty hiivahöpöä) ja tietysti giniä.
Ginin lantrasin makoisalla omenavissyllä, jossa oli mukana c-vitamiinia ja magnesiumia. Se on erityin hyvä mikstuura, sillä nuo vitamiinit ja hivenaineet on tunnettuja siitä että ne ehkäisevät krapulaa (liittyen niihin aineenvaihdunnallisten myrkkyjen eliminointiin jota syntyy kun maksa polttaa alkoholia), ja jo siksikin ettei alkoholia maistanut lähes ollenkaan koko sekoituksesta.
Iltaa tuli aloiteltua musiikin, paskanjauhuun ja stand up-komiikan maailmasta. Pienoinen kummelimainen hetki tuli siitä, kun istuskelin koneen vieressä ja naurun rymäkässä suustani lensi kaaressa juomat. Pahoittelin aiheuttamaani sotkua, ja pyysin paperia. Sitä siivotessa Miguelos vain totesi, että näemmä koneen mute-nappi toimii noinkin (hipaisunäppäin, jolle oli lentänyt tippa namia).
Oli siis selvää että nesteytystä ei laiminlyöty.
Minigolf
Hortoilimme Tammelasta Pyynikille, ja laskimme että meillä oli tehokasta peliaikaa siinä vaiheessa vielä sellainen parista tunnista puoleentoista tuntiin. Joskus aiemmin vietimme radalla huomattavasti pidemmän aikaa, ja sillä kerralla Miguelos oli niin päissään että sen vaaleanpunainen (?!) paita oli vähemmän punainen kuin hän itse. Myös maila lenteli epäonnistuneen lyönnin merkiksi. Nyt sellaiseen ei olisi aikaa.
Myyjättärenä oli nuori ja uhkea nainen, ja kloppi. Sanoin että otamme parit mailat herrasmiespeliä varten, johon kloppi vastasi että sitä ei voi auttaa, mutta minigolfiin kyllä saisi välineet. Samalla kun juopunut lihava mies hölisi taustalla olevalla terassilla, ettei täällä ole ainuttakaan herrasmiestä. Olivatko nämä kaksi oikeassa? Sitä en tiedä, mutta sen tiedän että kurvikas hymytyttö antoi meille molemmille pinkit pallot. Ja joka on pelannut koskaan tätä peliä, tietänee että vielä mailat voivat olla samaa väriä, mutta pallojen olisi syytä olla eri väriä. Asia ei haitannut meitä.
Pelit tapahtuivat radalla jota emme olleet koittaneet. Olisikohan se ollut eterniittirata? Vaiko betoni? En muista, mutta itse asiassa rata oli oikein mukava pelattava.
Itse peleistä sanottakoon, että minulla on melkoisen huono lähipeli, mutta lähes virheetön avaus. Yleensä aina sain pallon läpi esteiden jo ensimmäisellä lyönnillä, mutta sitten alkoivat ongelmat. Tämä johti siihen, että peli kääntyi Migueloksen voitoksi numeroin 74-69. Eniten kuitenkin takaraivossa raavitutti se, että takanamme tulleet isä ja tytär saivat meitä jatkuvasti kiinni, ja tuo pikkutyttö oli luultavasti lähes samalla tasolla pelillisesti kuin mekin. Ei siinä voitu muuta kuin nauraa.
Kun pelit oli pelattu, oli tullut aika siirtyä tositoimiin.
Niihin uppoutuisimme paremmin siten, että menisimme päämajaan ja nauttisimme siellä vielä virvokkeita, puhuisimme paskaa, kuuntelisimme musiikkia ja saattaisimme katsoa paria stand up-keikkaa.
En muista mitä kaikkea siellä tapahtui, mutta varmasti meno oli jo syvällisempää ja jouhevampaa kuin aloittaessamme, sillä nyt pelistressit olivat poissa ja ilta valmis alkamaan.
Jatkot: Jälkipeliklubi
Jatkot alkoivat kun kävimme Bluesbarissa - pitkästä aikaa. Kuuntelijat ja lukijat varmaankin ovat ihmetelleet, että mihin on kadonnut tuo nimi kaikista raporteistani, ja se onkin oikeutettua.
Syynä oli pienoinen välirikko, toisaalta myöskin se, että oli aika ruveta taas vaihtamaan vakkarit satunnaisesti vaihtuviin baareihin. Noin, se tuli siinä, eteenpäin!
Loppusijoituspaikka johon menimme oli Klubi, joka paljastui erinomaiseksi viikkohäppäpaikaksi sen happy hourin, eli tummien tuntien vuoksi. Se on aika hyvä idea baareille viikolla. Miksei viikonloppuisinkin. Paikka oli täynnä väkeä (mukaamme lyöttäytynyt Tapsu kehui että myös Fat Lady omasi samat viikko-ominaisuudet joten se on todetusti hyvä idea baareille).
Iltamat siellä alkoi mielenkiintoisesti. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on naiset jostain syystä erityisen innokkaasti lähestyneet meikäläistä, ja niin kävi nytkin. Kaunis ja hyvänmallinen nainen (tyyliltään aika lähellä sitä edellisen tarinan katsastusaseman diivaa - kipakat kesäiset farkut istuivat hänen pakaroilleen hyvin, kasvot olivat kauniit ja muutenkin voimme puhua toimivasta pakkauksesta - ties vaikka olisi ollutkin sama nainen!) lähestyi minua, ja alkoi puhumaan siitä miten olimme jutelleet aiemminkin. Minä en totta puhuen muistanut sitä, mutta en pitänyt sitä mahdottomana, ja olin vain jutussa mukana.
Mukanaan hänellä oli joku lättähattuinen mies, sellainen jollaisia näkee trendipaikoissa, en tiedä oliko se kiertolainen joka roikkui tuon upean ilmestyksen lahkeessa toiveikkain mielin, vai oliko kyseessä jotain merkittävämpää. aikamme jutusteltuamme hyvissä tunnelmissa nainen sanoi että tavatkaamme taas, johon vastasin että niin tehdään.
Mahtoiko hän olla se nainen jolle olin aiemmin huutanut kadun toiselta puolen, kysymyksen, että mihin hän menee? Silloin nainen vastasi saman paikan kuin se, missä juuri olimme tuona iltana. Mahdollisuuksien maailma?
Kerroin tästä Miguelokselle, kun palasin pöytään. Tunnelma pöydässä alkoi olla hyvä, sillä sitä ennen tulin hieman puhdistaneeksi ilmaa Tapsun kanssa, melko kovaan ääneen, mutta koska se kerran saatiin puhdistetuksi, oli taas jokaisella hyvät illanistujaistunnelmat, joten siitä ei sen enempää.
Minulla jostain syystä tulee kausia, tai syklejä, jotka juuri ovat tälläisiä luonteeltaan.
Niille ominaista on se, että silloin melkein jatkuvasti käy flaksi, jopa niin että jos sinä et tee liikettä niin nainen tekee.
Mutta varsinainen kurssi muuttui, kun lähdin hakemaan toista juomaa. SIlloin tiskillä oli tumma nainen, joka alkoi joko jutella minulle, tai minä hänelle.
Nainen oli miellyttävän puhelias, ja kaikin puolin muutenkin mukava. Kun olimme odottaneet juomamme, hän ehdotti että lähtisin hänen pöytäänsä, ja minä puolestani ajattelin että miksikös en, tuskinpa Miguelos Miguelos Miguelos ja Tapsu kuolevat sillä välin, vaikka hetkeksi joutuvatkin luopumaan minun säteilevästä ryyppyseurastani.
Tämä johti siihen että lähdin hänen pöytäänsä. Peruuttamattomat seuraukset.
Pöydässä selvisi että tämä nainen oli jonkinlainen pikkupomo, olisiko ollut vuoropäällikkö. Baarissa hän oli kaveriensa, ja parin alaisensa kanssa, ja kertoi siitä minulle asioita.
Jutustelu pöydässä meni mitä ilmeisemmin melko hyvin, sillä sitä kesti aina pilkkuun saakka ja näemmä kukaan ei nähnyt syitä lopettaa sitä siihen, vaan jotenkin minulle rupesi hiipimään tunne jatkoista.
Ennen baarista lähtöä pöytämme läheisyyteen tuli hillumaan negro kaverinsa kanssa, ja kysyi minulta tunnenko nämä naiset. Vastasin: "Yeah. They are my wives". Minun "naistani" se nauratti, ja samaisen naisen kaveria ei myöhemmin enää naurattaisi, syyn siihen voi lukea tarinan edetessä.
Jatkot: Jatkot
Pihalla oli hetken sellainen tilanne, etten tiennyt mitä keksiä. Minä en ole erityisen kiinnostunut odottamaan naisia, ja koska me vain hengailimme siinä porukkana, rupesin miettimään uusia suunnitelmia. Siispä pistin viestiä Miguelokselle, joka oli lähtenyt jo laitakeskustalaiseen, poikkeuksellisen hyvään aamiaispaikkaan (aloin käymään siellä reissuilla kun olin evakossa, ja käyn edelleenkin jos niin on ollakseen), josta en kuitenkaan kerro nyt sen enempiä, sillä haluan että massat pysyvät mäkkien ja pizzapaikkojen jonoissa, samalla kun minä selviän pienellä vaivalla mitä tulee jonottamiseen ynnä muuhun sellaiseen rimpuiluun(mutta jos kysyt henkilökohtaisesti, lupaan kertoa sen, en ole raakalainen).
Tilanteet kuitenkin kääntyivät suotuisiksi. Nainen kainaloon, ja kohti naisen kämppää. Matkalla läheisyyttä. Nainen oli itse asiassa todella mukava, puhelias ja hymyili minulle lämpimästi, samalla kun katsoi minua silmiin ruskeilla silmillään.
Matkalla hän kertoi naispuolisesta kaveristaan, siitä joka oli mukanamme. Tämä kyseinen nainen oli siis hänen entinen säätönsä. Jep, kainalossani ollut nainen oli siis nätti, jokseenkin kurvikas ja bi-seksuaalinen pomonainen, jonka entiselle naiselle saattoi tuottaa tämä järjestely vaikeuksia. "Mikä jännittävä ilta" ajattelin hengessäni (kaikessa siinä oli erityistä ironiaa, etenkin kun miettii kirjoittamiani, poliittisesti epäkorrekteja juttujani).
Lopulta saavuimme pomon kämpille. Huomasin että tuo asunto ei ollut lainkaan hassumpi - ei niin iso kuin minun, mutta varsin mukavasti sisustettu. Rahaa hänellä myös saattoi olla, tai velkaa, mikä on yksi ja sama asia jos katsotaan asiaa globaalisti ja pankkien toimintaperiaatteen kannalta; hänellä oli Tampereen keskustassa nätisti sisustettu kämppä, hänen laajakuvatelevisionsa oli isompi kuin minun, ja hänen leveä sänkynsä oli säädyttömän mukava - tehty luultavasti jostain muistimateriaalista. Which is nice.
Osa porukasta meni tupakille, ja kuinkas ollakaan, minä ja naisen naispuolinen ex jäimme istumaan vierekkäin sohvalle. No mutta eikös se ollutkin lutuinen sattuma?
Tilanne oli sellainen jota olisi voinut kuvata sanoin: "se tunne kun peräaukkosi kutistuu puolentoista kierroksen verran", sillä tämä kaveri sanoi lähes ensitöikseen, ettei pidä siitä että olen siellä. Tämän jälkeen hän alkoi selostamaan samaa mitä pomonainen oli kertonut minulle matkalla. Mainintoja tuli myös meidän keskinäisestä, ja varsin peittelemättömästä läheisyyden osoituksista, jotka tapahtuivat tuolla matkalla.
Kerroin että ymmärrän yskän, mutta että olen lopulta väärä henkilö jolle siitä kertoa, sillä oikea henkilö on tämä nainen jossa hän edelleenkin roikkuu. Heidän pitäisi puhua; hän ei voisi kontrolloida jokaista uutta henkilöä tämän naisen elämässä.
Jäimme istumaan hiljaisuuteen, siihen saakka kunnes loput tulivat paikalle.
Ilmeisesti minun neuvoni oli ottaneet jonkin verran kannatusta, sillä pian eteisessä alkoi melkoinen mekkala. Naiset tappelivat. He tavallaan tappelivat minusta, mutta myös toisistaan.
Kanssani kämpässä oli miekkonen joka lopulta paljastui erityisen asialliseksi. Tämä mies oli pomonaisen kaveri, joka rienasi kyseistä naista niin armottomasti että on totta puhuen ollut varma oliko kyseessä hänen homoseksuaalinen kaverinsa (mies piti Queenista ja heitti aika usein "oon heteroksi aika homo"-tyylistä läppää) vaiko muuten vain melko rajulla huumorilla varustettu mies - mikä näin myöhemmin tuntuu todennäköisemmältä vaihtoehdolta. Tuntui siltä että hän piti minusta, ja oli kuin jokin liittolainen - rienatessaan pomonaista, minun ja pomonaisen nauraessa kippurassa, ja kietoutuneina, sohvalla. (Samainen mies oli vittuillut myös tilanteen kevennykseksi kun naiset olivat riidelleet eteisessä).
Lopulta kun olimme tyhjentäneet pullon punaista kuohuviiniä, lähti tuo herrasmies kotiin, ja me totesimme että on parempi nyt kömpiä tuohon leveään parisänkyyn.
Nyt, en aio kertoa muuta kuin sen, että siellä nainen sanoi minun olevan kovin erilainen, jotenkin niin rohkea, verrattuna muihin.
Mutta kun hän istui päälleni, ja alkoi repiä vaatteitani, oli selvää että tämän blogin ikärajan pitämiseksi K-18-luokituksessa siirryn nyt seuraavaan lukuun.
Afternoon delight
Hmm, en tiedä onko se enemmän symbolista, ironista vaiko progressiivista, kun lähdet pelaamaan kaverin kanssa minigolfia, mutta heräät seuraavana päivänä alastoman naisen vierestä, huomaten että olet itsekin alasti. Ja kun käännät katsettasi, niin huomaat että naisen chihuahua panee vieressäsi olevaa tyynyä.
Skenaarioista tämä oli paremmasta päästä. Esim. Olisi ollut kohtuullisen sietämätöntä, että olisi herännyt tuossa tilassa käsiraudoitettuna hörisevään hevoseen, ja miepuoliseen kaveriin (molempien ollessa peitettynä cheddarsulatejuustoviipaleisiin). Siinä olisi sitten ruvennut pokerinaamalla kyselemään pelistä: "Ööö, niin kuinkas ne meidän pisteet siinä minigolfissa menivät, heh he he?"
Jos nyt ihan tarkaksi käydään, niin tuo kuvailemani skenaario oli eräs monista. Sillä oli selvää ettemme olleet vielä aamuun mennessä nukkuneet sitten yhtään. Chihuahua (jota kutsuin nimillä kuten "broileri", "hampurilainen" ja "dämburgär" (ranskalaistyyppinen lausumisperinne) ryntäili ympäriinsä, ja aina aika ajoin heräsimme ja, no, kävimme läheisiksi taas kerran. Sitten taas sovimme, että ok, nyt sitten nukutaan. Tuo kuvaus minkä kerroin oli siitä, kun heräsimme sen kerran kun nainen mumisten kysyi että mitä se koira tekee, minä vilkaisin ja tokaisin edellisen repliikin, jolloin naisen pää nousi erityisen nopeasti tyynystä.
Seesteisin vaihe oli varmaankin se, kun havahduin siihen miten minä nukuin keskellä, koira minun vasemmassa kainalossa ja nainen oikeassa. Siinä oli jotain mikä oli idyllistä.
The psychic pain
Of living in this world
Is overwhelming me
Again and again
A beautiful afternoon
Inside you in your bed
I'm tired of the old shit
Let the new shit begin
Congratulations to me
Many happy returns
I'm tired of the old shit
Let the new shit begin
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti