Seikkailuni baareissa jatkuvat, ja jos edellisessä tarinassa yhdistyi komiikka ja tragiikka, on tässäkin kertomuksessa mukana jotain jo tutuksi tullutta.
Rock- ja metallibaareissa oikeasti saisi olla enemmän naisia, muuten syntyy tahattoman homoseksuaalisviritteisiä tilanteita. En nyt puhu siitä, miten kiirehdin mahdollisimman nopeasti ohitse, kun näin yhden naisen nauravan ja kahden raavaan miehen suutelevan kiihkeästi, ihan "no homo, tää vain sketsi"-tyyliin, vaan siitä kun tiskillä eräs mies tuijotti minua vähän pidempään ja minä sitä sitten katsomaan, että miksi? Se kysyi että "kuule sussa on vähän tuttuja piirteitä, et sä ole yksi Arttu?" Sanoin etten ikävä kyllä ole. Jäimme kuitenkin siinä lyömään juttua; se oli turkulaistunut tamperelainen. Kohta siihen ilmestyy sellainen partasuinen mies, vähän sellainen göstasundqvist-tyylinen. Näen miehen, sillä se on minun juttukaverini takana, ja se silmäilee meitä. Siihen väliin tulee nainen tilaan juoman, ja koska se pyrkii minun ja juttukaverin väliin sanon että siihen vaan, ja vaihdamme tyttö töttösen kanssa parit sanat. Sitten kun tötötötötötö on lähtenyt, huomaan että nuo kaksi tyyppiä puhuvat keskenään. Mietin että "siis varastiko tuo partasuu minulta juuri miehen?", Mitä hittoa ne on keskustelleet? "Hei nääthän sä että toi jätkä puhuu ton muijan kanssa, se ei selvästikään kuulu meihin. Mä ymmärrän sua mies." Myöhemmin ne vielä istui samassa pöydässä.
Dagen efterinä aloin miettimään, että olikohan se baari kenties vaihtanut konseptiaan joksikin, ja minä pahaa aavistamaton lähiöherrasmies en ole arvannut mitään siitä, että siitä on tullut "baari jossa otetaan miestä kuin jääkiekko-otteluissa".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti