Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.
- Johanneksen evankeliumi 1:5
Elämme juuri nyt parhainta talven aikaa. Ainakin jos et ole suurin talven fani.
Tämä on se aika kun marrasmusta on väistynyt, ja maa saanut lumipeitteen. Pakkanen ja kirkas päivä, ja sitä seuraava jouluvaloin koristeltu pimeä aika, ovat molemmat helpompia kestää kuin perusmallin marrasmusta ja sen harmaa päivä.
Mukana on myöskin suuri joulunodotuksen aika ja sen mukana tuleva talvipäivän seisaus, jonka johdosta päivä alkaa pidetä jälleen kerran. Se päivä on paradoksaalinen - pimein, mutta valon alku.
Myöskin suomalaisessa kansanperinteessä joulu- ja marraskuu nähtiin ikään kuin elämän ja kuoleman, valon ja pimeän parina. Marras tarkoittaa kuolemaa, ja marraskuu todellakin tuntuu siltä, kuin se yrittäisi tappaa kaikki. Joulu ja siihen kiinteästi liittyvä talvipäivän seisaus on aika kun elämä ja valo voittavat - jälleen kerran.
Valon ja pimeän välinen suhde näkyy muutenkin joulussa. Se on juhlista jaloin ja pimeän vuoksi kirkkain. Mutta samalla se voi olla myöskin synkin juhla. Näet, kuten C.G. Jung totesi: sitä suurempi valo, sen synkempi varjo. Niinpä ne jotka jäävät joulun valosta paitsi, kokevat kyseisen juhlan erityisen synkkänä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti