Otetaan tähän väliin nyt tällainen old school -tyylinen kirjoitus. Ne ovat jääneet vähemmälle, sillä elämisen sijaan on ollut pääpaino tekemisellä.
Oliko se universumin johdatusta? Bussi jätti minut epätavalliseen paikkaan ja minähän jäin. Siinä sitten oli baari jossa en ollut käynyt vuosiin, mutta olin ajattellu, että joku päivä voisi sielläkin käydä. No, tuolloin tapahtuneen sattumuksen johdosta tuli eteen nyt tai ei koskaan -hetki.
Kaveri vuosien takaa tuli vastaan tiskiltä, tervehdin häntä: - You motherfucker! Ja siitähän lähti oivallinen ilta käyntiin, kuin wanhoina hyvinä aikoina: täynnä olutta, nikotiinipusseja, nuuskaa ja rommikolaa! Meininki oli kuin juopon Zen-munkin runoista, meidän puhuessa maailmaa radalleen, kerraten murto-osan siitä mitä oli tapahtunut.
(Oli siellä myös muutakin tuttua naamaa - mutten mene siihen nyt).
Tämä lienee universumin viesti siitä, että meistä jokainen on nyt saavuttanut aiemman aikajanansa saavutukset ja tästä starttaa seuraava aikajana - sain nimittäin rohkaisua seuraavaa kirjaprojektiani varten, enkä torjunut sitä lainkaan!
Kotimatkalla mieleeni tuli tämä biisi, parin muun ohella, mutta erityisesti tämä:
"And so little did you need to restore your peace of mind"
(Kuriositeettina: Edesmennyt setäni, joka inhosi metallia, sanoi tästä biisistä: - Laita taas se kappale tulemaan, missä on niitä klassisen musiikin soittajia. Sirrah oli klassisen musiikin opiskelijoiden metalliprojekti - edelleen parasta Puolasta).
Demo-osastolla onkin tällä kertaa varsinainen löytö, eli Panteran Cowboys From Hell -demo!
Tämä on erityisen mielenkiintoinen, koska tämä oli heille tyylinvaihdoksen aikaa ja näin ollen demoissa usein on kuultavissa yhtymäkohtia kahden eri genren välillä. Esim. tämän demon kappaleet ovat useimmiten nopeampia ja niissä myöskin on korkealta ja kovaa laulua enemmän kuin levylle päätyneissä versioissa.
Nostalgiaa-sarjassa tullaan nyt 70-luvulle, jolloin huomio siirtyy infran ja teollisuuden maailmasta taiteeseen. Mikäpä sen parempi tapa tutustua aiheeseen, kuin tämä tuolloin suuressa nosteessa ollut taitelija Juhani "Juice" Leskinen kavereineen, joka tuolloin teki yhtyeineen biisit Kalevalaisen opiskelijakämpän olohuoneessa. Tuosta ajasta ainakin jotkut hänen kantansa muuttuivat, mutta juiceus oli silti havaittavissa.
Allekirjoittanutta tässä kiehtoo myöskin - kuten yleensä - miten tuo biisi oli tehty. Etenkin kun tuohon aikaan oli musiikissa ihan oma soundinsa, myöskin Juicella. Siltikään tuossa dokumentissa ei sovittu, että tehdään siitä nyt tämän kuuloinen, vaan biisi näytti syntyneen kuten mikä tahansa muukin biisi.
Ja tässä vielä se retrospektiivinen bonus. Tämä on vuodelta 1980, mutta tässä Juiceksi vakiintunut taitelija muistelee juuri tässä installaatiossa aiheena olevaa seitsenkymmentlukua:
Tämä klassikko oli alunperin 60-luvulla kirjoitettu mainoslaulu! Tämä tieto on siksi niin yllättävä, koska tuo "tule joulu kultainen" on jo usean vuoden lukenut allekirjoittaneen perheen joululahjakääreissä, eikä ihme, sillä kyseinen rullakin on jo vuosikymmeniä vanha.
Tällä videolla on kyseisen kappaleen lyhyempi, ja ilmeisesti alkuperäinen versio sekä otoksia 60-70-lukujen joulumainoksista - tämän ei siis ole tarkoitus olla ns. kaupallinen tiedote, mutta kun näissä vanhoissa mainoksissa nyt vain sattuu olemaan paljon otoksia menneiltä ajoilta.
Joten tämän myötä, hyvää joulua ja parempaa uutta vuotta!
Tämä on aika mukavan kuuloista "tavaraa" kieltämättä, joten laitetaan se nyt kaiken kansan kuultavaksi. Tämä genrehän on eräänlainen sekoitus 90-luvun black metallin koskettimia, kuin myöskin tuon aikakauden tietokoneroolipelien musiikkeja. Siksi tämä joskus luokitellaan metallin alalajiksi, vaikkei tässä ole lainkaan kitaroita, rumpuja, lauluja yms.
Alkaa uusi sarja, jossa teemme kuvan ja äänen avulla aikamatkan menneisiin vuosikymmeniin.
Me aloitamme Tampereesta, josta nyt on esityksessä vanhin allekirjoittaneen löytämän pienoisdokumentti/mainosvideointi.
Tuolloin ei ollut ratikkaa, vaan rollikka. Ei ollut Metsoa, vaan oli (vanha) kirjastotalo. Eikä ollut työttömyyttä, vaan oli Ratinan siltatyömaa.
Silloin olivat naiset ja miehet yhä säädyllisissä rooleissaan, alkaen kodista, edeten työpaikkoihin. Feministit eivät olleet kirkumassa, eikä soijapojat luimuilleet heidän helmoissaan.
Optimismi kukoisti, tunne siitä, että jälleenrakentaminen ei ollut vain käynnissä vaan edistymässä kohti aikaa parempaa.
Yhteiskunnan palvelut olivat nupullaan ja osa niistä jo kukkikin. Niistä ei puhuttu leikkauslistan artikkeleina, vaan ylpeydellä - vaikka olipa siellä myös vanhapoika Jörölä, aikansa kokoomuslainen rutisija, jonka mielestä hänen ei tule maksaa veroja, koska hän ei käy esim. Kirjastossa eikä ole milloinkaan sairastelut. Vaan siinä hänkin istuskelee valmiiksi katetussa yhteiskunnan pöydässä, röyhkeänä ja tyhmänä.
Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksiApollyon. - Ilmestyskirja 9:11
Raamatun Ilmestyskirjassa, kuin myöskin muutamassa kohtaa Vanhaa testamenttia, esiintyy mystinen olento nimeltä Abaddon - tuhoaja. Yksi syy sen mystisyydelle, on juurikin siinä, ettei olla päästy yhteisymmärrykseen siitä, että onko se pohjimmiltaan hyvä vaiko paha.
Mikä tekee Abaddonista niin kiehtovan, on juurikin se, että se vaikuttaa olevan enkeli joka vaihtoi rooliaan, mutta joka ei silti välttämättä langennut. Tämä selittää sen, että miksi se on Vanhasta testamentista uuteen pitkin Raamattua, eikä siitä tullut minkään kansan pakanallinen jumaluus, kuten kävi useille langenneille enkeleille.
Eli, mikä on tämän tuhon enkelin alkuperä?
Tutkimukset, kuten vanhat apokryfiset kirjoitukset, ovat kuitenkin tuoneet mielenkiintoista uutta tietoa tästä entiteetistä.
Siitä kertoo apokryfinen teos nimeltä Investiture of Abbaton (tai Abaddon). Sen mukaan Abaddon oli alunperin enkeli* nimeltä Muriel, joka edusti toisen hierarkisen sfäärin enkelityyppiä, eli herruuksia.
(* Erityisesti korkea-asteiset enkelit ovat suorassa yhteydessä universumin rakenteisiin ja toimintoihin, jopa fysiikan lakeihin. Niinpä kosmisessa mielessä tällaiset roolien vaihdot mitä ilmeisimmin ovat merkittäviä).
Tuossa syntytarinassa mainittiin seitsemän enkeliä joiden piti toimittaa materiaalit Adamin luomista varten, mutta he niskuroivat, sillä he uskoivat hänen tulevan lankeamaan. Mutta Muriel suostui, saaden näin hallinnan yli maan ja ihmiskunnan, sekä uuden nimen Abaddon - kuninkaankaltainen, joka istuu sulaa valtaistuinta.
Raamatussa Abaddon onkin samanlainen kuin vaikkapa Hades, josta puhutaan niin paikkana kuin entiteettinäkin ja ne kumpainenkin esiintyvät usein juurikin yhdessä - mikä tosin on piilotettu käännökseen.
Esim. Myös Belial myös on kadonnut Raamatun käännökseen lähes kokonaan - hänet mainitaan vain kerran Uudessa testamentissa käännöksen puolesta. Kun taas alkuperäisessä tekstissä Belial löytyy ainakin vanhasta Biblian käännöksestä useammasta kohtaa. Myös molemmat, Abaddon ja Belial on mainittu rinnakkain kuolleen meren kääröjen Kiitoshymneissä, joissa mainitaan runollisesti Belialin virrat jotka puhkesivat Abaddooniin.
Seuraavaksi tarkastellaan muutamaa korjattua ja asiaan liittyvää Raamatun kohtain käännöstä:
Job 28: 20 Mistä viisaus on lähtöisin?
Missä asuu ymmärrys?
21 Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä,
se on piilossa taivaan linnuiltakin.
22Kuolema sanoo, Abaddon sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme."
Seuraavat jakeet ovat kokonaan allekirjoittaneen kääntämiä:
Job 26:6 Tuonela on alaston Jumalan edessä, ja Abaddonilla ei ole peitettä
Sananlaskut 15:11: Tuonela ja Abaddon makaavat paljastettuina Herran edessä, miten paljon enemmän paljaita ovatkaan ihmisten mielet!
Sananlaskut 27:20 Tuonela ja Abaddon eivät ole milloinkaan tyytyväisiä, ja milloinkaan eivät ihmisten silmätkään ole tyytyväiset
Eli kuten näkeä saattaa, on Abaddon ja Tuonela eräänlainen parivaljakko, jotka Herra kyllä näkee, vaikka ihmisiltä niiden todellinen olemus on piilossa - aivan kuten ihmiset pitävät mielensä syvimmät aivoitukset muilta salassa. Samoin niiden kyltymättömyys on verrattavissa ihmisten vastaavaan.
Niin Tuonela (Hades) kuin Abaddonkin tekevät paluunsa Raamatun viimeisessä kirjassa, jolloin Abaddon palaa toteuttamaan tehtäväänsä ja toisin kuin Hades, se ei joudu tuliseen järveen (joka muuten on väriltään sininen - rikki, eli tulikivi, palaa sinisenä).
Niinpä voisikin sanoa, että ehkä tässä apokalypsissä Abaddon sai viimeinkin työnsä päätökseen ja saattoi näin palata takaisin Murieliksi.
Valtavirtatulkinta Abaddonista on ollut, että se olisi sama kuin Apollo, mutta vaikka nimissä on samaa soundia, ei tuo tulkinta voisi olla kauempana totuudesta - lisäksi, jos Raamatussa oltaisiin puhuttu Apollosta, se oltaisi kyllä mainittu sen oikealla nimellä, aivan kuten Hades ja Tartaroskin. Apollo kun oli viraltaan valon jumala, sekä keisarin suojelija, oli se näin ollen täysin eri suunnassa kuin syvyyden enkeli Abaddon, joka hengaili Hadeksen kanssa ja joka lähti hyökkäämään heitä vastaan joilla ei ollut Jumalan sinettiä, vaan Pedon merkki. Se ei näin ollen tehnyt myöskään petojen työtä, päinvastoin.
Tästä on todisteena myöskin tuo apokryfinen syntytarina Abaddonista, sillä vaikkei kyseiselle tarinalle antaisikaan sen suurempaa arvoa, on se todisteena siitä, että Abaddon tunnistettiin itsenäiseksi entiteetiksi, jolla oli enkelillinen alkuperä - tokihan hän jatkoi enkelinä olemistaan tuossa uudessakin virassaan, ei tosin korkean herruuden virassa, vaan syvyyden enkelinä, joka oli kuninkaana syvyyden armeijalle.
Marraskuu voitettiin (paitsi jos säitä katsoo) ja on taas joulukuu, mikä on yhtä tarunhohtoista aikaa vanhalle ja nuorelle, niinpä me aloitamme tämän kuukauden tällaisella inspiraatiollisella avauksella.
Sen lisäksi että tämä video on comfy, on siinä se syvällisempikin pointti, ja se on tuon juontajan toteamus siitä, että on vieläkin kuin lapsi.
Tässä on syvällinen totuus, onnellisuuden. Kyseessä on sisäinen lapsi, joka jää aikuistuessa helposti taka-alalle, joskus sinne patistettuna joskus unohdettuna, yhtä kaikki, on lopputulos sama. Mutta näin ei tulisi olla.
Syitä on tälle monia, ei niitä kaikkia tarvitse alkaa nyt erikseen mainitsemaan, mutta se sanottakoon, että tuon sisäisen lapsen jääminen taka-alalle johtaa helposti latistuneeseen tunne-elämään, ja se puolestaan johtaa latistuneeseen elämän kokemiseen.
Tätä ei pitäisi muuten sekoittaa lapsellisuuteen, sitähän se ei ole, vaan kuten tiedetään, ne pahimmat pätijät ja tiukkapipot ovat kuin niitä pikkuvanhoja ala-astelaisia, joita kukaan ei jaksa.
Ja tässä sitten olisikin tämän vuotisen setämiessummerin viimeinen, eli osa 007. Tämä installaatio sisältää tuokiokuvien lisäksi myöskin James Bond -aiheista "sälää" bonuksina.
Luin tänään, kuten luvattua, Casino Royalen loppuun. Klassikko, josta kaikki alkoi. Ja se kyllä sopii lukea näihin Craigin saagan Bondien alle, vaikka toki ovat ristiriidassa keskenään. Ja kovin ristiriitainen tämä sarja muutenkin on siihen totuttuun Bondiin. #setämiessummerpic.twitter.com/BTPqiTSeUj
Se oli siinä! Ei vain illan Bond, vaan myös #setämiessummer on nyt paketissa! Haikea leffan loppu ja hetki. Tästä alkaa haikea syksy ja toisaalta malttamaton tulevan kevään odotus. Kiitos kaikille seuraajille. pic.twitter.com/wpCWyrVF7V
Toiveikkaana triviana mainittakoon, että tuo Bondin kuolema oli tietääkseni Elät vain kahdesti -kirjasta, mutta siinä Bond selvisi, vaikka kaikki luuli käyneen toisin. (Miten? Se on käsikirjoittajien ongelma.)
Tässä on todellinen brawuuri, oikea the ruoka. Tämä sai alkuperänsä yksinkertaisesta Garam Masalasta, jota allekirjoittanut lähti tuunaamaan eteenpäin - tälle syynä oli kyseisen alkuperäisen Garam Masala -mausteseoksen loppuminen ja uusien seosten testaaminen. Uusia aineksia tuli mukaan pikku hiljaa, ja joitakin päivitettiin, kuten yogurtin kohdalla, joka vaihdettiin herkullisempaan smetanaan. Valkosipuli-inkivääritahna otettiin mukaan, koska se oli kätevämpi kuin kyseisten ainesten käsitteleminen itse. Tämä ruoka myös alunperin tuli valmistettua pannulla, mutta uuni vakiintui suhteellisen nopeasti, sillä viittaahan jo tandoorikin uuniin.
Tarvitaan siis seuraavat raaka-aineet:
Kanaa fileenä, voi käyttää paistiakin. Voi olla suikaleena (helpoin) tai pihvinä (joudut pilkkomaan itse). n. 300-500gr
Mausteseos - tärkein mauste - suositusjärjestyksessä: Santa Marian Garam Masala, Tandoori Masala mix (Normalin versio) tai Lidlin Garam Masala (tällöin pitää muistaa lisätä suolaa). Allekirjoittanut käyttää Normalin Tandoori Masala mixia, sillä Santa Marian Indian Spices -sarjan Garam Masalaa ei tunnu saavan mistään. Myöskään Tigerissa ei enää liene saatavissa mausteita, mutta jos olisi, niin heidän vastaava oli myös erittäin hyvää tähän.
Eli kanavainaa lihat laitetaan uunivuokaan kuin sillit purkkiin.
Maustamisessa ei ole koskaan tullut käytettyä varsinaista mittaa, vaan ideana on vain ripotella kutakin maustetta lihan pinnalle ohut kerros - riippuen miten mausteista haluat, voit maustaa kanan molemmat puolet ja lisätä vielä kerroksen paksuutta.
Ainoa josta on jonkinlainen mitta vakiintunut, on tuo inkiväärivalkosipulitahdas; sitä siis kolme reilua ruokalusikallista.
Tämän jälkeen muut ainekset lisätään vuokaan.
Punasipulin voi raastaa, mutta jos sen jättää reilun kokoisiksi kuutioiksi, sen maku muuttuu miellyttävän makeaksi ja ruokaan tulee enemmän suutuntumaa.
Smetanan päälle, kun se siis vielä on purkissa, turautetaan tuubista myöskin kerros tomaattipyrettä ja ne sekoitetaan ja kun seos on pinkeän väristä, se kaadetaan kanojen päälle. Taas kerran sekoitetaan, niin että kana on smetanoitu. (Vinkki: Kanan voi antaa marinoitua jogurtissa tai smetanassa, jolloin tämä kaikki vain valmistellaan laittamatta vuokaa heti uuniin. 4-12 tuntia on hyvä marinoitumisaika.)
Ruokaa lämmitetään uunissa 20 minuuttia vähintään, jonka jälkeen ruoka jätetään vielä jälkilämmölle noin 5-10 minuutin ajaksi. Tämä totta kai riippuu ihan uunin tehosta ja kanan koostumuksesta esim. kokonaiset fileet tarvitsevat enemmän aikaa.
Lisukkeena riisi on parasta. Basmati tai puuroriisi - sen voi keittää lisukeriisiksikin. Basmati siksi, koska se on vakiovalinta Intialaisen ruoan kanssa, puuroriisi siksi, koska se on yllättävän maukasta (ja monikäyttöistä, esim. sushiriisiksi kelpaavaa).
PS. Nopein ja simppelein versio on yksinkertaisesti sekoittaa mausteseos smetanaan tai jogurttiin ja pistää setti uuniin.
PPS. Jos vielä haluaa tähän lisää jytyä, niin voi tähän lisätä voita ja kermaa.
"Kainalossa kaamea kännisenä kutiava kana Paskasissa buutseissa kylähullun kuljettajana" #setämiessummer - muistot, jotka ovat kuin suoraan laulusta. pic.twitter.com/7BcBvJ0jt4
Aikamoista materiaalia vuodelta 1991, ajalta kun monikaan norjalainen death metal -orkesteri ei vielä ollut uudestisyntynyt black metallina.
Tällä videolla onkin Varg Vikernes (Burzum) ja Abbath (Immortal, Abbath) yhdessä lavalla, ilmeisesti Old Funeral -nimisen death metal -bändin soittoniekkain virassa. Sitä miettii, että miten erilailla asiat olisivatkaan menneet, jos bläkkis ei olisi koskaan lähtenyt hanskasta ja jätkät olisivat vain soitelleet death metallia? Kirkot ja muutamat henget nyt ainakin olisivat säästyneet.
Ai niin, bonuksena tällä videolla on vielä Varg-sedän oman tuotantonsa suosikkeja listattuna.
Tekstit
