maanantai 9. marraskuuta 2009

Muutosten kirja. Nyt

Perjantaina oli muuttopäivä. Minä ja Tom Tom tulimme paikalle juuri kun noin 30 laatikkoa oltiin kannettu Raimon ja Irman uuteen asuntoon joka puolestaan oli pedofiilien entinen asunto. Näin ainakin päättelin siitä että siellä oli kuulemma ollut monta lasten vuodetta, alakerrassa luki eräässä ovessa lastenvaunujenvarasto, ja olipa siellä vielä kaksi jääkaappiakin. Raimo oli kiitollinen asunnosta, jossa on aukko keskellä keittiötä, ja kaksi jääkaappia, aukko oli pesukoneen mentävä.

Kun tulin paikalle huudahdin syleileville Raimolle (miehellä oli muuten uudet, hienot lasit) ja Irmalle että älkää nyt itseänne teloko, täälläkö on se työmaa? Raimo sanoi ettei itse asiassa enää, jolloin sanoin luottamusta herättäen että sitten työni täällä on hoidettu - olenhan taitelija! Tom Tom tuli juuri jälkeeni, ja sanoi olenko minäkin ollut vasta paikalla vähän aikaa. Miguelos Miguelos Miguelos oli kuulemma ollut alusta alkaen, ja oli vielä pesukoneen kimpussa sisällä, pidin sitä tilannekoomisena ja maalailin miten hän kantaa yksin koneen viereiseen taloon olan ylitse heitetyillä remmeillä vähän auttaen.

Kun saavuimme sisälle, oli Raimo vielä kaupassa ja Irma lupasi kiehauttaa meille kahvit, sanoin että kyllä näin rankan muuttamisen jälkeen tekeekin hyvää kun saamme kahvia juodaksemme. Se oli sitä samaa Robert Pauligin kahvia, eikä mitään halpaa paskaa mitä minäkin nautin. Kun haluan kunnon kahvia ostan sitä aina kun se on alennusmyynnissä. Nautin myöskin aidossa uunissa paistetun vuohenjuustoleivän, siitäkin piti veistellä että alkaa tämä rehkiminen sen verran hiukomaan, että on syytä syödä. Lisäksi me söimme vielä kaikkien urakoiden jälkeen, erään mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa paikalle tulevan, alakerran naapurin donitsin. Minä edesautoin rationalisointia sanomalla ettei hän varmasti tykkäisi syödä kuivunutta suklaadonitsia, vaan meidän on parasta tehdä tämä kaikkia koskettava uhraus ja syötävä donitsi. Irma ehdotti aluksi, että se jaettaisi neljään osaan. - Eikä vielä koskaan olla siinä talossa syöty niin hyvää suklaadonitsia!

Annoin Raimolle Feng Shui-konsultaatiota, hän kysyi minne pseudovintagekäpylamppu joka tuottaa pehmyttä, kellertävää valoa kannattaisi sijoittaa, sanoin että keittiöön. Lisäksi sanoin että luomishuoneesta (ja sen sisäänkäynnistä) kannattaa pitää poissa kello, koska kello ei ole hyväksi luovalle ihmiselle jonka pitää uppoutua päänsä sisälle, päiväunelmiinsa, kun taas kello kertoo kaikesta siitä mitä olisi voinut olla. Heitin myös ilmoille epätavallisen tietovisakysymyksen, että mistä on alaspäinen, tuo kaikkien norjalaisten sillinhajuisten kivikirkonpolttelijoiden (ja J:n omiin tarkoituksiinsa) pitämä pentagrammi saanut alkunsa? Se on saanut siitä kun Feng Shuin 5 elementtiä esitetään tuhoavassa järjestyksessä. Voidaan sanoa että maailmassa on pohjimmiltaan joko pelkoa tai rakkautta, kilpailua tai synenergiaa, luovuutta tai tuhoavuutta ja ne voidaan nähdä kaikkialla. Niiden ilmenemismuotoja voidaan pitää hyvän ja pahan kamppailuna. Keskustelimme myös kuinka Freud oli siirtänyt perijuutalaisen käsityksen hyvän ja pahan taipumuksesta psykologiaansa, ja kutsui näitä nimillä Eros ja Thanatos. Raamattu ei kiellä etteikö Jumalalta tulisi hyvä ja paha, vaan Jumala hyvin selvästi sanoo olevansa niiden, kuin myöskin valkeuden ja pimeys alkuperä. Paradoksi onkin se että Jumala on silti hyvä, ilman että Hänellä olisi suoranaista vastakohtaa. Yksi sana: Ykseys. Kaikki muuttuu sen ulkopuolella, ei ainoastaan Raimon ja Irman erilliset osoitteet, joista tosin tuli kahdesta nyt yksi, mikä raflaa tässä aika hyvin. Ennen kun kukaan ajattelija joka pitää itseään asenteellisestikin vapaana nyt innostuu, niin on välttämätöntä ottaa esille jo tämä tuttu vertauksellinen tarina. Siis, jos kinkeriporukka rukoilee poutaa kuivana kesänä, mutta Jumala vastaa maanviljelijän rukoukseen sateesta, voidaan tällöin sanoa että Jumala oli “Paha” kinkereitä pitäville uskovaisille ja “Hyvä” maanviljelijälle joka nyt saattaa saada sadon josta on kummasti myös hyötyä tulevien kinkereiden kastettavien suhteen. Selitin miten Ykseydestä saa alkunsa kakseus, mutta siten että sen dynaamista kahta toisistaan riippuvaista prinsiipiä erotetaan näennäisesti (lankeamus, Hyvän ja Pahan Tiedon Hedelmä siis poistaa tuon näennäisyyden jolloin "näemme jotta emme näkisi") Yin ja Jang on eräs tämän dynamiikan, havainnollistava esitystapa, sen prinsiipit eivät ole erillisiä vaan se symboli, kuten risti ja Daavidin tähtikin kaikki tyyni kuvaavat kahden ykseyttä (risti taivaan ja maan yhdistymistä, Daavidin tähti femiinin ja maskuliinin yhtymistä kolmiomerkkeinä sekä tietysti muut merkitykset päälle) - 5 elementtiä on siis Yinin ja Jangin "jatkotutkimus" jossa ilmenemismuodot on jaettu 5 elementtiin, joista kukin symboloi tämän energian virtauksen ilmiötä; puun (ylöspäin), tulen (ulospäin säteilevä), maan (keräävä), metallin (sisäänpäin tiivistyvä, spiraalimainen) ja veden (laskeutuva). Onkin mielenkiintoista, tätä ilmiötä kutsutaan nimellä wǔxíng -wǔ = viisi; xíng = kävellä, kulkea, siirtyä, matkustaa, mikä tekee tästä niin mielenkiintoisen, on se että suomen kielen sana "viisastua" on suoraan otettu tuosta "viis(i)-astua" jolloin mystiikkani on pohjimiltaan jälleen kerran demystifikaatiota ja termi Viisi Elementtiä käännöksenä väärä, oikea muoto olisi Viisi Askelmaa - Viis Astua. Raimo kertoi jonkun todella hämärän juutalaisen vertauksen, liittyen pahan taipumukseen ja sen poistamiseen jonka kohokohta oli se että kananmunat katosivat. Kaikki katsoivat joko Raimoa tai seiniä, ja minulla välkkyi otsassa Still-merkki. Raimo palasi kananmunakohdan jälkeen takaisin raiteille, tai ainakin minä palasin.

Kyllä me sitten paskaakin jauhoimme siellä. Irman kanssa kun tuuppasimme tuiskussa rullakkoa, sanoin että on hyvä etteivät he muuttaneet johonkin vaikkapa Pispalaan mihin oli kilometrien matka. Ihmiset pysähtyisivät kohdallamme, kun tuuppaamme kehikkoa missä on punainen sohva palasina (eräästä hotellista saatu, saa hiivainfektion jos sen päällä istuu ilman housuja, muuten housut saavat sen), he antaisivat meille roposia ja toivoisivat ettei mielenterveysongelmaisia nuoria ajettaisi tuolla tapaa hankeen.

Minun poliittisesti epäkorrektit vitsit naurattivat aina jotakuta. Tom Tom sanoi että oikean koodin painelemisessa hissi menee salaiseen kellarikerrokseen missä on armeijan tukikohta. Epäilin että Raimon ja Irman kämpässä asuneet ammatipedofiilit ovat nyt muuttaneet sinne. Mummo joka luuli näppäilevänsä tekstivieistiä puhelimeensa, oli vahingossa painellut tuon koodin hississä ja ajautunut tuohon tukikohtaan. Mitä mummolle kuuluu nykyisin? Miguelos Miguelos Miguelos ei ollut vain saanut erinomaista edistystä projektini oppilaana, vaan alkukantaista ja voimistavaa raivoa missä on vallankumouksellista pontta.

These are strange days for you, me, and Germany
But we have honour, and with that we win


Edellisen viikonlopun jälkeen minulle tuli tunne, että nyt asiat ovat alkaneet mennä kuten pitääkin, mutta silti sykli jota kutsun Hard Times & Hard Measure-sykliksi, ei vielä loppunut siihen. Minä aavistin sen. Perjantaina se selvisi, että vielä on hyeenoita jotka luulevat voivansa tulla leijonakuninkaaksi leijonakuninkaan rinnalle, jolloin aloin välittömästi toimiin jotta hyeenan voima palaisi sille ei kaksin- vaan peräti kolminkertaisena takaisin?

Now I know
What this is all about
Now I know
Exactly what I am


- Tämä kaikki oli kuitenkin alkua, viikonloppu on lukunsa sinällään joten en mene sen pidemmälle vielä tässä yhteydessä mutta paljon ennen kuulumattomia, jännittäviä ja suorastaan vedet silmissä naurattavia Hard Times, Hard Measures-syklin tapahtumia tapahtui, ja olen varma että sykli alkoi kun viime viikolla minulta hajosi vedenkeitin. Ja tämä episodi sisältää mm. takaa-ajokohtauksen aamuyöstä moottoriajoneuvoilla!

Marketissa tapasin Elisabeth Bathoriasta, jolla oli hyvin paljon hänen normaalista tyylistään poikkeava asu, vihreä haltiapaakarin lakki ja marketin virka-asu; ne hän sanoi polttavansa silloin kun jättää kyseisen puulaakin. Hän kehui Home Studiota jota on kuunnellut, ja se tietenkin lämmitti minun hyvää sydäntä. Tämä kun olin reissuni loppusuoralla, muuttoreissun jonka jälkeen menin salille ja sieltä kaupoille. Samanlaisia paakarinlakkeja minä ja Miguelos Miguelos Miguelos käytämme sitten kun muutamme Raimon ja Irman saunaan asumaan. Öisin kirmaamme ympäriinsä asuntoa, ja jos jouluna pöydälle on jätetty kinkku, me syömme sen neilikat ja läskit. Muistutamme liikkeiltämme notredamen kellonsoittajia. Kaikki se kuuluu asiaan. Minä ja Miguelos Miguelos Miguelos lähdimme samalla kertaa, vaikka aprikoin että missä vaiheessa hän sanoo meille kiitokset siitä kun kävimme ja kysyy milloinkohan vieraat olisivat kotonaan jos nyt lähtisivät. Sitten hän meidän poistuttua juo lonkeroita luomishuoneessa ja soittelee Raimon bassokitaralla Home Studion tunnarin muhkeaa bassoraitaa.

Ei kommentteja: