Kun Proletaarit Walburgista Juhlivat

”Keväinen tuuli;

pikku hiprakassa on

kevyt astella.”

- Ryokan

Blogeissa ollut eloa, ja porukka rampannut niissä oikein mukavasti. Voidaankin sanoa, että ne ovat olleet (etenkin Fundamentti) kuin joulukuusi - kirkas, jos valot on laitettu oikein, ja suorastaan tulessa jos ne on laitettu valtavirrasta poikkeavalla tyylillä (parhaimmat ymmärtänevät mitä meinaan). Vaikka lähdin liikkeelle kuin tuntematon mies pystymetsistä, on ne siitä huolimatta pulpahtaneet undergroundin puolelta pinnalle, ja nyt mitä esim. Fundamenttiin tulee, niin jopa näkyvät poliittiset toimijat ovat alkaneet noteerata niitä.

Mitä taas musiikkiin tulee, niin vaikka pidin Home Studiosta pääosin taukoa, niin käväisin loppuviikosta (ed.viikon) viimeistelemässä Gorestormin ja siitä tuli juuri niin kova avausraita, kuin oli aikomuskin! Nyt enää puolet biiseistä vokalisoitava ja viimeisteltävä. Se silti sanottakoon, että Gorestorm on ehdottomasti eräs parhaista koskaan tekemistäni biiseistä, ja sen lempinenä ei turhaan ole: The Death Metal Anthem.

Muuten sitten vielä sellainen homma mitä tulee blogeihin ynnä mihin, niin ainakin tällä hetkellä on suunnitelmissa mahdollinen ulkonäön uusiminen. Siitä kuitenkin sitten tulevaisuudessa lisää, jos se edes toteutuu. Mutta pieniä sovitteluja on tehty, ja esimerkiksi Deathtimen sivuston taustatapetti on nyt vihdoinkin projektille otollinen, brutaalin estetiikan mukainen.

Kuuntelin muuten tässä yksi päivä Obliteration EP:n. Se on Deathtimen suosituin julkaisu (toisena on single Prayer of Death, ja kolmantena single Infanticide). En oikeastaan niinkään ihmettele sen menestystä, sillä se on hiton hyvä. Biisit on hyviä, ja monipuolisia. Siis tietysti yhtä ja samaa genreä, mutta kyse onkin erinomaisesta pakkauksesta joka sisältää variaatioita aina lo-fi-tyylisestä, raa'asta death metallista sitten kokeilevampaan. Paketti on kuin mini best of- kokoelma! Voikin muuten olla, että tulevaisuuden formaatti on EP, ainakin moderinan musiikin pikakulutuksen aikana, kun albumit ovat liian pitkällisiä mukamas, ja uutta hittibiisiä metsästetään alati. Saa nähdä, albumin tekeminen aika ajoin kuitenkin on taidetta, vaikka itsekin pidän EP:n formaatista - sen vapaudesta, ja sillä vapaus on ehdottomasti kytköksissä taiteeseen, ja ennen kaikkea luovuuteen.

Alkossa upea, pitkä punapää (feat. pisamat) opasti minua kuoharin ostossa. Kun hän tuli kysymään miten voisi auttaa, kerroin että tämä on se jokavuotuinen kuoharin osto-.ongelma, etenkin nyt kun saavuin spontaanisti kaupaan kesken kaupunkireissun. Nainen sanoi, aikansa mietittyään: "Tämä olisi oikein miehekäs kuohuviini" osoittaen tiettyä pulloa. Tämän pohjalta me sitten tietysti naureskelimme ja jutustelimme mitä parhaimmilla tavoilla, ja lopulta lähtessäni vielä sanoin: "Tämä on hyvä alku vapulle, heti nainen puhui minut ympäri, alkoholinmaailmassa". Ihana nainen. Tuo "mieskuohari" muuten on nimeltään Cava Codorníu (seco).

Minun muuten kai pitäisi ruveta pitämään enemmän hiuksia auki, tuolloin minulla oli hiukset auki kun tuo upea myyjätär tuli soittamaan minua kuin halpaa kitaraa, ja viikkoa aiemmin tämä eräs nappisilmä oli sanonut minua lemmymäiseksi. Ei paha, ei paha ollenkaan!

Muutenkin tuo reissu kaupungille meni oikein muvissa tunnelmissa. Huomaa että kevät on tullut, sen huomaa kohonneesta tunnelmasta. Tuli sellainen olo, että tälläistä elämän kuuluu ollakin. Haaveilin muutosta, kävelin alueilla johon olen suunnitellut muuttoa, minä luulen, että jos onnellisuus olisi paikasta kiinni, niin en olisi siitä kaukana kun olisin siellä mihin olen paikkaa kaavaillut. Luoja yksin tietää onnistuuko suunnitelmani, miksei?

Löysin kaupungilta mainion aasialaisen myymälän, nimeltä East Asia Mart  - kaupan kotisivu tässä. Nyt, vaikka pitää sanoa että minut onkin tultu tuntemaan maahanmuuttokriitikkona (sillä nimilapulla esim. pääsin Fundamentin luotsaajana oikotietopalveluun), niin ehkä pääosin suvakkien ansiota on, että maahanmuuuttokriitikot liitetään luiskaotsaisiin änkyränationalisteihin ja rasisteihin. Tämähän ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttokriitikot ovat maahanamuuttokriitikoita, jotka eivät usko ulkomaalaiskysymyksessä siihen että kulttuurien vastuutonta sotkeminen olisi niin kovin järkevää, tai että maahamuuttajia kohtaan pitäisi harjoittaa kantasuomalaisia syrjviää, positiivista syrjintää ja ns. diplomaattista koskemattomuutta. Maahanmuuttokriitikoilla voi olla ulkomaalaisia kavereita, joko Suomessa tai ulkomailla. Ja he (me) voivat nauttia myös vaikkapa eksoottisista sapuskoista, ja shoppailla tälläisissä liikkeissä.

Minulla ei ole tästä liikkeestä muuta kuin hyvää sanottavaa. Palvelu oli superasiallista, ja mukavaa. Valikoimat huimat ja eikä hinnatkaan niin pahat. Hyvät viikonloput toivotettiin asiakkaille, ja hänet myös otettiin ystävällisesti vastaan. Ja sellaiset tuotteet joita olen hakenut kauan, alkoivat nyt löytyä, kuten ginseng-pohjaiset tuotteet (ko, kasvin juurta on laitonta edes myydä maassamme, vaikka se on "vain rohdos"), sen lisäksi tietysti oolong-tee, joka on lempiteetäni, ja monet muut löysin tuosta paikasta. Vielä tutustuminen on kesken, mutta luulen että piipahdan siellä vielä uudemmankin kerran ja katson/kysyn, olisiko siellä krysanteemiteetä - jep, juuri se kukka jota nähdään aika ajoin puutarha- ja kukkaosastoilla kaupan. Siitä tehty tee on energeettisesti viilentävää, ja on erinomaista silmille, etenkin päätteen ääressä grillatuille. Entä mitä ostin? Ostin melko fiilispohjalta paketin teetä joka tunnetaan myöskin nimellä Bojenmi, mutta joka myytiin nimellä "Chinese Fitness Tea". Paketti oli ns. firman väreissä, ja koska olin juuri tullut salilta, joten fiilispohjasta huolimatta homma vaikutti loogiselta (ja muuten, luin taannoin tutkimuksen siitä, miten uskonnollinen aka. intuitiivinen ja analyyttinen mieli eivät - sen piti mukamas kumota uskonnollinen mieli, mutta todellisuudessa kyseinen analyysi perustui vain wanhan kunnon oikean- ja vasemman aivolohkon vertailuun, ja ihan tiedoksi, että jos tuo analyysi pitäisi paikkansa meistä jokainen olisi jonkinlainen autisti todennäköisesti, tai muuten vain liharobotti - kuvittele analysoivasi esim. jokainen sosiaalinen kontakti erikseen, sen sijaan että tekisit sen ns. selkärangasta kuten normaalisti?). Kun juttelin kauppiaan kanssa, hän kertoi että kyseinen kauppa oli ollut tuossa paikassa 9 kuukautta, se on yhtä pitkä aika kun on vähittäiskypsymisaika ostamalleni kuoharille - smooth. Mutta ennen tuota, heidän aasilainen markettinsa oli toiminut jo kolme vuotta kotikaupungissani, ja tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun siellä kävin.

"Chinese Fitness Tea"

Löysin muuten myös videomateriaalia. Siinä olin minä ja AA-kerho (Arvid ja Antti the Blues). Minä ja Arvi olimme melko seipäässä, puhumassa lähes öristen (olimme saattaneet huutaa aiemmin samana iltana), samalla kun Antti pönöttää sitkeästi ja lähes liikahtamatta takavasemalla. Tapahtumahorisontti sijoittuu baaritiskille, sillä olimme ilmeisesti sitä mieltä että se määrä mikä on kitattu, ei ole tarpeeksi. Itse olin lähenyt takaisin radalle viettämäni tipattoman kuukauden jälkeen - en edes pitänyt tiettyä kuukautta, vaan niin että pari kuukautta menivät ristiin. Video päättyy kun keksin zoomata myyjättären tisseihin, jonka Arvid huomaa, ja repeää oitis. "Voisitko ystävällisesti pistää sen pois" sanoo myyjätär, ja siihen sitten lähetys katkeaa. En ollut tietoinen koko pätkän olemassaolosta. Se taas että tohdinko ollenkaan julkaista sitä, missään yhteydessä, onkin lukunsa erikseen. Voi olla että jää arkistojen helmeksi.

Entä sitten vappu? Nyt eletään omituisia aikoja, miksi? Siksi, että monet perinteet ovat jääneet pois. Sellaiset jotka antoivat ominaispiirteet tuleville ajoille, kuten J:n synttärit, jotka aina aloittivat kevään, sekä Raimon ja Irman matineat, jolloin juhlittiin vappua, ja uutta vuotta (jälkimmäinen tosin pidettiin). Siispä, nyt oltiin jälleen suoralla tiellä, joka on autio.

Oli ounasteltu, että vapusta tulisi runsain mitoin kerrottavaa, mutta on sanottava että niin ei juurikaan ole. Toisaalta olen luopunut sen lohikäärmeen metsästämisestä, jolloin oli elämäni eräs tapahtumarikkain vappu, mutta tämä kyseinen vappu ehkä tuntui siltä kaikkein vähiten. Kaupungille en päässyt ajoissa, nimittäin siinä pysäkillä seisoskellessani jouduin huomaamaan että niin minusta, kuin porukasta joka sisälsi rock- ja punk-henkistä porukkaa (puhumattakaan muista kyytiä odotelleista) pamautti TKL:n linjabussi muina miehinä ohitse. Ne ilmeisesti vain voivat kuvitella tekevänsä niin, sillä näin on käynyt joskus aiemminkin. Bussissa ei edes ollut mitään merkkiä siitä, että siellä olisi liikaa porukkaa (eikös ne yleensä jollain "bussi täynnä"-kyltillä tavata ilmaista). Jokainen siinä sitten oli, ns. huuli pyöränä että mitä tapahtui. Osa otti taksin, ja osa jäi odottamaan seuraavaa, ja osa lähti sinne mistä oli tullutkin. Mutta se on sanottava, että varmasti kaunein punkkarityttö jonka olen koskaan nähnyt, oli tuossa porukassa. Se oli hyvin hyvin nätti tyttö, jonka kauneutta ei tuo tyyli turhan hyvin pukenut. Tosin kyllä luotivyö ja minihame, sekä sukkahousut näyttivät hyviltä, mutta silti. Tämän sanon silläkin uhalla, että minusta Suicide Girls-tyylisuunta on aikas hot.

No, mitä muuta sitten? Kaupungilla näytti siltä, että olisi ollut tavallinen, mutta vain normaalia kiukkuisempi ja ruuhkaisempi viikonloppu. Ja siltä se tuntui anniskelupaikoissa, joissa ainoa juhlan merkki oli ehkä joku värikäs koriste, tai ilmapallo siellä täällä, ja tietysti ankarat ruuhkat. Siinä melkein kaikki mitä siltä reissulta voi todeta, sen lisäksi että ihmisistä iso osa oli jotenkin muikelon oloisia, en tiedä miksi, mutta kyllä parhaimmaksi vappumuisteloksi vaan jää se kun kävin maalla porukoilla. Siellä painin suloisen koiran, Antero Reuhkan kanssa, ja painin lopuksi se (ihmisenkokoinen koira) tuli syliini istumaan (?!), tai makaamaan, miettien sitä kun se oli vielä pieni pallopäinen pentu, joka levätessään sylissään ei pelännyt mitään mitä olisi voinut keksiä pelkäävänsä. Tämän lisäksi söimme äityliinin itse tekemiä, suussa sulavia munkkeja ja joimme raikasta kotitekoista simaa. Mukana oli siskoni lapsineen. Minä sain aikaan pienen spektaakkelin pöydässä kun esitin seuraavan ohjelmanumeron, erään Pulttiboissin klassikkosketsin pohjalta. Se oli aika saavutus, sillä esitin niin Peteliuksen, Kallialan kuin oboenkin (sen soittimen) roolit. Ja voi kuinka meitä naurattikaan!

Mukaani sain sitten mm. kuoharin, jota en kuitenkaan juonut, vaan se odottaa korkkaustaan jääkaapin alalokerikossa vielä tänäkin päivänä. Join sen sijaan sen punapään minulle suositteleman kuoharin, josta on sanottava, että vaikka ajatus tietysti oli nätti, niin eipä tuo kovinkaan hääviä ollut. Ei ainakaan sen tarunhohtoisen, ja lähes jasmiiniteen kukkaisuuden maun sukua olevan, venäläisen kuoharin vertaista jota joskus tulin nauttineeksi. Ei vaan hajuakaan, että minkä nimistä se oli. Kuohari on ihan hyvä juoma, mutta koska olen sen äärellä niin harvakseltaan, niin en niitä juurikaan tunne.

Ai niin, se vallan unohtui kertoa, että minä sain kuitenkin vappuna puhelun naiselta. Ensiksi se oli puhelu, johon en ollut vastannut, mutta jonka jälkeen olin saanut viestin: "Vastaa idiootti. T:Jenna". Hellittelynimestä päätellen se olisi voinut tulla täysin oikeaankin osoiteeseen, mutta en silti uskonut että näin olisi asianlaita - mutta, kuin lemmen Bruce Lee, enkö voisi leikkiä ja utilisoida kaikkea mitä minun suuntaani heitetään? Siispä, hulvattomassa, ja hieman jo kuoharia nauttineessa tilassa kuitenkin päätin ottaa kaiken ilon irti tapahtuneesta. Aika bizaariksi se meni, kun soitin numeroon, ja koska taustajuonena oli se, että kyseinen typy oli hankkinut numeron numerotiedostelusta, maassa jossa on arviolta 2-3 täsmälleen minun nimistä henkilöä, oli hän sitten päättänyt valita näistä vaihtoehdoista juuri sen minun numeroni. Ja koska nimi kerran oli sama, niin en oikein voinut sanoa olevani muu kuin se henkilö, josta hän kysyi "Oletko sinä se ja se?". Me olimme jo niinkin pitkällä, että hän kertoi mihin baariin oli menossa, ja sanoi olevansa siellä sisällä kaverinsa kanssa. Ilman minkään näköistä ongelmaa me rupattelimme luurissa, joten aloin kieltämättä itsekin kallistua sen vaihtoehdon puoleen, että voihan tuo nyt olla joku öinen tuttavuuteni, jota en sen kummemmin muista tai jonka kanssa numeroiden vaihto on jäänyt yksipuoliseksi. Joka tapauksessa, myöhemmin me kyllä varmistuimme että kyseessä oli väärät henkilöt, mutta samaa sukua. Mutta sen sanon, ettei sen tytön kannata ainakaan lotota, jos oikeiden numeroiden löytäminen on näinkin vaivalloista. Tai kuka nyt sanoo, että minun numeroni olisi se väärä numero?

Baarimuisteloista sanon seuraavaa:

- Vikkulassa meille tuli puhumaan rastapää, jostain pohjalaisesta stoner-bändistä. Mies kyseli, onko meillä aineita, ja meillä ei ollut. Deathtimen käyntikortteja kylläkin oli, jollaisen myös hänelle lykkäsin. Nuoret, käyttäkää Deathtimea, älkääkä aineksia!
- Se femiinistä energiaa säteillyt blondi, jolla on pitkät tekoripset, erinomainen figuuri ja ruskeat silmät, oli eräässä yökerhossa töissä. Tästä kyseisestä blondiinista, oli juttua Radio Home Studion eräässä tämän tuotantokauden lähetyksessä, jolloin hän oli tuote-esittelijänä. Minulle tuli sellainen kinemaattinen, salaliittoteoriafiilis "hmm, he siis ovat näyttelijöitä, ja nyt heillä on ilmeisesti miehistössä pulaa joten he kierättävät porukkaansa".
- Symbolinen kuvaus illalle meinattiin saada, kun jonossa eräs mies tuli kertomaan minulle miten tällä on maha sekaisin. Ok, se ei vielä shokkaa muita kuin kukkahattutätejä. Mutta kun mies veti housut kinttuihin, ja sanoi että voisi paskantaa aloilleen, etenkin kun se aloillaan olemisen paikka oli narikkajono, oli siinä oma jännittynyt latauksensa. Minä otin pari taka-askelta, jos rysähtää, hänen takanaan seisseet nuoret naiset eivät huomanneet mitään. Mieheltä ei kuitenkaan tullut, vaikka välillä hänen ilmeensä muuttui auvoiseksi, siten että kulmakarvat muuttuvat C-kirjainten muotoisiksi. Siihen väliin hän huikkasi, että tuo on hänen tyttöystävänsä, ja osoitti naista jolle olin hetki aiemmin puhunut, mutta joka oli ollut varsin ynseä. Nyt taidan ymmärtää miksi, sillä jos siipalla oli kakkahätä, oli tällä daamilla naama kuin paskasangon kahva, samalla kun hän sanoi: "Nyt Tommi olet kiltisti" vastauksena sille, kun mies oli kertonut naisen olevan hänen naisensa.
- Tapasin erästä tuttua naista, johon olin tutustunut aikoinaan aika kylmiltäni, ja jonka kanssa tapailimme aika satunnaisesti, milloin missäkin. Pääasiassa hänen työpaikallaan, jos siellä päin satuin kulkemaan. Tällä taas tuntui olevan hänen työviihtyisyytensä kannalta paljon merkitystä, sillä hänen kasvoilleen nousi noina kertoina hymy, jo kaukaa. Nyt tämä leidi puolestaan istuskeli kolmen kaverinsa kanssa, lähellä uhkapelipöyhtää. "Minun" naiseni tästä porukasta oli kyllästyneenä, ja sanoi että he ovat olleet menossa viimeisen puoli tuntia alakertaan, mutta eivät ole tietystä syystä päässeet sinne asti. Harmi, miten parhaat ideat tulevat niin myöhään, sillä olisinhan voinut tehdä melkoisen siirron, ja ottaa leidiä kädestä, sanoen:  "Sinä tulet nyt alas, minun kanssani.". Mutta ei tämä sitten tullut mieleeni, minä olin jo menossa alas ja sanoin että tavataan siellä sitten. Eikä me tavattu siellä sitten, minä sen sijaan jonotin tunkkaisen täydessä juottolassa, ja ostin niin ylihintaisen oluen että kuulin sen hinnan noin 3 kertaa väärin.

Mitäs muuta? No, salilla käyminen ja ennen kaikkea ulos, metsälammen rantaan siirretyt qigong- ja taichi-harjoitukset ovat taas käynnissä. Voin sanoa, että hyvää tekee. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen käsitysten mukaan, jos liikaa työskentelee päällään, rupeaa energia varastoitumaan sinne, jolloin esim. nukkumaan mennessä on vaikeuksia nukahtaa, ja tällöin olisi suositeltavaa pyöritellä nilkkoja sellaiset 50 kertaa. Nyt joka tapauksessa tasapainoinen elämäntapa korvannee sen, ja on muutenkin eduksi.

Samoin, tulevalla viikolla olisi määrä alkaa oikein mahtiurakka Home Studiossa. Ensinäkin Deathtimen tulevan albumin 5 jäljellä olevaa biisisä tulisi vokalisoida siten, että äänitetään yksi biisi per päivä. Valmista ei ole pakko tulla, mutta hyvä että alkuun päästään, ja näin kappaleet täydentyvät sitä myöten kun niitä tekee. Näissä sessioissa on kyllä kokeiltu vaihtoehtoisia tekniikoita mitä tulee niin luomiseen, kuin muuhunkin toimintaan biisien ympärillä. Ja sanojen.

Ja toinen Home Studiossa hoidettava virka onkin sitten Radio Home Studion 57. jakson äänitys. Johon olisi tarkoitus sisällyttää ohjelman historian ensimmäinen (bändi-)haastattelu.  

Siispä, näihin tunnelmiin, kuviin ja kohti kesää, ciao!