G: Herätä Minut Kun Löydät Minut

Runokirjani on viimein valmis ja myöskin sen kuvitusongelmat ja kysymykset on ratkottu – kuvittajat pitäköön tunkkinsa; “Viisaus auttaa viisasta voimakkaammin kuin kymmenen vallanpitäjää, jotka ovat kaupungissa.” Sillä minä en luovuta. Olemme nyt ihanteellisessa tilanteessa, eli kansikysymys on kunnossa ne ovat nerokaat ja täydelliset sinällään. Entä sisältö? Sisältö on kuolematonta runoutta.
Uiskentelen omassa lahjakuudessani kuin keltuainen valkuaisessa.
Luojan kiitos asia on näin. En pitäisi tilanteesta jos se olisi huonosti.

Puhuin tästä eräälle runojeni ystävälle joka sanoi ottavansa nimmarillani painoksen ja tekevänsä sillä omaisuuden. Sanoin että jossei muuta siitä voi tehdä edukseen vekselin ja että hän voi sitten ostaa naapuristani kultaisen talon, ja todeta: kerrankin saan asua ihmisten tavoin. Hän voi vain joutua kestämään kun kävelen punainen tupakkatakki päälläni tiluksillani laakeriseppele päässäni, samalla kun barokkiajan pulleat, valkoiset naiset loikoilevat lehmusten varjoissa ja nuorista pojista koostuva kuoro harjoittaa runonlaulantaa. Minun runojani!

Ihmettelin natsimarketin jonossa että miksi viiltävä paskanhaju on paikalla. Aloin epäillä pientä ja jostain heränneen näköistä ja alkoholijuomia mielellään juomaa miestä. Kun haju alkoi olla vakio, minun oli pakko vilkaista että olisiko hänen housuissaan muodostelma ja voihan vittujen kevät, oli! Miehen housuissa oli, suoraan pakaroiden alla ruskea, märkä, laajanlainen alue! Siinä vaiheessa vaikka olenkin rivon huumorin ystävä, minä sain alkaa nieleskelemään etten oksenna. Mitä ihmettä hän oikein ajatteli? “Hmm, tuli sitten paskat housuun, joten lähdenpä kauppaan kaljaostoksille!” Minulla ei ole koskaan ollut mitään laitapuolenkulkijoita vastaan, ja tämä itse asiassa ei edes vaikuttanut sellaiselta vaan lähinnä joltakin jonka kesäloma on venähnyt, mutta jos nyt mielii hakea itselleen lämpöä paskantamalla housuihinsa niin eikö todellakaan ole muuta paikkaa mennä kuin kauppa? Vielä jos se kakkipöksy hymyili, niin se oli kyllä todella inhottavasti tehty! Kaivoin Siipikarjapaikasta säästämäni kosteuspyyhkeen ja pyyhin käteni sillä myyjä oli hän olisi saanut jotain tahmeaa käsiinsä tuon miehen kanssa asioimisen jälkeen. Älkää säilyttäkö rahaa suussanne, se on maailman saastaisin asia.

Viime viikonloppuna oli Providence Fest, jonne minun piti mennä, ainakin jos olisin saanut realisoitua siinä määrin omaisuuttani. Se oli naiivia kuvittelua että tuo lennokas suunnitelmani olisi onnistunut. Mitään en saanut myytyä ja mihinkään en myöskään lähdettyä. Vittumaista sellainen on kun hyvä putki katkeaa, Paradise Lost, Type O Negative nuoruusvuosien järisyttävistä orkestereista onnistuin näkemään vaikka se mm. tiesi aikoinaan rokulipäivän ottamista töistä. Nick Cave olisi ollut luonnollinen jatke, mutta mikään ei ole varmaa ei edes epävarma.

Kävin Irman kanssa neuvottelua sillä hän oli vastaavassa tilanteessa kuin minäkin, hän keksi mennä sinne töihin ja pysyin itsepintaisesti omassa suunnitelmassani.

Minä: Kaksi paitaa ja lärvilootallinen punkkua. Alaikäinen pissiskuski ilman korttia.
Hän: Ei töissä saa juua. Enkä tartte pissiskuskiakaan kun suosin vihreetä veeärrää.

- Niin, minäkin suosin vihreää vaihtoehtoa. Minulla on vihreä auto jossa mahtuu istumaan kunnolla kaksi.

- Mikä muuten se yöpymispaikka siellä koululla, sen lattialla, oli?

- Työntekijämajoitus. Sorry, ei asiaa punkkurokkareilla sinne. Mut näkyykö sitä valoa jo?

- No itsepintaisesti hieron suunnitelmia, viimeiseen saakka. Itse asiassa olisi tiedossa jo 3 päivän lippu 70€ mikä on säästöä. Joten lähinnä mietin että missä siellä voi majottua jos nyt saa tuon lippujutun vaikka kuntoon?

- Hyvä diili tuo lippu! Leirintäalueella. En nyt keksi tähän hätään muuta ellet sitten pokaa jotain seinäjokelaista pissistä joka vie sut kotiinsa ja syöttää ja pesee selän... Mut seinäjokelaisen löytäminen sieltä voi osoittautua neula ja heinäsuopa -tyyppiseksi juonikuvioksi.

- Täältä löytyy. Camp Provinssi on se lähin ja se kai oli se minne oli myös ennakkovaraussysteemi, joten joudut tässä vaiheessa luultavasti turvautumaan kaukaisempiin vaihtoehtoihin. (Ellet väärennä leirintäranneketta ja tunkeudu jonkun pissiksen telttaan nukkumaan.) Ajoissa saapuminen kannattaa.

- Ah kiitän infosta. Tästä tulee vielä jännää tai pannukakku. Hmm, jos tulen hyvissä ajoin paikalle, älästi, ja sanon etten voi käyttää ranneketta sillä minulle ei ole vaatteitakaan, saanko osakseni ymmärrystä ja auliuutta, yösijan, ja sisäänpäässyn ja oman lavanumeron?

- Damn, eräs mikä olisi kyydin kannalta dolce & utile olisi siskoni miehen lapsenpaskankakaranvärinen antiikkinen asuntoauto. Siellä voisin lepuuttaa itseäni väliajoilla ja öisin. Mutta sen kanssa pitäisi matkaan kyllä lähteä jo tänä iltana. Se ei ole niinkään urheilullinen. Ei kyllä sitten pätkääkään. Se on wolkkari.

-Epäilen vahvasti tota ensimmäistä. Eiköhän ne ole jo nähneet kaiken.

- Mutta se olisi hyvä keino toteuttaa tuo pissis-suunnitelma. Kun he näkisivät minut tepastelemassa siellä kreikkalaisroomalaisessa habituksessani, ne valkoiset pohjalaisneitseet uskoisivat että tuo kaunis nuorakainen on joku tarunhohtoinen "intomies" ja he antaisivat minulle kaikkensa.
Näin saisin oivasti hoidettua kaikki nuo käytännön toimet.
Näkisit lopulta kuinka minut kannetaan kantotuolissa, asunani vain pikkuhousuista tehty turbaani.
Maksusta antaisin täysin käsittämättömiä aforismeja kysyjille.

Päivä jolloin aurinko otti minua.

Samalla herra Kaizu kyseli minua torstaiseuroihin, eli ryyppäilemään kanssaan kaikkea viskin ja kotitekoisen viinin ja oluen pariin. Mies taivasteli että eihän torstaina hurskaiden kristittyjen sopisikaan ryypätä. Minä annoin mahdollisuuden viikonlopulle mutta hän ei taas tiennyt, enhän minäkään vielä tiennyt mutta jos Providence Fest nuo pohjalaiset heimo-orgiat jäisivät väliin niin kyllä jotain piti keksiä. Mutta Kaizu menisi veneilemään, sanoin että jos hän tuo paatin Kaukajärveen, niin voimme sijoittaa sen keskelle järveä ja ammuskella uimareita värikuulapistooleilla, sitä ajatusta kannatettiin.

[Niinä päivinä, eräs mies joka taluttaa mäyräkoiraa on nähnyt minut useina kertoina, eilen näin hänet puhumassa kännissä mopotytöille, hän kysyi koska voi nähdä minut jälleen. Mies meinasi Qigongia ja metsälampea. Liikkeet joita teen..ovat hyvin kauniita? Eläimet eivät pelkää niitä myöskään. Laki on olla sovussa luonnon kanssa, sillä luontoa määrää Sana ja Sana on Jumala ja eikä ole mitään muuta Jumalaa kuin.]

Kävi kuitenkin niin että Irman kanssa ei menty Providenceen mutta pariskunnan toinen puolisko eli Raimo sen sijaan oli saanut kaveriltaan VIP-liput johonkin raappahousupaikkaan. Joten sinne vei tieni, ja koska asun Tampereen maaseudulla kulkee täällä yhtä taajaan linja-auto kuin Sontalahdessa eli tietyn kellonlyömän jälkeen se kulkee yli tunnin välein ja minä tietysti myöhästyin joten Raimon piti tuoda jonolle lippu jonka avulla sitten uiskentelin ihmismassojen lomitse sisätiloihin.

Mikä sen paikan nimi oli? Suomeksi vaikka Juice Ei Ole Täällä on aika sattuva käännöslauselma. Paikka ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta sellaiset paikat ovat parhaita käydäkin VIP-henkilöinä koska ei ainakaan tarvitse maksaa sisäänpääsemisestä. Päätin koittaa paikan tanssiominaisuuksia, ne olivat hyvät koska DJ Asian Version NES soitti klassikoita siten että irrottelin kuin wanhan kansan intomies ja Raimon kaveri sanoi: “Tuo mies ei ainakaan häpeile olemassaoloaan..meni suoraan keskelle tanssilattiaa”.

Paikalla oli runsaasti naisia. Kun olin tekemässä perjantaina tutkimustyötä, johon palaan myöhemmin, soitteli Raimo juuri kun oli hautausmaalla ja sanoi ohimennen “Sinne on kutsuttu mm. 150 naista..” jolloin päässäni alkoi soimaan Rafaelin Enkelin death metal versio ja lupasin ilmoittaa jos minulle ei tule mitään seuraavana päivänä. On tässä vaiheessa selvää miten kävin.

Loppusijoituspaikkanamme ennenkun ojentaiduimme pihalle oli boheemien sohvat, niissä olimme rennossa asennossa, samassa asennossa ja puhuimme taiteesta, inspiraatiosta ja salaisuudesta mitä tulee foliohattuihin (sähkölaitteiden on epäilty häiritsevä korkeampien meditatiivisten tilojen kannalta välttämättömiä alfa-aallokoja, siksi joku keksi suositella foliolakkia). Kerroimmeko siitä että jos omaa suolistovikoja voi olla juutalainen? Sen kertominen messiaanisten juutalaismielisten seurakunnassa nostaa ylistäviä aplodeja “...minulla on suolisssa vikoja...” mutta entä sosialisointi ja treffit? Vieressä istunut nainen oli selvästi huvittunut koska me otimme tilamme, aikamme, paikamme ja äänemme oli läsnä, minun erityisesti sillä on puhuttava artikuloiden ja kuuluen. Kerroin myös Raimolle eräänlaisena epifaniana, että tässä baarissa ja muissakin keskimäärin jokainen pelleilee, pitää yllä roolia ja on pohjimmiltaan täysin hukassa (tai hullu). Mieleeni tuli jostain syystä kohtaus Buddhan valaistumista edeltävästä tilanteesta kun hän pitkän asketismin lopettamisen päätteeksi melkein nälkäkuolemaan ajauduttuaan, meni pesulle, romahti ja lähes hukkuikin..tällöin hän muisti lapsuudestaan muistikuvan kuinka hän katseli isänsä aloittelevan kausittaista kyntämistä, jolloin hän oli langennut luonnolliseen keskittyneeseen tilaan joka oli autuas ja miellyttävä kaikessa virkistävyydessään. Tämä on jhana, joka kiehtoo minua suunnattomasti vieläkin.

Tiskillä saatoin huomata miten talebanit pitävät yhtä, baarimikko sanoi tietämääni naista lämmitelleelle samalla värikartalla olevalle miehelle ääneen SUOMEKSI että teidän pitäisi olla yhdessä, miksi se piti sanoa suomeksi jos se oli vain miehelle? Olipa siinä ovela veto. Sain juoman ja tämä The Slack Lover tarttui vaistomaisesti juomaani, minä tartuin siihen myös vaistomaisesti ja katsoin häntä ja hän päästi irti ja sanoi jotain ja kysyin että mitä ja hän sanoi ettei mitään.

Boheemilla sohvilla joilla loikoilimme oli vieressä seurue, sen huvittuneen naisen seurue siinä oli “sieluton Björk” (Raimon tulkinta naisesta) jolla oli hot pantsit jalassa, katuversiot – ehkä. Se oli juuri sellainen täyttä tissiä ja persettä oleva rotunainen johon törmää joskus, lähikaupassa vaikka. Tullessani kassalle rotunainen, jonka hiukset olivat vahvat ja korkealla ponihännällä kuin amatsonilla. Hän ronkki muovikasseja polviltaan niin että hänen latinotakapuolensa oli otettavissa nopealla tarttuvalla otteella sillä nyt on kevät. Minä puhuin tutulle myyjälle ja mietin että kirjottaisinko kotiin päästyäni eroottisen novellin “Keväinen matka kassaneidin selässä”, siitä tulisi 18 sivuinen veto. 17,5 sivua olisi yksityiskohtaista, yhdynnän kuvaamista ja sen kirjoittaminen kestäisi kauan sillä mielikuvituksen ottaessa vallan olisi vaikea hillitä mielijohteitaan. Sen sijaan tämän Sieluttoman Björkin hämmästyttävän tavallisen näköinen, pulipäinen verkkatakki mies jonka sylissä tuo naaraspeto kiehnäsi vilkuili minua, minä en olisi ehtinyt jos olisin ollut hän sillä nainen olisi syönyt minut elävältä. Raimolle tokaisin brooklynin aksentilla: Chicks come unto me. Mihin Raimo nauroi sillä se oli sen verran nasevasti sanottu tuossa tilanteessa. Naiset jotka nähdessään alkaa kuulla My Sharonan soivan.

Poistuimme paikasta ja vaistomaisesti menin Bop-pillssiin, ilta ei ollut karnevaalimainen vaan sateinen, eksistentialistisesta pariisin koulukunnasta, muistin lättähatun jonka kanssa vilkuilimme toisiamme niin että kun toinen oli katsonut pois toinen katsoi takaisin, onko siinäkään nyt mitään järkeä?

Siellä ei ollut oikein mitään eikä ketään, jotenkin haamumainen tunnelma vain mennneistä ajoista. Raimo meni kotiin, siellä on Raimon asunto. Minä menin sisälle ja siellä ei saanut enää edes polttaa, siellä oli tuttuja naamoja mutta minä olin niin uupunut.

Paikassa oli vanhempi mies, ei vanha mutta minua vanhempi. Mies oli jotenkin rauhoittavaa ja rauhallista seuraa, sellaista aidonlaista kuin olisi samassa satamassa odottamassa pääsyä turvallisille mutta jännittäville vesistöille, aamuun tai vain onneen. - Parempi kuin tuhat merkityksetöntä naista on yksi merkityksekäs mies, jonka tavatessaan tulee rauhalliseksi. Oli siellä kyllä albinokin, ja Dolly & co. Rehvastelin jotain Dollyn naispuolisille kavereille, mutta kaikki meistä oli kiireisiä, turhamaisia. Albinon silmissä oli kalvo ja ne olivat kuin häränsilmät. Mies kertoi paikoista joissa on naisia, juuri se viime viikonlopun paikka on hänestä sellainen ja minusta se puhe ei johtanut mihinkään rakentavaan.

Tanssin hitaita ja taas nainen sanoi joka itse on ainakin yli 25 että olen alle 25. Hän ei tällä kertaa edes kysynyt mikä on ikäsi, vaan sanoi suoraan olet 23-24. Johtuuko tämä kaikki Tiibetiläisistä Aamuriiteistä, Qigongista ja muista rakastetuista sielun taiteista ja tieteistä – Luoja yksin tietää ja suo. Tuo nainen oli läheinen, lämmin, miellyttävä ja pieni mutta oikeista paikoista pehmeä ja hän sanoi että minulla piisaa itseluottamusta.

Sunnuntaina oli krapula ja jatkoi viikonlopun erikoisteemaa, eli Tampere Koodin ratkaisua jonka rinnalla Da Vincin vastaava on hömppää. Sain Raimolta mielenkiintoisen sähköpostin joka oli täynnä vihjeitä Tampereen erityisistä yksityiskohdista. Erästä ja viimeistä niistä olin tarkastamassa sunnuntaina kun Tubbs ja kaverinsa tuli paikalle, he ihmettelivät miksi otan valokuvia rakennuksesta joka on täynnä pöllöjä jotka ovat esim. Bohemian Groven symboli. Kerroin ja he yrittivät ymmärtää mutta se oli kuin olisi vetänyt solmua tiukemmalle. Miten voi kaivaa syvemällee ilman että menee pintakerroksen läpi ja miten voi syventää ilman perusteita?

Perjantaina tein pääosan tutkimukstani ja otin mukaan myös ne havainnot joita olen jo ennen kuulemiani huhuja ihmetellyt.

Suositus on että tämä raportti pitäisi lukea CSI Miamin Carusson äänellä.

Paikka: Arboretum. Kohde: Vapaamuurarin hauta.

Lainaus: Tampereen vapaamuurarin hauta ei ole kenenkään hauta, vaan se on Hatanpään kartanon puistossa sijaitseva iso luonnonkivi, johon on hakattu kreikankielinen teksti, joka on suomennettuna "Herra tuntee omansa. Timoteus 2:19".

Kaiverruksen arvellaan olevan peräisin 1700-luvulta Hans Henrik Boijen ajoilta. Vapaamuurarin hauta on Tampereen vanhin julkinen muistomerkki.

Tarkistin Raamatun alkuperäisestä tekstistä tuon kohdan.

Ja se ei itse asiassa mene noin kuten tuossa on käännetty.

Se menee hieman eri muodossa siellä, mutta se ei ole "vain" että "Herra tuntee omansa".

Vaan:

siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa"

Onko tämä kaiken alkupiste?

On myöskin muita paikkoja.

Suuri kompleksi nimeltä Finlayson.

Mikä siinä on kiintoisaa, on että siellä lähistölllä on seuraavat kohteet:

- Pikkukirkko

- Finlaysonin palatsi

Käsittelen seuraavaksi ne.

Minulla on tältä päivältä kerättynä kuvamateriaalia, minä näet tarkoin varmistan aiheet joita käsittelen jotta totuus pysyisi selvillä!

Jokainen joka haluaa elää ja rakastaa totuutta, valmistautukaa matkalle jonne vien teidät.

Finlaysonin pikkukirkossa on mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Lootuskoristeet.

On olemassa kolmenlaisia lootuksia.

Punainen, joka on tuttu intiasta.

Mutta myöskin sininen lootus, ja valkoinen.

Kirkon lootuskoristeet ovat kaksi valkoista lootusta kirkon sivuilla.

Kolme sinistä joista yksi suuri, kirkon edessä.

Kyseiset lootukset ovat olleet aikoinaan muinaisten egyptiläisten sekä mayojen salaismenoissa sillä niissä on huumaava vaikutus.

Mikä yhdistää eteläamerikan intiaaneja ja egyptiläisiä?

Pyramidit.

Entä mikä yhdistää kaikkia pyramideja?

Nefilimit ja Valvojat.

1.Mooseksen kirja:
6:1 Kun ihmiset alkoivat lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä,
6:2 huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsoivat.
6:3 Silloin Herra sanoi: "Minun henkeni ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti, koska hän on liha. Niin olkoon hänen aikansa sata kaksikymmentä vuotta."
6:4 Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita.
6:5 Mutta kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
6:6 niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.

Mielenkiintoista.

Entä mitä tapahtuu kun yhdistää kaikki lootukset tuosta kirkosta?

Ylimpänä yksi sininen.

Toisena korkeudeltaan sivuilla olevat kaksi valkoista.

Ja jälleen edustan kaksi sinistä?

5 pisteen vihje:

Ennen kun menen näsilinnaan ja sen lähistön tutkimiseen, niin haluatteko tietää miten tuon kuvion saa toisella tavalla..siten että siihen liittyy kirkko?

Totta kai te haluatte!

Otetaan 5 kohdetta.

- Finlaysonin kirkko.

- Tuomiokirkko.

- Aleksanterin kirkko

- Ortodoksikirkko

- Tuomiokapituli

Kartalla nämä yhteenliitettyinä muodostavat pentagrammin.

Tuomikapituli on eteläpuistolla päin, ja eteläpuisto on paikka johon piti pystyttää kirkko.

"Oho".

Kävin myöskin tarkistamassa Tuomiokirkon.

Sen sisäänkäynnin.

Arvatkaapas mikä symboli on sen sisäänkäynnin yläpuolella?

Ei, ei ole pentagrammi tällä kertaa.

Alkaa o-kirjaimella.

Ouro..

..boros.

Universaalisti tunnettu “itseäänsyöväkäärme”

Aika palata takaisin..

Finlaysonin palatsille.

Ottelin siellä runsaasti valokuvia.

Siellä on mm. suihkulähde jossa on lapsi ja joutsen. Sekä joutsen oli vielä vaakunassa sisäänkäynnin yläpuolella.

Takapihalla oli neljä leijonaa, jokainen eri ilmansuuntaan.

Kuulostaako tämä Ilmestyskirjan symboliikalta, Hesekielin näyt uusinta?

Ehkä!

Olen valmis milloin vain näyttämään nämä paikat, niin totta kuin tämä todistus on varma!

Menin edustalta taakse.

Näin nousun, paikan jossa kulki Tampereen raja joskus kauan aikaa sitten.

Kiven päällä oli valtava kullattu kotka!

Kotkan edessä aurinkokello ja sitä ennen kiveen kaiverrettua tekstiä josta otin kuvan, mutta josta en saanut selvää!

Paikalla kulki siis kaupunginraja.

Siitä katsoen kotka seisoo koiliskulmalla.

Onko tällä jokin merkitys?

Google -> koilliskulma -> http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaamuurarit


Koitetaan google - > koilliskulma vapaamuurarit -> valitaan kolmas vaihtoehto, eli heidän oma sivunsa:

http://www.vapaamuurarit.fi/Suomeksi/Suurloosinalaistatoimintaa/Koiliskulmalehti/tabid/4569/language/fi-FI/Default.aspx

Lainaus:

Koilliskulma-lehti Vapamuurareiden yhteinen jäsenlehti on nimeltään Koilliskulma, joka vuonna 2005 täytti 50 vuotta. Lehden nimi viittaa kokoontumispaikan eli temppelin yhteen kulmaan.

Tarkkaavaiset saattoivatkin huomata toiseksi hakutulokseksi tulleesta wikipedia-artikkelista että Suomen toinen vapaamuurarihauta...no..miksemme katsoisi itse:

Lainaus:

Helsingin vapaamuurarin hauta sijaitsee nykyisen Kaisaniemen urheilukentän koilliskulman tuntumassa Kasvitieteellisen puutarhan aidan vieressä.

Da Vinci-koodi vs. Tampere = Kotiseutu kullan kallis.

Da Vincistä ja kullasta tulikin mieleeni..

Kultainen Leikkaus.

Metson Kirjasto.



Otetaan vielä sisäkuva..kultaisesta spiraalista..eikun Metsosta..




Erään väittämän mukaan Tampere on itse asiassa Jerusalemin muotoon tehty.

Jolloin, kun katsot näsinneulaa, on se paikalla jossa on ollut Golgata!

Pitää muistaa, että Jeesuksen rististä puhuttiin sanalla "stauros" ja sen on käsitetty tarkoittavan siis paalua.

Tällöin Jeesus olisi kantanut paalua joka on siis vaakasuora paalu, joka naulitaan pystysuoraan paaluun, tämä selittäisi sopusointuisesti miten kyseessä on risti vaikka kyseessä oli tuo.

Toinen selitys, on obelixi joka on siis pystysuora kivipaalu myös..

Jerusalemista tuli mieleeni vielä, että näsilinnan viereinen puisto on Jatulintarha.

Näsinpuisto voidaan luokitella jatulintarhaksi?

Joskus vuosia sitten eräs kaverini kertoi jostain "labyrintista" ja minä kysyin että mitä?!

Ja se oli näsipuisto.

Lainaus:

Jatulintarha on suomalaiseen kansanperinteeseen pohjaava nimitys eri puolilla Eurooppaa esiintyvälle kivistä kootulle labyrinttikuviolle. Muista labyrinttikuvioista poiketen jatulintarhassa ei yleensä ole umpikujia. Jatulintarhan kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan.

Lainaus:

Jatulintarhoista on käytetty myös nimityksiä jättiläisen tie ja jätinpolku, Laiska-Jaakon rinki ja Pietarin leikki. Jatulintarhoja on myös kutsuttu Jerusalemiksi ja Niniveksi, sillä tarhojen läpi kulkemista on voitu pitää vertauskuvallisena matkana näihin tarunomaisiin paikkoihin.

Mihin tuota reittiä pitkin oltaisi voitu kulkea?

Palatsille. Finlaysonin palatsille.

Jonka koillispuolella on kotka, aurinkokello ja kaiverrus kivessä.

Oli myös eräs juttu vielä mitä muistelin.

Olen ajanut monta kertaa sen ohitse ja ihmetellyt että miksi kristillisessä kirkossa on noin omituinen symboli tienpuolella.

Tapaus: Messukylän kirkko.

Tunnistin että se on tehty samaan tapaan kuin Finlaysonilla eli valon filtteriksi eli ikkunaksi.

Olen nähnyt sen ennenkin sillä olen lukenut laajalti mystiikasta, symboliikasta ja muusta sellaisesta.

Otin siitä kuvan ja pistin sen kaverilleni.

Kirjoitin kuvaan:

Messukylän kirkon oktogrammi, ole hyvä.



Sillä on myöskin eräs toinen nimi.

Lakshmin Tähti.

Mitä ihmettä?

Mitä hindulaisen mytologian hahmon symboli tekee meikäläisten kirkossa?

Lainaus:

Lakshmi (tai Laxmi) on rikkauden, valon ja tiedon jumalatar. Toissijaisesti hän on myös onnen, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalatar. Usein Lakshmi yhdistetään väärin vain rahaan. Häneltä pyydetään onnea perheelle, ystäville, avioliitolle, lapsille, sekä ruokaa, rikkautta, kauneutta ja terveyttä, joten hän on hyvin suosittu jumalatar. Lakshmi tunnetaan myös kaikkeuden äitinä ja hän on myös Vishnun Shakti. Lakshmi on siis Vishnun puoliso, ja hänen ruumiillistumansa, eli avataar. Sita on naimisissa Vishnun ruumiillistuman Raman kanssa, Rukmini on naimisissa Vishnun ruumiillistuman Krishnan kanssa (tosin Krishnan puolisona useimmin esitetään Radha), ja Alamelu on naimisissa Vishnun ruumiillistuman Venkateshwaran kanssa. Lakshmi yhdistetään usein voimakkaasti lotus-kukkaan ja siten aitouteen ja hengelliseen voimaan. Hänet kuvataan usein lotuksen päällä istuvana naisena, jolla on neljä kättä, hienoja asuja ja arvokkaita koruja. Hindut juhlivat Lakshmia, kuten jumalattaria ylipäätään, eniten valon juhlassa (Diwali), jolloin ihmiset asettavat pieniä lamppuja kotinsa ulkopuolelle toivoen hänen saapuvan ja siunaavan heidät. Uskotaan, että Lakshmi saapuu vain puhtaisiin taloihin, joissa asuu ahkeria ihmisiä.

Taas ystävämme lotus-kukka!

Ja olihan tuolla oktogrammi myös eräs toinenkin merkitys.

Lainaus:

Rub el Hizb (arabiaksi رب الحزب) on arabialaisten aakkosten merkki, joka tarkoittaa kappaleen loppumista. Se on nähtävissä monien maiden lipuissa ja Petronas Towersien pohjakaava on sen muotoinen.

se liittyy Koraanin resitoimiseen.

Tietovisakysymys: Missä muussa yhteydessä kuin muslimien menoissa luetaan Koraania ääneen, eli resitoidaan?

Vastaus: Vapaamuurarien menoissa.

Mitä tulee kultaiseen leikkaukseen, niin se oli kauan aikaa sitten kabbalan ja sen numerologisen puolen kautta oppimani asia, joka liittyy siihen miten kaikki on luotu luvun, mitan jne. mukaisesti.

Entä pentagrammi?

Pythagoraan seuran symboli oli pentagrammi.

He myös matematiikasta kiinnostuneina tunsivat epäilemättä kultaiseen leikkaukseen liittyvät tekijät.

Kuinka tämä vaikuttaa sitten vapaamuurareihin?

No heidän jumaluutensa on Universumin Arkkitehti jolloin siis kyseessä on jokin luonnossa toistuva jälki luojalta - heillä heidän, meillä meidän. Heidän teologiansa siis kutakuin on sellainen että jokainen uskonto otetaan tämän ilmentymäksi, tästä syystä kristillisissä kirkoissa on "sattumalta" muinaisten egyptiläisten, mayojen ja intialaisten symboliikkaa.

Mitä muuten pentagrammiin tulee, niin fengshuissa kuin myöskin itämaisessa opissa viidestä elementistä on oppi rakentavasta ja ravitsevasta järjestyksestä, se voidaan kuvata ns. oikeinpäin olevana pentagrammina, mikä jälleen voidaan liittää tuohon universumin arkkitehtikäsitykseen (Amon jumaluus egyptissä ennen muinoin edusti tätä, ja oli Mooseksen välikohtauksessa olleiden nöyryytettyjen jumaluuksien päämies, samoin kuin Atonin vastapooli muinaisessa Egyptissä niin että Amonin tunnuksena oli sarvi ja Atonilla risti) kun taas satanistien suosima versio eli käännetty pentagrammi kuvaa tuossa elementtiopissa tuhoavaa järjestystä, kuten esim. että Vesi tuhoaa Tulen, sen sijaan että Puu ruokkisi Tulta.

Myös kirkon muoto ei ole mikään arkkitehtooninen sattuma. Jos se on jostain tullut arkkitehtien käyttöön, on se puhtaasti esoterisista ja muista vastaavista tarkoitusperistä. Jopa intiaaneilla oli vastaavia periaatteita kuin vaikka muinaisilla aasialaisilla mitä tulee fengshuin tyylisiin ratkaisuihin.

Fengshuin opissa kirkon muoto on kolmio koska se kuvaa henkeä. Voit esim. piirtää ihmisen ympärille kolmion kun hän meditoi eli sekin asento muodostaa kolmion muodon joka siis on ylöspäin nousevaa henkeä sekä tulta.
Esim. ortodoksikirkossa Tampereella on "sipuleita" seitsemän kappaletta torneissa, ja tuo on täydellisyyden jumalainen luku ja sipulit symboloivat tulta. Eli kyseessä on "tehoste".

Mitä Ouroboksen kuvan omaavaan Tuomikirkon kuvauksiin tulee niin siinä myös on näitä symboleita.

Itäisen ja pohjoisen portaalin koristelu on toisiaan vastaava. Niissä on pöllö, joka on levittänyt suuret kierukka-aiheilla rikastetut siipensä, ikään kuin ovien suojaksi

Kierukka-aiheen koristelut ovat siis jäljitelmiä tuosta kultaisesta leikkauksesta, pyhästä spiraalista.

Pöllö taas on pöllö itsessään.

Lainaus:

Suuremman eteläisen portaalin aiheena on oven päälle sijoitettu pöllö, jota pidetään viisauden ja paholaisen vertauskuvana.

Pöllö todellakin symboloi mm. valon ja pimeyden yhteyttä, selvänäköä, intuitio, petosta.

Se oli varsin mielenkiintoinen kotiseutukatsaus jossa tuli pidetty yhden päivän ryyppytauko välissä.

Nyttemmin olen taas palannut arkeen ja projektieni pariin jotka ovat Luojan kiitos edenneet toivotulla tavalla. Piiiiitkän aherruksen jälkeen on alkanut tulemaan valmiita projekteja tai ainakin edistyneitä.

Mutta miksi maanantain pitää olla aina niin tukala päivä jos on juopotellut? Mietin silloin vaivautuneena suuria ajatuksiani. Miksi jonkun pitää aina “puhua järkeä” jolloin olen piittaamatta jommasta kummasta? Tai sitten teen jonkun käytännöllisen huomion: Hyvä asento lukea kirjaa on merkittävä osa käytännön elämää. Tai että: Rentuista pitävät naiset ovat naispuolisia mr Smitherseja. Sitten vedän tyytyväisenä henkeä ja palaan siihen mitä olin tekemässä. Sain silloinkin jhanakokemuksen kun muistin lapsuudesta, vanhempien kaupalla olleen Kockens-maustehyllyn ja sen logon, kokin jota katselin haltioissani. Pienenä ajauduin haltioitumisiin koska minusta kaikki oli jollain tavalla tuttua ja uutta, jos uusi muistuikin tutuksi niin se kiehtoi minut. Yksityiskohdat! Mikään ei ole muuttunut niistä ajoista, kuka minä oikein olen?

Lopuksi vielä lihansyöjäkasvini tahtoisi sanoa terveiset.

Koske minua, kosketa nyt, koske!

Juhannuksena Juhannoksen kekkereihin. Mies sanoi ettei edes tiedä keitä on tulossa eikä piittaakaan koska me siellä olemme kummatkin. Ehdotin että pysäytellään ohitsemeneviä autoja ja sanotaan että tuolla mökillä olisi bi-tyttöjen orgiat, sitten kun he tulevat paikan päälle me pakotamme heidät yleisöksi kun sekaannumme alaikäiseen mopojätkään. Raimolle sanoin että siitä tulee Gay weekend, ottikohan se sen tosissaan, ja nyt joutuu terapiaan? Gay weekend tulee siitä kun tunnetusti niissä bileissä on vain miehiä jotka eivät tuntikausien saunomisen jälkeen tai aikana (johon kuuluu samoilu pihalla, sisällä ja lähimetsissä etsimässä vihtoja) viitsi puketua vaan selät ruoskitun (“vihdotun”) näköisinä he lapsekaan viattomina pyörivät pienessä piirissään.Sauna? Se on lehtiä täynnä oleva SM-luola.

Harvey Ashcombe

Join kossua johon olin sekoittanut tonicia ilta-auringon porottaessa sisään. Jostain syystä kevätkausi on alkanut kossulla, kuivaa valkoviiniä kaipaa märän punaviinin jälkeen, ahihihiohohha. Kun niin tekee, alkaa olemaan pikkuhiljaa pöllyissään, sitten tuiskeessa ja kun alkoi tuiskuttamaan soi minun puhelimeni. Juhannos.

Mies oli Porilaisen aka. Butterfacen kanssa liikkeellä, ja olihan siinä Panomieskin ja ilmeisesti hänen naisensa. “Juhannos käski kysyä sinulta että kuinka saadaan naisia” kysyin kun puhelin siirrettiin hänelle, se oli känninen soitto. Hän vastasi että ei osaa enää sanoa, ja että ne ajat ovat jääneet sillä hän on vieläkin sen Turussa tavatun naisen kanssa. Kysyin että onko se siis jokin mojo, ja hän sanoi että se on joku Austin Powers-juttu – niin saa naisia siis Turussa. Kerroin miten olen huomannut sen sillä aina kun hän parittelee, hän ulvoo tarzanin tavoin (he asuvat naapurustossani) mukana pätkä jossa Panomies onkin jo täysissä toimissaan http://www.youtube.com/watch?v=MwHWbsvgQUE .

Sitten puhuin heidän matkassaan olleen naisen kanssa. Sanoin hinttiäänellä että sano sille Juhannokselle että ei esitä kaverien kesken heteroa vaan on niin kuin kotona jossa se aina kuhertelee kanssani. Nainen nauroi niin että ei saanut muodostettua sanaakaan, ja tätä jatkui kauan.

Kun minun aikani lähteä kaupunkiin oli tullut, juoksin taas pysäkille uuden kierrosajan. Tapasin kaksi erikoista henkilöä. Tuon illan aiheena oli erikoisen oloiset ihmiset. Ärrävikainen palkanlaskijanainen joka ei ehkä ollut niin outo, mutta paikalla ollut mies oli outo muttei välttämättä pahalla tavalla lähinnä en osannut sanoa mihin hän pyrki. Bussissa minä ja ärrävikainen neiti matkustimme ja puhuimme palkkojen makselemisista, asunnoista ja baareista, enkä minä ollut silloin kenellekään vastuussa.

Tampereen ainoan enää pystyssä olevan metallibaarin jonosta poistuin ns. Luolabaarin jonka henkilökunta oli hyvin mukavaa sorttia, mutta suuri osa ihmisistä etäisiä, jäätäviä, pahansuopia kuin suoraan Kummelin Rumat Ihmiset kappaleesta jos ei muuta niin asenteeltaan.

Kun olin kusella, eräs rennon oloinen herrasmies tuli laarille ja kysyi: “Voinko kusta?” Vastasin myöntävästi: “Voitte kusta.” Siitä alkoi erikoinen spektaakkeli, joka oli tuon paikan jossa aika venyy ja ei tunnu loppuvan (uskomatonta, baari jossa odottaa sen sulkemista ja valomerkkiä) keskustelimme nimittäin kusemisen vaaroista. Monen on sanottu kusevan, missä iässä se oikein alkaa? Se alkaa yleisimmin siinä murrosiässä, jotkut aloittavat kusellakäymisen jo esipuberteettivaiheessa. Aina pitäisi miettiä mihin kusellakäyminen johtaa, sen seuraukset tuottavat häpeää koko perhekunnalle ja se on muutenkin vastenmielistä toimintaa kansalaisten keskuudessa. Loppua kohden hän ei enää ollut varma otinko koko jutun vakavasti, kun ilmestyin paikalle tuopin kanssa ja sanoini käyneeni kusella, mutta se on tässä ja se virhe hoituu juomalla – ilmestyin vielä huomaamatta hänen daaminsa takaa niin ettei daami nähnyt, mutta hän näki miten kummittelin tuopin kanssa.

Näin paikalla myös lajitoverin, miehen jolla oli puku, kysyin että kuvittelenko minä vaan vaiko onko täällä jotenkin kylmäävä tunnelma kun on puku (samalla joku nainen veti minua ponihännästä) ja hän sanoi että on, näemmä kauniit pojat eivät saa olla rauhassa vankiloissa eikä luolabaareissa. Taustalla soi Yö tai Popeda, yö jolloin sielut itkivät.

Kaksi tinaa, toinen Vagi-tina ja toinen Ema-tina. He nauroivat jutuilleni. Osa porukastaan katsoi hämmästellen, hieman vaikeroivina kun aloin huutamaan näitä nimiä vuoronperään, niin että sekoitin lopulta henkilöt. Tiinat nauroivat niin että tissit hölskyivät. Toisen näistä pikkusisko oli alunperin vetänyt minut heidän läheisyyteensä, kädestä pitäen, sitten hän myöskin veti minut pois jolloin tanssimme. Siellä luolassa tanssiminen oli minunlaiselle burleskitaiteilijalle pöyrisyttävän raadollinen ja vulgäärinomainen kokemus jonka paras puoli oli Ms. pikkusisko.

Seisoin bussipysäkillä, kysyin naisilta tulta he olivat ystävällisiä ja hyviä. Toisin kuin ne blondit sadutjatuijat jotka olivat sisäänmennessäni edessä ja imivät hehtolaarillisen hernerokkaa naamaventtiileihinsä kun he eivät päässeetkään ennen miehiä, eikä ihme, ei olisikaan pitänyt päästä sillä he olivat huumorintajuttomia, tyhmähkön oloisia ja kävivät kusella. Vain minulla on oikeus baareissa suhtautua itseeni liian vakavasti, johtuen valtiomiesmäisestä olemuksesta. Pysäkkitytöt olivat siis miellyttäviä, pian väliin kiisi joku hyvin humalainen "suurehko rakastaja" pitkähiuksinen harmaahapsi joka puhui mm. mongerrusta. Toinen naisista sanoi miehelle, että hänellä on tullut oksu paidalle ja se ehkä olikin totta, jotain ruskehtavaa eritettä hänen haalean keltaisessa paidassaan olikin..”No tuo ei ainakaan auta yhtään..” sanoi toinen heistä kun mies alkoi kiskoa paitaansa pois! Näky oli pöyristyttävä ja raiskasi estetiikkaa helikopterikännissä. Kysyin tytöiltä että ovatko he milloinkaan aiemmin nähneet karvaista taikinaa, ja he huumorintajusina daameina sanoivat katsovansa sellaista juuri nyt. Nauratin naisia kun aprikoin että miltähän siitä naisesta mahtaa tuntua joka on myynyt tuolle miehelle kondomeja, kun tietää mihin ne päättyvät. Miksi sen piti siihen tulla hyörimään?

Nousin bussiin..Bussissa puhuin kovaan ääneen puhelimessa illan kulusta Juhannoksen kanssa, joka oli lähtenyt naisiin baariin jossa oli 90% miehiä, epäilemättä oli luonnollista että hän käveli vittuuntuneena tunnelia pitkin ja teki havaintoja – ääneen – kauniista sukkanauhanaisista, samaan aikaan minä selostin juttuja ja bussin väki oli niin hiljaa että heistä osa kuunteli. Lähistölläni oli venäläinen nainen, sellainen pitkä ja hyvä kroppainen, sekä lyhyt ja hyvännäköinen, ynnä venäläinen mies. Venäläisen naisen takana istunut lihava, räikeästi meikattu vanha nainen sanoi “Sano sille että turpa kii!” ja venakko tietenkin sanoo “Trpa ki!” johon vastaan puhuvani itselleen Suomen presidentille. Mutta hän hymyili minulle ja tiedän että hän ei pannut pahakseen sitä että irvistelin hänen vieressään nukkuvalle miehelle. Annoin hänelle puhelimen ja käskin puhumaan maamme presidentin kanssa jolloin hänen ilmeestään näki että Juhannos ilmeisesti veti jonkun ässän hihasta sillä nainen näytti järkyttyneeltä, ilmeisesti kuvaili kuinka sekaantuu juuri alaikäiseen mopopoikaan - mikä miellytti minua runsaasti. Minussa joskus asuu sellainen pieni kalervo palsa joka kuljeskelee näyttelynsä vieraiden joukossa ja kysyy tauluaan ihmettelevältä: “Kuvottaako?”

Antonis Spenatz oli lukenut vanhaa, eli ensimmäisen tuotantokauden blogiani ja löytänyt tämän uudenkin, hän piti sisällöstä ja lupasi olla avuksi puhtaaksikirjoittamisessa sillä sanojensa mukaan hän rakastaa etsiä virheitä kielellisessä opissa ja runkata niitä hoitaessaan. Se oli kieltämättä oivallinen myyntipuhe, juuri hän on se tyyppi mikä on työpaikkailmoitusten “hyvä tyyppi” koska vain hyvä tyyppi voi markkinoida itsensä tuolla tavalla. Puhuin hänen kanssaan kun olin menossa kohti Bluesbaria, matkalla minulle hymyili joku tumma tyttö kuin tuntisi minut mutta minä en voi olla varma kuka hän oli sillä minulla oli bisnesluokan puhelu.

Bluesbarissa omituisten persoonien tapaileminen jatkui. Huomasin täyden baarin tiskillä blondin joka oli pukeutunut punaiseen ja hänellä oli napeissa kuvia. Nainen vinkkasi minua sormella luokseen kun olimme vaihtaneet hetken katseita. Onko miten moni katsonut Mulholland Driven? Varmasti, mutta harva on ollut siinä mukana kuten minä. Keskustelimme asioita kunnes nainen kertoi, ilmeettömästi ja toteavasti että hänellä on asunto menossa alla ja poikakaveri pettämässä häntä, kysyin tietenkin tarkemmin tilanteista kuten että mistä hän tietää että hänen poikakaverinsa pettää häntä ja hän sanoi että ei hän tiedä ja jatkoi ilmeettömänä olemistaan. Tunnelmasta tuli jokseenkin outo hetki hetkeltä. Jos lähden tuon naisen matkaan, mitkä mahdollisuudet minulla on että minut löydetään satama-altaasta kellumasta selkä yleisöön päin? Otin ritolat, kuten sanoo sananlasku ja lähdin metallibaarin jonon kautta luolabaariin joka järkytti minua syvästi.

Minulle tuli siitä mieleen eräs tapahtuma joka tapahtui jo aikaa sitten.

Istuin loppuillasta baarin sohvakalusteella. Näin miten sellainen ei nyt edes niin klassisen kaunis eikä kauriin hoikkakaan nainen viittoo minulle. Minä moikkaan takaisin, join, tiedän että kohta on lähtö.

Fuuria tulee luokseni, istuen viereeni. Jos olisin tiennyt mihin siihen jääminen johtaa, olisin juossut helvetin kyytiä pakoon pimeään, turvaan pimeään.

"Siis istutsä tähän kytikseen että joku muija tulee istumaan sun viereen"

Mikä oli mielenkiintoinen kysymys, sillä teot vs. sanat-skaalla arvioituna, hänen ei olisi tarvinnut kysyä tuota kysymystä.

En muista tarkkaan mitä juteltiin, mutta sitten lähdettiin pois päin ovia, fuuria seuraa ja kyselee että missä asun ja onko minulla siellä viinaa. Se oli kuin deja vu minun ja Juhannoksen kauhutarinasta missä tuollainen nainen ryystää meidän viinaksiamme ja me teemme hirveitä asioita joita saamme katua seuraavana päivänä.

Ajattelin että tämä peli ei vetele, ensinäkin tuo nainen oli suoranainen naismacho, pomottava ja komentava, joka odotti että saa vielä tahtonsakin läpi pöyristyttävissä vaatimuksissaan.

Niinpä näin tilaisuuteni tulleen sulavaan karistamiseen kun hän meni edeltä ja sanoi että tule perässä. Jäin istumaan sohvalle jolla sitten odotin kaikessa rauhassa jonon hälventyvän.

Niin eikö tämä aluksi minua siinä mulkoiltuaan menekin ulos, ja sitten saa helkkari soikoon tultua takaisin "..sain henkilökunnalta luvan tulla hakemaan sinua.." Samalla kun tämä vimmainen ajattara jota melkein pelkäsin rähjää, minä katselen häntä tyynesti kuin Sean Connery ja erästä hieman sopuisempaa naista joka katsoo ihmeissään ja vuoronperään minua sekä tuota erikoista huutavaa tapausta.

Lopulta saavun takilleni, otan sen ja kirmaan ulos, ja ei muuta kuin tämä raivolainen perässäni! Se taaskin olettaa että kun se seisoo ylösmenevillä rappusilla että seuraan sitä, menen alasmeneviltä joita en ole vielä kokeillut mutta jotka ovat auki. Niinpä tämä tietysti tulee huutaen perässä. Tilanne alkoi käydä koomiseksi.

Mihin tämä päättyi, oli siihen kun saavuimme keskustorin lähellä olevan kirkon puistoon. Se oli siis paikka jossa kaikki huipentuivat. Siellä hän ISTUI patsaan juurella, minä poltin tupakkaa jota minulla oli, tämä vielä tivaa onko minulla hänelle kunnes näkee lähellä kusella olleen miehen jolta alkaa tivata tupakkaa. Saatuaan savukkeen tämä aatelisnainen tiuskaisee että se on vihreää, ja pian heittää tupakkansa menemään.

Loppuhuipennuksena tämä raivolainen menee makaamaan patsaan juurelle, katson häntä huvittuneena "Mitä seuraavaksi?" teen lähdön eleitä ja fuuria kysyy: "Aiotko sinä jättää minut tähän?!" Johon sanon: "Aion".

Kävelin ripeästi pois paikalta. Tuo ruustinna jäi dramaattisesti makaamaan patsaan juurelle, mielenosoituksena siitä miten maailma ei vastannut hänen odotuksiaan enkä etenkään minä, lisäsin vauhtia ja mietin mielessäni "Huh selvisinpäs..". Tulin pääkadulle ja vielä mietin "..kaikkea sitä."

Viime viikonlopun jäljiltä näin omituisia unia tulevana liskojen yönä. Ihmiset taluttivat erilaisia olentoja, pääasiassa kuvottavia hyönteisiä kuten talutetaan koiria. Jotkut olivat koirien ja hyönteisten sekasikiöitä, omituisia hybrideja. Yllyttin, tai järkkäsin tilanteen niin että nämä joutuivat kohtaamaan toisensa, siksi lähinnä että minua kuvotti ne niin suuresti ja toisaalta uteliaisuuttani. Lopputulos oli pirskahteleva.

Viikko sinänsä on ollut tavanomaisempi. Sosialisointeja ja asiointeja ja rutiineja joiden en ole varma johtavan mihinkään mutta ne on pakko käydä läpi.

Mitä sosialisointeihin tulee, niin jutustelin Juhannoksen kanssa naisesta jota hän on tapaillut. Naisesta jonka takia hän näkee unia missä he lentävät käsi kädessä auringonlaskuun, ja taustalla soi vaaleanpunainen musiikki sekä Teuvo Lomanin laulamia rakastamislauluja. Juhannos herää eritteissään, todennäköisimmin omissaan ja soittaa myrkytyskeskukseen että mitä tehdä kun on rakastunut. Pohdimme tähän kysymykseen vastauksia. Jos nainen sanoo että lähettää itsensä käärittynä lahjapaperiin, niin pitää tietää lähettäkö se itsensä osissa vai ei. Miten Juhannos saa vihjaistua että ottaisi mieluiten tissit, niin pakattuna etteivät ne ole ehtineet kuivua vaan että ne voidaan paistaa? Minulla on tuttuja Postilla töissä, he osaavat auttaa, he ovat tuollaisten asioiden edessä päivittäin. Päädyimme tulokseen että kirjoitamme kirjan naisista, sen nimi on: "If women are made of sugar and spice, everything nice, then why do those fuckers smell like a tuna fish?" Siinä pohdiskellaan sitten esimerkiksi rajoja ja asioita joista ei luovuta. Piimästä, kaunokirjallisuudesta, oldiespornosta ja oluesta, ei luovuta.

Oldiespornossa on idyllinen tunnelma, sillä on jokainen aloittanut. Joskus lastenvahti sai huutia kun olin syömässä riisisuklaata samalla kun katselin jynkkyä.

-”Mitäs sinne kuuluu..?”

-”Ihan hyvää..poikanne viihtyy oikein mainiosti, se katselee pornoelokuvaa ja syö riisisuklaata. Tuntuu tykkäävän.”

-”Jumaliste runkkari, nyt se filmi pois siltä!”

Hetken päästä.

-”Tottaa.. sinun käskettiin lopettamaan..”

-”Pää kii!”

Muistelimme minkälainen oli ensimmäinen jynkky mihin törmäsimme.

Eräänä krapulaisena iltapäivänä kun tunsin oloni hieman yksinäiseksi ja onnettomaksi, päättin surffailla ja törmäsinkin erääseen filmiin joka taisi olla juurikin se klassikko joka oli ns. Neitsytjynkky. Sen tunnelma oli tyysti erilainen, naisilla on karvoa ja he ovat kainon alistuvaisia ja filmin päähenkilönä on harmaahiuksinen vanha mies sekä afrikasta peräisin oleva kääpiö, pygmi? Juhannoksella oli hieman vastaava kokemus. Siinä oli karvoa, musta mies, hyytelömäisiä naisia oli löysät perseet ja roikkuvat tissit isoine nänneineen.

Huuhtadorfen tutustui aiheeseen hieman samaan tapaan, kun vanhempana olivat menneet tupakille hän oli sillä välin ottanut koko illan elokuvan pois ja ollut haltioituneena ruudun ääressä samalla kun televisiossa tätin tisseille oltiin pissattu. Muutenkin on luultavaa että hänellä oli lapsena tapana mennä alasti kyselemään itselleen kavereidensa luota leikkiseuraa: “Moi, pääseekö äitisi leikkimään kanssani?”

Vähemmän levottomissa aiheissa kuitenkin sitten oltiin Tinan ja Dollyn kanssa. Jälkimmäinen kyseli olenko tavannut nyt salilla Voimaperunaa, miestä jota kutsuin tuolla nimellä, miestä jolla pilliverkkarit iso maha ja musta tpaita ja joka puhuu itsekseen. Arvelin että se on mennyt kesälomalle.

"Juon tässä vähän olutta ja syön makkaraa niin jaksan nostella painoja"

Ja että hän kävelee jossain metsässä ja repii puita pois tieltään kesällä sillä menee luolamiesvaihde päälle, jolloin mies puhuu vain yksisanaisia lauseita: “Puu”. Dolly lisäsi tähän että se myöskin kantaa kotiinsa mohikaaniotteella baariruusuja.

Tina valitteli yksinäisyyttään. Ehdotin että alamme soitella hänen luokseen ihmisiä. Paras idea oli minun porukat. Siellä äitini puhuisi hänen kanssaan sekaisin ruotsia, saksaa, suomea ja englantia kun taas isäukkoni ei puhuisi mitään, hän vain menisi omaehtoisesti Tinan keittiöön tekemään ruokia. Ilta huipentuu kun he istuvat kolmistaan rinnakkain hänen sohvallaan ja katsovat elokuvaa. Tina oli kuolla nauruun, mutta saa nähdä hyytykö hymy jos minä todella toteutan tuon. Toistaiseksi olemme vain lähetelleet terveisiä toistemme äideille.

Keith Fletcher

Siipikarjatiistai oli kuin olikin iloluontoinen tapahtuma. Suvinatrix oli paikalla kuten ounastelin ja hän sai kestää meiltä alati pahenevia hävyttömyyksiä ja törkeitä mielikuvituksen ilmaisuja, eli voi sanoa että meillä jokaisella oli kivaa.

Mässäilimme siipien loputtomassa meressä. Mediumeissa on 50% rasvaa, ja syömme aina sellaiset alkupaloiksi koska totutamme vatsamme sillä tavalla koitoksiin joista suu saa helpotuksen mutta vatsa pitkällisen, rasittavan vieraan, unohtamatta suolistoa ja sen päätöstä eli peräaukkoa joka tietää miltä suusta tuntuu sen jälkeen kun capsicum tulee ulos. Kun jotkut suutelevat, on silloin ilkeää muistuttaa mitä toisessa päässä on. Annokset olivat kunniallisia kooltaan, ne tulivat nopeasti ja paikka oli miellyttävän väljä sillä Pomo soitti stadionilla.

Istuessamme Suvinatrix tulee hiljaista aikaa ja vapaata tilaa hyväksikäyttäen istumaan luoksemme ja pian hän näyttää kinttuaan, kiskoen punttiaan ylös: Kaaduin baarissa, en ole kehdannut mennä sinne sen jälkeen..
Juhannos: Hienot kengät
Minä: Nehän ovat ihan samanlaiset kuin niillä joilla toinen jalka on lyhyempi kuin toinen!
Naurua.
Minä: Halloweenina sinut määrätään ottamaan toinen kenkä pois niin voit toimia quassimodona joka raahaa kampuraansa mukanaan.
Naurua.

Sittemmin, mässäilimme nauroimme, joimme kolajuomaa, vettä ja niin edelleen kunnes tuli laskun aika, Juhannos sai toisesta annoksestaan alas yhden ja minä koko annoksen.

Suvinatrix: Tuleeko lasku erikseen?
Minä: Joo, emme sentään ole täällä romanttisessa mielessä.
Juhannos: Niin tai me seurustelemme vain tiistaisin.
Myöhemmin.

Suvinatrix: Tekikö Juhannos sinulle tuon [viitaten minun kaulallani olevaan fritsuun]?
Katson Juhannokseen: Saanko kertoa?
Juhannos nyökkää..
Minä: Juu katsos, meillä joskus tuo halailu hieman karkaa käsistä.
Suvinatrixia hihityttää ja hän sanoo että hyii.

Tätä ennen kerroimme kuinka meidän piti tehdä niin että otamme housumme pois ja pistämme ne looshien vaatenaulaan..sen sijaan että vain löysytämme housuja. Suvin ilme oli huomattava, hyvin muikea naurunpidättelystä kun kerroin kuinka olisimme istuskelleet siinä ja heilutelleet hervottomia kalujamme kuin ponit istuskellessa.

Välissä myöskin Suvinatrix kertoi kuinka Juhannos oli soitellut hänelle baarista, jatkuvasti edellisenä viikonloppuna, niin että hänen piti soittaa hänelle että soittelu lakkaisi. Ilmeisesti Juhannos oli aina soittanut uudestaan heti kun hän oli lopettanut aiemman puhelun. Sitten viimeisin puhelu tuli kun sankarimme lähti kaveriensa kanssa Suvinatrixin asuinsijoille ja lähetteli viestejä että on oven takana kohta ja Suvi oli painanut puhelin pois päältä tuona pikku tuntien hetkenä kun luuli sitä herätykseksi.

Jatkoimme lähdettyämme kirjoittelua internetissä naamakirjan sivuilla.

Minä: Suvinatrix rakastaa meitä, ei lempeästi, mutta kinkysti!

Juhannos: Tuleekohan siitä nyt s/m luola missä voidaan pitää iltapuhteita?

Minä: http://www.youtube.com/watch?v=nmx9VMmjWXE tässä kuvaa uudistetusta hotwings-ravintolastamme xD

Juhannos: XD skipidipidip-dipidip. Siellä soi juuri tuo musa.

Suvinatrix: Miten teitä voikaan olla rakastamatta. Mä laitan ehdotuksen vetämään, ja luulen että varsinkin keittiön puoli kävis kuumana ajatukseen. Omistajat ei ehkä niinkään, kun ne tekee nykyään noi kymppitiistain alakerran että vuorot.

Alakerrasta tulisi paikka jossa saa tiistaisin kympillä nauttia rentouttavista venytyspenkeistä sekä SS-univormuihin pukeutuneista tarjoilijattarista. Turvasana on “sulkemisaika” johon Suvinatrix sanoo “Ei ole vielä!” ja me vietämme tuntikausia rasittavassa ympäristössä, mutta niin kinkyssä kuin vain voi olla.

Edellisellä kerralla kun kävimme siivillä, niitä kertoja onkin tässä nyt ehtinyt kertymään, ja kävelimme autoni parkkipaikalle (kieltäydyn maksamasta penniäkään saati sitten centin tynkää pysäköinnistä kaupungissa jossa sain sakot marketin parkkipaikalla, kohdassa jossa on aina autoja eikä edes merkkiä joka oikeuttaisi sakon, marketin vastaus olikin että he eivät olleet tilanneet ,yksityisalueelleen, tuota kyseistä runkkukonetta sakottamaan autoani -he käyttivät eri termiä) Joka tapauksessa, mennessä autolle huomasimme hienon palatsinomaisen talon johon Juhannos sanoi muuttavansa. Siellä hän kauniina keväisenä päivänä ylioppilaslakki päässään, villaliiveissä ja lakerikengissään joko jahtaa tontilla haavin kanssa perhosia tai kulkee pikkusikaria poltellen (hänellä on vaalea, 190 cm tyttöystävä joka polttaa isoa sikaria, tytöllä on möreä ääni, r-vika ja letit) ja kivetyksiä potkien, huutaen: “Oi tulehan juomaan kanssani kahvit ja konjakit” johon murahdan: ”Nyt hiljaa, jumalauta.” Kun saavuimme pian tuon talon kohtaamisen jälkeen autolleni, istuimme alas ja lähdimme liikkeelle ja tulimme suojatien kohdalle jossa seisoskeli joku humanistirastapäätyttö verkkarit päällä ja sen näköisenä että kukaan ei ole niin hyvä kuin hän ja jos on niin hänet on ymmärretty siinä tapauksessa väärin. Annoin tietä, hymyilin ja näytin kädellä että mene, tämä on näitä naisia jotka vihaavat mukavia ihmisiä sillä hän seisoskeli sama nyrpeä ilme kasvoillaan suojatienvarressa eikä meistä kukaan liikkunut. Sanoin Juhannokselle, samalla kun katsoimme vuoronperään toisiamme ja tuota naista, spekuloiden että; “No, torjunta tämäkin” oli ainoa hänen ajatuksensa sillä hetkellä. Nauroimme vahingoniloisesti ja kaasutimme kohti tietä joka oli avoin ja keväinen.

Tuona kertana siivillä ollessamme Juhannosta askarrutti kysymykset ja minä annoin vastauksia. Esim. Hän oli juuri ehdottamassa että menisimme johonkin, johon vastasin: jaa tantraamaan? Voisimme mennä sinne pariskuntien keskelle karateasuissa, ja kun meitä ohjattaisi etsimään partnerin g-pistettä, hihittelisimme kuin pienet pojat sillä tiedämme ettei miesten naispartnereille voi olla gay-pistettä. Ehdotin eräässä toisessa puheenaiheessa että sijoittaisi tatuointiluonnokseen, jota tekee ystävälleen pinkin hakaristin, varmasti tykkää ja saa uusia kavereita joista suurin osa on miehiä ja loput feministinaisia.

Minä ja ystäväiseni olemmekin nyt kevään innoittamana käyneet paljon muitakin tärkeitä suunnitelmia. Vaikkapa että mitä tehdä tuttavapariskunnalle jonka mukana olet ja huomaat olevasi heidän lakimiehensä massiivisessa riidassaan. Voisimme ehdottaa että he tulevat jomman kumman meidän luokse jatkoille sopimaan jutut, sitten me seuraisimme kun he repivät toisistaan lihanriekaleita, mikä on virkistävää vaihtelua sille että istuu taksissa pariskunnan välissä etteivät he tappaisi toisiaan. Projektin nimi olisi: Fight Club for Couples; don't you just love to hate sometimes? Hoidamme niin että homma etenee tiettyyn suuntaan jo aloitteluissa, joissa juotamme heille riitaviinaa, baarissa he ovat valmiita omissa nurkkauksissaan. Antamalle naiselle käteen vesurin ja miehelle rukkasen joka on täynnä vadelmahilloa saamme feministit puolellemme ja homma pysyy laillisena.

Tiskatessa minulle juolahti mieleen ja arvuttelin että onko Juhannokselle koskaan pimppiä nuollessa tullut tilanne että häntä ei ole kiinnostanut yhtään, vaan että hän kaikessa hajamielisyydessään on miettinyt illan jalkapallopeliä. Naurettuaan hetken hän vakavoitui, ja vastasi jotain politiikkomaista.

Tinan kanssa keskustelin siitä miltä Saksan television dubbaukset kuulostavat alkuperäisiin verrattuna. Esim. Mille Homer kuulostaa? Hän sanoi että sitä on vaikea sanoa ja minä ehdotin että hän voisi soittaa minulle, ja imitoida Homeria johon hän nauroi ja sanoi ettei ole Homer. En luovuttanut vaan painelin suostuttelemisnappia ja vihjasin että hänen pitäisi yrittää sitä, ja jos se menee hyvin hän voi tehdä muutkin äänet, jos huonosti niin silti hän voi tehdä ne koska se on vain hauskaa. Kauppoja ei tullut, mutta voiko muka Homeria tehdä kukaan muu ääni kuin “homerinääni”? Kamalaa se olisi jos joskus tullaan tähän tilanteeseen että joudutaan hakemaan korvaajaa. Mutta hyvinä uutisina voidaan sanoa että hän aloitti vinkistäni joogaamisen ja meditoinnin, ja jutustelimme naistenlehtimäiseen tyyliin "hyvästä olosta ja aktiivisesta elämäntavasta" joka on niin tärkeä ihmiselle. On totta että sielu ja ruumis, ovat väkisinkin yhdessä jolloin on parasta pitää molempia kunnossa. Luojan kiitos myös, jos hän ei lankea ns. sankarillisuuteen mikä on sellaista että eletään apaattisuudessa kuin intervallijuoksussa jossa sankarillisuus edustaa merkityksettömiä, yksittäisiä ja väsyttäviä pyrähdyksiä.

Juhannoksen kanssa pohdiskelimme myös että meidän pitäisi taas pitää minun tiluksillani yhteinen teehetki, pihalla vieläpä kun on viimein tullut kesä. Kävelisimme pihalla kuin avohoitopotilaat, kuin järjestelmälliseltä vaikuttava keskushermostomme marinointi viinaksilla olisi tehnyt tehtävänsä. “Äiti ovatko nuo miehet zombeja” huudahtaa pikku-Bertil äidilleen kun minä ja Juhannos, päät kaljuina päältä mutta hiusraja menee korvien yläpuolella hiusten ollessa pitkiä haituvia jotka jollain oudolla tavalla sointuvat asuihimme, pyjamanhousuihin ja takkiin joka on selkäpuolelta kiinni. “Eivät he ole zombeja, he ovat..erityisiä Bertil pien” vastaa äiti joka pelkäsi tämän päivän koittavan kun naapurin mies on tullut kavereineen ulos. Aluksi polttelemme tupakoita keinuilla, sitten keksimme että voisimme rentoutua pornon parissa joten kannamme VHS-videon ja television ulos. “Mitä nuo miehet tekevät tuolla sorsalla?!” kysyy taas Bertil tuo pieneen merimiespukuun puettu pikkupriimus jolloin hänelle vastataan “Tällä kertaa naapurinsetä ja hänen kaverinsa hajottavat sorsaa ylivoimalla”. Kukaan ei enää kysy tai vastaa mitään. He huomaavat että molemmat meistä ovat itkuisia hajottaessaan sorsaa: “Yhyy!” Unohtamatta ruotsalaisen pornoelokuvan ääniä jotka kantautuvat pitkin ja poikin, kuin lenkkaaminen helvetin esikartanon kylpyhuoneessa.

Tilaisuudessa keskustelemme siitä että pääseekö kumpikaan meistä naimisiin. Jos pääsee, niin toinen meistä muuttaa sen tykö kumpi pääsee. Aiomme painaa paljaalla, heti tilaisuuden tullen jotta nainen tulee raskaaksi, jolloin hänen on ainankin naisenlogiikalla pakko mennä naimisiin kyseisen herrasmiehen kanssa. Iskisimme ne naiset sillä tavalla että kerskailemme olevamme olleet Irwinin roudaneina, näin varmistamme saavamme juuri ennen vaihdevuosia olevia nuorekkaita rouviksi sopivia naisia jotka ovat olleet Tapolan Mervin kanssa kansakoulussa eivät oikeastaan eroa hänestä juurikaan.

Olen myöskin tavannut Huuhtadorfenia. Siellä paikassa jossa on seksikäs tumma myyjä. Kaunespilkusta käyvä luomi, hiukset kuten jollain itämaisella seksitanssijalla, töistä lähtiessään niin pieni hame että minulle tuli tarpeita. Pohdin ajatusta siitä kuinka My Sharonan soidessa hoidan häntä railakaalla pystypanolla, romanttisessa auringonlaskussa, siten että hänet on kytketty huolellisesti kiinni käsiraudoilla huoltoaseman bensiinintäyttöputkiin. En tiedä päästetään minua sinne enää missään seurassa kahville jos he tietäisivät mitä juonin hänen päänsä menoksi, mutta se on varmaa että jo hänellä olisi ollut tuolla minihamekertana sandaalit joissa on nyöritykset nilkkojen ympärillä, olisin mennyt joka tapauksessa katsomaan uudestaan. Tyttö jonka tuottama ejakulaatio on suoraan verrannollinen siihen että ampuu supersoakerilla piimää. Puhuimme Huuhtadorfenin kanssa minun parkkisakostani ja siitä miten siitä todellakin alkaa tulla ongelma. Joku todella haluaa että menetän nyt rahaa tavalla jolla kukaan muu ei ole vielä menettänyt sitä, tai sitten tuo joku haluaa vain nähdä miten sitkeä minä olen. Aavistelin että pysäköinninvalvoja joka Prisman edustajan mukaan ei oltu tilattu sakottamaan tuonne yksityisalueelle, paikalle johon ei oltu edes merkitty merkillä sakossa ollutta tilaa, olisi lihava albiino joka hilseilee ja puhuu robottimaisella äänellä, vihaten ihmisyyttä.