1. XeimA:Ayn Sof
2. NIИ:Letting You
3. Gobkooh:Built For Love
4. Margin of Safety:Crimson Construction (Pt. 1 Pigs are Red and Violets are Blue)
5. Deathtime:Threesome
6. Locust Toybox:Beneath the Tide
7. Razorblend: Rock Bottom
8. Goresoaked:Burning Purification Ritual
Hallussasi on kulttikamaa, elitististä, lähes esoterista kulttikamaa.
Ja jos ei vielä ole, niin lataa tästä, kiitos - ilo on sinun puolellasi ja kiitos.
Tekstissä Vapauden Musta Mantra on ensimmäiset maininnat tästä projektista. En uskoisi että silloin olen tämän nyt kylmän oloisen ja synkän (kaikki valot palaneet) Home Studion kertonut olevan hehkuvan kuuman. Mutta nyt on miellyttävä lukea, kun työ on tehty ja sen hedelmät ovat kysyttyjä, tuota mitä olen kirjoittanut tuolloin, ja vieläpä ennustanut aivan oikein mitä tulisi tapahtumaan:
Myös muuta on keskikesän myöhäispuolella tapahtunut, ja kirjoitan sen nyt tähän jokaisen suomalaisen lukijan etuoikeudeksi ja mieliksi.Deathtimen Operation Obliteration EP:n äänitys-sessiot ovat alkaneet. Tosin deadline on varsin väljä, kyseessä on uutta ja täysin ennen julkaisematonta materiaalia, kuin myöskin jo julkaistua materiaalia sisältävä lyhytsoitto joka ilmestynee joko loppuvuodesta, ellei ensi vuonna. Myös aikaisempi ilmestyminen on mahdollista, mutta en aio pitää nyt kiirettä ja paineita tämän kanssa, sillä minulla on myöskin muita hommia. Albumi hoitui kyllä omalla painollaan mutta edellytti aktiivista osallistumista, josta vierottautumiseen meni päivä ja kaksi, nyt sellaiseen energian suuntaamiseen ei ole varaa. Olen kirjoittanut uutta materiaalia parin biisin verran, ja soittanut harjoitusdemoja, samalla testaten uutta laitteistoa ja hakien yhtenäisempää Deathtime-soundia. Mutta sen voin sanoa, että on sitten tämä hehkuvan kuumassa Home Studiossa taottu soundi ja uudempi materiaali sitten sen verran korkealaatuista, ja lupaavaa että tyytyväisyysasteikkoa on nyt viimein oikeassa mittasuhteessa V-käyrä-asteikkoon (kun V-käyrä on nousussa, on se sama kuin että autossa olisi bensamittari osoitin kohti E:tä ja auton lämpömittarin osoitin kohti “kohta räjähtää”, kun taas tyytyväisyysasteikosta puhuttaessa ovat nämä arvot kerrankin kohdallaan). Tämän operaation voisi sanoa olevan eräänlainen siirtymävaihesessio, jossa mennään entistä lähemmäksi alkuperäistä visiota ja samalla pyritään kasvamaan. Mitä meinaan kasvamisella, on sitä että juuri kun mukavasti totuttiin aikaisempiin kuvioihin, laitetaankin uusi vaihde silmään ja ylitetään itsensä jälleen kerran. Jos Luoja suo, tästä voi tulla vielä suurempi menestys kuin ensimmäisestä noususta, mikä edelleenkin pelaa on legendaarisuuden liigassa. Deathtimen ensimmäinen albumi on innovatiivisuudellaan ja omalaatuisen maailmansa ansiosta lunastanut kaikki odotukset. Se mikä tässä kehityksessä myös on kyseessä, on se että se mikä on Deathtimea, säilyy, mutta en usko että ensimmäistä albumia tullaan tekemään toista kertaa uudestaan – ei Deathtimen tai edes minkään muun bändin toimesta, vaan tuleva materiaali on jälleen kokonaan oma lukunsa. Siitä tulee kyllä niin kovaa kamaa että naisilla lissahtaa hunajat housuun ja miehille paskat. Lataa ensimmäinen albumi tästä.
Ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä oli raskain musikaalinen projekti jonka olen koskaan tehnyt. Oli luonnollisesti itse musikaalistuotannolliset juttunsa, mutta myöskin kaikki se muu tuotannollinen ja oheisjuttujen säätäminen joka sai minut repimään kauniita mustia hiuksia päästäni. Ilmeisesti taustalla oli 2. julkaisun paineet? No, itse lopputulos kyllä osoittaa että niihin haasteisiin vastattiin onnistuneesti.- Olihan moni asia siinä sellainen johon en ollut lainkaan aiemmin törmännyt, kun samalla päivitin laitteistoja ja kokeilin uusia metodeja.
Palaute on ollut pääsääntöisesti hyvää. Onhan tämä sentään julkaisu joka on suosituin yksittäinen Deathtimen julkaisu, joka vastaa minun tilastojen mukaan 1/3 kaikista julkaisuista aina singleistä albumiin. Kaiken kaikkiaan minun tietojeni mukaan julkaisun jälkeen sitä on keskimäärin mennyt päivittäin! Eli voisin sanoa kehityksen olleen varsin suotuisa (enkä tiedä miten se maailmalla leviää, nyt erona edellisiin kertoihin tätä ei juurikaan jaettu esikuuntelijayleisölle vaan tätä ladataan eri lähteistä ja leviää sitten vielä lataajien kesken pitkin maailman mantuja). Kehuja on musiikista myöskin tullut, ja on tykätty kitaroinneista ja kitaran soundeista, on pistetty merkille että persoonallisempi ja omaperäisenpi ilmauksen muoto on myöskin syntynyt. Molemmat ovat asioita joita on tavoiteltu, ja ne on saavutetut. Tämän ideahan oli olla siirtymä jossa uudempi ja varhaisempi tuotanto on molemmat läsnä. Musiikkia on kolmesta eri sessiosta, joista yksi tosin ei ollut edes virallinen sessio (Summer Pain ja sen synty kun testasin uutta softaa ja tein kieliposkessa "kesäbiisin"), eli samalla läsnä kaikessa oli myöskin määrätty kokeellisuus.
Sitten on tullut sanomista EP:n soundeista. Nyt, minun on myönnettävä että nekin kuuluvat tavoiteltujen osastoon. Pitihän tästä tulla lo-fi-julkaisu. Alunperin vieläkin raaempi kuin mikä tuote on nyt, mutta jotenkin aavistelin että se ehkä pieni kultaisen keskitien kompromissi voisi olla paikallaan - ja sehän olikin. Nyt tämä kuulostaa hieman enempi old school death metalillta kuin siltä norjaosastolta jolle tämän alunperin piti kuulostaa. - Onkin sanottava, että tämän miksaus ei ollut hyvä idea 3. ja 4. raidan kohdalla, joista jälkimmäisen alkuperäinen miksaus oli täydellinen (paitsi ehkä huuliharppuintron kohdalla) ja 3. biisi olisi pitänyt vielä viimeistellä erilailla sillä se ei enää kestänyt uutta miksausta raakaversiosta EP-versioksi. Se, että tuleeko näistä remasteroinnit, tai premasteroinnit mitätulee kappaleeseen 4. niin ehkä, ehkä!
Kuitenkin lopulta päädyinkin miksaamaan kappaleita korkeampilaatuisiksi, ne ovat soundeiltaan edelleenkin eri kuuloisia kuin projektissa mukana olleet You Got The Guts (Flowing Out) -“Guts” ja Summer pain, josta ensinmainittu oli ulosjäänyt biisi Operation Death Metal Hero Sessioista, siinä missä Summer Pain oli siirtymävaiheessa tehty Deathtimen “kesäbiisi” jota tehdessä kokeiltiin uutta laitteistoa – minulla on alkuperäiset raakaversiot Obliterationin kappaleista, paitsi Gutsista josta on vain tämä lopullinen versio olemassa, ja ehkä julkaisen ne jossain yhteydessä?
Miksi lo-fi?
No, ensinäkin koska minua on aina kiehtonut jollain tapaa lo-fi-genre. Oli jo alkuperäisenä suunnitelmanani tehdä ensimmäisistä Deathtimen julkaisuista mahdollisimman brutaaleja ja raakoja (“raaka” extrememetallipiireissä merkitsee käytännössä aina lofi:a) – mutta niistä tuli jopa liiankin hifiä, vaikkakaan brutaliteetit eivät jääneetkään uupumaan. Parempi näin, sillä ehkä siinä olisi ollut jopa Deathtimen kompromissittomassa ohjelmistossa annettu turhan suuri pala purtavaksi kuulijoille. (Deathtimen soundissa on kyse brutaaliuudesta, alkuperäisyydestä ja jostain perustavanlaatuisesta).
Tällä EP:llä päätin tehdä jotain, mikä jäi tekemättä. Vaikkakin tällä EP:llä on mukana myöskin “hifi”-biisejä, kuten edellä jo mainitsinkin. Jako on 50/50, sillä ideana on ollut liittää yhteen jotain uutta, ja vanhaa, sillä Deathtime liikkuu ja kehittyy (evolvoituu, näet jotta jokin voisi evolvoitua, sen pitää involoitua, sillä evoluutio meinaa poiskäärimistä ja involuutio sisäänkäärimistä, joten ideoiden ja vaikutteiden hedelmät syntyvät näin).
Jatkaako Deathtime kontroversaalilla linjalla, eli tekee kenties kokonaisen albumillisen uutta musiikkia lo-fi-soundeilla?
Tuskin, en erityisesti pidä ajatuksesta että juurien hylkäämisestä, mutta en myöskään pidä tarpeellisena keksiä pyörää kahta kertaa. Mutta mitä sinulla nyt on hallussasi, on kulttiklassikko! Elististinen, ellei jopa esoterinen pala vastakulttuurille, joka kieltäytyi kuuntelemasta sitä sontaa jota heille valtavirta kuljetti!
Ok, minulla ei ole mitään hifiä vastaan ja se on hyväkin asia. Mutta sillä on pimeä puolensa.
Televisioverkot ja Hollywood pitää yllä kontrollia, pitämällä budjetit ylivertaisen korkealla. Ne asettavat laatumääräykset joilla voidaan pienemmillä resusseilla toimivat tuottajat pitää poissa lähetysvirrasta. Tämä on tapa sulkea pois jokainen, jolla ei ole isoja rahoja. Se muuttui koko matkaltaan yksisuuntaiseksi kaduksi, jossa vastaanottimet ovat erittäin halpoja ja lähettimet kamalan kalliita. Se on nykypäivän viestintäjärjestelmän yhtäläistämistä. Et pysty saamaan samaa teknistä laatua dokumenttielokuvalla, ellei sinulla ole kamwert ajovaunilla ja muuta sellaista. Alan Lomax oli tätä mieltä mitä tulee hänen demokraattisiin ihanteisiinsa että viestinä kuuluu ihmisille – voisikin siis sanoa että (Radio) Home Studio ja Deathtimen jatkavat tätä traditiota omalta osaltaan.
Tekemisestä.
Puolet kappaleista on paremmalla äänenlaadulla, ne on enemmänkin Home Studion itsensä tuotoksia, siinä missä loput puolet ovat taas Home Studion ja kitaran kanssa tehtyjä - siten että haettiin soundeja joita sitten soitettiin mikitetystä vahvarista. - Tulevissa Deathtimen julkaisuissa taas luultavasti palataan hifimpään tekniikkaan tämän suhteen, eli käytetään suoraa digitaalista vahvaria kitarasoundien siirtämisessä.
EP:llä käytetty tyyli onkin kunnianosoitus Tee-Se-Itse-kulttuurille, vaikkakaan en pidä tuosta vain sen itsensä vuoksi, on tässä kyse lisäksi myöskin Tee-Se-Silti-asenteesta.
Tällä projektilla on mukana tietysti ns. Normaaleilla soundeilla varustettuja harvinaisuuksia, jotka ovat kaiken lisäksi melko suosittuja. Kun Summer Pain oli streaming-kuuntelussa, se keräsi satoja kuulijoita muutaman kuukauden aikana, ja “Guts” puolestaan bonusbiisinä nousi koko LIMITED EDITION albumiversion hitiksi, on nyt näille molemmille uusi ja pysyvä koti tällä EP:llä. Pidän EP:n kontekstissa sillä se mahdollistaa lyhyen ja ytimekään, mutta tiiviin ja samalla monipuolisen kokonaisuuden, jossa ei tarvitse ajatella samalla tavalla liittymäkohtia toisiin kappaleisiin, toisin kuin LP:llä. Tämä siis on siirtymäprojekti, jossa samalla oli vanhaa ja uutta, jälkimmäinen näkyi siinä että alkuperäinen visio äärimmäisen raskaasta, kulmikaasta, särmikäästä, brutaalista ja vaikeasti kuunneltavasta musiikista joka paranee syventyessä siihen paremmin – tämä piti olla jo ensimmäisessä julkaisussa, mutta se tuli toteutumaan vasta nyt - ja samalla kuitenkin tekninen puoli rimmassi silti erinomaisesti äärimmäisen päällekarkaavan nopeuden ja raskauden huipentuman päätteeksi. Ehkä tämä järjestys on lopulta paras.
Olisin voinut tehdä ehkä pari biisiä lisää tällä tyylillä, mutta tällöin EP:stä olisi tullut liian pitkä. Eikä ylimääräisiä biisejä olisi voitu sisällyttää tuleviin sessioihin (jokainen sessio on uniikki). Nyt tasapaino on saavutettu.
Niin ja ei unohdeta myöskään jo tavaramerkiksi muodostunutta CoverBooklet-ratkaisua. Se on eräs asia joissa Deathtime ja Home Studio ovat edelläkävijöitä. Niitä ei vieläkään paljoa näe muualla. Vain Nine Inch Nailsin tiedän olleen siinä ennen Deathtimea. Sitten mainstreampuolelta on seurannut U2, tapahtuma mikä otsikoitiin lähes sensaatiomaisesti, siinä missä yhteistyössä kuvaajanero J:n kanssa olen luonut näitä jo muutamia kuvakirjasia!
Biiseistä.
1.Death Ambient
(...)
2.Obliteration
Kappaleen nimi on pyörinyt jo kauan mielessäni, ja olen pitänyt sitä jokseenkin death metallimaisena nimenä. Kirjoitin joskus sanoitukset minun ja herr Huuhtadorfenin death/grind-projektiin josta luonnollisesti ei tullut oikein mitään, ja harmi kyllä hukkasin sanoituksetkin, mutta tässä pääsin viimeinkin toteuttamaan tuon äänekkään vision.
Lyhyessä oppimäärässä kappale kertoo maailmanlopusta ja siitä miten kaikki kuolee, ihan kuten alkuperäinenkin Obliteration jonka sanoitukset ovat mystisesti hukkuneet. Siinä missä Barbed Wire Romancesssa annoin huudon kohti hardcorepunkkia päin mitä tulee death metal-vaikutteisiin, tässä puolestaan kyseessä oli thrash-vaikutteet. Olipahan luomisvaiheessa joidenkin kappaleen kohtien nimenä “death trash”. Mutta silti vaikutteista huolimatta Deathtime ei ole soittanut punkkia tai thrashia, vaan nauttinut vaikutteista ja antanut niiden kuulua.
Voidaan tämän lisäksi sanoa että tämä Deathtimen pisin metallikappale (jos death ambient-raitoja ei lasketa) on myöskin sukua progelle, sisältäen osat A-E ja lukuisia mikro-osia, mutta tämäkin tosin toteutettu deathmetallisoinnin ja Deathtimen hengessä. Tämän tein viimeisten joukossa, myös mitä tulee sanoituksiin, sekä vokaaleihin.
Tässä nimikkokappaleessa, kuten myöskin tämän koko Operation Obliteration Sessioiden luonteessa, oli ominaista määrätty lo-fi-soundi (josta myöhemmin edellä), joka on myöskin tuttu black metallista, jossa monesti vokaalit on miksattu enemmän “alle” – Deathtimen suoritteessa asia on päinvastoin, jo musiikin psykologiankin vuoksi (alataajuudet yhdistettynä voimaan luovat vaikutelman mahtavasta ja kookkaasta äänilähteestä, olennosta, josta tuo matala tulkinta on peräisin – samoin nopeus yhdistetään sydämen lyöntinopeuteen joka tällöin luo yliaktiivisen ja dynaamisen tunnelman, esim. Obliterationin kertosäe on sellainen että se ei vain ala, se hyökkää edellisen osan kimppuun ja ottaa vallan!). PAITSI, on sanottava että tässä kappaleessa tehtiin kuitenkin eräs pieni poikkeus, kohdassa jossa kitarointi hidastuu (no, suhteellisesti, se menee keskitempoiseksi) ja muuttuu munarikkaaksi, lähes tuomitsevan raskaaksi, voidaan havaita vokaaliratkaisu jossa kuulostaa että ääni tulisi syvyydeltään “kuuden jalan alta”. Muutoinhan se kohta biisissä on suht kontrastipitoinen. Sekin.
Mitä taas sanoihin tulee, niin tällä EP:llä kansikirjasessa sanoja ei ole mukana, ne on kyllä kirjoitetut mutta ne on korvattu kuvilla jotka ovat enemmän kuin tuhat sanaa – ehkä jossakin kohdassa sanat julkaistaan. Aihepiiri on eskatologinen ja sisältää erinäisiä sanaleikkejä ja hifistelyjä, jopa yhteiskuntakritiikkiä (tosin, vältin tarkoituksella ettei tästä kappaleesta silti tullut poliittinen, tai saarnaava, vaikka mahdollisuus siihen olikin herkullinen), esim. “Rise and fall of this modern sodomy” tarkoittaa sodomiaa, ei niinkään paikkana vaan elämäntapana – vastoin yleistä luuloahan sodomia ei vain ole henkilökohtaisen seksuaalivähemmistön vapauden toteuttamista esim. “eläinrakkauden” merkeissä, vaan kuten isokirja sanoo, kyseessä on sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus: “Katso, tämä oli sisaresi Sodoman synti: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.” Sitten, “fornicating cannibalism” on yhdistelmä myöskin tuota teemaa, moni ei varmaankaan ollut tietoinen että niin hindulaisessa kuin buddhalaisessa eskatologiassa on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä Ilmestyskirjan kanssa. Buddhalaisuudessa tunnetaan sen seitsemät kuninkaat ja kukkulat, ja heidän lopunaikojen ennusteissa kerrotaan mm. että ihmiset intoutuvat kannibalismin iloihin. Itse maalailin aiheesta deathmetalhenkisesti jotain mikä tuo mieleen mahdolliset oraaliseksuaaliset mässäilyt. Itse neljä ratsastajaa taas tuskin ovat monien mielesssä kirjaimellisesti otettavat ratsastajat jotka laukkaavat konnuuksiinsa, siksi kirjoitinkin “Conquest, War, Famine, and Death /Again find their slaves to do their will”. Sanoituksia tehdessä saikin mässäillä verbaliikalla, oli sitten kyse ratsastajien väristä “White, red, black and pale green: The four color tribulation process” (vrt. 4-colour-printing-process). Samoin monimerkityksellinen Babylon on päässyt mukaan “O Babylon you are disgusting...Trying to sell yourself again, but no more they are buying” - joka viittaa joko Portoon Joka On Kaikkien Kauhistusten Äiti, tai sitten kansainvälinen rahajärjestelmä, kapitalistinen multihuipennus!
3.Freight Train Fire Blues
Luulen että jos bändi alkaa tekemään live-keikkaa, tulee tästä todellinen huudatusbiisi jonka välittömät vaikutukset ovat nähtävissä amokkina ja ekstaattisena käytöksenä. Jos "death groove" välikohdan alku ei nostata kylmänväreitä 9/10 kuulijoista, olen aidon hämmästynyt, minulla se toimii joka kerta. Kyseinen melko ainutlaatuisen staattinen jammailukohta kappaleessa tulee olemaan oivallinen kasvualusta livenä suoritetulle revittelylle ja improvisaatiolle (kyseessä on samalla eräänlainen “antisoolo”-ratkaisu, perinteisen soolon sijasta, joka samalla vastaa “maalailevaa välikohtaa”). Se perustuu komeaan jyräkitaran ja taistelurumpujen kaksintaistelulle. Muutenkin biisi on täynnä nostatuksia ja lasketuksia. Tämä on eniten lähellä Deathtimen alkuperäistä visiota musiikista. Sanoituksissa käytin bluesille tuttua AAB-rakennetta, ja tässä kappaleessa tulikin melkolailla ylimääräistä sanoitusmateriaalia joka jäi leikepöydälle. Mukana pakollisia klisheitä kuten “Lordy”, jonka yhteyteen liittyy variaatio Psalmin 118 teemasta. Idea lähti sanoituksiin kun näin J:n ottaman kuvan Toro de Fuegosta (katselin J:n lomakuvia!), josta kappaleen ensimmäiset rivit kirjoittuivat mieleeni, ja joka jatkui vielä myöhemminkin sanoituksissa jossa päähenkilö on piiritettynä, mutta täynnä uskoa ja toivoa ja raivoa – valmistuen tulemaan kuin tavarajuna päälle. “Toro de Fuego” oltiin liitetty suluilla nimeen, mutta se sai lopulta jäädä. Mitä Toro de Fuegoon tulee, ovat härkätaistelut kokolailla turhia ja perseestä, ja tässä erinomainen pätkä joka viihdytti myös Operation Obliteration Sessioissa.
4.Summer Pain
Juuri kun kuulija on toipunut parista edellisestä raidasta, hän kuulee tämän ja ajattelee että “mitä ?!”. Ideana oli tehdä Deathtimelle, ja Deathtimen tyylillä kesäbiisi, noudattaen tietysti kesäbiisien määritelmiä epämääräisistä sanoituksista aina pop-biisille tyypilliseen rakenteelliseen puoleen. Sisältää puhdasta laulua, kevyitä kuoroja ja ykkösellä sisään vetämäni huuliharppuintron (olin juuri lopettelemassa äänityksiä, kun sain sen päähäni ja päätin purkittaa sen siltä istumalta). Tämä on syntynyt sessioiden välissä, ja tämä EP joka on siirtymävaiheen kuvaaja, siinä missä oma kokonaisuutensakin, oli sille mitä erinomaisin koti. Tämä on äänitetty uudella laitteistolla. Pidän EP:stä konseptina tästäkin syystä, sen ei tarvitse olla single joka on sidottu albumiin, eikä albumi joka yleensä on sidottuna kokonaisuuteensa. Kyllähän tämä sävelmä nyt eroaa aika paljon muista. Siitä on tykätty, ja onpahan se kuultu joitain satoja kertoja kun pistin sen streamaten kuultavaksi. Ja jotta se kävisi kunnon kesäbiisistä, se soi Radio Home Studiossa voimasoitossa. 5.You Got The Guts (Flowing Out)
Tästä tuli välitön hitti fanien keskuudessa. Alunperin biisin piti jäädä ulos albumilta, mutta sisällytin sen bonuksena DeLuxe-versioon, jota tosin sai vain rajoitetun ajan. Koska tästä tuli kysytty kappale, päätin antaa sille kiinteän asianyhteyden tällä EP:llä, jolloin tämä edustaa alkua ja Operation Death Metal Hero Sessioiden hedelmää, biisiä jonka tein viimeisenä jämämateriaaleista. Tunnetaan myöskin lempinimellä “Guts”. Lisäksi tämä oli ensimmäinen kappale jossa esiintyi “antisoolo”, jonka pohjana ollut rumpu- ja bassoyhdistelmä oli tehty jo ennen Deathtimen aikoja ja se piti käyttää erään toisen projektin introna, mutta koska arvon herra kitaristi joka sitä ehdotti ei koskaan saanut soitettua siihen mitään, käytin sen itse.
Post-Obliteration.
Entä onko elämää Obliterationin jälkeen?
Luoja yksin tietää, ja tällä hetkellä näyttää hyvinkin siltä että elämän merkit ovat olemassa.
Tätä kirjoittaessa pelkästään covereista koostuva Covered In Blood on viimeistelyssä, niin musiikkien (sellainen 90 % musiikista on valmiina), kuin myös sitten coverbookletin ja layoutin osalta. Eli se on melkein valmis. Se, kuten Obliterationhan ovat koostuneet pääosin kahdesta eri sessiokokonaisuudesta, niin Operation Death Metal Hero:sta ja sitten Operation Obliteratioinsta. Alunperin coverien piti sisältyä Obliterationille, mutta koska niiden tuotanto karkasi käsistä, piti niistä koostaa kokonaan oma julkaisunsa.
Entä oma materiaali? Olen tuttuun tapaan luonut uusia ja toinen toistaan koukuttavampia riffejä, eli se puoli näyttää lupaavalta. Eli uutta materiaalia on kirjoitettu. Myöskin mitä tulee sanoituksiin, joista on mainittava että yhtäkään edellisten julkaisujen kaltaista goresanoitusta ei ole joukossa (eräs meinasi olla, mutta unohdin sen ytimen joten asiaan palataan). Death metallista versovia juuria tuskin unohdetaan vielä tulevillakaan julkaisuilla, vaikka sanoitukset ja kitaroinnit ovatkin entistä monipuolisempia. Tämä itse asiassa on osa luonnollista kehitystä kohti visiota joka alunperinkin on ollut, Obliterationhan oli siirtymävaiheen julkaisu, joskin täysin oma kokonaisuutensa sinällään.
Myös tuotannon puoli näyttää hyvältä. Raimon hififiilinen apu on mukana, joten toinen toistaan hyödyllisempää vinkkiä on tiedossa, niin kauan kunhan mies ehdota että “näin saadan tulevista biiseistä Princen kuuloista, eli todellista kick ass:ia”, luulen että hommat sujuvat hyvin. Eli mitä uutta tältä osin on tiedossa, on mm. Niin softan kuin rautapuolenkin uudistamista Home Studiossa. Jo Obliterationin sessioissa tätä tapahtui, lähinnä softan puolelta (sessioita vailla syntynyt Summer Pain oli alunperin kieli poskessa tehty kokeellinen uuden softan parissa tehty kesäbiisi, josta on vieläkin arkistossa biisi jonka vahingossa tein kokonaan kauiutettuna). Kitaraa puolestaan olisi tarkoitus vielä murevoittaa ja viedä matalammaksi, askel kohti haluttua soundia oli hyvin kuultavissa jo Obliterationilla. Ja se mainittakoon, että nyt mikitetyn tai Home Studiolla vain järkätyn kitaraosaston uusi askel on kokonaan digitaalinen vahvari, joten tappelu kitaran miksaamisen kanssa jäänee kokonaan pois tai ainakin niin vähäiseksi että siitä voidaan puhua hienosäätämisenä (EP:n sessioihan kitara yksinkertaisesti mikitettiin, ja soundiin pyrittiin vaikuttamaan niin vahvarin kuin softan avulla, siitä kyllä tuolla keinoilla saatiin aika raaka soundi kuten oli aikomuskin).
Entä seuraavat operaatiot ja sessiot? En uskalla luvata vuodeksi 2011 uutta albumia, jos Luoja suo niin jokunen uusi single voi sen sijaan olla luvassa. Luulisin että jatkan pikku hiljaa materiaalin satunnaista kartuttamista, jolloin sessioissa ne pistetään yhteen, siinä samalla kun luodaan hieman jotain uutta. Myös ulosjääneiden biisien ja harvinaisten versioiden mahdollinen boxi saattaisi olla tiedossa, jollei muuta niin näitä voidaan kuulla b-puolina.
Sen verran vielä mainittakoon että yhden melko doomahtavan ja kireätunnelmaisen kappaleen olenkin jo demottanut, niin häiriintyneiden efektien, uhkaavien jousien, kummittelevien kuorojen kuin rumpujenkin osalta. Sen kuullut naishenkilö kuvasi tunnelmaa melko uhkaavaksi kappaleessa, joten voidaan sanoa että idullaan oleva uudempi tuotanto osoittaa kohti odotuksen arvoista satoa. Tätä Post-Obliterationin aikaa olen kutsunut koodinimellä Exogenesis (Exodus + Genesis). Sillä (työ-)nimellä on myös toinen demo, joka puolstaan on vajaa 20 min pitkä death ambient-tyylisuuntaa edustava raita. Joku voisi sanoa että se on tummaa, progressiivista electroa jossa läpi kappaleen seuraa verenpunainen lanka. Ja varmasti jokainen yllättyy miten helposti kappaleen silti pystyy kuuntelemaan yhdeltä seisomalta. Ehkä paras kuvaus olisi urbaania barokkimusiikkia. Kun taas joku kysyy että onko mitään järkeä tehdä noin pitkiä biisejä, niin minä sanon että ei, ja kun se toinen vielä siihen on olevinaan jokin auktoriteetti joka sanoo: "No miksi sitten teit sellaisen", vastaan minä hyvinkin tyynen arvovaltaiseen sävyyn: "Juuri siksi (juuri siksi)".
Yleensä olen pitänyt blogeissa havaittavia listoja miehistä seksuaalisesti pitävien ihmisten (naiset ja homot) hommina. Kuitenkin nyt joulun kunniaksi julkaisen itsekin vastaavan, sillä se on tarpeellinen, jotta ihmiset tietäisivät minulle tärkeistä perinteistä edes marginaalin verran. Tämä on aika hyvin mieheltä joka omistaa ainoina virallisina joulukoristeina mustan enkelikynttilän pidikeen, joulupukkimukin, rikkinäisen kynttelikön ja jouluisan pienen pöytäliinan joka on näemmä nyt hukkunut! (Jossain on myös jouluvalot, joita ei sen koommin ollakaan nähty).
Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan sulassa sovussa.
Hyasintti, onko parempaa tuoksua? (Mahdollisesti minisitrukseni kukat)
Raakaa Lihaa-Sarjakuva. Olin tuon joulun aikoina eräässä pienessä kirjastossa töissä, ja sain puhuttua että he tilaisivat tätä sarjakuvaa. Siitä tuli heti joidenkin hitti ja joidenkin kummastuksen aihe. Itse olin tiiraillut sitä joistain ilmaisjakelulehdistä ja ihastunut välittömästä. Voidaan sanoa että se onkin yhä lempisarjakuvani.
Alivaltiosihteerin ja Kummelin jouluspeciaalit
Samoin hyvin kontroversaali Fatpie:n vastaava:
Oma joulukokoelma, joka sisältää hyvinkin harvinaisia ja tarkoin valittuja, vaihtoehtoisia joululauluja.
Näyte tässä, tämä biisi jollain tavalla sopi erinomaisesti tämän vuoden teemaan joka tiivistyy sanoihin: "My tables been set for but seven,
just last year I dined with eleven."
ja Ren and Stimpyn joulukokoelma:
Viikatteen joululevy:
Myös Ajattaran joululaulut ovat legendaarisia ja kuuluvat joulun kynnykselle:
Viewtiful Joe 2. Pari joulua sitten pleikkarille saamani tasohyppely jossa joka vuosi jään samaan kohtaan. Päähenkilönä on mahdollisesti homoseksuaalinen supersankari ja tämän transvestiittiystävä(tär). Pelin piirrettymäisyys kuitenkin miellyttää minua suuresti.
Bad Santa (Klikkaamalla nimeä, pääset ensimmäiseen osaan, ja osia seuraamalla saatat nähdä jopa koko leffan - talo tarjoaa, hyvää joulua ;)
UUTUUS: vuosi sitten joululahjaksi saamani Planet Terror – Huuhtadorfen osti minulle tämän, ja toimitti pinkeissä papereissa, tässä on ehdottomasti klassikon ainesta (myös tasohyppely oli häneltä) - luonnollisestikaan ei mikään kovin jouluinen leffa, mutta hei, joulun odotukseen liittyvä! Lisäksi tässä leffassa on kerta kaikkiaan mahtava B-luokan kauhuleffafiilis jonka viihdyttävyyttä on paha mennä kieltämään. Saa nähdä seuraako sitä Machette, jonka saatan tosin mennä katsomaan vasta Tapaninpäivän ajelun kunniaksi. Yleensä Joulupäivä menee loivennellessa aaton ahtamista.
Glögi, alkoholilla tai ilman. Yleensä se on ollut 21 % jaloglögi, jonka nimeä en nyt muista. Tämän vuoden suosikki on yhtä väkevä vuosikertaglögi joka on kyllä maistuvaista. Sitä myydään tyylikäissä saviruukuissa joissa on aito korkki.
Tuoksukynttilä, mielellään kausituoksu, vaikka tämä taitaa jäädä tänä jouluna uupumaan, tuntuu että nuo suolalyhdyt ja musta enkeli ovat nyt vakiinnuttaneet paikkansa. Sekä tietenkin tuoksulyhty.
Munatoti. Suhteellisen uusi tuttavuus. Mutta ah niin mainio. Ystäväni, herra Arvi Lintta, yritti tehdä sitä myös pienoisissa pieruissaan ja päätyi katastrofiin jossa heitteli joukkoon mm. jauhoja! Itsekin juomaa jo hieman maistaneena tulin kiehauttaneeksi loput totini lähes alkoholittomaksi munakokkeliksi!
Tässä vielä munatotiresepti jota käytin.
4 dl Luomumaitoa
2 dl (luomu)Kuohukermaa
2 Omega3-munaa
2-3 rkl Hunajaa
1 tl Vaniljasokeria (ei vaniliini!)
2 dl Rommia (voi käyttää myöskin brandya tai viskiä)
Muskottipähkinää jauhettuna pinnalle.
Kuumenna kermamaito höyryäväksi. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon kuuma maito ja alkoholi. Pinnalle muskottipähkinää.
Näiden ainesten oli määrä peittää tuon ruokottoman huonon rommin ominais- ja jälkimaku (käytin Baltic Light-rommia, mikä tuoksahti pontikalle!). - Mietinkin että jos ne sen tekevät, on minun työni tehty tältä erää, ja niinhän se olikin!
PS. Emmehän toki unohda, että joulu on antamisen aikaa. Tästä syystä annan nyt alennusta huimat 15% joka tuotteeseen Xeimiandesign-paitaputiikissa, tällä koodilla: YOUMADEIT
MUTTA jotta tästä alennuksesta olisi sinulle hyötyä, on sinun hyvä ja hauska tietää, että se tuli voimaan tänään eli 17.12 ja se kestää vain 29.12 saakka.
Eli suosittelen toimimaan mahdollisimman nopeasti, jotta tarjouksen ainutkertaisella kosketuksella saatavat tuotteet ehtivät sinulle pukinkonttiin.
Sillä, etkö sinä olekin ansainnut antaa itsellesi tälläisen lahjan? Puhumattakaan siitä minkälaisena, avokätisenä hyväntekijänä jona sinut tunnetaan, niin luonollisesti nämä tuotteet saavat löytää itsensä myös ystäviesi lahjakontteihin. (Minä ehdottaisin että ostaisit vähintään 2000 kutakin, ja eri kokoja, ja näin vaatetat koko taajaman!)
Ja mainittakoon vielä sellainen seikka, että näin pakkasten aikaan on myös uusi ja riemastuttava mallisto tullut ulos, eli Ei Lämpene-mallisto. Niin herrasmiehille kuin rouvasnaisillekin..
Unohtamatta myöskään kausituotteita, eli tonttulakkeja:
- Stressi purkautui bizaarina huumorina ja hepulikohtausten ketjuna
- Migueloksen kanssa tehvillä
- Miguelos perustaa Kiinaan Xeimiandesignin tuontantoyksikön
- Kiinalainen mies joka sekoitti rahayksiköt
- Kiinalainen nainen joka oli tarkkana
- Paras kilpailija lapsityövoimalle on vanhustyövoima?
- “Maybe, just once, someone will call me 'Sir' without adding, 'You're making a scene.'”
- Paketti-/farmariauto jonka kyljessä lukee: “Ilmaista karkkia”
- ...ja muita tarinoita
- Meluavat naapurit hiljentyneet
- Kinkkumme ei ehkä ole paras romanttinen illallisen ainesosa, mutta hyvältä se tuoksuu..
- Ja maistuu (maistajaiset)!
- Kertausta valmistuksesta
- Tässä ei nyt kannata mennä liian pitkälle ulkonäköarvioissa, vaan tärkeintä on lihainen sydän
Ensin tämän jutun piti olla vain johdantona Joululistaan, mutta sitten asioita alkoi tapahtua, joten julkaistaan tämä omassa laajassa kokonaisuudessana, siinä missä Joululista taas omassa lyhyenläntässä kokonaisuudessaan.
Uutisena sanottakoot nyt heti se, että Deathtimen Obliteration EP alle viikossa rikkoi monia ennätyksiä. Sen julkaisukehyksistä ei vain tullut blogin Top 3:meen noussutta juttua, vaan se myöskin on noussut tuossa ajassa jaetuimmaksi yksittäiseksi julkaisuksi, sekä toiseksi heti Deathtimen ensimmäisen albumin jälkeen (jos siis vertailuna kohtana on Albumi Q, joka siis on kanta-albumi josta Deluxe, Limited Edition ja Regular-versio on tehty)- jonka menestystä myös kyseinen julkaisu on myötäauttanut! Olen kiitollisella tavalla tyytyväinen tästä menestyksestä, sillä tuo kyseinen julkaisu, Obliteration EP oli melkoisen työn takana. Pitää sanoa että Freight Train Fire Bluesin miksaukseen en ole ihan 100% tyytyväinen, samoin Summer Pain olisi pitänyt jättää myös alkuperäiseen miksaukseen jotta se olisi ollut dynaamisempi ja elinvoimaisempi, muuten katson että työ ei ole mennyt hukkaan tämän EP:n kohdalla. Siitä piti tulla huomattavasti raaempi, lo-fi-tuote, mutta loppumetreillä vielä miksasin sitä lisää. Joka tapauksessa, tämän nimikkobiisin raakaversio on kuultavissa tulevassa Radio Home Studion jaksossa, joka on täysin sopimatonta huumoria sisältävä Pikkujoulukinkkujakso. Entä miten tämä oli sitten työläs versio? Ensinäkin, ensi-iltana lataus-serveri romahti, joko ylenpalttisen lataajamäärän tai sitten vain sen sekundaarisen laadun vuoksi, melkoinen startti! Siten se että vaikka tein EP:lle käytännössä vain ne kaksi uutta biisiä, sillä kaksi muuta biisiä oli valmiina (ja kappale 1. Death Ambient on tietysti täysin oma lukunsa), niin silti niiden kanssa tuli yhtä sun toista työlästä. Hyvä kuitenkin että työ on nyt palkittu, ja tietysti sitä ollaan vielä palkitsemassa lisääkin. Tuo EP on melkeinpä eräänlainen mini-best of, onhan sillä fanien suosioon noussut You Got The Guts (Flowing Out), joka oli ensimmäisen albumin bonusraitana, sekä sitten satoja kuulijoita streamingina saanut Summer Pain joka taas oli Deathtimen kesäbiisinä kesällä 2010. Ei ole huono sijoitus tuon lataaminen, sillä saahan sen vielä täysin ilmaiseksi, kuten on säädyllinen ja hyvä tapa meillä päin.
Mutta sitten marrasjoulukuun kuulumisiin. Minä tulin pitäneeksi tuossa noin kolmen viikon paussin röpöttelystä, ja baareissa käymisestä. Varmaankin tästä johtuen olen käynyt ylikierroksilla, mikä johtunee nollauksen puutteesta. Saatan herätä parhaimmilaan puoli viisi aamulla ja olla täysin pirteänä varsinaiseen aamun saraan asti – sitten tulee väsymys! Olenkin miettinyt että niin moni asia joka painaa päälle näin loppuvuotta kohden, onkin varmaan osa syynä siihen että olen yliaktiivinen, ja myös se että vanhasta tottumuksesta juon kahvia mikä kiihdyttää keskushermostoa entisestään (koska luulen että se auttaa). Miksi anti-energiajuoma kuten Drankia ei saada Suomeen? Se olisi paljon parempi kuin ylistimulantit. Ehkä teen itse vanhana yrttirohtojen sekoittelijana drinkin. Itse olen nimittäin käynyt ylikierroksilla kuin Iggy Pop lavalla! Olin varma että tuon paussin jälkeen menisin Alkoon, ostaisin sieltä viinaksia, ja heti ulos päästyäni vetäisisin pullon punaviiniä ykkösellä alas.
Mitä tuon ajan tein, niin työskentelin, yritin unohtaa viihteellä käymisen rasitukset ja kävinpä katsomassa myöskin elokuvissa Will Ferrelin viimeisimmän: Katastrofikytät. Elokuva oli ihan ok, pääsääntöisestä Ferrelin itsensä vuoksi jonka faneihin lukeudun.
Leffan jälkeen pistin Facebook-päivitykseeni: No niin tyttöset, seuraavaksi pistätte tissit esiin ja sanotte minulle: "Nämä ovat Sinua varten sokeripalliseni". Viikonlopun leffa oli kohtalaisen hyvä. Jotain kertoo se, että nauroin samoissa kohdissa kuin paikalla ollut yläasteelaisten porukka, MUTTA ei siinä vielä kaikki ystäväiseni, minä nauroin myös niissä kohdissa joissa hekään eivät tohtineet nauraa!
Tämän jutun lopussa on hauska pätkä joka liittyy tuohon leffaan. Mietin että Will on vähän sama kuin Raimo "Gutter" Hevonen. Joka on osaltaan häärimässä Deathtimen tiimissä tulevaisuuden projekteissa (ei tosin vielä tulevalla cover EP:lle jonka aika on vuonna 2011). Mietin että jos Raimo tulisi keikalle soittamaan soolokitaraa (hänellä olisi piilolinssit hukassa, joten hänellä olisi myös ihan samanlaiset lasitkin kuin tuossa videopätkällä), olisi hän kuin tämän videon poliisi kohdassa jossa huutaa: "You shut up! I'm so fucking scarred right now!" Vaikka tuskinpa hän olisi edes ainoa. Vaikka minä piilottaisin pelkoni uuteen ja voimistavaan lavaliikkeeseen, jossa siis mennään toiselle polvelle ja nostetaan kielisoitin pään päälle ja ollaan mahdollisimman pitkä aika tuossa venytysasennossa.Raimolle kyllä annettakoot krediitit siitä että antoi minulle uuden palikan joka mullistanee Deathtimen äänitykset tulevaisuudessa, se nääs mahdollistaa 100% digitaalisen äänityksen millä on etunsa soundien valvonnan suhteen. Home Studion vallitseva tekniikka ei vielä tue kovin hyvin lämpimiä retrosoittimia nimittäin.
Tuona viikonloppuna kummallisesti Leslie Nielsen tuli mieleeni, ja mietin: "Miten hän nykyään voi?" Ja tämä uutinen ei ole hyvä, Alastomat aseet ja Nielsen ovat olleet komedian maailmassa minulle standardin virassa.Kerrassaan elokuvahistorian legendaarisimpia trilogioita. Joskus setäni kautta (RIP) tutustuin siihen osaan 2. Ja sinulta taisin nähdä osan 1. jota katselimme Urpon kanssa sellaisina pahan ilkisinä koltiaisina. Ja kolmannen sitten näin muuten (se oli myös perintätoimenpide entiseltä kurssikaveriltani: "Jaa et aio maksaa velkoja, minä siinä tapauksessa otan tämän VHS-elokuvan!").
Muistan kun joskus yläasteella ne olivat tehneet sen virheen että olivat päästäneet minut pitämään puhetta auditoriossa. Improsvisoin sitä tyyliin Frank Drebin - muistin kohtauksen jostain Alaston ase-leffasta jossa Drebin joutui improvisoimaan gaalapuheessa, ja lopputulos oli hysteerisen hauska! Se oli minun varhainen tribuuttini hänelle - hyvä komedia on tärkeämpää kuin 1000 puhetta jotka pidetään yläsasteella auditoriumissa (melkein buddhalainen sananlasku;)! Tekisin sen uudestaan, mutta jos nyt menisin pitämään puhetta yläasteelle, voitaisi siihen reagoida huvituksen ohella myös lainvalvojien keinoin! Kyllä siinä naurattaisi, meinaan käsiraudoissa ja vaaka-asennossa kun konstaapelit kantavat ulos!(Tätä muisteloa kommentoitiin mm. sanoilla: "oot uskomaton..." Johon vastasin päättäväisesti että tiedän.)
Viikonloppu alkoi taas seuraavilla Facebook-statuksilla: Eilen sain palikan Raimolta, jonka avulla voin mullistaa skebaäänitykset digitaalitasolla. Samoin skeban vika selvisi - se pitää kolvata, ja minun taidoillani voidaankin sanoa, että siitä voikin tulla skeba joka on osin palanut ja osin tinan peitossa (mikä lisää huomattavasti soittajan mahdollisuuksia saada peffaa; naisista sellainen kitara on jännittävän erilainen). jaMiguelos tuonee tänään mikserin testaukseen. Luojan kiitos asioista jotka lutviutuvat parhaimmilla tavoilla! Välissä kävin kylvyssä, jossa luin Sandemosea ja hiuksissani vaikutti tervainen shampoo, jonka voimakas tuoksu täytti hajuaistini, samalla kun studiolta kantautui wanha blues.
Tuosta statuksesta sitten päädyimmekin aikamoiseen reissuun. Miguelos ei tuonut mikseriä, vaan oli minun vapautuessa mennyt ottamaan pohjia. Tästä ei tullut haittaa. Minä nautin punaviiniä, ja testasin legendaarisen Duff-oluen. Se oli ihan hyvää, mutta en tiedä maksaisinko siitä 2 ja puoli euroa jos se olisi muuta kuin Duffia.
Jos kelaamme nyt illan tapahtumat vaikkapa jatkoihin, niin sanotaan että paikkana oli Migueloksen residenssit ja sinne pääsimme ajelemalla taksilla pitkin kaupunkia. Mukana oli yksi nainen, olisi voinut olla toinenkin mutta ei ollut, sillä hän ehdotti jatkoja ja jäi kotiinsa.
Migueloksella Nainen hämmästeli ääneen miten on mahdollista että on lähtenyt tähän mukaan kanssani, sillä olen niin eri tyyppinen. Hän kuvaili itseään enemmän pinnalliseksi tyyliltään, ja sanoi minua taas syvälliseksi ja boheemiksi (kuin myöskin pelottavaksi, oudoksi ja ehkä jopa hieman salaperäiseksikin). Hän myös sanoi että ilmeisesti puhujan taitojeni vuoksi olen niin hyvä naisten kanssa. Mieleeni tuli myöhemmin että mitä siitäkin olisi tullut jos Miguelos olisi avannut oven, ja nähnyt minut ja tämän naisen jolla on 160 cm pitkä hoikka runko ja suurenmoiset rinnat, niin että nainen on nelinkontin ja minä kaksinkontin ohjentautuneena hänen yllensä. Vieressämme meitä haukkuisi Urpo – joka on koira. Ensimmäisenä kun hän avaa oven, eli siis Miguel, olisi kuullut minun huudahtavan: “Ulos.” Seuraavassa kuvassa olisikin nähty, kun olohuoneen ikkunan takaa nousee hänen päänsä yläosa, asteittain, ja kasvoilla olisi vihainen ilme.
Seuraavana päivänä oli aika kamala olo. Kuuluisa tärinä ja vapina, se krapulan osa joka on vaikea kestää. Minua vaivasi morkkis siitä että olin eräässä anniskeluravintolassa nostanut shown siitä kun minua etuiltiin, joten olin mennyt kiinni etuilijaani ja alkanut tekemään huudolla vahvistettua nylkytysliikettä siinä määrin että järjestysmiehen piti tulla väliin. Asia sittemmin silti sovittiin asianosaisten kesken. Tämän jälkeen menimme syömään, ja siellä oli tipuset joista toisesta tuli yöllinen mistress minulle. Ja sen vielä tuosta narikkajonon välikohtauksesta sanon, että ei tarvitse minulle, kansakoulun ja sodat käyneelle miehelle, tulla vittuilemaan sanoissa tahi teoissa! Tuntuisi että eräs Punaisen Aikakauden ominaispiirre on olleet nämä aika ajoin rajojaan testaavat runkkukoneet.
Sitä seuraavien päivien tapahtumat myös lienee syytä kertoa. Sunnuntai jostain syystä unohtui minulta lähes täysin, ja sen korvasi maanantai joka oli Itsenäisyyspäivämme. Olkaamme siitä kiitollisia. Tein päivän kunniaksi uuden paidankin. Ärsyttävän Suomalainen. Kertoo siitä miten anarkistisia, mutta toisaalta poliittisesti korrekteja internationalisteja ärsyttää kaikki suomalainen. Toki, en minäkään niin kansallismielinen ole että nyt rajat täysin sulkisin kaikelta, tai että pitäisi kaikkea suomalaisuutta ja Suomeen liittyvää täysin täydellisenä, mutta en myöskään pidä niitä asioita esteenä kehitykselle joka tulee tapahtua suomalaisten kesken ja Suomessa. Koska Fundamentti on kerran poliittinen kanava, en pidä tämän pidempää Itsenäisyyspäivän puhetta, vaan kerron vain kunnioituksestani sitä kohtaan.
Itsenäisyyspäivä siis meni siskon ja tämän perheen luona, minun perheeni vieraillessa heidän tykönään. Me söimme mittavan jouluisen lounaan. Kyseessä oli eräänlaiset perheen pikkujoulujuhlat, yhdistettynä itsenäisyyspäivän juhliin. Pitää sanoa että jouluruoka on kyllä todella täyttävää, ja taisi vielä kotikaljakin ruveta käymään mahassa kun pääsin kotiin. Express-kakkaa pukkasi myöhään yölläkin. Sitten kun katsoimme linnanjuhlia, minulle alkoi siinä valjeta niiden ja niiden katsojien sosiaalinen dynamiikka paremmin. Jos ennen pidettiin katolilaisissa maissa näihin aikoihin (ok, en ole ihan varma ajankohdasta, mielestäni se oli joulun aikoihin) bileitä joissa kaikki vaihtoivat paikkaansa. Tämä koski myös valtion ylempiä virkamiehiä. Siispä he pukeutuivat narreiksi, ja narrit kuninkaaksi tai muiksi päällystön edustajiksi. Kansa sai pitää yläluokan kustannuksella kerran vuodessa hauskaa, kun muutoinhan asia oli päinvastoin. Huomasin että kotikatsomossamme jaksettiin haukkua sydämen kyllyydestä lähes jokainen asu ja linnanjuhliin jonottanut. Esim. Muotisuunnittelijoiden luomukset ovat tietysti parhaiten ymmärrettivissä heidän omissa piireissään, eikä rahvaan kesken. Myös ne konservatiivisimmat ja kiiltelevimmätkin asut ovat joskus olleet “hillittömiä”. Näin toimii muoti ja aika.
Pitää kyllä sanoa että Abu-Hannahin mekon vuoksi minun täytyy olla pahoillani intiaaneille, joiden kodin hän varasti saadakseen itselleen mekon. Etenkin näin talvella se on suorastaan sydämentöntä.
Kun leipä ja sirkushuvi oli annettu kansalle, oli tullut seuraavan päivän aika. Oli tiistai ja vanhat kunnon uniongelmat olivat tulleet takaisin. Syy, tai ainakin eräs raskauttava asianhaara on löytymässä, miksi nukun niin vähän vaikka pitäisi nukkua enemmän. Yksi syy on liian proteiinipitoinen ravinto, josta puuttuu hiilihydraatteja, nämä vaikuttavat aivokemioihin. Vanha sananlasku sanoo että juusto vie unet, ja se lieneekin totta. Muinaiset tiibetiläiset taas sanovat – nykykielelle käännettynä – ettei samalla aterialla tulisi syödä proteiineja ja hiilihydraatteja (myös muinaisten tiibetiläisten aamuriittien harrastajana pitää sanoa, että niiden nuorentavassa vaikutuksessa lienee jokin pointti: minua luultiin viikonloppuna 23 vuotiaaksi, ja minä olen kyllä sentään myöhäisissä kaksissakymmeneissäni!). Siispä, mihin tämä pohjustus vie, on siihen että tiistaina heräsin taas melko aikaisin ja koska unettomuutta vastaan taistelu ei toimi taistelulla, päätin että teen jotain hyödyllistä. Lähtisin salille. Sen teinkin. Aloin ravistelemaan sheikkerissäni heraproteiinijuomaa, ja sheikkeri joka on jäänyt exältäni on jotain samaa maata hänen kanssaan, sillä siitä tulee pääsääntöisesti ongelmia. Nyt sitä ravistellessa se alkoi vuotamaan ja juoma johon olin sekoittanut ruokasoodaa ja L-glutamiinia, lenteli pitkin kämppää. Kirosin. Mutta en olisi kironnut jos olisin tiennyt että juttu menee vain sietämättömämmäksi. Pääsin autolle, ja huomasin että repsikan puoleinen ovi oli jäänyt auki; sen lukko. Mietin että onko autossa käynyt varkaita, eikö se olisikin suoranainen perverssi vääryys? Sitten katsoin repsikan puolen penkkiä, ja siinä oli siemennesteeltä näyttävä viiru valkoista nestettä. Ajattelin ensin että se on sulanutta lunta. Sitten välähti: se tun sheikkeri oli lossahtanut minun repussani! Repussa joka on muutenkin on repalainen ja jossa on enää yksi kantokahva! Lopputulos: kastunut kännykkä, lompakko, etupaneeli, ja näin myös kävi kolmelle CD:lle. Hinkutin niitä talouspaperilla puhtaaksi, jonka olin jättänyt autoon, ollen kiitollinen Luojan suomalle viisaudelle pitää moista tykötarvetta autossani. Kännykkä sanoi kaput, ja uusi kännykkä on nyt pistettävä hankintaan, vanha mediatykkini eli Nokian N82 jolla on osallistuttu Radio Home Studionkin raportteihin ja niiden kuvaukseen menee nyt Xeimian Chroniclesin sankarimuseoon, ja tilalle saapuu jos Luoja suo: Nokia N8 – mikä on kelvollinen seuraaja. Mietin jo siihen uuden Radio Home Studion profiilin ohjelmointia! Mutta se jää nähtäväksi, pahimmassa tapauksessa joudun vielä olemaan tämän Nokia Heraproteiini-mallin armoilla hetken jos tovinkin. Et voi rakastaa helposti puhelinta jonka napista tapahtuu ihan muuta kuin siitä pitäisi tapahtua. Kuten sanonta kuuluu, voivat naiset olla kuten kastunut kännykkä – heidän napeistaan tapahtuu ihan muuta kuin se mitä napeissa lukee. Nainen on kaoottinen käyttöjärjestelmä. Mutta kuten Kreivi Pertti Ylermi Lindgren sanoi: suosi Suomalaista ja käytä kotimaista. Niinpä Nokia on luonnollinen valinta. Entä miten reissu sitten siitä jatkui? Se jatkui salille, mutta sitä ennen piti käydä tankkaamassa. Bensan hinta on noussut taas naurettavan korkealle, ja se on tehty yksinomaan sen vuoksi että niitä voitaisi sitten mukadramaattisesti tiputtaa kun viinabensa yleistyy. Meitä on kusetettu toverit! Minun kaunis ja virtaviivainen urheiluautoni omaa sellaisen ongelman, että sen tankin kansi jäätyy kiinni. Se oli tehnyt sen taas. Niinpä naputtelin sitä ohuet salillemeno vaatteet päällä auki jokusen aikaa. Silloinkin pahoitin mieleni. Salille päästyäni, unohdin autooni bussikortin jolla saa 1/3 hintaan käytyä salilla, siispä ei muuta kuin taas juoksemaan auton ja salin väliä. Minä olin verrattaen kiukkuinen kun olin päässyt työskentelemään lihaksistoni kehittämisen ja rakentamisen kimpussa. Mutta se oli hyvä harjoitus. Minulla oli näistä tapahtumista oma positiivinen tulkinta, mutta unohdin sen tilapäisesti.
Mutta nyt kohti joulua. Pakkasten ollessa aggressiivisimmillaan, pitää sanoa että ulkona on käsittämättömän kaunista. Täydellinen visuaalinen keli, mutta hirmuinen sisätiloissa luuhaavalle taiteilijan plantulle joka on kerta toisensa jälkeen oppinut kantapään kautta lisäämään talviasustekavalkadia.
Seuraavassa numerossamme, ellei tuleva Radio Home Studion lähetys ehdi ensin, tarkastelemme minun Joululistaani joka on hyvä.
Niin, ja lopuksi vielä se videopätkä joka tuo minulle mieleen Raimon. Rentoudu katsoessasi sitä.
En voi sanoinkuvailla sitä eroottista jännitettä joka johtui minusta, juuri ennen kun uni loppui. Se tapahtui porukoideni talon yläkerrassa, josta oli muuttunut sellainen outo, lähes utuinen paikka jossa soi kuumeinen musiikki. Ja kumma kyllä, sen utuisuuden värinä oli tuollainen oranssi mikä hänen mesessä. Me tanssimme, ja minä tiesin että nainen yritti jollain lumota minut, mutta me tanssimme ikään kuin piirissä. Sitten lähdimme pois, nainen laittoi oven kiinni, ja seurasin häntä, jolloin huoneessa alkoi soimaan taas musiikki. Käännyin ja lähdin katsomaan, ja hän tuli kiireesti perässäni kuin siellä olisi jotain mikä. Sitten uni loppui.
Terveyskaakao
Kehitin myös näinä aikoina uuden hyödyllisen herkun kaikille into- ja voimamiehille, miksei myöskin naisille jotka eivät halua riippua painovoiman mukaisesti. Eli, heraproteiinia 1-2 desiä, muutama desi vettä, rahtusellinen VANILJAsokeria (EI vaniliinisokeria, myös hunaja voi käydä), sekä raakaa kaakaota noin kolme teelusikallista. Veden tilalla voi käyttää myöskin maitoa, mielellään luomumaitoa, tai jos nautit proteeinia ennen nukkumaanmenoa, käytä yömaitoa!
Antikliimaksista
Miten kaikki alkoi, oli kun ilta oli alkanut siten että minun piti psyykata itseäni parempiin seikkailuihin. Bootsini esim. Kastuivat läpimäräksi melkein heti kun pääsin liikenteeseen (niitä ei olla tarkoitettu räntätetsaukseen). Kuitenkin, päädyin illan loppusijoituspaikkaan jossa en ollut käynyt hetkeen, ja siellä liikehdin omaan tyyliini. Silmiini osui nuori nainen jolla oli tummat hiukset, nätit jäänsiniset silmät, rinnat joita kaula-aukko toi ehkä jopa tarkoituksenmukaisesti esille, lyhyt hame ja mustat sukkahousut. En laskenut hänestä heti katsettani (kyseessä oli ns, valioyksilö, jollaisia ihmislajin urokset eivät mielellään jätä väliin), niinpä meidän katseemme kohtasivat ja hän ilmeen muutoksesta päätellen ei pannut sitä pahakseen. Kun olin juuri ohittamassa häntä, hän alkoi hymyillä ja vinkkasi minut luoksensa. Koska olen herrasmies, menin hänen luoksensa (mietin kyllä teinkö tässä virheen; naista ei pidä koskaan totella liikaa, muuten hän menee pilalle!). Määrätyn tutustumisen jälkeen selvisi että tulemme suht hyvin toimeen, ja jossakin kohtaa lähdimme ikään kuin omille teillemme porukasta. Ja kun olimme jo tulleet uudessa paikassamme hyvinkin läheisiksi, ja hän huomasi viihtyvänsä sen verran hyvin seurassani, ehdotti tämä nuori nainen että ei olisi välttämättä niinkään huono käänne, jos hän tulisi “nukkumaan viereeni” (hänen molemmat säärensä olivat tässä vaiheessa sylissäni – vastustin kiusausta esittää huumoriani, ja täten sanoa että asun siellä missä juuri eräs nainen pääsi hengestään). Koska olen vieraanvarainen arvelin että se ei ehkä sittenkään olisi huono käänne (kun muiden miesten täytyy taivutella naisia tulemaan heidän luokse, minun kohdallani naiset ovat ne joiden kohdalla kiusaus käy ylitsepääsemättömäksi, ja tämä onkin täysin sopiva järjestely minun ylivertaiselle persoonallisuudelleni!). Välissä hän tarttui kiinni pulisonkeihini, ja sanoi että nämä saavat kyllä lähteä, ja minä sanoin että voi uskoa huvikseen etteivät lähde (tarkensin, että hän ei olisi ensimmäinen daami joka sellaisen ultimatumin on minulle asettanut) – ja lisäsin että mehän olemme melkein kuin olisimme olleet jo kymmenen vuotta olleet naimisissa. Nainen kaikesta huolimatta jatkoi pulisonkieni käyttämistä kahvoina joiden avulla hän suuteli minua “kaksin käsin”. En tiedä mistä johtuu, mutta nämä naiset joilla on jäänsiniset silmät ja tummaksi värjätyt hiukset ovat erityisen kiihkeitä. Nainen oli vieraalta paikkakunnalta, satojen kilometrien päässä kotoaan ja kaikista vaihtoehdoista hän törmäsi minuun, mieheen joka sai hänet pakahtuen sanomaan: “Sinä olet niiiin ihana!”. Jokainen voi ymmärtää, että tällä pohjustuksella syntyy miehisiä urotöitä. Mutta kun olimme narikoilla, pitää myöntää että ilmeeni oli aikalailla donaldtrumpmainen, ja tarvittaessa johdatin naista sinne minne piti, pitäen kiinni hänen kädestään – mitä miehen on tehtävä, se miehen on tehtävä sano! Kuitenki tässä kohdassa tuli ongelmia, sillä hänen kaverinsa jonka luona hänen alunperin piti yöpyä, löysivät hänet. Siispä kun pääsimme pihalle, he taivuttivat hänet lähtemään kanssaan sinne missä hänen alunalkaenkin piti yöpyä (taksi oli jo pihassa). Ja he onnistuivat siinä melko hyvin, tällöin olin jälleen donaldtrumpmainen henkilöhahmo kun lähdin paikalta stoalaisen tyynenä, bootsit surkuhupaisan märkinä kuin tullessakin ja mietin että kuinka elämässä pätee muutoksen laki (joku voisi sanoa että olen taolainen ja/ tai buddhalainen, olenkin, mutta filosofisesti, en uskonnollisesti): joko niin, että se miellyttää syvästi tai aiheuttaa akuuttia frustraatiota – vieläpä siten että päässä alkaa soimaan Grindermanin No Pussy Blues, jota kuuntelee kuin lapsi jonka nenän edestä karkkikauppa juuri sulki mehevät rintansa..ovensa. Ovensa siis. Matkalla kotiin kuulin kun eräs toinen mies kertoi lähes samankaltaista tarinaa, ja häntä harmitti myöskin niin vietävästi, päässäni alkoi myöhemmin soimaan ZZ Topilta tuttu rivi: “Yeah Billy, I know what you mean”. Ne ovat tilanteita joissa mies seuraavan yön tahi jopa päivän, joko masturboi tai itkee, ehkä molempia – en kommentoi omaa osuuttani tälläiseen.
Tampereen Vanha Tulitikkutehdas
Lähdin tuon jälkeen ajelulle, poistuin siisXeimian Chroniclesin toimistolta, eli Firman Päämajalta, Home Studiosta, ja lähdin tuulettumaan. Mielikuvitus on miellyttävässä tilassa kun ulkona on kaunis sää, ja Tampereen kauniit rakennukset joiden sävy luo rauhaa. Mutta sitten, ajan jääkaappipakastimen viereen, jota myös erehdyttävästi pidetään autona. Jep, niitä halpamaisia, epäyksilöllisiä ja mielikuvituksettomia amerikkalaisia rivifarmareita joilla ajelee henkilöt joille kyseiset autot sopivat oikein hyvin. Tämän auton moottorina on pannuhuone. Tämän vähämielisen ajajan mielestä oli kivaa ruveta polkemaan tuon hirvittävän romun kaasupedaalia valoissa, jolloin kaikki autot olivat pakokaasussa, niin myöskin minun. En ota sellaista käytöstä järin hyvällä, siispä valojen vaihtuessa lähdin hätäisesti valoista, kiilasin heidän eteensä ja painoin kytkimen alas kuin myöskin kaasupolkimen, jolloin he saivat omaa lääkettään. Heillä olivat autossa pitkät valot päällä, he ilmeisesti ajattelivat että auto on hienompi kun sillä ajaa mahdollisimman idioottimaisesti? Pitkät eivät haitanneet minua, sillä etenin nopeaan tahtiin, mutta pitää sanoa että nopean kiihdytyksen vuoksi en nyt ihan niin nokkaan kiinni saanut kiilattua, ja koska autossani on minimaaliset päästöt, eivät nekään nyt niin runsaat olleet – mutta tärkeintä on ajatus.
Tästä etenin kohti tulitikkutehdasta, se paikka kiinnostaa minua, ja J siellä olikin käynyt ihmettelemässä. Itse pyörin noilla mailla, Rantatien alueesta on tullut julmetun hienoa aluetta – se ja Järvensivu ovat tällä hetkellä korkealla listallani, mitä tulee vielä määräämättömänä ajankohtana toteutettavaan Operation Escape From Planet Home Studio. Se on ollut pitkään kesken, ja on mahdollista että Deathtimen julkaisu Covered In Blood tulee olemaan viimeinen joka tässä sijainnissa tehdään – ellei sitten demoja ynnä muita sellaisia lasketa. Kun lähdin ajelemaan takaisin kohti keskustaa, pureskelin purukumia ja mietin keskenäni että jos apinalauma tulee vielä minua vastaan sillä jääkaappipakastimellaan jossa on renkaat, minä luultavasti sylkäisen purukumin niiden avoimesta ikkunasta sisälle. Tekee ihan hyvää..
Samalla kun olen ajellut nyt viime aikoina eri puolilla kaupunkia, tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina, on minulle hiipinyt ne myhäilevän hyvät muistot mieleen, jotka vieläkin muistan ajalta kun ensimmäinen Deathtimen single julkaistiin. Oli kevät, nyt jo talvi, mutta molempina aikoina on se kukoistuksellinen tunne voimakaana läsnä. Muistan kuinka ajelin kohti kotia, olin käynyt keskustassa asioilla, ja kotonani minua odotti onnittelut Anthoniakselta. Oi niitä aikoja. Tietenkään tuo ei voi sikäli toistua, että ensimmäisen singlen voit tehdä vain kerran, mutta odotan innolla mikä on Obliterationin laita – sitä on osattu jo kysyä ja odottaa! Siinä on tavallaan samanalainen tunnelma, sillä siinä on jotain uutta ja jotain vanhaa. Voidaan sanoa, että kun alat työstämään inspiraatiotasi, niin involuutio sinun visiosi, joka avautuessaan kehittyy, eli evolvoituu olemaan täydessä mitassaan. Monesti tähän sisältyy vielä odottamaton muuttuja X (se yllättää myös itse tekijän).
Uudet lakanat
Hankin tämän kaiken päälle, uudet lakanat (sis. Tyynyliinan ja pussilakanan). Ne ovat kauniin mustavalkoiset kuvioinniltaan, joka on kaukaa katsoen abstrakti kukkakuviointi, mutta hieman lähempää katsoen toisiinsa yhtyvien mustien ja valkoisten raitojen voittokulkue (kuin muinaisen juutalaisen käsityksen “Taivaallinen Toora”, joka koostuu valkoisesta ja mustasta tulesta, mutta jonka muslimit kopioivat käsitykseensä “Taivaallisesta Koraanista” joka paradoksaalisti on allahin vertainen). Peitteet ovat miellyttävän karheat, niiden väliin nukahtaminen on miellyttävää, samoin niiden silittely kädellä kun katson Simpsoneita.
Viimeisinä Marraskuun viikkoina monet asiat jotka vaikuttivat uhkaavilta, Luojan kiitos kääntyivät paremmiksi – huomasin tulevan lisää tilaa, ja “pelivaraa”, vaihtoehtoja. Se on hyvä, mutta siitä ei nyt sen enempää.
Tein naisissakäymisen, tai vaiheeseen jääneen naisissa käymisen jälkeisenä viikonloppuna Radio Home Studion pikkujoulujakson. Sen nimi on siis Radio Home Studio – 29 – Pikkujoulukinkku. En kerro minkälainen pikkujoulukinkku on, siitä saa ensimmäisen havainnon todennäköisesti mainoksessa, mutta hyvää siitä tuli! Minun piti ottaa glögiä, ja laittaa risaiseksi sekin ilta, mutta en sitten tehnytkään niin. Sain koko jakson valmiiksi, tosin se pitää kiikuttaa editointipöydälle ja tehdä sille muutama leikkaus. Sitten sitä voi sanoa niin valmiiksi kuin se on.
Violetti 11:11
Huomasin että Garrett LoPorto on siirtynyt jatko-osaan, tai uudelleen aseteltuun version Da Vinci Method:ista. Se oli aikoinaan merkillinen sattumus; sillä oli sama logo ja värit kuin Xeimian Chronicles blogilla (liekki kuvaa mm. henkeä ja ideoita jotka ovat henkisellä tasolla, ilman aineellistunutta muotoaan, samoin liekki on hengen eräs maallinen symboli kuten aurinko on Logoksen symboli) nyt tuon uuden Wayseers-menetelmän värinä on violetti; sama mikä minun toisella blogilla eli Fundamentilla! - Sain juuri valmiiksi kyseisen blogin uuden logon, sen nimi on "Fundamentin Sinetti". En vielä vain osaa sanoa sen lopullista julkaisua, sillä vaikka perusversio alkaakin olla valmis, niin aion vielä viimeistellä sitä. Mielenkiintoista onkin että samana iltana kun löysin tuon violetin tuotteen, oli illan Simpsonien jaksossa huomattavat määrät kyseistä väriä. Samoin olen kaikessa hiljaisuudessa, intuitiivisessa pääni rauhassa pohtinut Punaisen Aikakauden jälkeen tulemaan epämääräistä aikapaikkajatkumoa: Purppuraa Vyöhykettä. - Entä miten Punainen Aikakausi menee? Ei turhan hyvin, mutta ollessani kaupassa ostamassa aineksia lasagnetteen ja pullia varten (ne kasvattava KULkusia, mikä sopii vuodenaikaan), minulle tuli mieleen että tässähän on melkein kuukausi tehokasta peliaikaa ja mitä tahansa voi tapahtua! Ja nyt kun viimeistelen tätä tekstiä, on muistettava että kun heräsin lauantaiseen marraskuun lopun päivää, ja avasin puhelimeni oli juuri silloin sen kellossa aikana 11:11.
Facebook.
Kun aloittelin, kirjoitin seuraavan viestin Facebookiin: Ilta rupeaa lähtemään käyntiin. Nyt on punkkua lasissa (ollut jo hetken ;). Seuraavaksi menen hautausmaan siunaamattomalle puolelle vähäsen kaivelemaan porukkaa ylös! Sitten pukeudun Hitleriksi, ja puen löydökseni natseiksi; näin minulla on ei vain natsizombien armeija, vaan myöskin unohtumaton baariseurue! (Taustalla soi luonnollisesti Rollercoaster of Love by Ohio Players)
J:n erästä kuvaa kommentoin: Hiton hyvä kuva, taas kerran, pidän tämän b-kauhuleffamaisesta fiiliksestä. Jos joku ei tätä katsoessaan ryhdy ajattelemaan itseään haulikon kanssa kytiksessä, odottamassa kun mistä tahansa voi tulla homoseksuaaleja zombeja, on hän luultavasti mielisairas! - Ja on sanomattakin selvää, että haulikon on syytä olla latingissa, sillä nämä homozombit syövät aivojen lisäksi kivekset, ja voit arvata syömisjärjestyksen! Kiitos, kiitos oikein paljon, ja kiitos. - Sain samalla mielettömän idean Deathtimea ajatellen, joten luultavasti pieni tuotantotekninen webinar J:n kanssa aiheesta voi olla edessä.
Maanantaina huomasin että oli mahdollisesti vuoden pimein ja harmain päivä. Suunnilleen vuosi sitten olin vaihtamassa Sammonkadulla sijaitsevassa parkkihallissa joka on lämmitetty ja hyvin valaistu, tällöin molemmat ajolamppuni olivat menneet pimeiksi ja ajelin paikalle vaihtamaan 3. tähden ajovaloja. Tällä kertaa vain toinen valoista oli palanut, ja mukani oli 4. tähden ajovalot, eco-mallia jotka säästävät virtaa ja bensaa. Todellakin, ne olivat kirkkaat. Myöhemmin puhuin Arvidin kanssa, hän aprikoi että voisi taas kaivaa kitaran esiin ja alkaa soittelemaan, johon ehdotin että perustaisimme hardcorepunkbändin nimeltä Kiimaiset Lapset. Se soittaisi mahdollisimman sairaalloista materiaalia, 1-3 soinnun musiikkia. Luultavasti sen niminen ja tapainen bändi ei vaan kovinkaan kauaa saattaisi pysyä pystyssä, ilman viranomaisten puuttumista asiaan, aina aika ajoin.
Mennessämme maanantai-illan tehville, Migueloksen kanssa, kysyin jo tiskillä: mitä tekisit jos toinen nimesi olisi “kanakori”? Myyjätärtä hymyilytti. Jatkoin “..ja kun kysyt vanhemmiltasi että miksi he ovat antaneet tuon nimen sinulle, vastaavat he: Siksi että sinua kiusattaisi koulussa.” Mentyämme pöytään aloitimme johtoryhmän kokouksen normaalisti. Sitten jutut karkasivat käsistä, ja stressi pitkästä aikaa purkautui, se oli upeaa, joskin täysin poliittisesti epäkorrektia. Kerroimme vitsejä jotka saivat ehkä jotkut kuulijat nauramaan, toisaalta jotkut miettimään olemmeko tosissamme. - Aluksi minun piti kertoa siitä tässä, mutta sitten päätinkin että kerron siitä tulevassa Radio Home Studion lähetyksessä, missä? Se selviää kuuntelemalla. Kiitos, kiitos oikein paljon ja kiitos.
Mottomme on:Asiakkaidemme tyytyväisyys on prioriteettimme!
(Paitsi jos se on vaikeaa, kannattamatonta, tai olemme vain kiireisiä ;)
Yleensä mallisto on ollut varsin sävyuskollinen, ja kaikkinaisesta radikaalista undergroundmaisuudestaan huolimatta konservatiivisen uskollinen tyylilleen.
Nyt, tuli kuitenkin aika antaa oma panoksensa myöskin mainstream, eli paskavirta valtavirtapuolelle, suoda täten heillekin laatua* jossa on asennetta.
Tällä kertaa teurastamisen kohteeksi joutui koko kansan suosikitVR
ja Big Brother.
BB & VR eli yhteensä siis viisi kirjainta joihin voit luottaa!
Huom. Mallistoon kuuluu myös siis eri värejä, kuten VR:n ja BB:n väreissä olevat tuotteet, sekä naisille oma mallisto. Vieraile kaupassa ja tutustu tarkemmin.
* = Tuotteet tulevat Saksasta, mutta tästä huolimatta sinun ei ole tarpeen todistaa omaa arjalaisuuttasi (jonka tulee säädyllisen ja hyvän tavan mukaisesti ulottua aina 5 polveen saakka) tilataksesi niitä!
PPS. Osa wanhoista malleista on jo poistettu kaupasta, jolloin niistä on tullut keräilyharvinaisuksia – osoita että sinä olet fiksu ja pysyt mukana underground-vaatekaupan muodissa jossa mallisto on vaihtuvaa, ja sinä todella voit huomata miten olet saanut haltuusi jotain todella uniikkia, mikä parantaa sinun ja muiden käsitystä Sinusta!
PPPS. Koska nyt on sesonki, vaihdoin kaupan taustaväriä aiheeseen sopivammaksi. Kutsun sitä nimellä Obnoxious Red. Nyt voit huomata miten se vaikuttaa Sinuun energisoivasti, ellei jopa suoranaisen virkistävästi kun klikkaat itsesi kauppaan. Eikä Sinun pitäisi yllättyä, kun tunnet kaupassa vieraillessasi, kerta toisensa jälkeen, ihanien muistojen heräävän ja mielialasi kohoavan synkkyyden keskellä kuin kirkaslampun ääressä, joka on samaan aikaan hieman outo, mutta silti kovin tuttu entuudestaan. Puhumattakaan tästä piristymisestäsi nousevasta rohkeudesta, uudesta innokuudesta tehdä päätös, joka saa sinut vastaamaan siihen miksi et toimisi vihdoinkin sen mukaan kun näet tilaisuuden edessäsi...
PPPPS. Ja kyllä, alennuskoodit toimivat vielä hetken, joten putsaa kauppa eduksesi, saat yhden tuotteen kaupan päälle!
Kohta Tampereen keskustan yrityksille ja liikekiinteistöille ei enää myönnetä palovakuutuksia. Jokainen paikallinen ymmärtää mikseikö.
Viime yönä, tai oikeastaan aamulla (jolloin minä olen - aika ajoin - suorittamassa tiibetiläisiä aamuliikkeitä, juomassa vihreän teen, ja lukemassa kappaleen hengellisesti kehittävää kirjallisuutta, jonka jälkeen vielä meditoin) sattui jälleen Tampereen keskustassa ikävä tulipalo-onnettomuus.
SiispäXeimian Chronicles:in yhden hengen uutis- ja kuvausryhmä lähti paikalle. Ei ehkä ihan kuitenkaan vielä tuohon aikaan, vaan iltapäivällä, ottaakseen selvää mitä on tapahtunut. Onhan tämä blogi sentään tunnettu sen gonzojournalistisesta toiminnasta, joka on maan kärkiluokkaa.
Kun saavuin paikalle, oli siellä edelleenkin paloautoja. Poliisit olivat tukkineet autoilta molemmat puolet pääkadun suikaleista. Paikalla oli myöskin luonnollisesti ihmisiä jotka olivat uteliaita – niin myös minä, mutta minä olinkin hoitamassa tiedostusopin tohtoraalista tehtävääni!
Tapahtui mielenkiintoinen sosiaalispsykologinen toiminto, kun aloin ottamaan paikasta valokuvia, ryhtyivät siihen pian monet muutkin ihmiset. Ensin vieressäni seissyt vanhempi mies, sitten todennäköisesti paikkaa alunperin ohittamassa ollut ulkomaalainen mies, ja myöhemmin vielä jotain nuoria. Kuulin nuorten naisten, eli likkojen puhuvan toisilleen määrätietoisesti: “En mä tajuu tota niinku, että mix täzzä otetaan kuvii, d44, kuin noi on niinq iha tavallisii taloi”. Tämän nimi oli Leena Vittu Mölliperälä-Pärekori- Jormanainen ja toisen Ulla-Martti Gyllenbögel, joka vastasi napakasti: “Whaad evöööh.”
Mutta tässä kuvakimara.
Ne kertonevat enemmän kuin tuhatkunta sanaa.
Mainittakoot nyt silti että kuulin sellaisia asioita sisäpiiritietona, kun olin korva kovana, että eräs puhelimeen puhunut nainen osasi kertoa jonkun hypänneen alas kolmannesta kerroksesta. Ja hän kertoi myös että vastoin luultua (että palo olisi lähtenyt arabien kebabkioskista) onkin niin että se lähti yökerhosta nimeltä Love Hotel. Parempi etten kuitenkaan ala kertomaan kun olen ollut tuossa yökerhossa naisissa, tai ilman naista. Se on ihan eri aihe.[Huom. Jutun juuri ollessa oikoluvun alaisena, luin että uutta tietoa on saatu, Aamulehden jutun mukaan palo lähti kebab-ravintolasta ja siinä jopa epäillään tuhopolttoa - onko väärin sanoa että mamujen tyyli tehdä yrityskierrätystä on edennyt pisteeseen, että se ei enää toimi vaan heidän ollut pakko tehdä vakutuuspetos, vai olivatko kaksi paikalta poistunutta kenties vastarinnassa nimenomaan näitä etnisiä vähemmistöyrittäjiä kohtaan? Minä itse epäilen jälkimmäistä, sillä räjähdys tuntuu melko oudolta - verratkaa tapahtumaa McDonaldsin paloon, joka myös oli ravintolapalo, kiitos]
Baarin edusta tässä kunnossa, vaikka minä en edes ollut koko viikonloppuna viihtellä - oh the mirth!
Tämä on otettu kadun vastakkaiselta puolelta, että sieltä on tullut kamaa aika voimalla!
Voimalla hyvinkin, polkupyörän renkaan vannekin on jopa vääntynyt!
Minulla ei ole hajuakaan mitä olin tekemässä kun otin tämän kuvan, se kai tuli vahingossa.
Tämä biisi ei liity mitenkään tapahtumiin. Tai voi se sikäli liittyä, että se soisi taustalla jos olisin tuolla matkalla mennyt johonkin liikkeeseen ostamaan hyödykeen, ja nähnyt tiskin takana kauniin naisen. Olisin sanonut hänen miespuolisille työkavereilleen: Te pojat menette nyt pistämään liikkeen oven lukkoon, ja sitten kipitätte takahuoneeseen, sillä minä maksan ostokseni tämän tytön kanssa tässä tiskillä. Luonnossa. (Jos ihmiset olisivat voineet nähdä liikkeeseen, olisin näyttänyt heille hyvin treenattua hauistani ja he olisivat ryhtyneet antamaan aplodeja. Olisin kyllä ansainnut ne.).
Tekstit
