Häät Remulassa ja Muita Tarinoita Elämänsuonesta

Tuparit olivat viime viikonloppuna, ne olivat Raimon ja Irman yhteiset juhlat. Ne taisi olla joku vuosi tai puoli vuotta varsinaisen muuton jälkeen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, minä joskus pidin Tukki-Liisan ja Marjudiinin kanssa pikkujoulut kesäkuussa. Voi niitä aikoja!

Päivää ennen juhlia minä keksin oivallisen tupaantuliaislahjan, jonka arvo on rahassa mittaamaton, se on ainutlaatuinen jopa siinä määrin ettei kukaan muu ole tuomassa samanlaista. Otin ja printtasin kuvani, se oli hyvin tuore sillä se oli Deathtimen promokuvaus-sessioista. Sen jälkeen signeerasin sen puumerkilläni ja omistuskirjoituksella. Laitoin kuvan nätisti kuoreen. Oli selvää että pariskunta oli hieman hämmästynyt, Irma ehkä jopa hieman kauhun sekaisissa tunnelmissaan, mutta lopulta kaikki päättyi iloiseen naurun remakkaan. Luullakseni kuva on päätynyt parhaimmalle paikalle, jossa se tuottaa onnea koko ruokakunnalle tulevat vuodet.

Juhlat sujuivat hyvin, minä sosialisoin ihmisten kanssa joita olin saattanut tavata jo aiemminkin – muistikuvat tarkistettiin ja niistä puhuttiin varmistavaan sävyyn. Ystävällisenä miehenä, Home Studion ja tämän blogin uskollisena kuluttajana Miguel Miguel Miguel kuskasi minut juhliin ja sanoi että jos juomista tulee pulaa, niin hän ottaa suusssa sulavaa bourbonia palan painikeeksemme – sen hän myöskin teki. Sillä eikö muka Irman nimipäivillä sellainen ollut paikallaan? Vai mitkä ne juhlat taas olivat?

Jossain vaiheessa iltaa minä päädyin vaihtamaan kuulumisia erään naisen kanssa, joka hymyili minulle aiemmin, hän muisti minut vielä uudelta vuodelta jolloin juttelimme keittiön pöydän ääressä. Hänellä oli silloin hiukset kiinni, nyt ne olivat auki, ja minä kosketin niitä ja sanoin että näin on hyvä. Minä arvasin hänen horoskooppinsa oikein ja hän ihmetteli sitä, se oli Vaaka. Hän epäili että meillä on yhteisiä tuttuja joilta olisin voinut saada moisia tuntomerkkejä, minä sanoin että luettele niin sanon sitten tunnenko. Kauppa sopi hänelle, mutta siinä oli ehtona että hänen pitää antaa minulle suukko aina kahta arvausta vastaan. Sekin sopi, sillä sen piti olla säädyllisesti poskelle, mutta minä olen ovela kuin mikäkin joten kun hän oli antamassa suukkoa poskelleni, minä käänsinkin pääni. Vierustalla meitä seurannut mukava herrasmies naurahti, ja nainen säihkähti, minä tietysti nauroin voitonriemuisena. Kuulustelut jatkuivat niin että muina suukottelu kertoina hän otti minua spontaanisti päästä kiinni, etten päässyt kääntyilemään kriittisessä kohdassa. Se vähän harmitti, mutta oli huvittavaa. Ai niin, ei meillä ole ketään yhteistä tuttua, ei ainakaan sen kuulustelun perusteella. Mutta Irman ja Raimon kihlajaisjuhlissahan tuollainen oli täysin sallittua – vai mitkä ne juhlat olivat?

Teoria supersolmuista on kiintoisa, ja minä olin tuona iltana epäilemättä supersolmuna sillä olen kuin yksinäinen susi, joka kulkee kaikkialla muttei missään. Välillä kyllä huudahdin jo hieman päissään olevaa Miguel Miguel Miguelia että tule tänne meidän kanssamme istumaan iltaa sieltä pimeästä nurkasta, istu iltaa ja juo sillä nyt juhlimme Raimon synttäreitä – vai mitkä nämä juhlat nyt olivat?

Joka tapauksessa, kaikki tiivistyivät supersolmun ympärille kun minä ja tyttö joka oltiin Irman toimesta naitettu minulle jo syntymässä, huomasimme että meidän poliittiset mielipiteemme ovat sangen vastakkaiset. Lähinnä mitä tulee nationalistisiin kysymyksiin, kuin myöskin seksuaaliasioihin (hänestä sukupuolet ovat sopimus, minusta biologian ja kulttuurin yhteensulauma, siinä missä seksuaaliset vähemmistöt ovat hänen mukaan biologiaa ja minusta psykologiaa). Mutta oliko se tätä ennen vaiko tämän jälkeen kun suurenmoiset hierontaorgiat saivat alkunsa? Se kaikki taisi alkaa siitä kun Miguel Miguel Miguel antoi makeassa ja hämärässä valaistuksessa niska- ja hartiahierontaa pitkälle punapäiselle naiselle, se oli jotenkin niin intiimin näköistä että minä ja pari muuta jäimme seuraamaan sitä henkeä pidätellen ja suu auki! Myöhemmin sitten jokainen hieroi jokaista. Raimo sanoi että verrattuna Irmaan, minulla on niin muhkeat hartialihakset ettei hän saa kunnolla niistä otetta, johon minä hymähdin kainosti että niitä on tullut treenattua punttisalilla (myös Punapäinen tyttö on pistänyt merkille tälläisiä asioita ja himoitsee minua myös ulkonäöllisistä syistä, mutta siitä aiheesta jo yksinään voisi kirjoittaa gradun, joten jätetään se nyt pois). Mutta kyllähän nyt pikkujouluissa tälläistä voidaankin tehdä – vai mitkä ne juhlat oli?

Krapulaisena aamuna tuli jostain huoneesta Mansikka, tyttö kuin Tukki-Liisa (heidän oikeassa nimessään on eroa vain yhden kirjaimen verran ja jotain hyvin hyvin paljon samaa!). Nimitys Mansikka tosin vaihtui, mutta mistä se tuli oli hänen keltaisesta yöpaidastaan joka päällä hän tepasteli kuin kotonaan, ja siinä paidassa oli jättimäinen mansikka. Sitten hän meni laittamaan jotain kotoisaa päälleen, ja ne olivat sellaiset tyttöjen suosimat verkkahousut, kirkkaan pinkit. Ne oli vedetty aika korkealle, joten hänen mehevä kamelinvarvas (“Cameltoe” ) oli pingottunut, ja pian hän siinä seisoskellessaan alkoi aprikoida kuinka hänellä on tapana vetää housut näin ylös, ja kuinka ne silloin myös menevät vakoseen – tähän väliin lisäsin arvovaltaisesti ja avualiaasti että se on cameltoe! - hän omaksui tuon nimityksen heti. Minä tunsin kiihottuvani kiihtyvällä tahdilla, mutta hän onneksi sitten laski hieman housujaan. Hän jatkoi kertoen että on tehnyt kehitysvammaisten kanssa työtä, ja he vetävät housut noin ylös, ehkä hän sai siitä kimmokeen? Minä taas muistelin kuinka minä ja J olimme olleet terassilla, ja nähneet erään naisen kävelevän cameltoe esillä, farkkushortsit jalassaan. Eräs yleisöstä sanoi että aika hyvin jos niissä näkyi, johon minä sanoin että kyllä se on mahdollista sillä joskus minulla sentään näkyvät jopa kiveksien verisuonet – mutta vain jos olen naisissa! Sitten me nauroimme.

Seuraavaksi olikin lähtö Ideaparkkiin, mutta vain syömään kiinalaiseen. Se oli hirvittävä kokemus. Söin lautasellisen (olimme seisovassa pöydässä), mutta menin pian pihalle makaamaan kylmään tuuleen, se oli joku puistonistuin aivan sisäänkäynnin edessä. Mutta kun söimme, saatoin nähdä ja kuulla flamengoesityksen, ja sen musiikki oli niin dramaattista ja tunteella vedettyä että minulta melkein pääsi itku.

Juhlien jälkeinen viikko olikin sitten ynseä paluu arkeen. Tarkoitan, että osa hommista joita minua odotti olivat mitä miellyttävimpä ja palkitsevimpia, osa sitten taas enemmänkin puurtamista mikä vain piti tehdä. No, tätä myöten valtaosa rupeaa olemaan valmiina, ja voin olla tyytyväinen siihen miten itseltäni salaa viimeistelin ne. Pidin sellaista puolentoista viikon paussia Operation Death Metal Hero:n sessioista, ja nyt kun kirjalliset työt alkavat olla niin sanotusti kondiksessa (mukaan lukien uusi teksti Fundamenttiin), olisi taas aika uppotua musikaaliseen projektiin. Tuntuu kuin olisin vielä puoltoista viikkoa sitten uinut järveä ympäri, nauttinut siitä kaikesta huolimatta, mutta nyt olisi taas aika hypätä takaisin joten en tiedä hyppäänkö kerralla vaiko koitanko aluksi varpaalla veden laadun. Jäljellä olisi editointia, miksausta, säätämistä ja laulamista, voi olla että se kyllä menee ensiviikkoonkin, mikä meinaisi että Home Studion seuraava jakso aika todennäköisesti tulisi olemaan jo vähän lähetyksen lopussa ounasteltu The Best (and Strange) of-lähetys. Luoja tietää parhaiten!

Mitä kaikkea muuta minä olen kohdannut sitten?

Kertoisinko siitä savunahajuisesta miehestä jota talutettiin ulos marketista? En.

Tiistaina huomasin että kevät todellakin oli tullut. Eräs mistä sen näkee on se, että hormonit ovat villeinä ja ne kiertävät tuhatta ja sataa pitkin kehoa. Aluksi näen kaupassa MILF:in tai puuman, kummaksi nyt hänet voitanneekaan luokitella ja hänellä oli jakkupuku, ulospäinsuuntautuneet tissit ja korkokengät. Tunsin kuinka jokin minussa aktivoituu lujaa vauhtia! Sitten kun tulin kotiin, sanoi Punatukkainen tyttö että hänellä on minulle jotain näytettävää. Minulla oli tuosta tuhmasta tytöstä omat aavistukseni, sillä joskus aiemminkin olen toiminut hänen makutuomarina siitä mitkä hänen alusvaatteistaan on kuumimmat - eikä hän tietenkään ole ainoa nainen, vaan on huomattava tosiasia että yllättävän useilla naisilla on itsestään kuvia joista et voinut uneksiakaan! Tämä muutaman minuutin video sai minut kivettyneeksi (;) koneen ääreen, ja pitää sanoa että jos aikaisempi bisnespuuma oli herättänyt miehuuden talviunilta, niin tämä sitten repi sen sieltä. Koska en ole varannut tätä K-18 blogiksi, on syytä jättää yksityiskohdat pois, mutta se mitä näin ei jättänyt niitä pois, eikä mitään arvailujen varaan.