Introspektio 2012: Non + Ultra (Gnōthi seauton)

Tämä teksti on jo vuoden alusta, mutta koska blogissa ja blogeissa on nyt uusi järjestys, on tämä kerta kaikkiaan vain siirtynyt yhä kauemmaksi ja kauemmaksi, odottaen oikeaa hetkeänsä.

Olkoon niin, mutta nyt on se hetki.

Jutussa on havaintoja rungoksi noin vuoden takaa, ja täydennyksiä ja uusia kohtauksia viime ajoilta.

Olen otsikoinut nämä tapahtumat, mutta niillä ei ole erityistä järjestystä, eikä epäjärjestystä. 

Aloitetaan tällä.

Vuosisykli numero 7

Numerologian mukaan tämä vuosi on ollut minulle luvun 7 vuosi.

Numerologiassa on 9 erilaista vuosisykliä, joista 8 jakautuu aktiiviseen ja passiiviseen, 4&4, ja 9. sykli on puolestaan neutraali ja edeltää uuden alkua.

Se on mielenkiintoinen teoria, johon törmäsin alkuvuodesta kokolailla sattumalta, mutta jostain syystä nämä sykliteoriat ovat olleet aika osuvia, vaikka niitä olisi verrattu satunnaistenkin ihmisten elämäntilanteisiin.

Minun kohdallani tuo violetti aikakausi (joulua viettäessäni porukoilla oli normaalien joulukoristeiden ja värien lisäksi paljon violetteja teemoja!), 7. vuosi, oli jotain jonka ehkä voi sanoa osuneen myös kohdalleen.

Se on määritelmältään hidas vuosi, jolloin itsetutkiskelu ja eräänlaisessa stagnaatiossakin oleva vuosi. Aika jolloin ei paljoon pitäisi ryhtyä.

Voi veljet, pitikö se paikkansa?

Eräänä ominaisuutena oli sellainen täi tervassa-tunne, että mihin nyt ryhtyikään, esim. Deathtimen The Brutal Aesthetic:in kanssa, Antologian kanssa, minkä tahansa. Asiat vaativat vaivaa, ja tuntui että tietty resistanssi olisi myöskin ollut läsnä. Esimerkiksi mitä tulee sosiaaliseen elämään; baari-illat päättyivät tällä kertaa useammin kuin koskaan erimielisyyksiin ja lähes tappeluihin erinäisten ihmisten kanssa. Yleisin syy oli yksinkertaisesti taistelu rajoista, ja kieltämättä olihan se opettavaista kun näyttää niiden todellisuuden kusipäisemmille yksilöille jotka ovat tottuneet koko elämänsä ajan olemaan itsekkäitä tyranneja, jotka kävelevät tuttujen ja tuntemattomien ihmisten yli. Kuitenkin etenkin loppuvuonna tuo alkoi kääntyä täysin eri suuntaan, aloin tapaamaan uusia ihmisiä, ja vanhat tuttavuudet tulivat takaisin kuvioon. Viimeinen kuukausi, pari, olivat puhdasta juhlaa kun hiljaksiin olin vuoden aikana päättänyt että jätän koko aktiivisen sosialisoimisen ynnä muut vastaavat puhtaasti passiiviseen tilaan ja pyrin keskittymään itseeni. Kuinka sitten kävikään, keksin että viihdytän itseäni ns. Ristonakki Rasia-tanssilla, ja sain havaita että naiset lähes tulkoon kirmasivat hinkuttamaan sylitanssia syliini, kylläpä eräs jopa raahasi minut pois lattialta ja menimme hiljaisempaan tilaan. Toisella kerralla edellinen jotakuinkin jatkui, jos ei nyt sylitansseja tullut, niin kyllä ne aina jotenkin osasivat kulkeutua välittömään läheisyyteeni, ja eräs sanoi että on fanini "Mun täytyy tunnustaa, oon sun fanis. Pidä toi, kun muut miehet tanssii vaan niin joten (tekee ontuvaa ja kornia tanssiliikettä)". Ehkä olisin selvinnyt vähemmällä jos olisin koko vuoden pitäytynyt tilanteista, joista tosin läheskään aina ollut vastuussa, vaan ne löysivät minut. Liekö se toiminut opettavaisena puolena, että sain kovemman profiilin harjoitusta tasaisin väliajoin?

No, pian tämä vuosi on ohitse, ja samoin 7. vuosi. Minun piti jo ennen tuota vuotta pitää vielä "Purppura-aikakausi", mikä liittyy minun värikoodivuosikehitysohjelmaan, ehkä tämä oli kyllin lähellä sitä?

Joka tapauksessa, näistä kosmisista (?) esteistä huolimatta, Luojan kiitos sain projekteja valmiiksi ja uudet vielä loppuvuodesta käyntiin (myös aloittamassani budolajissa pääsin ensimmäisestä graduoinnista läpi - se tosin on jäissä, riippuen mikä on asuntokysymykseni laita).

Mitäs muuta?

Pako Home Studiosta

Asunto on ollut jo pitkäaikainen ongelma, johon rupeaa väkisinkin tulemaan jonkinlainen ratkaisu.

Jos Luoja suo ja oikeus voittaa, saan vihdoinkin uuden asunnon. Tilapäisen, jos oikeus voittaa edes vähän, tai sitten ajaudun evakkoon pariksi kuukaudeksi. Tästä syystä myös mainitsema budolajinkin jatkaminen on niin tai näin, ylipäänsä projektit jäävät lepotilaan sillä tukikohta pahimmassa tapauksessa poistuu alta 2 kuukaudeksi. Tämä johtuu putkiremontista, jonka vuoksi minun on tyhjennettävä niin eteinne, niin kylppäri, vaatehuone kuin keittiökin. Vuokraemännällä oli pokkaa ehdottaa vuokrajärjestelyä, mutta hän katosi kun tuli puheeksi se tosiasia etten vain voi enää pitää majaa täällä. Kuka voisi? Emme me missään Afrikassa ole!

Rupeaa vain pyrkimään mieleen, että jos tämä ei käännykään paremmin päin, niin olen pian jossain ajankohtaisohjelmassa vieraana: "Tämä komea nuori mies asuu paikallisen McDonaldsin vessassa - ihmetelkää hänen kohtaloaan!".

Mitä kaikkea olisin oppinut?

Mystiikka

Voidaan sanoa suunnan vuoden hengelliselle puolelle antoi alkuvuodesta tapahtunut Jnana Jooga-kirjan saaminen, jonka aiheet pysyivät läpi vuotta mukana. Loppuvuodesta eteeni hyppäsi kirja nimeltä Aalto on Meri, joka on väriltään enteellisen violettiin viittaava, ja joka sisälsi jo kauan etsimiäni lainauksia Meister Echartilta (huipennuksena lähdeluettelosta selvisi että vuonna 2009 oli julkaistu joku Echartin teos, suomeksi, nimellä Sielun Syvyys). 

Se synkretismi joka tuntuu nyt jollain tapaa liittyvän Jnana joogaan on seurannut pitkin vuotta. Sain siis uudenvuodenbileiden jälkeen Arthurokselta kirjan nimeltä Jnana Yoga. Krapulaisten, mutta mystisten keskustelujemme taustalla oli Raimo, joka myös osallistui keskusteluihin, enemmän tai vähemmän. Raimo oli ensin ottanut puheeksi Alan Wattsin (hänellä on oma, kuin myös minulla, miehiä on siis kaksi samannimistä). Sitten minä satuin huomaamaan että minun Alan Watts on Kauris horoskoopiltaan, ihan kuten minä ja Raimo, joten kerroin sen hänelle, mikä herätti hänen mielenkiintonsa (teemme epävirallista seurantaa asiasta). Luonnollisesti sen yhteydessä annoin hänelle Alan Wattsin podcastin osoitteen. Mielenkiintoinen seikka jonka tuolloin huomasin oli se, että kyseinen podcast alkaa puheella, joka käsittelee Jnana joogaa:

"...sen metodina on harjoittaa (yksilön) älyllistä puolta, kunnes päästään pisteeseen jossa ei ole enää kysymyksiä kysyttävänä. Voit tehdä sen filosofian opiskelun myötä, opettajan johdolla, joka näyttää että kaikki filosofiset kysymykset ovat vääriä, tai jos ei vääriä niin ainakin täydellisen osittaisia"

          - Alan Watts (Intellectual Yoga 2 of 2)

Tämä väläytti minulle monia asioita. Minä, kuin myöskin Raimo olemme taipuvaisia ns. kallouskovaisuuteen, eli älylliseen pohdiskeluun. Ihan kuten Jnana Yogan kirjoittaja Swami Vivekananda oli määritellyt, on ihmiset jaettavissa neljään arkkityyppiseen taipuvaisuuteen, joista Jnana jooga on Filosofi-tyypille.

Ehkä tuo muuten niin hyödyllinen, syntymälahjan ja hallittavan taidon omaaminen (ja omaksuminen) voi auttaa näkemään ja ymmärtämään paljon, mutta ei kaikkea? (Kohti mystistä kokemusta? Ikuisen Armon Tilaa)

En tiedä, mutta seuraan tilannetta innolla.

Tarkoittaako se, että etsiminen pitää lopettaa?

Watts sanoo, että vaikka et tarvitse mitään, niin se on kuin "jalat käärmeellä", eli sinun ei tarvitse myöskään lopettaa etsimistäkään. - Minua kiinnostaa (zen-)buddhalaisuuden ja Raamatun yhteiset sanonnat: jalat käärmeellä liittyy jollain tapaa siihen että käärmeeltä lähti raajat kun tämä yllytti ihmisen alkuperäiseen syntiin, entä sitten kotkan jäljet taivaalla? Niihin viittasi Sananlaskujen kirjaaja (oliko itse Salomon) ja niitä määritteli buddahalaisten sananlaskujen kirjoittaja! Kauneus on olemassa, ja siinä kauneudessa myös minä kasvan?

Olemisen tasot

Mitä olen oppinut tekemistäni sosiaalisista kokeista, on se, että jos jossain sosiaalisessa tilassa "höpöttelee tuntemattomalle(-mille)" niin se voi johtaa siihen että koko paikkaa tuntuu sen jälkeen kuin joltain kotibileiltä, joka on täynnä potentiaalisia kavereita. Mutta aika luonnonvastaiselta siihen touhuun ryhtyminen joka kerta kyllä tuntuu, ainakin alkumetreillä. Silti yllättävän moni on suorastaan iloinen siitä että he tapaavat matkoillaan ystävällisen hahmon, joka tuntuu siltä kuin hänet olisi tuntenut aina.

Sen opin ettei minun pidä sittenkään luopua spontaaniuudesta, joka on luovan inspiraation ja taiteellisuuden tärkeä atribuutti. Menin liiaksikin kurinalaiseen, virkamiesmäisen järjestelmälliseen tekemiseen - melkein joka asiassa. Uskoin että korvaamattoman inspiraation hetken voi siirtää toiseen päivään, mikä on sama jos luulet että voit määrääsi enempää vaikuttaa ainutlaatuisiin virtaaviin nykyhetken tilanteisiin elämässä. Et voi, tai jos voit siinä on ollut enemmän onnea kuin säännönmukaisuutta mukana. Surffaaja ei hallitse säitä, mutta tuntee ne ja hallitsee itsensä - ole surffaaja. Tietenkin, kuten on sanottua, kaikelle on aikansa, joskus myös se järjestävä periaate on päästettävä valloilleen. Tunne itsesi, ja kohtuu kaikessa - ei mitään uutta auringon alla, kultaisella keskitiellä. 

Jos nyt puhutaan hieman ufojuttuja, joilla kuitenkin on hyvin kiintoisa tarttumapinta elämäämme, niin otetaan esiin tohtori Hawkingsilta tutut "Tietoisuuden tasot". Kun analysoin kehitystä vuosilta 2009-2011, niin kuin radiossa sanoin oli 2009 nousua ja 2010 sulavaa pilvissä kävelyä - lentämistä, kun taas 2011 jokin muuttui, ja vaikka hommat tuli tehtyä ja tulostakin syntyi, se silti tuntui hyvin työläältä paikottain ja siltä että pitäisi aparatuksen ilmassa kuin kuumailmapallon johon sen alla olevasta korista käsin puhallat ilmaa itse. Tietysti suhdanteet ympärilläni muuttuivat, mutta jokin fiiliksessäkin muuttui.

Näitä tietoisuuden tasoja on ainakin toistakymmentä, enkä ole niiden järjestyksistä täysin samaa mieltä, mutta jotain perää niissä on. Onhan niin, että vaikka näiden kohdalla puhutaan värähtelyistä, niin näitä myös mitataan, siten että lihaksista katsotaan että tuoko tietyt tilat heikkoutta vaiko väkevyyttä henkilöön.

Kuluneen vuoden pohjalta voisin ainakin joissain määrin vahvistaa tuon teorian, ainakin mitä tulee siihen osaan jonka mukaan tuo värähtelytasosi kommunikoi ulkomaailman kanssa.

Mitä stressaantuneempi ja vihaisempi olin, sen enemmän sitä vahvistavia ihmisiä ja ehkä ilmiöitäkin tunnuin vetävän puoleeni.

Sen sijaan, kuten sanoin, niin passiivisessa ja huolettomassa Ristonakki Rasia-tanssin vaiheessa taas tunnuin inspiroivan ihmisiä ja vetävän heitä puoleeni (erityisesti naisia). 

Jnana Yoga, sisältää kiintoisan analogian.

"Tämä on yksi kysymys jonka asetan jokaiselle miehelle, naiselle, tai lapselle, kun he osallistuvat joko psyykkiseen tai henkiseen harjoitukseen. Oletko vahva? Voitko tuntea vahvuuden? - sillä minä tiedän että vain totuus voi yksin antaa voiman, minä tiedän että totuus yksin antaa elämän, ja mikään muu kuin meneminen kohti todellisuutta ei tee meitä vahvoiksi, ja kukaan ei yletä totuuteen ennen kuin hän on vahva." 
- Swami Vivekananda

Mielenkiintoisen tuosta tekee myös se, minkä sanoin J:lle, kun vielä kävimme Torstaikerhoilla:

"Totuus kestää koettelun"

- XeimA

Mielenkiintoista on musiikin laita. Rap-musiikki teki heikoksi, ja klassinen musiikki vahvisti. Jälkimmäisen soidessa myös kukat kasvavat paremmin, ja mikä mielenkiintoista, kun oltiin testattu että miten kukat reagoivat ärjyheviin, niin ne kasvoivat yhtä hyvin kuin klassisen soidessa. Eli in your face hyvänolongurut, jotka sanotte että metallimusiikkia ei saa kuunnella sillä siitä tulee paha mieli - lainatakseni deathmetal-artisti Chris Barnesia: "Guess what, I don't fucking believe it!" (Etenkin kun tiedän että yksi ellei useampikin kuuntelee hirveää jumptusta "sallittujen musiikkien listallaan" mistä voidaan olla montaa mieltä, siinä on koneellinen ja mekaaninen maailma ja biitti kuten räpissä, toisaalta dynaamisuus kuten metallissa - joten ihan puhtaalla alueella ei mennä). Minä sanoisin musiikista sen, että minkä fiiliksen se sinulle antaa, niin siten se myös sinuun vaikuttaa.

Oli tyylisuunta mikä tahansa. Muuta aiheesta tuskin voi sanoa, sillä muu olisi valhetta ja minä inhoan sellaista!

Mutta takaisin tajuntatyyppeihin. En mene paremmin tuohon listaan. Mutta menen kolmeen pääluokkaan.

Saaminen, tekeminen ja luominen.

Uskon että tässä menin metsään. Olin vuosina 2009-2010 tekemisen ja luomisen tilassa, ja Xeimian Networksin "teollistuessa" aloin tippua Saamiseen, samalla kun menestyksestä oli ruokahalu alkanut kasvaa ja minun piilevä työnarkomaani ja kunnianhimopuoli tuli esille, ripauksella perfektionistia - sukuvikoja joita olen pyrkinyt välttämään.

Tekemisessä saat varmuuden olemiseesi siis puhtaasti sen myötä että teet jotain, that's it. Mutta kyse ei ole lopputuloksesta, joka on ikäänkuin bonus, tai luontainen sivutuote, joskus myös aika hyvä. Jos kyse olisi pelkästään lopputuloksesta, se olisi Saamista.

Eli osallistuminen tehtävään, siinä kaikki.

Osuu aika nappiin. Minä tosin en näitä juttuja tehdessäni ja oikein vauhdeissa ollessani tiennyt mitään tuosta Hawkinsin listasta mutta kyllä nyt kun miettii niin kyllä siinä jokin on osunut kohdalleen.


Tulevaisuus

Vuosi 7. opetti että on järjetöntä potkia pistintä vastaan, joten suosiolla kun antoi olla, palaset loksahtivat kohdalleen, tai jäivät asemiinsa - ei väkisin. Mutta vaikka olenkin hyvin tyytyväinen isoon projektiini, Deathtimen toiseen albumiin, niin paine sen tuottamisessa aiheutti sen, että pari lähinnä tuotannollista seikkaa jäivät haittaamaan minua. Ei niitä juurikaan auta lähteä korjailemaan enää, vaan ehkä sitten remaster-painoksessa? Siitä tuli hyvä levy, ja tiukka kokonaisuus, ja oivana lääkkeenä perfektionismiä vastaan on jättää siihen sen lovet ja särmät, jotka sitten olkoot hioutuneena pois sitä varten tuotetussa painoksessa.

Deathtimesta sen verran, että juuri tällä hetkellä ensimmäistä albumia ei saa. Fundamentissa olisi tarkoitus julkaista siihen liittyvä juttu, mutta kyse on lyhyesti sanottuna siitä, että tekijänoikeusmafia päätti suojella minun tekijänoikeuksiani ja vei Deathtimen ensimmäisen albumin pois jaosta DMCA:n verukkeella. Miten niin nuo järjestöt on laulavat rahoittajiensa lauluja? On tiedossa että suurin osa näistä poistoista on aiheettomia, ellei jopa laittomia, sillä millään tuollaisella laitoksella ei ole oikeutta minun luomaan musiikkiin, saati sitten muuhun vastaavaan kuten freeware-ohjelmiin joita he ovat myös poistattaneet. Unohtamatta tietenkään kilpailunvääristämistä johon tuota lainsäädäntöä on myöskin käytetty.

Mutta mitä tulee uusiin julkaisuihin, niin Covered in Blood 2 on tällä hetkellä työn alla, mutta johtuen asuntoni tilanteesta, sitä tuskin saadaan valmiiksi ihan heti (ellei sitten saa uutta sijaintia Home Studiolle). Mutta yksi maistiainen siltä olisi tarkoitus julkaista streaming muodossa, ehkä jopa kansikuvakin voidaan nähdä.

Samoin Brutalin sessioissa käyttämätön materiaali on nyt kokoonpanon alaisena, ja tällä hetkellä kaksi biisiä on työn alla. Milloin ne saadaan ulos? Eiköhän C.I.B.2:sen äänityksissä myöskin nämä kaksi biisiä myös pistetä viimeistellen, ellei jopa kolmaskin biisi! Sen voin luvata että nämä biisit eivät tuota pettymystä, päinvastoin ihmetystä mikseivät ne päässeet mukaan Brutalille. 

Ja niin, tulihan minusta tuona hieman takkuisena, mutta luonnetta kasvattaneena vuonna 2012, myöskin kirjailija. Joten voidaan sanoa, että elän unelmaani. Asiat voisivat olla monin tavoin huonomminkin! Eikö muka? 

Mutta nyt, on tullut aika päättää tämä vuoden viimeinen teksti tähän. Ulkona on yhä toistaiseksi valkoiset hanget, vaikka vesi lotisee taivaalta. Talon rapussa on jo asennettuna putkistot ja sähköpistokkeet, ja jännitys tiivistyy siitä että ehdinkö pois alta - siten että on jokin paikka mihin mennä. Nähtäväksi siis jääkin että missä vaiheessa pääsen palaamaan takaisin. Mutta koska menemme päivä kerrallaan - mitä muuta me muka voimme? -  aion käydä vielä huomenissa Alkossa, ja huuhtoa vuoden alas joko jollain mikä poreilee iloisesti, tai mikä potkaisee ihanasti!

Aalto on Meri (Tat Tvam Asi)

On taas se aika vuodesta, kun on aika kuulla joululauluja.

Ja koska Xeimian Chronicles tuntee velvollisuutensa, tuokin se kuultavaksenne tuoreen, Deathtimen virallisen joululaulun nimeltä Red, White and Black Christmas.

Bonuksena voisinkin kertoa siihen liittyvän tarinan, ja loppuvuoden suunnitelmat.

Kappaleen sanat ovat yksinkertaiset, ja arvoitukselliset, mutta niiden eräs olennaisin kohta on sanoissa: Born again.

Se yllättäen liittyy seuraavaan:

Poikkeus joululevymarkkinoilla - Yhtä levyä on myyty jo 24 vuotta hyvin

Vexi Salmen teksti myötäilee kristityn mystikon, Mestari Echartin hengellistä aforismia, joka menee jotakuinkin seuraavalla tavalla: Se ei hyödytä ihmistä, jos Kristus syntyy vaikka tuhat kertaa seimeen,  jos hän ei synny uudestaan ihmisen sydämen seimeen.

Siispä voidaan sanoa että tämä kappale menee suomalaiskansalliseen ja kristillisen mystiikan perinteeseen. (Tietysti, voidaan sanoa että sanat voidaan tässä kappaleessa tulkita siten että mustapunavalkoinen joulu syntyy taas, mutta monialaisuus ja allegoriat ovat jotain joita emme saa myöskään unohoittaa.)

Nimihän vaihtui kappaleessa vuonna 2012. Alkuperäinen nimi vuonna 2011 oli Creepy Christmas, jolloin kappaleesta osa äänitettiin (loppuosa), ennen kun ryhdyttiin äänittämään the Brutal Aesthetic:ia, ja biisin alku taas äänitettiin vuonna 2012, tuon mainitun albumin jälkeen. Olemme tulleet siihen paikkaan, jossa ympyrä sulkeutuu.

Nyt, näin joulun alla päätin mennä lainaamaan itselleni jotain innostavaa luettavaa, ja kuinkas kävi?!

Silmiini osui kirja jonka nimi oli Aalto on Meri. Se oli kirja jonka päädyin lainaamaan, sillä se jäi vaivaamaan minua niin paljon (ehdin käymään siinä välissä kaupungilla, mutta takaisintulomatkalla kävin nappasemassa kirjasen itselleni). Kirjan on kirjoittanut Willigis Jager, joka on käytännöllisesti katsoen zen-pappi, ei buddhalainen, vaan kristitty. (En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta osa siitä on lupaavaa, osa sellaista jonka ymmärtää jättää omaan arvoonsa).

Ja kuinkas ollakaan, kirja alkaa Jaakko Heinimäen esipuheella, joka sisältää mm. seuraavaa:

"Kristuksen syntymisessä olennaista ei siis olekaan se, mikä tapahtui kauan sitten Betlehemissä vaan se, mitä tapahtuu minun sydämessäni katsellessani sieluni silmillä vastasyntynyttä Kristusta eläinten syöttökaukalossa. Sama koskee myös ylösnousemusta tai taivasta ja helvettiä."

Jaakko Heinimäki oli ensimmäinen joka vei huomioni tuohon Sydämeeni Joulun Teen kappaleeseen, kirjassaan Vapahtajan Varpajaiset.

Entä lainaamani kirjan nimi?

Aikalailla vuosi sitten, 1.1.2012, puhuin krapulaisena parin muun krapulikon kanssa - Artuhuroksen ynnä Raimon - ja eräänä aiheena oli uskonnollinen suuntaus. Kuvailin että oma uskonnollinen suuntautumiseni on enempikin "uskonnotonta kristinuskoa" näinä päivinä. Raimo oli aikalailla samoilla linjoilla. Mutta kun poistuin paikalta, antoi Arthuros minulle Swami Vivekandan kirjan Jnana Yoga. Opus jolla on ikää, mutta mielenkiintoista sanottavaa, sillä juuri kyseisen kirjan sivuilla esiintynestä aallon ja meren yhteydestä olin kirjoittanut tähän.

Nyt, mikä erikoisinta, ennen kun lainasin tämän uuden kirjan (takaisintulomatkalla siis), tuli vastaani Arthuros, jonka kanssa antauduimme niin syväluotaaviin aiheisiin että niistä on turha puhua tässä sen enempää.

Ympyrä on siis jälleen sulkeutunut.

En enää kohota, tai laske katsettani etsimään, vaan suuntaan sen sisäpuolelleni löytämään!

Todellinen hiljentyminen jouluna on kontemplatiivista.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.  - Sydämeeni Joulun Teen

Mystistä joulua ja parempaa uutta vuotta!

PS. Mahdollisesti tälle vuodelle on tulossa vielä 1-2 juttua, joista toinen on suunnilleen vuoden ollut arkistossa, ja sen runkona on viime vuotinen joulunalusteksti. Vuoden kokemukset ovat täydentäneet sen, joten uskon siitä olevan suunnatonta hyötyä lukijallekin. Ja myöskin se, on ympyrän sulkeutuminen!

Mitä Tapahtuu 21.12.2012?

Johdanto

Koska tuo odotettu päivämäärä on aivan kohta käsillä, päätinkin kaivaa arkistoista erään wanhan juttuni, jo vuodelta 2009 -  sitä ei olla julkaistu ennen lainkaan tässä blogissa.

Tarkalleen ottaen sen kirjoitin eräälle yksityiselle keskustelufoorumille, jonka kanssa sittemmin meni sukset ristiin, ja suljin sen oven pysyvästi. Hyvä niin.

Joka tapauksessa, kerroin silloin tästä käsillä olevasta tapahtumasta, ja kirjoituksen nimeksi tuli: Konstruktio Lopun Valtakunnasta

En ihan kokonaan julkaise tekstiä, vaan vain sen osan joka käsittelee nimenomaan juuri tätä tapahtumaa joka on käsillä.

Ja heille tiedoksi jotka istuvat bunkkerissa, paskat housuissa ja kynttilä kädessä, että mayoilla on itse asiassa kaksi kalenteria, ja tämä on vasta niistä se toinen.

Toinen ja alkuperäinen, yksinkertaisempi kalenteri on Tzolk'in kalenteri, joka loppuu 31.3.2013. Joten, voidaan sanoa että jännitettävää vielä riittää. (Lopun ennustaminen ei ole aina helppoa).

Xeimian Chronicles taas on käsitellyt  aihetta 21,12.2012 ainakin muutamassa yhdessä, viimeisimpänä ennen tätä oli Radio Home Studion neljännessä Drunkoween-lähetyksessä (allekirjoittanut saattoi olla jo sitä käsitellessään hieman seipäässä, mutta se luultavasti pehmentää viihtyisästi tätä muuten ehkä joitakin kylmäävää aihetta).

HUOM. Ennen kun menemme eteenpäin, on sanottava että teksti on todella esoterinen ja siksi voi suhahtaa helposti yli hilseen jos kyse on vihkiytymättömästä lukijasta. Siksi maltillinen lukeminen, ajatuksen kanssa, on välttämätöntä heille jotka eivät ole näihin salaisiin tieteisiin tutustuneita.

Joka tapauksessa, mikä tämän selitysmallin ideana on, on se, että kyseessä ei ole maailmanloppu (jep, jos olen väärässä, niin tätä lukiessa maailma luultavasti on suistumassa radaltaan, ja ansaitsen pitkän nenän) vaan syklin loppu, ellei jopa sen vaihtuminen uudeksi aikakaudeksi.

Mutta tämän kaiken on oltava sopusoinnussa sen universaalin apokalyptisen ilmoituksen kanssa, joka jakaa määrätyn synkronisiteetin (jonka avaaminen olisi lähes yhtä laaja asia nyt tehdä, kuin mitä sen tutkiminen on, joten jääköön toiseen kertaan). Siis muista, että eivät kaikki perinteet osallistu johonkin mikä on totuudenmukaista, ja mitä mayoista voidaan sanoa varmaksi on se, että se on käytännössä kuollut kulttuuri josta on vain rippeet jäjellä. Tällöin heidän perinteensä luotettavuus voi olla niin ja vähän näinkin.

Konstruktio Lopun Valtakunnasta

Eräs suosittu aika maailmanlopulle on vuoden 2012 loppu.

Tällöin moni profetia ennustaa sitä.

Keskustelua kuitenkin on siitä, että onko se aikakauden loppu vaiko ajan loppu.

Myöskään Raamattu ei puhu maailmanlopusta vaan lopun ajoista ja maailmanajanlopusta.

Ihmiseen pätee vapaa valinta ja kohtalo.

Tässä pääsemme lähelle Karmaohjelmointia.

Jos nyt olet elämänvaiheessa jossa sinun pitää tehdä ratkaisuja, se voi kestää 1-10 v. esim.

Kun lopulta tuo aikakausi tulee loppuun, olet elänyt yhden "elämän".

Kaikki mitä olet tehnyt ja kuinka olet toiminut on nyt tullut karmaksi jonka vaikutukset näkyvät uudessa elämäsi vaiheessa.

Karmaohjelmoinnissa on kyse siitä että alitajuntasi tallentaa kaikki nuo vaiheet, joten jos olet tehnyt huonoja ratkaisuja, sinä olet koira joka palaat latkimaan oksennustasi tulevassakin vaiheessa, jos hyviä olet voittaja-ainesta.

Näin ollen yksilöt muodostavat yhteisön.

Raamatun ja muun maailman profetiat sekä historiat menevät joissain määrin sopusointuisesti.

Maailman historiassa on nähtävillä Yhden Jumalan ja kilpailijoidensa sota. Jumalpanteonit ovat hämmentävän yhdenmukaisia, pienin kulttuurillisin eroin, jopa näiden symbolit eli keinotekoiset vuoret, eli pyramidit ovat yleisiä niin hautoina, temppeleinä tai uhripaikkoina.

Todelliset Langenneet enkelit tuottivat Nefilimien rodun, eli ihmisten ja enkelten sekoituksen. Vedenpaisumus joka tunnetaan yli 100 kulttuurissa oli heidän loppunsa. Se oli yksi maailmaa kohdanneista katastrofeista jonka Raamattu sekä muut ilmoitukset ovat rekisteröineet. Näiden haamut, kuolleiden nefiliemien, tuottivat ne jotka tunnemme nimellä Riivaajat ja Seireenit.

Myöskin tulevaisuuden ennustukset, profetiat ovat niin Raamatussa kuin muissa ilmoituksissa. Raamattu on totta, ja tarkka, tämä on totta eikä valhetta. Mutta myöskin muualla saamme vahvistusta näistä profetioista sekä yksityiskohtia, ne on helppo huomata.

Eksyttävät voimat repivät ja luovat pimeyttä jotta Jumala ei saisi koottua Taivaallisen Kuninkaan valtakuntaan pakanoita ja juutalaisia, jopa monet uskovaiset on ohjelmoitu tekemään Saatanan, Taivaan entisen mutta maan päälle pudotetun sekä kapinansa hävinneen Syytäjän työtä. Tehtävänämme on Apostolin tavoin Voitto-Voitto-mentaliteetissa koota kaikki Jumalalle ja yhdistyä, yhtenäiseen liittoon Taivaan kanssa ja alla. Tämä on paras päämäärä, älä vastusta hyvää siis.

Sanonkin, että jos nyt vaikka otetaan tuo 2012, niin tämä merkitsee sitä että meillä on valinnan aika.

Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan

Jos valitsemme pahan, teemme kuten yksilö, joten jokainen valitsemamme teko ja suunta johtaa meidät kohtaloon.

Kun valitsemme oikein, saamme lisäaikaa ja lopunkelloa ei laiteta käymään.

Jos valitsemme väärin, me pistämme sen käyntiin.

Tähän ei tule mitään muutosta.

Palaan vielä tuohon aiheeseen 2012 vuoden tapahtumista.

Jos siis silloin, ei olla valmiita vaan on "valittu kuolema" voi hyvinkin esim. Yellowstone posahtaa siten, että tulee luonnonkatastrofi.

Tämä taas avaa portit Antikristukselle, toki niitä on monia, mutta tässä yhdistyy Laittomuuden Ihminen ja Kadotuksen Lapsi - Ilmestyskirjan paha viimeinen hallitsija.

Mutta jos ihmiskunta on taas valinnut hyvin, tuo siirtyy etenpäin.

Tätä vahvistaa Hopi-intiaanien profetiat aiheesta, heillä on Raamatullisia profetioita ja he painottavat ihmisen valintaa tapahtumaketjujen aloituksissa.

Joten tuohon vuoteen mennessä pitää ihmiskunnan olla siis valmis.

Eräs teoria liittyen tähän valmiustilaan ovat ulottuvaisuudet.

Niitä on 7 ja ylin on Jumala. Panenteistisen todellisuuden läpi pääseminen.

Dimensio on se sana ja lyhenne on D.

1D on kivikunta, ja maa sekä alkuaineet.

2D on kasvit ja eläimet.

3D ihminen.

Ideana on siis, että ihminen on olento joka voi elää 2D:ssä tai voi kohota korkeammalle.

Aika tulee täyteen vuonna 2012, tämä merkitsee sitä, että tällöin kehitysasteemme ratkaisee suunnan mihin tulemme menemään.

5D on viisauden kehittämisen ulottuvuus, 6D on viisauden ja rakkauden yhdistämisen ulottuvuus ja 7D on ikuisuuden ulottuvuus, jossa tullaan osaksi kaikkea.

Seuraavat asteet kohoavat aina 7D saakka.

Tämä on Panenteistisen todellisuutemme viimeinen verho, jonka läpi pääseminen on kuin kävelisi kangastuksen läpi.

Tästä seuraa sulautuminen itseensä Jumalaan, unio mystica johon yksilö pyrkii kun hän on oikeaoppinen mystikko. Se on todellakin astuminen Valoon!

Johon laskeudumme on 2D jos emme tee parannusta, ja 4D on se johon nousemme.

Teoriani on että tämä on se johon opettamani ja Luojan armosta tietooni saamat niin yhteiskunnalliset kuin yksilölliset neuvot johtavat ja tekevät otollisemmaksi.

Näin ollen Täydellinen Järjestelmä jos kohoaa järjestelmäksi tuohon mennessä me voimme olla vailla huolta niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla.

Martti Luther ennusti että lopun pimeänä aikakautena Suomi on se paikka jossa on uskollinen kansa ja valkeus. Myöskin ei-kristitty Madamme Blatvasky ennusti vastaavaa:

Lainaus:

”Kreivitär sanoo: Ette suinkaan tiedä mitä madame Blavatsky ennusti Suomesta ja pohjoismaista yleensä? En, vastaan uteliaana. Monta kertaa hän teroitti mieleeni: Muista kreivitär, ja ota ajasta vaarin, jos silloin vielä elät. Tulee aika, niin vaikea koko maailmalle, että kaikki ihmiset ovat vähällä kadottaa tasapainonsa, ja teosofitkin, jotka ovat saaneet niin paljon henkistä valoa, kysyvät itseltään ja toisiltaan toivottomina, mitä teosofia oikeastaan on ja mikä on Teosofisen seuran tehtävä maailmassa? Kaikki tuntuu pettävän jalkojen alla ja pimeys vallitsee maailmassa. Muistakoot teosofit silloin kääntää katseensa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo. Niin sanoi madame Blavatsky.”

Radio Home Studio - 66 - Pikkujoululähetys IV

Sisältöskannaus:

Tässä vuoden viimeisessä, ja jo neljänteen osaan ehtineessä pikkujoululähetyksessä, kertaamme hieman mennyttä vuotta, mutta käsittelemme myöskin kauteen sopivia aiheita mm. oudoimpia jouluperinteitä ynnä muuta. Unohtamatta apulaisjuontajaa, Fireball-liköörimunatotia, jonka resepti myöskin kuullaan lähetyksessä! Eikä se ole ainoa mitä kuullaan lähetyksessä, vaan mukana on myös Deathtimen joululaulu - uunituoreena, suoraan uunista! Vaan miten draamaa tavanomaista enemmän sisältänyt, vuosi 2012, on tarjonnut jälleen "sitä itseään" - kuuntele nyt ja tiedä!


INFO.

Taustamusiikki ensimmäisessä segmentissä

Locust Toybox: Bring Your Sounds to Zebes 


Musat, siinä järjestyksessä kun ilmenevät:

Locust toybox & Gingerbread patriots (REMIX): A Story of Peeple MIX2
Deathtime: High on Hate
Deathtime: Red, White and Black Christmas

Skype studioon: radiohomestudio

- Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta, Radio Home Studio kiittää kuulijoitaan!

Joulun 2012 Toivomuslista!

Nyt kun taas vuoden mitä odotetuin juhla on saapumassa, on meidän syytä muistaa hankkia kaikki olennaisimmat lahjat AJOISSA.

Kukapa meistä ei hilpaisisi juuri sopivasti, joulupäivän piirrettyjen mainoskatkolla käymään markettikierroksella hakemassa "pari puuttuvaa lahjaa" (kaikki puuttuvat lahjat)?

Mutta oletko koskaan ajatellut, jos voisit välttää täysin tuon stressin ja hoitaa ostoksesi suoraan kotisi mukavuudesta käsin?

Silloin näyttämölle astuu Xeimian Chronicles palveluineen.

Vaikka sinun ei tarvitse edes erikseen ajatella sitä, että miten pääosa laadukkaasta ja viihdyttävästä, silti syvällisyyteen taipuvaisesta materiaalista on 100% ilmaista, on myös parikin juttua jotka voit lunastaa itsellesi nimellistä korvausta vastaan!

Ensiksi odotettu kirjauutuus syksyltä, Antologia Apokalypso, allekirjoittaneen runokirja joka toimii vuoden ja vuorokauden ympäri. Sen saa naurettavaan juhlahintaan (alle 10€!).

Nyt, miksi et siis oitis klikkaisi kirjan sivulle, ja lunastaisi sitä itsellesi kun todella tiedät haluvasi tehdä niin: Antologia Apokalypso.

(Tästä tagista lisätietoa sekä tiedotteita Antologia Apokalypsosta).

Vanhana tuttavuutanammehan on jo Xeimian Design (jonka facebook-yhteisöstä voit mennä tykkäämään täällä).

Tällä hetkellä etusivulla on vielä Deathtimen UUDEN The Brutal Aesthetic-albumin kampanjoinnin jäljiltä viralliset Deathtime-tuotteet MUTTA kun selaat hieman kaupan sivuja, voit löytää parhaimmat lahjaideat niin itsellesi kuin myöskin rakkaillesi - näin voit rauhassa tutustua kaupan antimiin, ilman tuputtamista!

Siispä kauppaan tästä: Xeimian Design!

Hyvää joulua ja sen odotusta t: Xeimian Chronicles!

PS. Tilaukset tulee tehdä ennen 14.12. jotta ne ainakin Xeimian Designin kohdalla tulevat jouluksi perille - myös Antologian kanssa asiaa kannattaa harkita. Joten toimi nyt, eikä vasta 15. päivä (tajusiksä?)!

Radio Home Studio - 65 - Express

Huom

Tämän kertaisessa, tavallista jopa noin puolet lyhyemmässä (reilu 30 min) lähetyksessä, testaamme myöskin hieman kokeellisempaa sisällysluetteloa.

Sisällöstä

Tässä lähetyksessä kerromme kuulumisia, josta etenemme käsittelemään aiheita kuten mielipiteitä jakava Geishakoulu, feministisen yhteiskunnan rappio (johon juontaja ottaa kantaa frustraatiota potien). Unohtamatta myöskään uutta ja mainiota Dredd 3D leffan arvostelua ja kommentaaria (ei spoilereita) sekä paljon muita asioita ja nyansseja jotka sinun on kuultava, ja koettava, nyt aivan itse.

Info

Taustamusiikki* ensimmäisessä segmentissä

Locust Toybox: Bring Your Sounds to Zebes

Biisilista (esiintymisjärjestyksessä)

Razorblend: Such Darkness
Deathtime: Killing Time
Locust Toybox: Oatmen (feat. Cresh)

Puhelin (Skype) studioon: radiohomestudio

* = Tässä lähetyksessä, kyseinen taustamusiikki voi kuulua hieman liian kovalla - pahoittelut miksausongelmasta (mutta ei hätää, se kestää vain muutaman minuutin).

Radio Home Studio - 64 - Premiere + Drunkoween IV

1. Segmentti (Premiere)

- Lähetys lähdetetään käyntiin, sähkösavukkeen, luomuoluiden ja tölkkipunkun avulla.
- Kuulumisia ja tähän asti tapahtunutta; kuten on säädyllinen ja hyvä tapa.
- Ja tietenkin kaikkea viihteellistä siltä väliltä
- Uutinen: Pako Home Studiosta menossa uusiin, entistä kiireellisimpiin sfääreihin (totaalinen evakkoon joutuminen)
- Uutta musiikkia:

Dreadful: Let's Play With Voodoo Dolls

2. Segmentti (Drunkoween osa 1)

- Hallowiini vuosikertatekstissä (alla n.karahvillinen)
- Enter Drunkoween!
- Titanicin hämmästyttävä mysteerio:
Koko onnettomuus ja laivan uppoaminen ennustettiin fiktiivisessä kirjassa ennen kun se edes tapahtui! (Morgan Robertson: The Wreck Of Titan/Futility suom. Turhuus)
- Yhtäläisyydet ja taustatarina & al.

Margin of Safety: Crimson Construction pt 1. Violets Are Blue, Pigs Are Red

3. Segmentti (Drunkoween osa 2. puolishamanistinen moduli)

- Juontaja on nakit ja muusit
- Mayakalenteri, ja 21.12.2012 profetian OIKEA laita
- Mistä tässä kalenterissa ja sen mittauksissa on kyse
- Uusista löydöksistä + viskiä
- Omakohtainen, vanha tulkinta aiheesta

Vincent Price: Raven (E. A. Poe)
Deathtime: Of Rats and Reptiles

Vetinen Synkronisiteetti

Maanantai minulla on usein tapana aloittaa yksinkertaisesti kylvyllä, siten, että otan mukaani jotain ylevöittävää tai muuten vain tilanteeseen sopivaa kirjallisuutta.

Tällä kertaa minulla oli kolme melko samanlaista, mutta pinnallisessa mielessä melko erilaistakin opusta mukanani.

Yksi oli melkolailla perinteisen, eksoterisen kristillisyyden kirjallisuutta, nimeltä Ensin Jumalan Valtakunta. Toinen lääkärin kirjoittama kirja kabbalasta ja sen parantavista vaikutuksista, nimeltään Matrix. Kolmas taas vuoden alussa saamani kirja Jnana Jooga, joka käsitteli melko universaalissa mielessä ideoita ja uskontoja, sekä advaita-filosofiaa.

Ihme oli veteen liittyvässä synkronisiteetissa.

Esimerkkinä tälläisestä mainittakoon se, kun aikaisempana iltana katselin viimeisintä jaksoa ohjelmasta Tanssii Tähtien Kanssa (jep, usko tai älä, minä todella seuraan sitä sarjaa, ja minusta Disa on uskoton rotunainen, ihmettelen miten Antonio malttaa pysyä hömönä sellaisessa seurassa), niin siinä tämän blues-typy Erjan ja hänen partnerinsa kanssa toteutui aika kiintoisa ilmiö; he saivat jokaiselta tuomarilta 7 pistettä. Heidän molempien syntymäaikansa on 7.7 ja heidän esityksensä värisävynä oli violetti, mikä numerologiassa liitetään lukuun 7 (se on tämän vuoden lukuni).

Mutta nyt asiaan. Kyseessä siis on kirjat jotka eivät juurikaan liity toisiinsa ja joissa toki hengellistä asiaa, monista eri näkökulmista, ja täten voidaan sanoa että todennäköisyys juuri tälle vetiselle synkronisiteetille oli luultavasti samaa luokkaa kuin lottovoiton saavuttaminen yhdellä tai kolmella rivillä.  

Ensimmäinen kirja

Kun menin veteen, otin kabbalistisen opuksen, ja mikä sen aiheena oli kyseisellä aukeamalla oli vesi.

Se kertoi siitä miten vesi taltioi itseensä värähtelyjä, jopa tunnetiloja ja makuja (testi: laita vesi esim. jonkun hedelmän viereen yöksi, sen pitäisi maistua hedelmälle seuraavana päivänä - astioiden läpi). Samoin vesi johon suunnataan myönteistä energiaa, on parempaa vettä kuin se mihin suunnataan negatiivista energiaa. Asia jonka huomaa niin maussa, kuin esim. kasvien kastelun vaikutuksissa.

Mutta eräänlaisena tiivistelmänä kirjassa luki:

Viisas hallitsee myötätuntoisesti ja hänen sanoihinsa tulee voida luottaa. Viisaan on tiedettävä, kuinka virrata esteiden ympäri, kuinka löytää kiertotie ja kuinka löytää tie läpi veden lailla [-] vesi ei koskaan taistele, se virtaa vahinkoa aiheuttamatta.  

- Tao te Ching

Toinen kirja.

Jnana Joogan opuksessa taas kyse oli kaiken ykseydestä.

Ja vertauskuvana jälleen oli vesi.

Sen mukaan meidän on ymmärrettävä että nimi ja muoto ovat maalanneet kaikki nämä unelmat; se on muoto joka tekee aallon erilaiseksi itse merestä. Mutta entä kun aalto hajoaa, pysyykö muoto? Ei, vaan sekin katoaa.

Meren ja aallon opetus: nimi ja muoto ovat luoneet kaikki eroavaisuudet ykseyden teemasta.

Muoto on puhtaasti illusorinen, sillä se pysyy vain niin kauan kun aalto pysyy, mutta sillä ei ole omaa todellisuuttansa. Asia minkä huomaa kun aalto katoaa.

Kolmas kirja.

Myös tämä, kuten ensimmäinenkin kirja sisälsi hyvin ratkaisevan lainauksen, ja koko aukeama alkoikin seuraavasti, lainauksella Hesekielin kirjasta - samaa jakeistoa muistan myös Matrix-kirjankin käyttäneen:

 36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.

Ja vielä lopuksi mainittakoon, että kun kävin katsomassa blogin tilastoja, oli joku käynyt lukemassa tämän tekstin vuorokauden sisään. Huomaa lainaus:

"Minusta tuntui, että olin kuin vesiputous"

- Dianne Roffe- Steintotter (94 vuoden kultamitallisti talviolympialaisissa).

Kaksi Tietä (Jotka Ovat Yksi Ainoa)

Yksi(n)

Ellet löydä hyvää matkakumppania, kävele yksin kuin norsu vaeltaa viidakossa. 
On parempi olla yksin kuin sellaisten kanssa, jotka estävät kulkuasi eteenpäin.

- Norsu, säkeet 329 & 330

Kaksi(n)

Jos löydät hyvän kumppanin, 
joka seuraa samaa hengellistä polkua, 
matkustakaa yhdessä ja 
voittakaa eteenne tulevat esteet. 

- Norsu säe 328

INFO: Norsu johon tekstissä viitataan, ja jonka mukaan nimetystä Dhammapadan kappaleesta nämä jakeet ovat otetut, on vertauskuva kultaisen keskitien kulkemisesta.

The Black Keys alá Flow Festival

Tätä kirjoittaessani päässäni soi The Black Keysin Next Girl ja Just Couldn't Tie Me Down, joten pistin soimaan heidän kumitehtaassa tehdyn albuminsa, kun aloin kirjoittamaan tätä toista erikoisraporttia, jonka aiheena on vierailuni Flow-festareilla.

Flow Festival on musiikki- ja kaupunkikulttuurifestivaali, joka järjestetään vuosittain elokuussa Helsingin Suvilahdessa. Vuonna 2012 Flow valtaa Suvilahden 8.–12. elokuuta. Flow’n esiintyjäkaarti on valikoima kiinnostavimpia kotimaisia ja ulkomaisia esiintyjiä indie-rockista soulin, jazzin ja maailmanmusiikin kautta tuoreimpiin klubisoundeihin.

Näin sanoo tapahtuman kotisivut. 

Mikä oli lähtökohtanani, oli se, että tiesin käytännössä vain yhden bändin ja se on The Black Keys, muiden kohdalla puolestaan kyse oli täysin tai lähes tuntemattomista nimistä. Asetelma oli miellyttävän mystinen, ellei jopa kohtalokas; The Black Keys on ainoa moderni bändi jota seuraan, ja jonka levyn hankin (no, sain joululahjaksi El Caminon), ja se onkin ollut mukana aika paljon kaikessa, kuten Deathtimen uudessa albumissa (huippusuositun singlen ja albumiraidan, Prayer of Deathin, loppuhuipennusosioratkaisu omaa erittäin voimakkaan vaikutelman ko, bändiltä, vaikkakin itse riffi on saatu unesta). Ja myös Flow-kokemuksesta on tullut tässä blogissa kirjoitettua, sillä se on käytännöllisesti katsoen hieman kuten wu wei-tila. Eräänlainen euforisen stressin huippupiikki jossa kaikki onnistuu ja tulee valmiiksi. Tila joka on kiehtonut taitelijaa kuten minua, ymmärrettävistä syistä (ja jos olen siinä tilassa sosiaalisissa asetelmissa, olen huomannut että se inspiroi heitä jotka ovat ympärilläni!). Ja tietenkin pohjalla oli se, että nyt olen ottanut aina asiakseni kesäisin vierailla ainakin yhdessä tapahtumassa, johon siirtymiseen kuuluu ihanalla Prelulla suoritettu roadtrippailu. Joten, on sanomattakin selvää, että tuo asetelma oli erityisen katsomisen arvoinen.

Pienenä en koskaan uskonut mitä minulle sanottiin, kunnes sitten menin ja kokeilin ja sain elämäni opetuksen. Vanhempana en sentään niin jääräpäinen ole, mutta edelleenkin tykkään ottaa asioista opikseni lähes vakaumuksellisesti. Tällä kertaa kuitenkaan niin ei ole käynyt, sillä aiempien vuosien kokemuksista huolimatta,  sähläys tämän reissun ympärillä oli sellaista että korkeasti organisoitua henkilöä sellainen ahdistaisi - enemmän kuin minua, joka sai maistaa kyllä ahdistusta, kun huomasi muutamia yllättäviä käänteitä. Ja osasyynä oli se, että halusin että tämä on pitkälti improvisoitu, sillat poltetaan takana, ettei perääntyminen ole enää mahdollista-reissu, jossa nimenomaan flowlla on suuri merkitys. No, sitä saa mitä tilaa.

Minulla ei ollut vielä hotellia, eikä muutenkaan hajua yöpaikasta kun marssin ostamaan itselleni lipun. Ja jotta efekti olisi ollut väkevöitetty, oli kyseessä ns. antitrokari-lippu. Se meinaa sitä että lippuun tulee oma nimi, ja vielä portilla näytetään henkkarit ettei vain väärä henkilö pujahda sisään. Totalitarista? Kyllä. Tehokasta ja nerokas innovaatio? Kyllä. JA mitä se meinasi kohdallani, oli se etten voisi peruuttaa enää vaikka en löytäisikään paikkaa. No, miehen pitää aina aika ajoin haastaa itsensä.

Paikkaahan sitten etsittiin. Ehkä virhe oli siinä, etten todellakaan varannut vääränä viikonloppuna itselleni paikkaa oikealle viikonlopulle, vaan mietin että "ehtiäähän sitä sitten ensiviikolla". Ehtikö? Ei. Tietysti hotelli joka maksoi vajaa 700€/yö olisi ollut vapaa, mutta mahdolliset kaviaariaamiaiset eivät olisi sopineet minulle, sillä tuon reissun henki oli huomattavasti boheemimpi. Siispä katselin kaikkia aina hotelleista hostelleihin. Erikoisin oli paikkaa lähellä ollut hostelli jossa yö oli 30€, siihen kuului niin jääkaappit kuin pieni keittoliesi. Paikan kotisivut näyttivät vähän samoilta kun joskus opiskeluaikana kyhäsimme niitä. No, tärkeintä on niiden käyttökelpoisuus, ja olisihan kieltämättä tuhansien eurojen sivut tuollaisesta matalamman profiilin hostellista surkuhupaisat. JA sanottakoon, että tuo paikka oli myyty loppuun, joten ei sekään ihan turha mesta ollut. Parissa paikassa sen lisäksi oli mahdollista koittaa kepillä jäätä (eli ei ollut suoraa ilmoitusta siitä että hotelli oli täynnä), mutta myös niistä tuli pahoitteleva sähköposti takaisin. Sain flashbackin vuodelta 2008/2009, kun J:n kanssa meidän piti mennä Rock Cock:iin, ja emme menneetkään kun emme saaneet hotellia, hyvä niin, nyt osaan näiden reissujen perusteella sanoa että sillä valmistautumisella meillä olisi ollut muutenkin aika pienet mahdollisuudet ylipäänsä mihinkään. Ai niin, meinasi vallan unohtua, oli yksi vapaa paikka ja se oli eräässä hostellissa olevassa nukkumasalissa. Eli siellä oltaisi nukuttu kuin armeijan tuvassa ikään - suoralta kädeltä kiitos ei. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäikin se perinteinen, urbaanin retkeilyn telttailu metallista tehdyssä teltassa nimeltä Honda Prelude. Kuppipenkissä nukkuessa ehkä ei ole vesisängyn lilluvaa mukavuutta, mutta siinä on turvaisa miehen olla, kuin kehdossa joka ei keinu.

Mutta sitten itse reissuun

Osasin ottaa rennosti, todeten että en ihan tarkalleen tiedä paikkaa, mutta tiedän että pääsen sinne. Aikaisemmin minulla oli hieman vastaava hössötys päällä kuin joulua olisin valmistellut, mutta nyt tiesin mitä tehdä. Joten tein sen. Pakkailin vain kevyesti, yhdelle päivälle, vaihtovaatetta. Mukaan tuli lopulta vain vaihtopaita ja vaihtosukat. Sen lisäksi pakkasin mukaan myös musiikkia, se on eräs tärkeimpiä elementtejä matkasta. Myös juomaa otin mukaan, energiajuomasta viiniin, viinistä vissyyn ja vissystä taskumattiin jossa on jotain tuntematonta kirkasta viinaa. Eräs matkan (takaisintuloa ajatellen) paras asia olikin se ettei tullut hirveämmin läträttyä häpän kanssa. Pohjiksi join pullon valkoviiniä jonka olin tehnyt itse, ja otin kunnon moukun matista - siinä ne! Mitä nyt sisällä join superhinnoilteltua olutta (euron pantin sisältäen tölkki oli 7€, punaviini muovimukissa 6€) ja parit punkut. Samalla huomasin, että eräs syy miksi minulla iskee tumma vitutus laskuhumalassa, on siinä etten ole syönyt. Kun veren sokerit ja alkoholit ovat matalalla, niin on mielikin -olkoon tämä teille opetuksena senkin seksikäät pienet perunat. - Mitä ruuan hintaan tulee, niin ranskalaiselta ruokakojulta ostamani naudanlihalasagne maksoi toisiksi halvimpana/kalliimpana 11€. Annos oli ihan hyvän kokoinen, ja sisälsi salaattia ja leipää, mutta olihan se nyt jumaliste silti jotain aika suolaista (muulta kuin maultaan siis).

Menomatka tuntuu aina pidemmältä. Kuuntelin erinomaista kesäkokoelmaani, joka alkoi Locust Toyboxin Are You Readylla, jatkui osuvasti Muddy Watersin I'm Readylla, josta mentiin Audioslaven I'm the Highwayhyn, josta kohottiin Type O Negativen Deep Purple-coveriin nimeltä Highway Star. Voidaan sanoa että matka lähti hyvin käyntiin. Mutta koska minulla oli bensaa hyvin vähän, minun piti käydä hieman kalliimmalla, mutta läheisellä huoltoasemalla tankilla ennen kun saatoin mennä varsinaisesti tankkaamaan. Joten siinäkös pörrättiin, etenkin kun hinnat olivat mitä olivat. Mutta kun tankkaus oli hoidettu, Prellun nokka lähti nielemään tietä kohti pääkaupunkiamme.

Matkalla musiikin lisäksi kuuntelin erään, etenkin takaisintulomatkan kannalta olennaisen elementin. Ja se on levylle polttamani nettiradiolähetys eräältä jo lopettaneelta kanadalaiselta underground-nettiradiolta. Erinomaista tunnelmaa ja viihdykettä. Takaisintulomatkalla vielä enemmän, jolloin voit huomata räjähteleväsi nauruun kesken matkan - se on juuri mitä tarvitset krapulassa voin sanoa. Mutta matkalla oli myös omat jipponsa, ja ne liittyivät puhelimeni navigaattoriin. Nimittäin kun mennään kohti helslinkiä, on se aika helppoa, käytännössä kaasupedaalin painelua rytmikäästi ja improvisoiden yhden noin 160 km pituisen suoran verran.Ongelmat alkavatkin sitten perillä. Etenkin kun melko kriittisessä kohdassa huomaat että nyt meni navigaattori sekaisin; huomaat että sen mukaan ajat alueella jolla ei ole tietä lainkaan. Ja kun pistät reittihaun, siitä tulee tehtävä jota ei voidakaan suorittaa. Silloin ajetaan sivukadulle, ja pistetään autoparkkiin. Otetaan hatsit sähkötupakasta, ja manataan, kunnes on saatu tarmoa yrittää uudelleen. Juuri näin kävi siis minulle.

Olin kuitenkin ajanut hyvään paikkaan. Ensiksi sain navista (miellyttävä ääninen brittileidi) irti sijainnin missä olen itse, ja missä määränpää. Ajettuani hetken sen mukaan ja huomattuani ettei siitä oikein tule mitään, päätin mennä vielä kerran parkkiin ja ottaa uuden kartanluvun. Tällä kertaa onnistuen, ja matkaan kirmaten. Muistan edelleenkin miten jo hengessäni näin kuinka avaan kylmälaukussa olleen valkkarin, ja hulautan sen kunnolla alas ja huuhtelen pois stressin. Muistan kuinka hihkuin ajaessani kohti löytynyttä määränpäätä, hihkuin, sillä tunsin voittaneenin helsingin pahamaineisen liikenteen. Muistan kun mietin että miten aion tehdä ensin tiedustelukierroksen autolla, siitä miten lähelle sen saa parkkiin - sillä ohjeessa sanottiin ettei niin kannata tehdä, sillä parkit on viety, joten on loogista että tietenkin teen mitä teen.


Entä itse keikka? Ja ylipäänsä tapahtuma

Olo oli sanomattakin helpottunut, ellei jopa maaliinpääseen juhlallinen kun olin ladannut Prellussa sähkösavukkeeni, ja lähtenyt kohti messua.

Oli kylmä, mutta hyvin seesteinen ilta, ja mietin itsekseni että kuinka Helsinki on vähän kuin Suomen Ankkalinna, ja pitää sanoa että vaikka  inhoankin tätä kehäkolmosen sisäpuolista elitismiä minkä vastine paradoksaalisesti esiintyy vain maalaiskyläsissä, niin siitäkin huolimatta pitää sanoa että kernaasti asuisin juurikin Helsingissä - jos en olisi dåmberelainen to the bone.

Sisälleni tuli turvallinen olo kun olin varma siitä että tapahtuma oli edessäni. Jättimäisen liput ja kyltit eivät jättäneet epäilykselle minkäänlaista varaa.

Siispä päätin nappailla taskussani istuvasta kotivalkoviinistä (Helaviini nimellä myöskin tunnettu, omenapohjainen valkkari, ensimmäinen laatuaan), ja vähän katsella paikkoja.

"Myöhemmin rantakadulla nämä kaksi kohtaavat toisensa/ He katsovat hetken laivoja/Sitten eroavat omille teilleen taas " lauloi Karjalaisen J. Laulun näin sunnuntaina naamakirjan seinällä, ja kuunneltuani sen tuli mieleen se sattumus kun kävelin vastapäätä rantaa olevaa tietä, ja matkaani kääntyi eräs porukka, josta sellainen sutjakka brunetti melko kirjaimellisesti käveli kainalooni - ja pysyikin siinä hyvän aikaa (kenellä punaverisellä naisella olisi muka kiire pois siitä tilanteesta?).
Sanoin hymyillen "oho!" jolloin typy nosti katseensa, ja sanoi myös samaan sävyyn "oho". Sitten kun hän jättäytyi, takaa kuului vihainen miehen ääni joka myös sanoi; "oho!" ja hetken kuluttua brunetin ääni "luulin että se oli (poikakaverinsa yms. nimi, sen joka sanoi "oho")" Mutta minä join viiniä, ja jossain laulettiin: "Oi mikä ihana ilta/ voi tapahtua mitä vaan "

Ottelin kuvia, joten sinäkin saatat jakaa jotain kokemastani.

Naureskelin mielessäni sitä jättimäistä kasaa joka oli vastarannalla, sitä kuinka pääkaupunkiseutulaisen matkailuyrityksen opas esittelee sen sanoin: "Tässä on Helsingin ylpeys: kasa kuivattua paskaa".

Tykkäsin todella siitä rennosta alkuillan meiningistä, eikä edes haitannut että tuuli oli välillä kylmä.

Mitä lintuja nuo ovat? Helsinkiläisiä rämekuukkeleita?!

Sisällä puolestani huokasin jo sitä tosiasiaa, että miten se kaikki antoi minulle mukavan vapaan Tampereen klubi- ja viihdeskenestä. Oikeasti, koko kesä oli ollut melkoisen railakasta aikaa
ja erittäin usein vielä jonkinlaista konfliktia päästiin hoitamaan, puhumattakaan siitä että jokainen paikka alkoi tuntua jo niin kovin tutulta ja loppuunkäydyltä,  joten ilmatilan vaihdos epäilemättäkin oli ok.

Erona aiempien vuosien festareihin, joista toinen oli vain nimeksi kaupunkifestari (Ruisrock, joka siis oli Ruissalossa), on sanottava että kyllähän siinä on selvä ero kun olet kaupunkifestareilla.

Eräs sana on siisteys. Se ja tietysti heti ulkona käsillä olevat palvelut ovat jotain mitä ei juurikaan syrjäisimmillä festareilla ole ollut (esim. Nummirock, se notta on pohojalaasella pellolla!)

Sitten taiteellinen teema ja hyvin persoonalliset ihmiset (joista osa on sellaisia vain sellaisena olemisen vuoksi - hipsterit) toimivat minun kohdallani hyvin.

Hinnat tietysti istuivat hyvin pääkaupunkiseutulaiseen hegemoniaan: olut 7€ (sis. pantin) ja punaviini 6€. Ja ruoka sellainen +10€ (söin yöpalaksi maittavan nautalasagnen salaatilla, olihan se nyt hyvää)
Niistä nyt ei tuon enempää voi sanoa.

Ainoa bändi jota siis tulin katsomaan oli The Black Keys, muut olivat pelkkää plussaa. Mikä sekin oli piristävä asia, sillä yleensä kun olen mennyt keikalle tai festareille, on  ratkaisevana tekijänä ollut pääesiintyjä, ja plussia edustaneet ne sivusoutajat. Tällä kertaa jätin kaiken yllätyksen varaan.

Se toimi, sillä siellä oli monia yllättäviäkin esiintyjiä jotka eivät ehkä edustaneet minun perinteistä tyyliäni musiikin suhteen, mutta joita huomasin kuuntelevani ihan mielelläni.

Jälleen miellyttävää vaihtelua.

Hortoilin siis pitkin poikin aluetta, vetelin höyryjä sähkösavukkeesta ja nautin hyvin arvokasta juomaa.

Odottelin ja otin vastaan hyvin stoalaisen tyynesti kaikkea.

Kunnes sitten lauteille nousi itse The Black Keys.

Ajoitus oli täydellinen, sillä oli jo pimeää ja kaikki mahdolliset esoteriset valorakennelmat hehkuivat ympärillämme, ja yleisö hyllyi tiiviinä massana kuin jonkinlainen kiuasmainen hyytelö. Sähkötupakka!

Lopulta keikka alkoi. Type O Negativelta tuttu lava-asettelu, jossa rumpali oli yleisöstä nähden vasemmassa sivussa, ja hänen vieressään oli basisti jonka bassossa oli myös extrakaula, jolla soitettiin apukitarat - erinomainen idea. Toinen lavan puoli taas puolestaan oli kitarisoivan solistin reviiriä. Ja mikä parasta, jättimäiset kuvaruudut näyttivät keikan mitä parhaimmalla tavalla, yksityiskohtaisestikin jopa.

Keikalla saatoin kuulla, miten miellyttävästi kitarasoundi muistutti Deathtimen vastaavaa (Obliteration & Covered In Blood -era), raskas ja rutiseva, jotenkin hyvin retromainen.

Näin yksinkertaisilla aineksilla oli luotu eräs parhaimpia moderneita ja myös valtayleisöön uppoavia bändejä.

Livenä kuuleminen on aina se tilanne, kun bändin on katsastettu "kokonaan", se siinä on.

Mitä olen käynyt melko monilla metallikeikoilla, oli keikka siinä mielessä melko rento ja rauhallinen, mutta silti revittelevä - ero on koettava itse.

Takanani oli pariskunta, paikallisia, ja annoin miehelle sähkötupakista kuin intiaanipäällikkö. Mies kysyi että onko ihan nikotiiniakin mukana, ja sanoin että on.

Pian sen jälkeen hän yskäisi, katsoen minua vähän apua anovasti. Ilmoille tuli kahvinaromista höyryä, samalla kun The Black Keys tuuttasi musiikkiaan tulemaan.

Keikka oli erinomainen kaiken kaikkiaan. Yllätyin että mukaan oli päässyt muutama biisi josta en ollut tietoinen, mikä johtuu siitä että pari albumia on tullut kuunneltua huolimattomasti ja online.

Erityisesti minua kiinnosti miten vuoden 2011 paras biisi Little Black Submarines kääntyi liveksi, ja kääntyihän se. Jumaliste!


Hotelli Prelude - Urbaanin Prelluyöpymisen Trilogian Päätösjakso

Todellakin, paikka missä nukuin oli kuin olikin loppujen lopuksi Prellu. Edellisellä viikolla yöpymispaikan etsiminen oli melko turhaa, mutta tulipahan koettua. Kuten sanottua. Mutta mitä itse nukkumiskokemukseen tulee, niin siitä mainittakoon se, että peltitelttailussa, saavutin aivan uuden ja urbaanin kokemuksen. Nukuin tarkalleen ottaen osoitteessa Sörnäistenkatu 1. Ensiksi paikka näytti aika hyvältä, ilmainen pysäköinti, ja hiljainen sivukatu. Mutta sitten kun palasin autolle käydäkseni levolle, huomasin että tässähän voi käydä niin että ihmisiä menee ohitse, mikä taas toi ihan uuden turvattomuudentunteen miehen munaskuihin. Näinkin unta miten autoni ympärille oli kokoontunut jotain kännisiä hunsvotteja, ja kun avasin silmäni niin ketään ei ollutkaan auton ympärillä. Luojan kiitos ei. Muita seikkoja tuossa urbaanissa autossanukkumisessa taas oli säät; ensiksi heräsin siihen miten kylmä ilma oli, ja jotensakkin sain pidettyä sen poissa kietoutumalla hyvin tiiviisti takkiini. Sitten mieleeni tulikin se vanha tarina jossa aurinko ja tuuli tappelivat siitä kumpi saa mieheltä takin pois, tuuli puhalsi ja mies veti takkia tiukempaan kiinni, mutta kun aurinko paistoi mies otti takin vapaaehtoisesti pois. Minun tapauksessani aurinko porotti suoraan naamaani, ja kyllä takkikin tuli otettua höllemmälle, jopa siinä määrin että vedin sitä naamalleni mutta ei siitä mitään tullut. Lopulta kun tuo muistorikas kokemus oli ohitse, huomasin sen että vaikka hotelli Preluden yöpyminen ei ollut viiden tähden luokkaa, niin olinpahan suht pirteä herätessäni ja krapula erittäin vähäinen.

Mystisdynaminen liite

Yksi asia mikä oli todella mielenkiintoinen, oli sattumus mikä tapahtui kaiken tämän alla. Se tapahtui kun hain paikkaa Flow:n lipulle. Päätin että Raamatun väliinhän sen voi hyvinkin laittaa, sillä sieltä se ei huku tai rypisty (kauhukuvat siitä että tähtitieteellisen hintainen lippu olisi hankautunut lompakossa tunnistamattomaksi ovat varmasti meistä jokaisen arkipäivää - ensimmäisen maailman ongelmien kärkipäätä). Aukeama jolle lipun asetien sisälsi lähes silmille hypänneen kohdan - kyse oli siis psalmikokoelmasta - ja se meni seuraavalla tavalla:

60:5 Sinä olet antanut kansasi nähdä kovia päiviä; olet juottanut meitä päihdyttävällä viinillä.
60:6 Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon. Sela.
60:7 Että sinun rakkaasi pelastetuiksi tulisivat, auta oikealla kädelläsi ja vastaa meille.

Ja kun katselin muita sivuja, tuli vastaan esim. seuraava kohta:

62:5 He vain pitävät neuvoa, miten syöstä hänet korkeudestaan. He rakastavat valhetta, he siunaavat suullansa ja kiroavat sydämessänsä. Sela.
62:6 Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni.
62:7 Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju.

Odota Jumalaa hiljaisuudessa pitää sisällään ainakin kaksi viestiä.

"Jumalan odottaminen"  on yksi konsepti. Ja hiljaisuus on toinen.

Se viittaa juurikin kontemplaatioon, joka myös meditaationa ymmärretään.

Asiaa käsittelee pitkälti kirja nimeltä Tietämättömyyden Pilvi.

Olenkin tehnyt lähes päivittäin meditaatiota, joten on selvää ettei sitä tulisi lopettaa.

Se, hiljaisuus mistä Raamattu kertoo tuskin onkaan mitään muuta kuin meditatiivista luonteeltaan, sitä että liha, ego ja se eläimellinen apinamieli eivät dominoi keskustelullaan perimmäistä mieltä (Kontemplaatio onkin kristillisessä mystiikassa rukouksen viimeinen pysäkki.) 

Sattumalta myös näinä aikoina taas olen palannut lukemaan aamuriitin ohessa Timanttisutran kommentaareja, ja luvussa "Säkeitä Täydellisestä Viisaudesta", törmäsin moneen mielenkiintoiseen asiaan, sekä yllättäen Raamatun kohtaan jolla havainnollisestaan selitystä kohtaan "kuulkaa lempeiden buddhien täydellistä viisautta". Se menee seuraavalla tavalla - ja kyseinen kohtahan on koko kristillisen meditaation perusta - ja se kertoo ensimmäiseksi sanotusta meditoijasta, Eliasta*:

19:11 Hän sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä.
19:12 Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä.

Kommentaari kertookin, että tässä jakeessa on myös selitys "lempeille buddhille", sanoin: "Kumma kyllä, henkinen voima ei ole sukua sille, jonka me tunnistamme voimaksi ... täydellinen viisaus ei edellytä fyysistä voimaa. Se ei ilmaise itseään suuren psykofyysisen energian turvin eikä sillä ole edes mitään tekemistä älyllisen voiman kanssa. Se on luonteeltaan täysin erilaista". Tämä kommentaari epäilemättä avaa syyn sille miksi kontemplatiivinen meditaatio on myös rukouksen viimeinen pysäkki - jokin raja jota ei et voi ylittää voimalla etkä älyllisin ponnistuksin avautuu kun avaudut itse, ja ilmestys ilmestyy kenelle tahtoo. (Samoin kiinnittäisin huomiota tuolle elementaariselle symboliikalle joka edelsi tuota suurinta manifestaatiota, siinä esiintyivät ilma, vesi ja maa, sekä tuli).

Samoin olen ihmetellyt miksi kulunut vuosi on ollut hyvin haasteellinen, etenkin ympäristön kanssa, tuskin on ollut kertaa viihteen yössä kun en olisi törmännyt johonkin konflitiktiin - mikä tietysti on kasvattanut huimasti luonnetta, josta on tullut entistä peräänantamattomampi, sanavalmiimpi, ja päättäväisempi. "He rakastavat valhetta" tuo mieleen kirjan Pahuuden psykologia, joka kertoo pahoista ihmisistä, "Valheen kansasta", ja tuon termin alkuperä on raamatullinen (ko.kirja tosin edustaa psykologiaa, ei uskontoa).

*Elia on profeetta jonka vastassa oli aikansa valtakulttuurin, kaikkien rappioarvojen profeetat ja hallitsijat. Kyseessä oli jokaisen feminatsin esikuva, Iisebelin ("lempinimi" myös ilkeistä ja pahoista naisista, samalla myös esim. feministien käyttämän verkkoportaalin nimi - yllättäen juuri tälläisiä naisia syyttäviä miehiä sanotaan naistenvihaajiksi, feministien toimesta esim. Iisebel kannatti lapsiuhria Baalille, ihan kuten feministityrannit kannattavat aborttia) hallitsema tyrannia, jonka uskontona oli monijumalaisuus ja kulttuurina hyvin aikamme kuvaan istuva materialistinen ja hedelmällisyyttä painottava baalilainen sekä aseralainen uskonto (Baal, Baphometh oli siis maskuliinen jumala, ja Asera jumalatar). Ja monijumalaisuuden perimmäinen vetovoima perustuu niin egoon, kuin uraankin.

18:19 Mutta lähetä nyt kokoamaan kaikki Israel minun luokseni Karmel-vuorelle, sekä neljäsataa viisikymmentä Baalin profeettaa ja neljäsataa Aseran profeettaa, jotka syövät Iisebelin pöydästä."
18:20 Niin Ahab lähetti sanan kaikille israelilaisille ja kokosi profeetat Karmel-vuorelle.
18:21 Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: "Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä." Eikä kansa vastannut hänelle mitään. 

18:22 Niin Elia sanoi kansalle: "Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä.

Elia päätyi siis olemaan se, joka vapautti kansan, viimeisenä jäljellä olevana miehenä ja joka kontemploi ensimmäisenä.

Kyseisessä kilpailussa hän muuten voitti.

Baalin papisto viilteli itseään, ja teki sirkus temppujaan, mutta Elian uhrit syttyivät tuleen.

Kyseessä on myöskin se tunnettu kohta jossa Elia kuittaisi näiden raukkojen vaivannäön kummastellen että mikäs sille teidän Baalillenne on tullut kun ei homma ota luonnistuakseen, onko se mennyt paskalle?

Tämän kaiken ymmärtäminen sai minut täyteen juhlallisuutta, sanattomuutta ja rauhaa.

Trivia

Samoihin aikoihin oli Raimon polttarit, joihin en tietenkään päässyt sillä olin jo menossa Flow:hun. Ja kun ilmoitin asiasta perjantaisena iltana, sain aikaiseksi aikamoisen paskamyterin: Ensiksi Raimo "hyppi seinille" kun kuuli että polttarit sittenkin tulee, sitten Irma piti minua ilonpilaajana joka haisulimaisen ilkeänä tulee ja pilaa toisen yllätyksen. Sainpa vielä yöllisen viestin baarista eräältä nimeltämainitsemattomalta Tapsulta joka päätti tehdä itsestään idiootin ja jättää "ojentavan" vastaajaviestin minulle. Ok, sanon nyt syytetynpenkiltä pari juttua. Raimo on minun käsittääkseni siinä määrin terävä mies, että jos häihin on viikko, hän pystyy aavistavaan ilman minunkin apua että jos polttarit järjestetään niin ne järjestetään todennäköisesti viimeistään viikonloppuna joka on ennen häitä. Toiseksi, kerroin perjantain ja lauantain välisen myöhäisillan mailissa asian, että en pääse polttareihin - mikä oli minusta aika ok juttu ja välttämättömyys, sillä ajankohdat meni päällekäin ja minusta on kiva kertoa ettei kyseessä ole mikään (under)statement, etenkin kun ehdotin omalta osaltani korvaavaa toimintaa, joka sopi Raipelle. So, who's the real asshole here? Kiitos, kiitos oikein paljon ja kiitos!