“Elän maailmassa jossa olen mahdollinen, ja joka ei ole minulle mahdoton.”

Tubbsin kanssa olimme yhtä mieltä siitä että taistelu kesästä on hävitty. Syksyn läsnäolo on niin vahva että olemme roomalaisia sotilaita, jotka ovat laskeneet kilpensä ja miekkansa alas maahan, samalla kun istuvat kivillä, lepuuttaen raskasta päätään käsissään ja odottavat. Koko kesä meni miettiessä mitä tällä kauan odotetulla kesällä tekee. Niin, ja puhuessa polleasti Nyt-hetken arvokuudesta sekä sen muistamisen tärkeydestä arjen keskellä. Hitto soikoon!

Omituista miten sain huomattavasti projektejani valmiiksi kun minun piti vain rentoutua ja siirtää ne viikonlopun ylitse, ikään kuin olisin ojentanut jotain hyllylle tai pöydän toiselle puolen. Viikolla olin haljeta sisäisesti eri suuntiin, ahdistus ja stressi tekivät vuorotyötä minun pääni menoksi. Minulla ei ole koskaan ollut tekemisen puutetta? Hiivatti soikoon!

HS:n aloittaminen on monin verroin hankalampi projekti kuin mitä aluksi oletin. Laitteiston kanssa taas kerran ongelmia (onko minulle myyty paskaa?), samalla kun sisältöideat pursuilevat senkin edestä, kuin joku porukka joka yrittää rynniä samasta portista eikä tottele hyviä tapoja, vaan jokainen yrittää sisään samaan aikaan. Lempo soikoon!

Sauli “mulkku” Niinistö joskus taisi ehdottaa että kirjastopalvelut tulisivat maksullisiksi, kokonaan tai osittain. Joku mr Mulkvist on päässyt tässä kaupungissa hoitamaan tuon projektin hyvään vaiheeseen, jos sinulla on sakkoraja täynnä, et voi enää uusia lainoja ja päivässä tulee tietenkin hirvittävät sakkomaksut, ikään kuin opetukseksi: “Siinäs näet miten käy ilkeille pojille jotka eivät maksa sakkojaan ja palauttele kirjojaan ajoissa”. No tällä kertaa ei touhu karannut käsistä, ja ilokseni löysin vielä mittavat määrät huomattavia poistokirjoja jotka olivat kuin iloiset yllätykset, joilla elämä muistaa silloin kun illat pimenevät. Tuli jotenkin kumea, mutta silti voitonriemuinen olo, kun löysin poistoista sen kirjan josta kirjoitin muistiinpanoja kymmeniä sivuja erästä projektia varten (joka on vieläkin kesken ja stressaa minua). Se kirja maksoi nyt euron, ja minä lainasin sitä aikoinaan niin hartaasti, kuin se olisi ollut menossa kirjaroviolle minä hetkenä hyvänsä. Himpskatti soikoon!