sunnuntai 9. elokuuta 2009

Liian Helppoa?

Naisilla oli tuona iltana hyvin kuuluvia mielipiteitä kuten naisilla nyt yleensä on.

Eräskin selitti niihin liittyen Suomi-huppariin pukeutuneelle sikaniskalle subjektiivisuudesta. "One baby to another says: I'm lucky to have met you. I don't care what you think. Unless it is about me" Päädyin pitkään yleispöytään, jossa join oluttani ja pidin yhteyksiä yllä ulkomaailmaan kännykällä (minulla ja Huuhtadorfenilla oli neuvonpitoja) siinä samalla kun jutustelin yhden kypsemmän naisen kanssa. Hän kertoi nähneensä nuorempana Hanoi Rocksin ensimmäisiä keikkoja, ja kertoi että kuinka sai hävetä kun yleisö seisoi suut auki keikan jälkeen, samalla kun bändi heitteli soittimet lavalle kiertämään, sanoakseen "Olkaa hyvät". Mutta Dave oli tuolloin ottanut yleisönsä, siitä me tykkäsimme molemmat ja tykkäämme varmaan vielä huomennakin. Davesta aloimme puhua koska hänellä oli keikka kaupungissa tuona yönä, mutta minä en sitten mennytkään kun se oli "uutta-davea" sellaisia klassikoita minä kaipaan kuten "Kuinka Yö Meni Pois" joka auttaa selviämään vaikeista ajoista, kuin jokin hiljaa sinua kuunteleva ystävä jonka ei tarvitse muuta kuin olla paikalla.


Ulkona minä menin minne menin ja hän minne meni, me molemmat jäimme tuijottamaan ohitselipunutta tissikästä ja persekästä naista korkokengillä, ja Huuhtadorfen soitti ja minä vastasin. Puhuimme tilanteista jotka olivat päällä, jotka ajoivat päälle ja löysivät meidät maalta ja kaupungista. En saanut paljoakaan selvää mistä hän puhui sillä yhteydet olivat epäselviä, saattoi olla että hän oli hautautunut maahan, kaivanut itselleen kuopan jossai sai levätä, en tiedä mutta hän keksi uuden termin “Gay Whipped”. Se on hiton hyvä termi, me käytimme sitä eräästä miehestä joka ilmoittaa aina silloin tällöin itsestään, ja kysyttyään muodolliset kysymykset toisen oloista se alkaa kertomaan suurista saavutuksista ja sen mukaisesta tulevaisuudesta niin että se on jo homoa. Samaan luettakoon myös se että kerrot miten olet pitänyt tipattoman tammikuun, niin hän sanoo että hän oli raittiina myös helmikuun ensimmäisen viikon, kokonaan. Kerrot miten olet nostanut salilla penkistä 120 kg, niin hän sanoo nostaneensa 125 kg. Loppuuko tälläinen?


Lähdin kiertelemään ja vaihtamaan baaria. Ilta oli mahdottoman miellyttävä ja kaunis, mutta minä jotenkin sisäänpäinkääntynyt, sellainen että aristi ottaa irtiottoja joita tein vain pienissä määrin, laskuhumala voi olla dystopia minun Taivasten Kuningaskunnassa joka ei ole täällä eikä tuolla vaan sisällämme. Minun teki mieli ravistella dystopia itsestäni irti, mutten voinut, sitä paitsi kaikki muukin oli niin erilaista. Eräs mihin kiinnitin huomiota Lust Hotelissa ja sen ulkopuolellakin, että pareista naiset, kohtalaisen näköisetkin vielä, näyttivät suosineen miehinään varsin tavanomaisia miehiä. Näen jo Cosmossa otsikon: “Hevosenkenkäsänkikalju, t-paita, farkut ja lenkkarit – siinä alkavan syyskauden The Grand Lover – 15 tapaa vietellä tämä mies esim. Kuinka näytellä kiinnostunutta armeijajutuista ja osallistua keskusteluun Opelin kaasarin toiminnasta.” Mutta ei se paha asia lainkaan ollut, mutta yllätti minut takavasemmalta, sillälailla hauskasti. Ja että siellä oli kuuma. Hikoilin kuin Tom Jones keikalla. Minun ei tarvinnut käydä vessassa kusella, vaan pyyhkimässä naama ja kaula, sillä kaikki neste poistui ihon kautta. Tupakkakopissa jokainen poltti tupakkaa muttei kenelläkään ollut tulta, kun sitten sain eräästä tupakasta tulen ja asetuin polttelemaan tuli eräs pariskunta ja kysyi minulta tulta. Kerroin että edellisen ja miestä huvitti, hän taputti minua olalle ja minulle tuli siitä inhimillisestä kontaktinosoituksesta parempi mieli. Siellä oli kyllä outo tunnelma, ihmiset eivät juurikaan sosialisoineet mitenkään vaan porukat pysyivät porukoina ja harhailevat yksilöt sinkoilivat kasvot harmaina ja ilman mitään määränpäätä edestakaisin. Löysin muuten viimein tuolla reissulla, en siis tuosta baarista, vaan matkalla tuohon baariin Jack The Wanker nimisen ravintolan. Jumalauta, se oli ollut ihan eri suunnassa mistä olin sitä etsinyt edellisellä kerralla, oli siinä riemussa pitelemistä kun tajusin että jos en olisi jättänyt silloin etsintöjä kesken olisin siellä vieläkin.


Ensimmäisen HS:n Neitseenkorkkauslähetyksen nauhoitukset, digitaaliset tietysti, alkoivat eilen. Sain noin puolet valmiiksi, melkein 75% mutta kahden äänityksen jälkeen en ollut tyytyväinen joten tuhosin materiaalin, uusiksi se piti laittaa ja koska pari innoittavaa viinilasillista olivat sen verran kertaantuneet niin puhe olisi mennyt sössöttäväksi, uhkaavan kovaääniseksi ja olisin hakannut pöytää nyrkilläni kertoessani, kuinka jumalauta, asioiden kuuluu olla. Olisin ajautunut myös hurmokseen ja alkanut laulamaan, ja hyvin olisinkin laulanut.


Kaiken kaikkiaan minua on vaivannut vitullinen ristipaine, projektit joita olen haalinut eivät kaikki mahdu millään samasta ovesta sisään ja nyt on taas priorisoitava , antologia toi tilaa mutta entä nyt? Laskisin että aikaa on vielä reilusti, mutta olen kuin aasi joka nääntyi nälkään kun kaksi porkkanaa oli yhtä kaukana toisistaan ja samalla hänestä, eikä hän tiennyt mihin suuntaan mennä. Tisha B'Av on Raimon mukaan tuon ilmiön heprean kielinen nimi, hänellä on sitä ilmassa, me olemme molemmat kauriita joten vaikutus väkevöityy? Se tuli puheeksi kun hän ihmetteli miksei minusta ole kuulunut ja olen ollut hidas vastaamaan, ja kerroin että pääni on vaivaustilassa, niinpä hän vastasi että sille on nimikin. Tämä aika on se kun ripotellaan tuhkaa päälleen, ja lausutaan kasvot kyynelistä raukeina valitusvirsiä. Nimittäin tämä on aika jolloin juutalaisuuden historiassa heidän molemmat temppelit annettiin pakanoiden tuhottaviksi. Miten juutalaiset liittyvät meihin, suomalaisiin miehiin joiden päässä tippuvat lehdet ja käy matalapaine? Suomi on pohjolan Israel, sikäli että meillä esiintyy harvinaislaatuista N3-DNA-haploryhmää joka 90% varmuudella viittaa juutalaiseen perimään. Nykyinen Israelhan on vain 1/12 Israel ja heimot jakautuneet pitkin poikin. Alkaa vaikuttamaan siltä että perinteinen juutalaisen malli koskee vain 1/12 esiintymästä, jolloin kyseessä on pikemminkin paljon suurempi kokonaisuus mitä on tarkoitettu 12 heimolla. Perimätiedon mukaan, niin juutalaisen kuin ei-juutalaisen (esim. Egyptiläisen) oli se että leeviläisten heimo ja simeonilaisten olisivat olleet erityisen vaaleita, kuin myös Jaakob, Daavid ja kukahan se kolmas nyt oli? Niin Faarao Shishakin vallattua Juudaan maa, oli valloitetut kuvattu vaaleaihoisiksi. Samaten sitten foinikialaisilla, mesopotanialaisilla ja syyrialaisilla on patsaita joissa hahmoilla on vaaleat hiukset ja siniset silmät. Perisuomalaiset Hölmöläisvitsithän ovat itäisten juutalaisten vitsiperinteen kanssa sukua keskenään, he kertoivat vitsejä chelm:meistä jotka siis äänetään “helm”. Kuitenkin, se että ajattelee tämän minua kuivaksi vääntävän kauden “olevan verissä” tavallaan on lohdullista, ei harhaudu polttamaan energiaansa rajojensa ja ulkomaailman välisen jännitteen korrektoimiseksi.


Koitin auttaako krapulanehkäisyyn jos ennen nukkumaanmenoa juo viljalti vettä (noin litra) ottaa B-vitamiinilla höystettyjä magnesiumpillereitä ja kurkumaa. Kyllä se auttoi. Kurkuma on hyväksi maksalle ja sitä käytetään japanialaisten työsuhdejuoppojen liikemiesten jälkien korjaamiseen ja ennaltaehkäisyyn, siellä se on nimellä Gaijin-juoma. Samoin magnesium estää tiettyjen maksalle haitallisten sivutuotteiden, myrkkyjen, syntymisen. B-vitamiinia taas palaa muutenkin juopotellessa. Niin joo, ja otinhan minä myös Omega-3-kapseleita. Ne ovat aina tarpeen. Nyt olen tasoitellut Rigan Mustalla Balsamilla ja kahvilla, tämä ei ole hyväksi, itämainen tapa on kurkumaa, vihreää teetä, melonia ja sitruunaa. Minä siirryn niihin. Jangistista tilaa ei voiteta Jangistisella, vaan Yinilla joita nuo tuotteet edustavat, alkoholi ja kahvi ovat hyvinkin Jang. Niiden himo johtuu siitä että elimistö kaipaa Jangin tuomaa stimulaation tunnetta joka on poistumassa.

Illan jo tultua kävin virkistävällä ja rauhoittavalla kävelyllä. Ostaessani terapeuttista hunajamelonia sanoin vaalealle myyjättärelle että teen toisesta puolikaasta itselleni kypärän ja toisesta munasuojat, ja alan supersankariksi. Myyjätärtä huvitti, mutta hän vakavoitui ja kysyi mikä tuon supersankarin nimi olisi, johon vastasin johdonmukaisesti: Hunajameloni - rikollisten kauhu.

Ei kommentteja: