Naturistimatadorien Yö

Istuessamme iltaa, minä vielä hellänä krapulan jälkihuuruista ja runokirjani hänelle toimitettuani, sain päähäni ehdottaa Miguelokselle että voisimme hankkia sellaiset realistisilta näyttävät lihaspaidat ja pukea ne pääällemme. Niiden pitäisi olla mallia negro jolloin hankkisimme kyllin tummaa ihoväriä jolloin saisimme ihomme paidan väriksiksi. Sitten hankimme vielä suuret valkoiset hammas-suojat ja kypärät joihin on liimattuna afroperuukki. Lähdemme sitten viikonloppuna Tampereen etnisiin menomestoihin tervehtimään “kansaamme”. Kyllä sitten on hauskaa kun paljastamme pienen jäynämme savun keskellä, vaaleiden silmämunien muljahdellessa ja paukkuvan musiikin soidessa hämärissä olosuhteissa. Olisimme näin moderneja, tasa-arvoisella tavalla ajattelevia valveutuneita nuoria miehiä, jotka ymmärtävät miten rikastuttaa kulttuuriaan aloittamalla sen omasta itsestään. Motto: Mitä tummempaa, sen rikkaampaa.
- Mutta rasisteja me ei olla, edes omaa rotua kohtaan (ja kauniimpia naisiahan ovat latinot ja slaavit).

Olimme olleet aikaisempana viikonloppuna kahdessa tuumin, tuurin kautta, liikenteessä. Se ei ollut kyllä mitään yltäkylläisyyden juhlaa vaan outoa vaeltelemista pääosin. Aloitin taas Bluesbarista, istuin juomassa välikahvia, oluttani ja vettä kuumassa baarissa, vieressäni istui porukka jossa oli huomattavan näköinen muodokas nainen joka alkoi jutustella kanssani kun hänen seurueensa oli poissa. Sitten taas kun seurue tuli takaisin kävi seurueessa ollut brittienglantia puhuva hoikka mies kuin sikalimppuun naiseen kiinni, ja kertoi miten hän on kova poika maalaamaan, oikein surrealistisia kuvia ja sen sellaista. Naisella oli sormus, britillä ei, en tiedä pääsikö britti sitten näyttämään kuinka hyvin osaa oikein sutia.

Koska Bop-pills oli lukittu ajanjakson ajan joka vielä on kesken oli minun aika lähteä turistinomaisesti tutkiskelemaan kaupungin muita menomestoja. Olin tullut kaupunkiin bussilla jossa oli äärimmäisen ärsyttävä laulavien mölyapinoiden kuoro mukana, niinpä vittuuntunut bussikuski pysäytti auton pysäkille ja me saimme odottaa niin kauan kunnes kaikki varmasti oli hiljaa, vähän kauemminkin. Sitten lopulta kun saimme bussin liikkumaan tietenkin apinalauma alkoi sen taas, ja aplodeilta kuulosta ääni tuli siitä kun osa bussin väestä löi avokämmenellä otsaansa samaan aikaan.

Kaupungille tultuani minun piti mennä tervehtimään Tinaa uuteen paikkaan, Jack The Wanker, joka oli kaupungin laidalla oleva salakapakka. Tina ei ollut löytänyt sinne ensimmäisellä kerralla, ja en löytänyt minäkään joten se paikka jäi taaskin kokematta. Siispä Bluesbarista lähdin uusiin seikkailuihin ja päätin mennä katsomaan erästä yökerhoa jossa olin käynyt viimeksi pari vuotta sitten. Tultuani sisälle minulle valkeni että se paikka oli vakiinnuttanut paikkansa nimenomaan nuorempien baarina, vaikka minä olenkin aika häpeilemätön veikkonen niin minulla tuli varsin kuumottava tunne paikassa jossa oli pelkästään niin nuorta väkeä että sieltä puuttui enää liukumäki. Join juomani ja poistuin agenttityylillä takaisin pimenevien iltojen kaduille.

Seuraava paikka oli myös tälläinen järkyttävän suuri, samaisen baarikapitalistin pitämä todennäköisesti melko kallis mesta. Paikka oli ehkä hienoin tuon miehen paikoista mitä tulee sisustukseen, mutta tyhjä kuin mikäkin ja vielä niin surumielisellä, masentavalla tavalla että nähtyäni tarpeeksi, ostamatta edes juomaa tein jälleen agenttityylisen poistumisen kohti kaupungin suonikohjuja, eli katuja joita pitkin eri aines virtaa ravintoloihin.

Oli mielessä enää yksi paikka, se jossa ajattelin käyväni jo varhain illalla, se oli kantapaikkani vuosien takaa jonne jätin perinnöksi lauman kavereitani jotka tosin ovatkin jo tuon paikan hylänneet. Paikassa soitetaan nykyisin äärimmäisen rasittavaa emo-musiikkia, tai enpä ainakaan parempaa nimeä sille keksi mutta jotain todella rasittavaa vingutusta se on. Muuten se on suhteellisen siisti paikka viettää iltaa, jopa joissain määrin istuakin iltaa. Kuin aavistuksesta vastaani tulee Miguel Miguel Miguelos, tietenkin päissään kuin apina mikä sopi hyvin tähän levottomaan, ja kokeelliseen iltaani. “Koska matka oli pitkä niin, pyysi hän mukaan yhden toverin. Kaksi suurta elefanttia marssi näin, pimeää tietä eteenpäin.“

Päästyämme määränpäähän heilahdimme sisälle, samalla kun Miguelos kysyi että minkä juoman otan – hän on herrasmies. Ehdotin että otamme tukevat Pitkät Jääteet, ja sen teimmekin. Samalla mies katsoi että minulla on ylemmät napit auki, joten hänkin avasi nappejaan, nyt sitten kaksi enemmän tai vähemmän homoeroottista rintakarvakostajaa olivat vapaina ja heille tarjoiltiin vieläpä tiukkaa viinaa mitalliset, sekoitettuna äitelään kolajuomaan ja jääpaloihin. Hän puhui siitä miten hän oli törmännyt kreikkalaiseen typyyn joka katseli häntä ihastuttavan pitkään, minä taas sain idean että me lähdemme nyt tutustumaan paikan naisiin. Niinhän me teimme, mies alkoi vaan olemaan jo silmät ristissä, minä muuten vain komea kaikesta juomastani alkoholista, sen lisäksi että mielipiteeni olivat ainoat oikeat ja ohjeeni vastaansanomattomat. Pian olimmekin jo kolmen nuoren naisen seurueen seassa, Miguelos puhui shamaanien kieltä ja minä tulkkasin (olin kuulemma huono tulkki, minkä myönsin), ei vain tuon joukon vaan koko ravitsemusjuottolan ehkä näyttävin daami oli joukon keskellä, ja me antauduimme keskustelemaan kaverini ja tämän kreikkalaisen silmäterän tulevaisuudesta. Vieressä katseli hänen nätinlainen kaveri, joka kylläkin vaikutti sellaiselta että heti kun hän saa miehen hän turpoaa ja pukeutuu oransseihin pyöräilyshortseihin, piereskelee huolimattomasti katsoessaan televisiota. Blondiini puolestaan sanoi minua huumorintajuni perusteella “söpöksi friikiksi”, sen hän sanoi kun sanoi että “no nyt sinä vaikutat kyllä pelottavalta friikiltä, vaikka aluksi vaikutit söpöltä..” sanoin että pakotin ihmiset katsomaan kun sekaannuin alaikäiseen mopopoikaan. Kysyin aidon hämmästyneenä: "Friikki? Mikä tuossa sellaisen vaikutelman sai aikaiseksi!" Kun sitten Miguel lähti tanssimaan jotain alkukantaista heimotanssia lattialle, pahoittelin että minun olisi poistuttava. Tullessani Migueloksen kanssa takaisin, tuo vaalea rotunainen hymyili minulle, ja minä hänelle jolloin hän hymyili vielä terävämmin minulle. Tajusin kyllä että hän ei oikeasti ollut ihan niin kanki minkälaisen kuvan hän aluksi antoi, vaan ehkäpä vain hieman Mekaaninen Nainen tyypiltään joka teki ns. Sikavittutestejä* joita etenkin tuon tyypin naiset harrastavat – mutta hän oli pääosin juonessa mukana ja avulias, mikä sai riittää. Kohdatessani hänet jälleen kysyin että vieläkö on hän on yhtä suvaitsematon minun perversioitani kohtaan johon hän sanoi että vain siinä tapauksessa jos pidän enemmän mopopojista, kuin naisista. Hän sanoi ettei aio antaa numeroaan, sillä “pelkästään charmikas, komea ulkonäkösi ei riitä”, kysyin tarvitseeko minun tehdä sirkustemppuja hänen edessään, hän lisäsi että hän haluaa tuntea minut paremmin. Kerroin että minun komeuteni lähes ylittävä vaatimattomuus ainoastaan estää minua paljastamasta saloja itsestäni tuosta noin vain. Jatkoimme matkaamme ulos mutta kuin salamaniskusta oven vieressä oli Tina, ja minä ilahduin jälleentapaamisestamme niin että minun oli syleiltävä häntä, tästä vaalea rotunainen ei järin ilahtunut vaan jatkoi matkaansa lähes puhahtaen ja minä jäin juttelemaan Tinalle. (Tänään hän kiitti minua siitä mistä keskustelimme sunnuntaina kun kävimme hyvin syvällä.)

Tässä vielä video illan kohokohdasta kun irroittelimme tanssilavalla Migueloksen kanssa ja muutuimme pannutukkabändiksi!



[*Sikavittutesti on testi minkä nainen heittää yleensä spontaanisti, ja odottamattomasti, tällöin miehelle tulee tuntemus joka muistuttaa entisen miehen vastaavaa, kun hän löysi lihasopastaan sian vitun, ei tiennyt söiskö vaiko naisko – hämmennys, ja tilanne ovat samaa luokkaa. Esim. Ajat autolla suoraa tietä, ja vieressäsi istuva eukko äkkiä ottaa kiinni ratista ja vääntää sitä puolikierrosta. Jos heräätte katoltaan olevasta, ojassa lepäävästä autosta hän suuttuu sinulle sillä et osaa hallita autoasi, ja kanssasi on vaarallista olla liikenteessä.]