perjantai 28. elokuuta 2009

Ona Riza: Argumentti ja Kritiikki

Kun kävelin Metsätemppelille, näin matkalla kun kaksi tyttöä juttelivat toisilleen. Toinen tuli toisen tykö ja sanoi että melkein sai sen houkutelluksi, jos hänellä olisi ollut kinkkua hän olisi saanut sen houkutelluksi. “Meidän kissa rakastaa kinkkua”. Sitten hän nousi pyörän päälle määrätietoisen näköisenä, ja he lähtivät hoippuen kaksi päällä kohti metsää ja pian kuului kiljumista. Tulipas lämmin olo sydämeen.
Syvemälle mentäessä osui kohdalleni kaksi nuorta poikaa, toisella oli sininen paita ja toisella punainen, toinen oli lyhyt ja toinen oli pitkä. Miksi tälläistä tapahtuu muuallakin kuin vain sarjakuvissa?
Saavuin sinne missä kaiken oli määrä tapahtua. Näin että siellä oli suuri ja äänekäs nuorten naisten joukko. Melkein heti sen paikan vieressä. Hetken minun mieleeni tuli että ei jumalauta, jätänkö väliin. Sitten tajusin että se on vain sosiaalisen ohjelmoinnin, jantelaisuuden herättämän tarvetietoisuuden tulosta, se että pitää hävetä itseään, että tarvitsee hyväksyntää tuntemattomilta ihmisiltä vapaassa maassa.

Melkein heti, kun tein Wing Chun-harjoitusnyrkkeilysarjoja, aloin saamaan huomiota. Äkkiä tajusin olevani prässissä; joukko nuoria naisia oli kääntänyt täysin huomionsa minuun ja se huomio oli testaavaa huomiota, eli he olivat äänekkäitä, jotkut nauroivat, ja osa tuli jopa tekemään lähellä liikkeitä joilla he, jumaliste, matkivat minua!

Olin tehnyt Taijin, ja Wing Chunin. Siirryin Qigongiin. Tein tulihengityksiä/ Tiibetiläisten Aamuliikkeiden kuudetta liikettä kun huomasin että tiput alkoivat siirtyä uteliaina lähemmäksi. Erään kuulin sanovan “Minä menen kyllä sen juttusille vielä”.

Sitten kun liikehdintä kävi yhä läheisemmäksi ja röyhkeämmäksi, huomaamatta käännyin välittömästi. jolloin takanani olleet, alati lähemmäksi tulleet tiput säikähtivät ja osa heistä lähti karkuun. - Niin hätäisesti minä käännyin. Mutta minä sanoin: "Haluatko että minä opetan sinulle tätä?" Tilanne pysähtyi hänen katsoessaan kuin joku metsäneläin autonvaloja öisellä tiellä. Kysyin sellaiseen ääneen että kuulee: "Haluatko sinä tai joku muu oppia tätä, tulkaa tänne niin opetan."

Nuori nainen katsoi minua kummissaan, alkoi kuulua kuhinaa, jolloin aluksi tulee tämä yksi, ja sitten tulee hänen mukanaan toinen, kuhina alkaa muuttua lujaksi ääneksi, kunnes äkkiä lähes nämä KAIKKI nuoret naiset tulevat eteeni! Heistä jokainen haluaa että minä opetan heitä. He jotka jäivät, olikohan se pari kappaletta, ottivat valokuvia. Kuin Aurinkokuningas hovinsa edessä joista jokainen oli valmis minun komentooni, minun ollessani pää(llikkö).

Ensimmäinen kysymys oli, että mitä minä teen johon vastasin että tein Qigongia ja Taijia. Kysyjä vastasi: "Minähän sanoin, mutta te ette uskoneet vaan nauroitte minulle." Johon vastasin, että meille neroille aina aluksi on naurettu. (Eräs kysyi: Kuka sinä oikein olet, johon vastasin: nero). Tämä on totta, eikä valhetta.

Naiset asettuivat riviin kun sanoin että aloitetaan. Alussa tietysti vielä monia nauratti. Kehotin ottamaan asennon, kerroin miten asettaa jalat, sillä ensimmäisenä suoritamme maadoittumisen maahan, joten otamme hartioiden levyisen asennon. Sitten asetamme kädet näin, sanoin kun asetin kädet aloitusasentoon.

Harjoitus alkoi, annoin räikeimpiä virheitä tehneille yksittäisiä neuvoja. Kaikki tuli kuin selkärangasta, olin vapaa ja annoin komentoja siitä mitä heidän tulee tehdä erinomaisesti, ja kuinka noudattaa käskyjäni uskollisesti. Kaunis blondi nosti käsiään liian ylös johon sanoin ettei niitä tarvitse noin ylös nostaa. ja hän teki tarkasti miten olin neuvonutkin tekemään.

Puolessavälin jo porukka alkoi olla niin keskittynyttä ja haltioituneena mystisiin kehon ja sielun harjoituksiin että he tapittivat minua, jopa niin että kun pistin kädet yhteen he tekivät sen perässä, johon naurahdin ymmärtäväisesti että ei teidän tarvitse kaikkea tehdä perässä mitä minä teen, meinaan jos nyt vaikka alan kesken kaiken kaivaa muniani niin te tulette olemaan aika hukassa sen kanssa. Tälle naurettiin, muutoin osa keskusteli siitä että miten vapauttavalta ja hyvältä tämä tuntuu, että tämä harjoitus todellakin vaikuttaa!

Se oli uskomatonta, täysin hurmoksellista, välillä ohitse juoksi tai hölkkäsi ihmisiä jolloin sanoin että odotetaan kun tuo on mennyt, mutta typyt jo huusivat että ei kun jatketaan tämä on kivaa! Eräs nuori nainen joka juoksi ohitse jopa kysyi mitä te teette ja minun uskolliset nuoret naiset vastasivat hänelle. Koettelijoistani, ja vastustajistani oli tullut nyt edustajiani, jotka ylpeästi edustivat ja kuuliaisesti tekivät kuten minä, heidän johtajansa käski. Ah, eikö se ole onnea?

Lopulta minulle valkeni miksi he olivat tuossa minun Metsätemppelini alttarilla, pienen metsälammenrannassa. Kun kysyin että onko heistä moni notkea, he huudahtivat olevansa, sillä he ovat voimistelijoita! Eli, kyllä, minä olin pitämässä nuorille, notkeille voimistelijanaisille kehittämieni Taijin ja Qigongin tuntia. Qigong jota teen on osittain minun kehittämäni, Taiji ei niinkään. He kysyivät että mistä näitä olen oppinut ja kerroin olevani itseoppinut. Eräs nosti kysyttäessä notkeutta jalkansa niin että jalkaterä sojotti ylös ilmaan hänen jalkansa levätessä hänen poskeaan vasten. Bang bang, fire FIRE!

Tuo neiti joka nosti jalkaansa tosin ei ollut heistä miellyttävin, vaan pahimpia agiteeraajia. Kävin keskustelun hänen kanssaan loppusuoralla.

Tämä typy oli muodokaimpia koko porukasta, ja tumma.
Hän kysyi: “Eikö sinua yhtään nolota tehdä yksin tätä?”

“Ei. Koska se olisi ihmisten orjana olemista. Jos annan sen vaikuttaa, niin silloin olen orja joka tottelee muiden mieltä. Sinä tarvitset silloin toisten hyväksyntää.”

Hän myös sanoi etteikö se ole minusta outoa jos hän tekisi niin, sanoin että sillä ei ole mitään väliä mitä minä ajattelen, vaan sinä olet orjani jos välität mitä mieltä olen.

Tässä vaiheessa minulla alkoi olemaan jo kannattajia, kuulin miten osa nuorista naisista ääneen sanoi että tuo on kyllä ihan totta mitä tuo mies puhuu.
Hän kysyi vielä pettyneenä kun jatkettiin: “Etkö edes nähnyt kun minä matkin sinua, olitko niin keskittynyt?”

Hän myöskin kovaan ääneen sanoi menevänsä paskalle (miten naisellista) ja samalla kiljui kun kikkaili läheisessä puskassa. Sanoin että teidän kaverinne rakastaa huomiota. He nyökkäsivät. Jatkoin, mutta koska minä olen häntä komeampi, te seuraatte ennemmin minua. He nauroivat. Hän ei mennyt paskalle vaan palasi ja asettui riviin.

Lopulta jatkoimme sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä harjoituksia. Eräs neiti kysyi että miten ne nopeat lyönnit oikein tehdään. Sanoin että kun olemme tehneet harjoituksen, minä näytän. Ennen sitä teimme vielä lopetusharjoituksen mikä ei meinannut luistaa koska siinä piti viedä käsi rinnan yli kohti vyötäröä, hengittää nopeasti ja taas toistaa. Huuhdahdin “Mikä teitä oikein vaivaa, oletteko te jotain neitejä”. He huvittuivat jälleen ja hyväksyivät minut täyteläisillä tavoilla.

Sitten lopuksi vielä näytin lyönnit, ei voida sanoa että heistä olisi nyrkkeilijöiksi, oli outoa esitellä pikaiskuja voimistelijaneidoille. He ehkä hivenen näyttivät hukkuvilta, räpiköiviltä kissoilta. Sitten alkuperäinen kysyjä kysyi miten monta iskua saan tehdyksi tuolla tekniikalla ja että “näytä miten nopeaan saat ne tehdyksi”. Sanoin että se maksaa, tämä muu oli ilmaista ja me hymyilimme koska meistä kaikista oli tullut kavereita yhteisten harrastustemme myötä.

Kun harjoitukset oli tehty, he puhkesivat spontaaneihin suosionosoituksiin, jokainen heistä taputti ja kuulin miten he huusivat kiitosta minulle. Minä tervehdin heitä itämaisittain takaisin ja hymyilin. Lopulta lähdimme joukolla pois. Kuulin tyttöjen puhuvan kuinka miten tuo rentoutti, ja että miten tämä on laji jota voisi alkaa harrastamaan.

2 kommenttia: