Mustat Ikenet, Punaiset Hampaat, Valkoinen Kieli

Kävellessäni Metsätemppeliin näin rotvallilla istuvan muslimitytön jonka pää oli peitetty, hän oli arviolta 7-10 vuotias. Tyttö tervehti minua ja sanoi jotain mitä en kuullut, joten tervehdin nyökkäämällä häntä. Tehdessäni lammen rannassa harjoituksia, Taijia ja Qigongia, sorsaperhe (YH-äiti ja muutama lapsi) etenkin se äiti katselivat minua eivätkä häiriityneet. Kaikki jotka eivät tunteneet minua olivat tuolloin minun ystäviäni.

Projektit, kirjalliset ja muut, etenevät Luojan kiitos. Se on kylmäävä ja turhauttava tunne kun ne supistuvat minulta piiloon, mutta kun ne avautuvat kaikki on taas hyvin ja kulkee eteenpäin niin kuin pitääkin. Nyt vain pitäisi tietää mihin suuntaan rynnistää, vaikka alkuperäinen idea olikin että käytän tätä poukkoilevaa inspiraatioiden tanssia hyväkseni, siltä itseltäänkin salaa, niin silti ihmisen alitajunta toimii parhaiten kun se keskitetään yhteen projektiin kerrallaan. Siksi jokainen projektini etenee nyt vähän sieltä sun täältä, koska lievästi sanoen intentioni hapsottavat eri suuntiin.

Kävin Huuhtadorfenin kanssa kahvilla. Tanssahtelin ulkona steppiliikkeitä ja kysyin brittiaksentilla tupakoivalta Huuhtadorfenilta jotain hyvin törkeää ja jatkoin tanssimistani, hän vastasi siihen hyvin asialliseen sävyyn ja ehdotti että suoritan törkeyteni siten että kuvaan sen Youtubeen enkä vain tyydy ilmaisemaan hänelle yksityiskohtia siitä kuten olin ensiksi ehdottanut. Minulla oli hyvä mieliala, kepeä ja leikkisä eikä sellainen raskas ja mietteliäs, asettumaton mitä se tuppaa usein olemaan. Sisällä sama meininki jatkui kun kävin hakemassa santsikuppia suureen kahvikuppiin.

Nainen kysyi: "..siis tuo iso kuppiko?"

Vastasin: "Joo. Se vitun iso kuppi."

Nainen katsoi minua yllättyneenä.

Sitten sanoi nyrpistäen:

"Olipas se rumaa kieltä."

Vastasin hymyillen:

"Olen niin kova jätkä. En edes solmi kengännauhojani, koska olen kerran niin kova jätkä."

Nainen naurahti, ja sanoi että tämä on jo toinen kovis tänään täällä.

Hänen mielialansa muuttui normaalista iloiseksi.

Hän oli blondi, lyhyt ja hiukset olivat kiinni. Hampaat valkoiset ja silmälasit päässä eikä kotelossa. Samassa kahvilassa työskentelee My Sharona, hän olisi luultavasti ollut jo tuosta jutusta vähemmän yllättynyt, mutta innostunut varmaan itsekin, yltynyt suorastaan.

Istuimme ulkona Huuhtadorenin kanssa ja nainen tulee keräilemään kupposia. Hän sanoo:

"Annappas kovis siitä ne kupit"

Katsoin häntä huvittuneena, ja hän korjasi:

"Siis voisitko antaa nuo kupit minulle, nyt kun pyydän näin kauniisti.".

Sitten vielä sanoin naiselle:

"Saan sitten 10% palkastasi koska tein täällä töitäsi."

Hän lupasi ne minulle, mutta varoitti että ne ovat pieniä summia.

Minulla ja Huuhtadorfenilla oli erinomaiset jutut, rakentavat ja henkilökohtaiset. Sovimme että puhumme sitten seuraavalla kerralla niin Pussywhipped-projektista kuin eräästä toisestakin. Meidän pitäisi pitää nyt tässä kuussa vielä saunailta jossa käymme Rajaportin saunassa ja juomme loppukesän rypistykseksi pussikaljat ihmisten ilmoilla. Tämä kesä karkasi minulta suoraan käsistä, oli ehkä muutamia hetkiä kun elin hetkessä kuten pitääkin mutta muutoin koko kesä oli jonkun odottelemista ja sen nielemistä kun se taaskin pääsi ohitse. Odottaminen ei ole muuta kuin tyytymättömyyttä tähän hetkeen, miksi tästä hetkestä on niin vaikea pitää kiinni ja vain olla? Meitä on kusetettu sillä seurauksella että meistä on tullut ryntäileviä apinoita. Oli tehty tutkimus jossa ruuhkaiseen bussiin oli pistetty gorillaksi puettu ihminen, ja selvisi ettei ihmiset edes tajunneet sitä. Me nukumme, me nukumme toivottoman sikeästi.

Selkeytyminen, herääminen, valaistuminen on kunkin ihmisen kohdalla mahdollinen tässä ja nyt. Hetkestä hetkeen, ja sittenkin vain tässä ja nyt, ei milloinkaan joskus, jossakin. Todellisuus, Jumala, on läsnä tässä ja nyt. Taivasten valtakunta, autuus, moksha, nirvana odottaa tässä ja nyt. Ulkonaisesti ei tarvitse tapahtua mitään, ja kuitenkin puhtaasti sisäinen tapahtuma saattaa avata ihmiselle uuden maailman, uuden elämän, uuden todellisuuden. - Uuden? - Kyllä, uuden todella, ja kuitenkin vakuuttavat todellisuuden kokeneet kaikilta ajoilta, että tuolla hetkellä ihminen tietää aina olleensa siinä kotonaan, vaikka hän vasta nyt sen tajuaa. - Yrjö Kallinen

Kävin läheisessä kaupunginosassa kävellen, sinne oli jokunen kilometri. Kävin virkistykseksi ja kävin koska autoni on vieläkin laitossa. Huomasin että minua oltiin tuon kaupunginosan Natsimarketissa jo odoteltukin, se mallinnäköinen nainen katseli minua monasti ja käänsi sitten päänsä pois kun minä katsoin ja emme ehtineet koskaan tervehtiä. Niinä vanhoina hyvinä aikoina kun saatoin ajaa huristella kauppamatkoillani tuohon kaupunginosaan me saatoimme puhua kaikenlaista mikä oli rentouttava lisä normaaliin asiakaspalveluun. Luulen että nuo pitkät lenkit joita suoritan illalla tuohon osaan kaupunkia jäävät muistoihini koska ne ovat aurinkoisia reissuja jolloin kuuntelen musiikkia, yleensä niin uppoutuneena ajatuksiini kuin jonkinlaiseen kaivamaani kuoppaan että en koskaan voi olla varma puhunko esimerkiksi itsekseni, vai peräti laulanko mukana!?

Olen kesän ja sen turhien (turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!) päivien jälkeen jokseenkin pohjaanpalaneen oloinen. Tämä viikonloppu olisi syytä tehdä jotain muuta kuin sitä mitä tehdessä koko kesä on mennyt (ne reissut eivät tietenkään ole olleet sen turhempia), työskentelen projektieni parissa (HS on vihlovan kesken!) ja jos saan nyt hetkeksi autoni taas alleni aion käydä katsomassa Brunon joka on odotettu elokuvauutuus. Borat aikoinaan pudotti minut täysin penkiltä. Niin on hyvä tehdä, kun juopottelee kyllin monena perättäisenä viikonloppuna se johtaa siihen että päässä kiertää vielä alkuviikkonakin, puhumattakaan siitä että nukkuminen onnistuu vasta loppuviikosta. Jos saan auton, niin maanantaina se palaa jatkokorjauksia odottelemaan. Naapuria tavatessani hän sanoi että nähtyään miten minun pirssille kävi, hän itse on alkanut pitämään autoaan turvallisen kaukana. Samalla taivastelimme tätä naapurustoa. Täällä on arviolta 1/3 juoppoja ja rikollisia, 1/3 eri maan kansalaisia ja 1/3 normaalia väestöä, mitä tulee alueen henkilöstöesiintymään. Muistelin ääneen kuinka olin nähnyt eräskin aurinkoinen ilta kaupasta tullessani humalaisen miehen joka tepasteli ajatuksekaan näköisenä minua vastaan, ilman paitaa kohti jotain mitä ei vielä ehkä tuntenut. Naapuri nauroi ja sanoi: “Sairasta”. Hän kysyi kaipaanko kyytiä, mikä oli hieno tarjous, mutta sanoin käveleväni. Käveleminen on hyvin inspiroivaa puuhaa.

Lärvikirjan testi sanoi: “Olet raskaasti jylläävä, heviriffillä varustettu runometalliteos.“ Se oli lähellä Raimon Type O Negative-pohjaista kuvausta minusta. Sitten siellä oli myös muisteluketju, jossa eri tuttavat laittoivat muistelmiaan minusta. Sisko kertoi että olin pienenä vanhempieni kaupassa kasaillut ihmisten kärryihin mm. Voipaketteja ja pornolehtiä. Ilmeisesti ajattelin että niin ihmiset pääsevät liukkaasti tutustumaan seksuaalisuuteensa ja käsitöiden auvoisaan maailmaan. Myös tämä muistelma toi ilmi sen kun olin 1-2 vanhana pitänyt jylhää puhetta, ja raivostunut siskolleni joka ei ollut ymmärtänyt mitä olin sanonut. Tilanne oli ajautunut Jouko Turkan elokuvaksi kun siskokin alkoi vielä itkemään, sen lisäksi että minä jo silloin hyvin tunteellisena miehenä olin saanut itkuisen raivarin. Myös Maken muisteli, sitä reissuamme villeinä nuoruusvuosina Hotelli-Ilvekseen jossa tekeydyimme virolaisiksi, vai oliko se venäläisiksi, jotta pääsisimme sisälle (myöhemmin oli sitten tapana aina koittaa eri kaverien kanssa kyseiseen hotelliin, niin että seiniä katselevat, satunnaiset matkailijat tultiin ohjaamaan lopulta ulos hissistä). Makenhan kanssa saimme päähämme näitä sisäänkoittamisia, eräs toinen kerta oli se kun ympäripäissämme halusimme eräissä Sontalahdella olevissa bileissä itsellemme Misfits-/blackmetal-maskit. Ei muuta kuin sotkut naamaan ja kokeilemaan paikalliseen saluunaan. Emmehän me sisälle päässeet silloinkaan. Sisällä varmasti supistiin seuraava viikko että miten ne sisäänkoittaneet miehet olivat ihan varmasti niitä homoseksualisteja - joista on kuullut puhuttavat uutis- ja ajankohtaisohjelmissa, niillä oli kauniiksi meikatut kasvot ja kaikkea. Olipa sitten miehen tykönä noina nuoruusvuosina ollut bileetkin kerran jos toisenkin, toisella kerralla hän oli jostain saanut paikalle naikkosia. Toisella niistä oli valtavat kannut, minä ja kaverini tietysti vihjailimme niistä isännysmiehellemme joka koitti pidätellä naurua itsekin. Sitten hymy hyytyi kun naikkosten kanssa otti paskan ja naikkoset soittivat kotikylän pojat hakemaan heitä. Minä ja kaveri olimme sammuneet sisälle ja Make saikin hetken pohtia minkälaista karatea antaa näille tyttöjä pelastamaan tulleille ritareille. Tilanne oli mennyt ohitse rauhallisissa merkeissä, ja kun jokainen oli nukkumassa minä heräsin ja tunsin oloni sangen pahoinvoivaksi. Olin varmaankin luullut takapihanovea vessan oveksi joten olin avannut sen ja koska olin myös loogisesti uskonut takapihan olevan vessanpytyn, olin sitten heti oksentanut oven saatuani auki. Siinä oli seuraavana aamuna juhlienjärjestäjällämme unohtumaton ilme kun hän tulee talviseen, miinusasteiseen olohuoneeseen jossa kaksi juoppoa nukkuvat sikiöasennossa, takaoven ollessa auki.