Ikeassa sain huomata että uusi ja valtava ympäristö päiväunilta heränneelle miehelle joka on intensiivisesti tehnyt pikkutarkkaa kirjallista jälkituotantoa albumiille, ei välty siltä tunteelta että hän olisi eksyksissä, sellaisella vekkulilla tavalla (vaikka se kylläkin piristi että ajaessani sinne lauloin, niin että ääni hajoili, biisiä "Go To Sleep" joka on eräs maailman parhaimpia – se saa väristykset ja mielihyväaallot kulkemaan olennossani). Kyllä se Ikea vaan suuri paikka on, ei siitä pääse mihinkään. Ja siellä oli outoja, puoliorganisoituja ratkaisuja kuten ohjeelliset kulkusuunnat lattioissa, minä en tietenkään niitä juurikaan noudattanut vaan kuljin vastaantulevien kaistalla aina kun silmä vältti. Lopuksi menin juomaan ihmettelytourneeni päätteeksi ilmaisen kahvin jonka sain kortilla joka on kaikilla hardcore-asiakkailla – ironia on siinä, että juuri minä olen se jonka kohdalla on kaikkein irrelevanteinta koko firman olemassaolo! Tai ei ehkä sittenkään, siellä oli nimittäin useita tuotekokonaisuuksia “virmanv väreissä” eli Xeimian Chroniclesin tuttu tripletti mustapunavalkoinenhan se siellä näkyi useissa yhteyksissä! Se, bonsaiden ja muiden vastaavien kasvien runsas valikoima kieltämättä herätti minunkinlaisessa, porvarillista kulutusmaailmaa kyseenalaistavassa puoliboheemissa nälkätaiteilijassa intohimoja. Etenkin mustapunavalkoinen nurkkaus jossa oli kirjoja ja paikkoja CD-levyille, voin jo kuvitella miten se olisi työ- tai mietintähuoneeni ydin! Voin ottaa sen ja uuden kämpän lahjoituksena vastaan. Kiitos. (Pitää muistaa että minulla oli sinne myöskin ennakkokutsu, jota en vain muistanut ikävä kyllä käyttää joten siksi jouduin torstaisena iltapäivänä menemään sinne kykkimään tavallisen rahvaan kanssa, niiden erikoisen nimisten huonekalujen keskelle. Irmalle ehdotin jälkeenpäin kun hän sanoi että menee sinne joka päivä ilmaisille kahveille, että ottaa minut mukaan ja pistää minut sinne miesparkkiin. Minun täytyy saada kokea se. Muuten en ehkä syntyisi).
Ikean reissun jälkeen menin vierastamaani kaupunginosaan eli Hervantaan ja kävin sen ostosokeskuksessa ostamassa itselleni elintarvikkeita, ja täyteläistä chileläistä punaviiniä mustapunavalkoisessa lärvilootassa. Alkon myyjätär ilahtui kun sanoinn että se menee kyllä tässä natsimarketin kassissa, hän kehui ettei olekaan tuota ilmausta hetkeen kuullut käytettävän. Myyjätär oli säteilevä, virkistävällä tai rentouttavalla tavalla. Tätä ennen kävin taas Amurin Helmessä lukemassa Tuhokapitalismin saavutuksista, siellä on pari sellaista myyjätärtä joiden kanssa tekisin muutakin kuin vain pelaisin biljardia ja minigolffia. Se kirkkaamman värinen jo muistaa minut, kun sanoo ettei muista että tuleeko minulle jättää maitovaraa. Vastasin että jätä toki, ja mietin ääneen kuinka hän olisi muussa tapauksessa vain kaatanut ja kaatanut kahvia, ja kun se olisi vyörynyt ylitse äyräidensä niin hän olisi kysynyt otanko toisenkin kupillisen. Tämäkin myyjätär ilahtui, ja minä tietysti nauroin omalle jutulleni – makeasti! Niin hyvä se oli!
Viinipuunantia sitten kitattiinkin tulevana viikonloppuna. Tällä kertaa ei käynyt niin hassusti kuin edellisenä kertana, että olisin mennyt lepyyttämään silmiäni jonka jälkeen seuraavan kerran ne avatessani herään tanssitamineet päällä sängystäni. Tietokone surisee taustalla omaan epämiellyttävään tapaansa (operaatio äänieristys ei ole huono ajatus, tietokoneeni ikä on siitä vaikeasti arvioitavissa että osa osista on toistakymmentä vuotta vanhoja ja osa pari kolme vuotta uusia).
Lauantaina kun oli aika nauttia juomaa, olivat fiilikset paranemaan päin. Loppuviikosta iski erinäisiä paniikin aiheita mahdollisista väärinkäsityksistä, mutta Luojan kiitos nyt kaikki näyttää enemmän silti kuin kuuluisikin (DV). Projektit myöskin etenevät ja yleiset aikataulut normalisoituvat. Kesä on täällä ja näin eräänä iltapäivänä miehen ylittävän suojatietä sähköisellä rullatuolilla, näytellen samalla voitonmerkkejä pysähdyksissä oleville autoille – because sometimes, we never die. Mutta meinasi tuona iltana kun nautin viiniä ja pari olutta, käydä taas samalla tavalla kun edellisenä. Pahaenteisesti myöhästyin taas kyydistä ja jouduin menemään varsin myöhäisellä linjalla keskelle ydinkeskustan sykettä, se ei pilannut mitään, vaan lähinnä harjoituksen puute minut tuohon saattoi koska kun on melkein kuukauden juomatta ja käymättä missään, on orientoituminen aina vaikeaa viihdetilanteisiin.
Päätin käyttää opastavaa kolikkoa jotta tietäisin mihin menisin. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa joista en osannut päättää, ja kolikko itsepintaisesti osoitti minua menemään nuorten aikuisten kesäkuppilaan eli Armakseen. Se kieltämättä on tunnelmaltaan varsin kesäisen henkinen paikka. Melkein aina kun minä tai joku tuttuni siellä on käynyt, on matkaan pamahtanut vielä joku nainenkin, eli odotettavissa oli rentoutumista suurin ja lupaavin veikkauskertoimin.
Ilta muuten oli kevyen, “randomin” toiminnan täyteinen, minä hieman tokkurassa sillä pohjat olivat turhan väkevät. Lisäksi ihmisten paljous hirvitti minua sillä laskuhumala oli porteillani, se koputti ja odotti sisäänpääsyä, se tulisi joka tapauksessa. Join pari olutta, liikuin ja tapasin tuttuja jotka ovat erinomaisia ankkureita maadoittua tuollaisiin intensiivisiin ympäristöihin. Loppuillasta minä törmäsin tupakkakopissa nuoreen naiseen jolla oli erinomaiset rinnat, tarjosin tulta kuten hän pyysi ja jostain syystä, lähes hajamielisesti kokeilin hänen tiskistään munkkejansa eikä hän ollut moksiskaan. Sitten tuli B. Viitanen ja uusi luku kääntyi, selvisi että kyseessä oli joku B:n sukulainen jonka hän muisti pikkutytöstä. B tietysti oli valmis tässä vaiheessa perinteiseen Sontalahtelaiseen perheleikkiin, hän ehdotteli että menisimme minun kämpilleni kolmistaan. Minä epäilin että tyttö synnyttäisi kolmipäisen jälkeläisen jos B. uittaisi tikkuaan tämän suonsilmäkeessä. On minulla tuosta illasta videomateriaaliakin (minkälaista?)! Me hortoilimme kaupungilla vielä hyvän aikaa baariin mentyä sulki. Oli aikamoinen ilon aihe nähdä kun eräs jätkäporukka oli löytänyt suuren liikennelaitoksen kartion, ja sitä käytettiin mm. Megaman-kostuumina (mies huusi “Olen Megaman” kun se oli nurinpäin hänen käsivarressaan). Me nauroimme kippurassa show:lle joka meille tarjottiin tuona kirkkaana kesäisenä aamuna. Hilpeä seurue kartioineen ja kartiotaitelijoineen lähti jatkamaan reissuaan, ja viimeinen havainto heistä oli kun Sub-Way:n ovi oli auki ja kartiosta huudeltiin kuulutuksia patonki-ihmisille. Muistan myöskin ymmärtäväisen mutta turhautuneen opiskelijan, joka kertoi viimeistelevänsä TTY:llä lopputyötään, ja kirosi samalla OPO:n joka johdatti hänet tälle irrelevantille 13 vuoden opiskeluputkelle, joka oli turha jo lukiosta alkaen. Hän aprikoi pizzalaatikko kädessä sitä, että miten hän olisi voinut suoraan hypätä siihen työhön johon nyt on valmistunut tappelun ja vääntelehtimisen kautta. Minä kuulin häntä ja ymmärsin, sillä kiinalaisen sanonnan mukaan kaksi hyvää puhujaa eivät ansaitse yhtäkään kuulijaa. Julistan operaation Keltaisen koodin nyt alkaneeksi (eräs sen symbolinen osoitus on alaoperaatio Kellopeliappelsiini, joka liittyy kiinteästi Deathtimen toisen virallisen singlen B-puoleen piilotettuun salaiseen viestiin, aloitan sen valmistelun 1.6. 2010).
Sunnuntaina oli krapaulaisia tunnelmia. Ei se nyt ole enää pitkään ollut yllätys, että krapula tulee kun juo – eikä vain kun juo, vaan juttu on siinä että viikot elän aika kurinalaista elämää, menen nukkumaan puolilta öin, käyn salilla ja lenkillä, teen päivittäisen meditaation, Tiibetiläiset aamuliikkeet ja Taichin että Qigongin, katson myöskin mitä syön – joten viikonloppuna otetaan kontrastia, silloin nollataan ja eletään aika päinvastoin. Se kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mutta tuo epätoivoiselta näyttävä päivä joka odotti omia epätoivoisia reaktioitaan ei ollutkaan niin hirveä. Join pari lasia viiniä ja pari olutta loivennukseksi, otin asianmukaisia vitamiineja, ja mikä parasta oli se että ymmärsin lähteä pois kotoa. Lähdin kaupungille hortoilemaan, lukemaan ja kartoittamaan kauniina kesäpäivänä maastoa. Kaikki oli vihreänä ja ihmiset viihtyivät keskenään, he rentoutuivat ja he elivät elämäänsä, niin että kaikessa piili kaunis rauha. Kävellessäni Pyynikillä päin näin Dave Lindholmin kaikki tavaramerkit yllään, pienissä sunnuntaisissa pieruissa, Pyynikin tähden terassilla samalla eri näköisiä ihmisiä parveili pihamaalla polttamassa tupakkaansa, istuskellen terassilla nauttien mallastaan. Mutta takaisin maaston kartoitukseen, miksi kartoitin sitä? Siksi että minulla on tälle kesälle erityisreportaaseja mielessäni. Luultavasti joko itsenäisinä kokonaisuuksinaan, tai sitten osina kokonaisuuksia, kuten tämän syötteen avaus.
Nyt kuitenkin on tullut aika lopetella tätä. Kirjoitin osan tästä tekstistä, suurimman osan varanäppikselläni, sen nimi on “Lauta”, ja sen näppäimistö on kuin kirjoituskoneen näppäimet. Mutta tämä on parempi kuin ei mitään. Minun varsinaiselle näppäimistölleni joka on Microsoftin mukaan roiskeenkestävä, kävi nyt niin että se sai roiskeen ja meni rikki. Enkä nyt puhu siitä että tuo roiske olisi ollut tuopillinen vettä, vaan roiske joka täyttää roiskeiden yleisen standardin omaisen luokituksen. Mutta kuitenkin, nyt kun saan tämän valmiiksi luultavasti menen lukemaan kirjaa jota nyt opiskelen, sitten tulen takaisin ja valmistelen huomisen Deathtimen debyytialbumin julkaisun siihen tilaan että sen voi päästää maailmalle. Vaikkei sille kyllä enää paljoa voi tehdä, sillä silmäni ovat jo niin tottuneet sen kuvaan etten kerta kaikkiaan näe vaikka yhdellä sivulla sen muhkeaa noin parikymmentä sivuista kansikirjasta olisi joku itsetekoinen aikuisviihdekuva, joka kuuluu ehdottamasti vaihtoehtoisten suuntautumisten kategoriaan. No, enemmän viihdettä faneille! Mutta joka tapauksessa, edellä mainitusta, julkaisukampanjallisista syistä johtuen voi vierähtää tovi seuraavaan syötteeseen, mutta senkin aika vielä tulee (DV) joten suosittelen lämpimästi lataamaan uuden DELUXEpak-albumin joka on kyseisessä rajoitetun painoksen special-muodossa extroineen vain rajoitetun ajan saatavilla – samalla kun tutustuu vanhempiin teksteihin, tilaa kaupasta kaikkea ihanaa ja fiilistelee. Kiitos, ja jotta maltti ei lopu kesken odottaessa tätä vuoden (death metal) levyä, minun on välttämätöntä tarjota loppubiisiksi eräs ehkä maailman parhaimpia musiikkiesityksiä mitä vain on tehty ja esitetty.
maanantai 31. toukokuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Home Studio - 16 - (Sweet)
Theme
Segmentti 1.
- Yleistä briifausta
- Hyvät B-puolet ja bonusbiisit
- Deathtimen vastaavat
- Hajamielinen online-radiohemmo muistelee
- Qigong, polkupyörällä ajaminen ja Death Metal
- Lihansyöjävaris ja muita luontotarinoita
Locust Toybox: Cardboard Morning
Segmentti 2.
Pilachat Osa 2.
- Kuumuus ja yö osa 1.
- Hankaluus rentoutua ja ajatus exhibitionista (nänni ikkunaan ja ***** tuuletusluukusta ulos)
- Asiaan viimein..ja tämän kertainen nimikerkki on: 5 pisteen vihje
[Huom. Taustamusiikki ei kuulu äänityksessä - kokeilu epäonnistui, pahoittelut]
Margin Of Safety: Monkey's Dance
Segmentti 3.
- Kuumuus ja yö osa 2.
- Äänitetty viimeisen Death Metal Hero Sessions-päivän jälkeisenä, kuumana ja unettomana yönä
- Materiaali on niin hyvää, että se potkii kuin mummo ylämäessä potkukelkan kanssa (tai avannossa)
- Inside information & al.
Deathtime: Lights In The Sky (NIN cover)
perjantai 28. toukokuuta 2010
Deathtime Announcement!
Now your summer can be great as this intelligent man's, who decided to download Deathtime's debut album with incredible extras - all for free (let's face it, you are going to spend it like him, aren't you?)!
Deathtime's debut album is to be released on 1.6.2010 on this blog
( + some serious extras, available for limited time only!)
Do not miss it (you can't afford it)!
Thank you
torstai 27. toukokuuta 2010
Deathtime Announcement!
Home Studio tiedottaa!
Deathtimen ensimmäisen täyspitkän albumin miksaukset ja suuri osa muusta jälkituotannosta alkaa olemaan hänessä, ja hän siinä.
Odotelkaa rakkaat hannut ja kertut siis lisätiedotteita julkaisusta.
Ettei se päivä sitten yllätä teitä, nimittäin aikomuksena on sisällyttää mukaan myöskin RAJOITETUKSI AJAKSI ylimääräistä bonusmateriaalia - huhu kertoo että ensimmäisessä julkaisuaallossa tulisi DELUXE Edition!
Kiitos.
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
maanantai 24. toukokuuta 2010
STOP
Mikä?
No VIRALLINEN XeimianChronicles-paita tietenkin!
Sellaisen saat vähällä vaivalla ja muutamalla taskunpohjalta löytyvällä rahayksilöllä tästä osoitteesta:
http://xeimiandesing.spreadshirt.fi/
Ja kauppahan palvelee ja on auki 24/7.
Sinne pääset tuosta oikealta, linkkilistalta, jolloin uniikkipukeutuminen ei vain tyylikkäillä vaan myöskin nykysinä epävarmoina aikoina käytännöllisillä paidoilla on parin napin painalluksen takana.
Mitä nyt tarkoitan tällä tietoiskulla ja käytännöllisyydellä, on se että kansainvälisen tutkimuksen mukaan, tavallinen teepaita voidaan muuttaa parilla hassulla kommervinkinllä panssariksi joka kestää yhtä sun toista.
Researchers at the University of South Carolina, collaborating with others from China and Switzerland, drastically increased the toughness of a T-shirt by combining the carbon in the shirt’s cotton with boron - the third hardest material on earth. The result is a lightweight shirt reinforced with boron carbide, the same material used to protect tanks.
Lisää informaatiota kaikille jotka ymmärtävät yllä olevan pätkän englantialaista kieltä: täältä.
Kun taas paitoja (+ muuta mukavaa) sai siis täältä.
Joten näinä aikoina kun kotoinen maamme, tämä maailman linnunpesä, on joutunut havaitsemaan että myöskin meidän keskuudessa on ihmisiä joiden mielestä on verratonta huvia ammuskella kokoontumistiloissa muita ihmisiä ja usein myöskin itsensä, voit juuri sinä varautua siihen tyylikäästi, uniikilla asusteella - aivan kuten allekirjoittanut tuossa kuvassa! Kuten tuosta hyvin piirretystä kuvasta näkyy (minä muuten itse piirsin sen, ja käytin siihen todellisten taitajien ohjelmaa eli MS paintia! - Ei olisi moni varmasti uskonut), minä taistelen siinä voitokkaasti aggressoijaa vastaan, ilman pienintäkään merkkiä herpaantumisesta!
Mikset siis sinäkin tekisi samoin?
Kiitos.
PS. Osoitteen takaa myöskin viralliset Deathtimen fanituoteet!
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Now, Let's Get Romantic, Punks!
[Suomalainen tiedote alkaa kohdasta FIN)
INT
Home Studio Proudly Presents!
http://rapidshare.com/files/387718057/2_Deathtime_Single.zip
So this is it, the second single which has a strong influence from hardcore punk - from which actual death metal has evolved. Deathtime's first single even had a small blues influence. Latter was half-planned, when this single Barbed Wire Romance were more planned. I wanted to make a short and fast song that reminds you from the origins of death metal (which Deathtime still is all about). So I didn't want to produce this song too "clean", so there are some rough edge, and "punky timing choir chorus" included. So this song, unlike the first single, is suppose to be a lot more straightforward material. Idea is to present death metal right before it evolved into its purest from - all done in fine tradition and style of Deathtime! So there is not so much to tell about this. The first single (Xeimian001) was much more complicated, more experimental and more brutal - it had a spectacural feedback from true death metal diggers but also (intoxicated - ehem) jazz-dude who wowed its experimental solo for example (and overall rhytmic ideas of Deathtime)! So this new single is quite straightward and punky if you will. You know, which metal band wouldn't at some point make their own tribute to HC?
And originally this song was planned to be left out from forthcoming album. Barbed Wire Romance EP was already under construction, I even did a proto version with raw version of the songs (Xeimian000). But then I had a change of plans. Which seems like a good turn now, since I found a new hidden-theme-structure for the album!
And what about B-side, "Piikkilankaromanssi"? Well first I didn't plan to do this at all, idea came to me when I was thinking about B-side song. There were lot of options, like acoustic (version) song, cover song etc, but finally I did this and no doubt it was a best choice. So this is the Finnish Melanalcoholic Version, which is at the same time Deathtime's twisted reply (you may find this reference in the lyrics) to glam rock boy band Uniklubi and it's "Rakkautta ja Piikkilankaa" which must have the most cheeziest lyrics I have ever, fucking, heard! Yet it was interesting to do this translation from my own lyrics tough, I had translated a first chapter from John Milton's Paradise Regained, so I had a little experience that backed me up even today. But I must add that once again, I did this B-side version little different from some aspects, so I didn't just made 1:1 translation - as you may hear. (It is under listeners decision if that is more value or devalue to this single) For example vocals do differ a bit in a last part ("drunken" if you will), since we are talking about melanAlcoholic version here, and of course there is excess amount of faul language too.That may be offensive to gentleminded audiences (yet I doubt it offends much you who are reading this english portion of this announcement) and they are adviced to listen to this kind of death metal, instead of Deathtime. Thank you.
And like you may already noticed I had same kind of visit to G'N'R song "Pretty Tied Up" in Barbed Wire Romance, te-hee! So these references are premeditated, but if you find something like that from other Deathtime material it is quite sure only coincident. Even though I like it to the point of endorsement, since that kind of "tributing" is been around since early days of (delta) blues, and to me they are cool, almost inside messages (or maybe it is just creative, yet well hidden geek in me?) so end of this discussion.
So let this single bring you more closer what Deathtime is all about.
http://rapidshare.com/files/387718057/2_Deathtime_Single.zip
PS. Will you find a secret message from this single? (For international audiences, I have to admit that if you don't know finnish it is no use for you).
PPS: And can you say what is the story behind mysterious year - 94 - ?
Links your mother warned you about:
1. Deathtime Single
Official Blood Sweat And Gears and Accesories
+ Useful coupons for discount.
FIN
Home Studio Ylpeänä Esittää!
http://rapidshare.com/files/387718057/2_Deathtime_Single.zip
Tässä se siis olisi. Toinen single jossa on vahvoja hardcore-punkin vaikutteita - tyylilaji josta death metal itse asiassa kehittyi. Deathtimen ensimmäinen single omasi hieman jopa blues-vaikutteita. Siinä missä jälkimmäinen oli puoliksi-suunniteltua, niin Barbed Wire Romancen suhteen taas kyseessä oli pitkälti täysin suunniteltu tributointi tälle tyylilajille. Mielessäni oli yksi ajatus ja kaksi asiaa: Nopea ja lyhyt, tietysti sen lisäksi että siinä on oltava häivähdys HC:ta, ja siitä se idea sitten lähti. Halusin tehdä lyhyen ja nopean biisin, joka muistuttaa death metallin (mikä on se juttu Deathtimessa) alkuperästä. Niinpä en myöskään halunnut tuottaa biisiä liian "puhtaaksi", joten jätin siihen hieman raakaa särmää ja "punkahtava ajoituksen kuorokertsejä"! Luotan että kuunnellessasi huomaat mitä tarkoitin. olihan nyt ensimmäinen single (Xeimian001) monimutkaisempi ja brutaalimpi aspekteiltaan. Lisäksi että sillä oli huomattava palaute vannoutuneilta death metalin diggareilta, mutta myös (päihtyneeltä) jazz-hemmolta joka piti sen kokeellisesta soolosta (ja muutenkin Deahtimen rytmillisistä ideoista). Joten tämä kyseinen biisi on sen rinnalla suoraviivaisempi ja punkahtavampi. Lisäksi mikäpä metallibändi ei olisi jossain vaiheessa uraansa ryhtynyt tributoimaan HC-punkkia?
Kurioisiteettina mainittakoon ettei tämän kappaleen edes pitänyt alunperin päästä mukaan tulevalle albumille. Sen piti tulla muualla julkaisemattomaksi EP:n nimibiisiksi. Tuosta EP:stä oli valmiina jo raakaversioita sisältänyt Barbed Wire Romance (proto) EP (Xeimian000). Mutta nyt näyttää siltä että muutos suunitelmiin oli hyvä koska nyt albumille on tiedossa oma (piilo)teemansa!
Ja entä sitten "Piikkilankaromanssi"? Se on ns. käännösiskelmä, eli Finnish Melanalcoholic version. Voisi sanoa että tämä on samaan aikaan Deathtimen kieroutunut vastine (huomaat sen sanoituksista) glam rock poikabändille nimeltä Uniklubi jonka Rakkautta ja Piikkilankaa kappaleessa täytyy olla äitelimmät sanoitukset jotka olen koskaan kuullut! Oli mielenkiintoista kääntää tekemiään lyriikoita, joissa oli vielä sanaleikkejä. Joskus olen kääntänyt John Miltonin Paradise Regainedin ensimmäisen luvun, joten se lyriikan käännöskokemus oli tänäkin päivänä edukseni. Kiitos. Mitä muuten tähän versioon tulee, niin en taaskaan tehnyt versiota joka olisi 1:1 A-puolen kanssa, tietysti jo kielellisesti ja osittain lyriikkojen suhteen tapahtui erotusta, mutta siinä ei ole kaikki, vaan biisin toisen osan vokalisointeihin jätin erilaisen version - sen joka istuu paremmin tähän versioon (alkuperäinen on huomattavasti lähempänä Barbed Wire Romancen vokalisointeja). Tulipa sitten tähän versioon vielä ylenpalttisesti rumaa kielenkäyttöä joka saattaa loukata hentomielisimpiä kuulijoita siellä kotigramofonien ääressä. Heidän kannattaa kuunnella tämän kaltaista death metalia Deathtimen asemesta.
Onpahan sitten alkuperäisessäkin kappaleessa viite, G'N'R:n "Pretty Tied Up"-biisiin, aivan kuten edellä mainittiin viitteestä Uniklubin biisiin. Nämä ja muut vastaavat referenssit ovat niin Deathtimen huumoria kuin myöskin osallistumista planeetta rockin tributointiperinteeseen, joka alkoi jo (delta) bluesin varhaisina aikoina, eli ne ovat ennaltaharkittuja tässä tapauksessa - muissa tapauksissa puhtaasti alitajuisen muusan ehdottomia esiintymiä jotka ovat täten täysin tahattomia. Lisäksi on sanottava että itse pidän kovasti tälläisistä tributoinneista ja ne ovat siistejä suoraan sanottuna, salaisia viestejä sisäpiirille (ehkä sisäinen, mutta hyvin piilotettu nörttini aktivoituu niistä). Joten se tästä aiheesta.
Annettakoon tämän singlen tuoda sinua lähemmäksi sitä mitä Deathtime on.
http://rapidshare.com/files/387718057/2_Deathtime_Single.zip
PS. Löydätkö salaisen viestin joka on piilotettu tähän singlekokonaisuuteen?
PPS. Entä pystytkö ratkaisemaan mihin vuosi -94- viittaa?
Linkit joista äitisi varoitti:
1. Deathtimen Single
Viralliset "Blood, Sweat and Gears"-Kamppeet Ja Oheistarvikkeet
+ Hyödylliset alennuskupongit.
INT
Home Studio Proudly Presents!
So this is it, the second single which has a strong influence from hardcore punk - from which actual death metal has evolved. Deathtime's first single even had a small blues influence. Latter was half-planned, when this single Barbed Wire Romance were more planned. I wanted to make a short and fast song that reminds you from the origins of death metal (which Deathtime still is all about). So I didn't want to produce this song too "clean", so there are some rough edge, and "punky timing choir chorus" included. So this song, unlike the first single, is suppose to be a lot more straightforward material. Idea is to present death metal right before it evolved into its purest from - all done in fine tradition and style of Deathtime! So there is not so much to tell about this. The first single (Xeimian001) was much more complicated, more experimental and more brutal - it had a spectacural feedback from true death metal diggers but also (intoxicated - ehem) jazz-dude who wowed its experimental solo for example (and overall rhytmic ideas of Deathtime)! So this new single is quite straightward and punky if you will. You know, which metal band wouldn't at some point make their own tribute to HC?
And originally this song was planned to be left out from forthcoming album. Barbed Wire Romance EP was already under construction, I even did a proto version with raw version of the songs (Xeimian000). But then I had a change of plans. Which seems like a good turn now, since I found a new hidden-theme-structure for the album!
And what about B-side, "Piikkilankaromanssi"? Well first I didn't plan to do this at all, idea came to me when I was thinking about B-side song. There were lot of options, like acoustic (version) song, cover song etc, but finally I did this and no doubt it was a best choice. So this is the Finnish Melanalcoholic Version, which is at the same time Deathtime's twisted reply (you may find this reference in the lyrics) to glam rock boy band Uniklubi and it's "Rakkautta ja Piikkilankaa" which must have the most cheeziest lyrics I have ever, fucking, heard! Yet it was interesting to do this translation from my own lyrics tough, I had translated a first chapter from John Milton's Paradise Regained, so I had a little experience that backed me up even today. But I must add that once again, I did this B-side version little different from some aspects, so I didn't just made 1:1 translation - as you may hear. (It is under listeners decision if that is more value or devalue to this single) For example vocals do differ a bit in a last part ("drunken" if you will), since we are talking about melanAlcoholic version here, and of course there is excess amount of faul language too.That may be offensive to gentleminded audiences (yet I doubt it offends much you who are reading this english portion of this announcement) and they are adviced to listen to this kind of death metal, instead of Deathtime. Thank you.
And like you may already noticed I had same kind of visit to G'N'R song "Pretty Tied Up" in Barbed Wire Romance, te-hee! So these references are premeditated, but if you find something like that from other Deathtime material it is quite sure only coincident. Even though I like it to the point of endorsement, since that kind of "tributing" is been around since early days of (delta) blues, and to me they are cool, almost inside messages (or maybe it is just creative, yet well hidden geek in me?) so end of this discussion.
So let this single bring you more closer what Deathtime is all about.
PS. Will you find a secret message from this single? (For international audiences, I have to admit that if you don't know finnish it is no use for you).
PPS: And can you say what is the story behind mysterious year - 94 - ?
Links your mother warned you about:
Official Blood Sweat And Gears and Accesories
+ Useful coupons for discount.
FIN
Home Studio Ylpeänä Esittää!
Tässä se siis olisi. Toinen single jossa on vahvoja hardcore-punkin vaikutteita - tyylilaji josta death metal itse asiassa kehittyi. Deathtimen ensimmäinen single omasi hieman jopa blues-vaikutteita. Siinä missä jälkimmäinen oli puoliksi-suunniteltua, niin Barbed Wire Romancen suhteen taas kyseessä oli pitkälti täysin suunniteltu tributointi tälle tyylilajille. Mielessäni oli yksi ajatus ja kaksi asiaa: Nopea ja lyhyt, tietysti sen lisäksi että siinä on oltava häivähdys HC:ta, ja siitä se idea sitten lähti. Halusin tehdä lyhyen ja nopean biisin, joka muistuttaa death metallin (mikä on se juttu Deathtimessa) alkuperästä. Niinpä en myöskään halunnut tuottaa biisiä liian "puhtaaksi", joten jätin siihen hieman raakaa särmää ja "punkahtava ajoituksen kuorokertsejä"! Luotan että kuunnellessasi huomaat mitä tarkoitin. olihan nyt ensimmäinen single (Xeimian001) monimutkaisempi ja brutaalimpi aspekteiltaan. Lisäksi että sillä oli huomattava palaute vannoutuneilta death metalin diggareilta, mutta myös (päihtyneeltä) jazz-hemmolta joka piti sen kokeellisesta soolosta (ja muutenkin Deahtimen rytmillisistä ideoista). Joten tämä kyseinen biisi on sen rinnalla suoraviivaisempi ja punkahtavampi. Lisäksi mikäpä metallibändi ei olisi jossain vaiheessa uraansa ryhtynyt tributoimaan HC-punkkia?
Kurioisiteettina mainittakoon ettei tämän kappaleen edes pitänyt alunperin päästä mukaan tulevalle albumille. Sen piti tulla muualla julkaisemattomaksi EP:n nimibiisiksi. Tuosta EP:stä oli valmiina jo raakaversioita sisältänyt Barbed Wire Romance (proto) EP (Xeimian000). Mutta nyt näyttää siltä että muutos suunitelmiin oli hyvä koska nyt albumille on tiedossa oma (piilo)teemansa!
Ja entä sitten "Piikkilankaromanssi"? Se on ns. käännösiskelmä, eli Finnish Melanalcoholic version. Voisi sanoa että tämä on samaan aikaan Deathtimen kieroutunut vastine (huomaat sen sanoituksista) glam rock poikabändille nimeltä Uniklubi jonka Rakkautta ja Piikkilankaa kappaleessa täytyy olla äitelimmät sanoitukset jotka olen koskaan kuullut! Oli mielenkiintoista kääntää tekemiään lyriikoita, joissa oli vielä sanaleikkejä. Joskus olen kääntänyt John Miltonin Paradise Regainedin ensimmäisen luvun, joten se lyriikan käännöskokemus oli tänäkin päivänä edukseni. Kiitos. Mitä muuten tähän versioon tulee, niin en taaskaan tehnyt versiota joka olisi 1:1 A-puolen kanssa, tietysti jo kielellisesti ja osittain lyriikkojen suhteen tapahtui erotusta, mutta siinä ei ole kaikki, vaan biisin toisen osan vokalisointeihin jätin erilaisen version - sen joka istuu paremmin tähän versioon (alkuperäinen on huomattavasti lähempänä Barbed Wire Romancen vokalisointeja). Tulipa sitten tähän versioon vielä ylenpalttisesti rumaa kielenkäyttöä joka saattaa loukata hentomielisimpiä kuulijoita siellä kotigramofonien ääressä. Heidän kannattaa kuunnella tämän kaltaista death metalia Deathtimen asemesta.
Onpahan sitten alkuperäisessäkin kappaleessa viite, G'N'R:n "Pretty Tied Up"-biisiin, aivan kuten edellä mainittiin viitteestä Uniklubin biisiin. Nämä ja muut vastaavat referenssit ovat niin Deathtimen huumoria kuin myöskin osallistumista planeetta rockin tributointiperinteeseen, joka alkoi jo (delta) bluesin varhaisina aikoina, eli ne ovat ennaltaharkittuja tässä tapauksessa - muissa tapauksissa puhtaasti alitajuisen muusan ehdottomia esiintymiä jotka ovat täten täysin tahattomia. Lisäksi on sanottava että itse pidän kovasti tälläisistä tributoinneista ja ne ovat siistejä suoraan sanottuna, salaisia viestejä sisäpiirille (ehkä sisäinen, mutta hyvin piilotettu nörttini aktivoituu niistä). Joten se tästä aiheesta.
Annettakoon tämän singlen tuoda sinua lähemmäksi sitä mitä Deathtime on.
PS. Löydätkö salaisen viestin joka on piilotettu tähän singlekokonaisuuteen?
PPS. Entä pystytkö ratkaisemaan mihin vuosi -94- viittaa?
Linkit joista äitisi varoitti:
Viralliset "Blood, Sweat and Gears"-Kamppeet Ja Oheistarvikkeet
+ Hyödylliset alennuskupongit.
lauantai 15. toukokuuta 2010
C'est La Vie
Maanantaina minua masensi ankarasti, en ole varma mistä se tuli, mutta on kyllä eräitä todennäköisiä syy-yhtymiä. Esimerkiksi matalapaineinen, harmaa sää vaikuttaa minuun muuttamalla minut itsensä kaltaiseksi. Olotila helpottui kun kävelin muutaman kilometrin päässä olevalle marketille, sataa tihkutti kepeästi, takkini piti sen! Kuulokkeista tuli Don Johnson Big Bandin "Breaking Daylight" joka rimmasi tilaan niin täydellisesti että tunsin rauhallisuutta. Marketista ostin ananaksen, pieniä banaaneja, pikaruuan (mitä hyvin harvoin teen!) ja kyllä minä jotain muutakin ostin. En muista nyt kaikkea, rahaa on muutenkin mennyt. Se on kummallinen juttu kun on kyllin kauan kituuttanut, sitten saa viimein rahaa, se hujahtaa hetkessä pois kun yrittää saada järjestelmät taas tasapainoon. "Se naurattaa..."
Näin myös, olisikohan se ollut juuri tuo maanantai kun näin sitä unta jossa tapasin jo edesmenneen koirani. Eikö se olekin ihmeellistä unissa, että vaikka ne olisi kuinka absurdeja, niin niihin aina uskoo – ei se että niissä on joku jonka tiedät jo kuolleen, mutta vaikka istuisit kahvilla miehen kanssa jolla on yksisarvisen pää, ja joisit tervaa missä on räpytteleviä silmiä ja epilepsiakohtauksia, sinä et kyseenalaistaisi mitään, vaan nauttisit suuresta brunssistasi! Ensimmäisessä unen osassa Anne-Mari Berg yritti tehdä minut mustasukkaiseksi isäni avulla, joka kuitenkin pysyi vakaana. Sitten uni muuttui ja perheen jo edesmennyt koira Ana kuoli, se polttohaudattiin siskoni perheen kanssa, jossain mustassa suuressa matkalaukussa. Se paloi kokonaan hienoksi tuhkaksi. Uni päättyi kun surun murtamana halasin ja silitin minun jo edesmennyttä koiraani Alfia joka lohdutti minua. Sitten minä heräsin jolloin muistin mikä on todellisuus, ja se sai minut tuntemaan kuin en saisi nieltyä jotain, ja pallea lopettaisi toimintansa. Minä rauhoituin, palasin keskustaani, kun muistan että tuo aidontuntuinen uni oli itse asiassa antanut minulle mahdollisuuden pistää käteni jonkun ympärille joka on jo kuollut! Syvennän tässä samalla, kaiken keskellä, tietouttani unientulkinnasta – olen aika haka siinä muutenkin. Niin eräs oppimani painotus on päivä ennen unen näkemistä. Koska tuo oli maanantain vastaisena yönä nähty uni, merkitsee se sitä että perhe oli mukana varmasti siksi että olin viettämässä äitienpäivää porukoilla, ja siellä oli myös mukana siskonikin perhe. Entä nti. AMB? Se taas selittynee sillä että hän oli noihin aikoihin kommentoinut naamakirjapostitustani, remixiä Nine Inch Nailsin biisistä "Every Day Is Excatly The Same". Tämä kaikki taas tapahtui aikana kun työstin kahta Nine Inch Nailsi biisiä, joista tätä kirjoittaessa viimeinkin molemmat on valmiita. Toinen tulee albumille ja on osana teemallista kokonaisuutta, ja toinen taas on riippumaton pala. Mutta tämä meinaa sitä että tuo orkesteri epäilemättä pyöri mielessäni. Kun kävin lenkillä tiistaina, kuuntelin vielä kerran tuona päivänä viimeistelemäni biisin alkuperäisen version ja poistin sen symbolisesti MP3-soittimestani (eikä vain symbolisesti, se suoraan sanoen alkoi tulla jo korvista ja suusta pihalle). Kun taas mitä uneen tulee, niin isä merkitsee unessa rationaalisen puolen symbolia. Lopulta äiti astui myös tuohon ensimmäiseen kohtaukseen, jolloin jännite laukesi, ja äiti on symbolina Jungin mukaan “salainen, kätketty, synkkä, pohjaton” (yin-ominaisuuksia huom!) kuin myöskin “hyvätahtoinen, suojeleva..”. Enempää en ole tässä vaiheessa untani tulkinnut, ja se on ok.
Lenkkeillessäni huomasin erään asian joka ei ole vieläkään muuttunut paljoa. Ei pysty sanomaan että onko alkukevät, vaiko alkusyksy kun illat pimenevät. Kaikkialta paljastuu massoittain kuolleita lehtiä, ikään kuin ne olisivat olleet vain peiton alla säilössä koko talven. Lintujen laulu tosin antaa viitettä muulle. Aloitin tiistaina jälleen talvitauon jälkeen Qiqong-harjoitukset, ja lintujen kaikki laulut sekä lämmin ilta olivat huumaavia minulle. ”Montako yötä tulee nukkua ennen kuin tulee kevät? Lasken sen sormillani joka päivä uudelleen.” - Ryokan
Hortoileminen tuntui olleen tuon viikon teemana muutenkin. Kävelin kaupungilla, en muista miksi sinne menin, ainiin siksi että luen tällä hetkellä jo talvella hankkimaani Naomi Kleinin Tuhokapitalismi-kirjaa. Hieman samaan tapaan kun hankin tiettyjä vaatteita joita aika ajoin käytän kuin metodinäyttelijä (Deathtime-clothes – samanlaisiin pukeuduin noin kymmenen vuotta sitten, enää ei menisi “vakkarina”), niin samaan tapaan käyn Amurin Helmessä aina aika ajoin lukemassa tätä kyseistä kirjaa. Työläiskortteli antaa mielenkiintoista tunnelmaa. Freudin Arkielämän Psykopatologiaa kävin tutkimassa puolestani Pyynikin näkötornin kupeessa. Hmm Sartrekohan se oli mitä taas luin eräässä pienessä työläiskahvilassa Nekalassa. Kaikki tämä on hyvin tärkeää! Niinpä päätin aurinkoistuneen ilman kunniaksi mennä kävelemään minne nenä osoitti. Samalla mietin miten pölhöä ja absurdia se voi olla, että ihmiset matkustelevat pitkin maailmaa ja tonkivat kaikki mahdolliset turistikohteet, koskaan edes tarkistamatta oman kaupunkinsa nähtävyyksiä. Niinkö unessa me olemme? Kävin paikoissa jotka näyttivät houkuttelevilta ja olin pakahtua kevään huumasta ja kaiken kiehtovuudesta. Kun menin wanhan tukun joka on kunnostettu liikekiinteistöksi läpikulkutunneliin, näin hienot metallikoristeiset ikkunattomat ikkunat ja katutason, ja toisella puolen avoimen oven tanssistudioon jossa nainen tanssi kaikki varusteet päällä flamencoa!
Lauantaina oli perinteeksi muodostunut vierailu Ideaparkissa, ja ankara kuumuus. Ei se mitään, minä pidän perinteistä ja ankarastakin kuumuudesta. Jostain syystä olo oli vain palautunut maanantaisen kaltaiseksi "...make a joke, I will sight, she will laugh and will cry...". Mutta minkä sai jo vuosikymmeniä eläneet silmäni nähdä oli se että naisten rinnat ovat kasvaneet talven aikana. Nuo horisontaalisesti pystypakatut, kiinteinä hyllyvät lemmen pakkaukset! Jo kun tuli sisälle, tuli minua vastaan kuninkaalliseen siniseen pukeutunut tiimalasivartaloinen kateperry. Olo haki paikkaansa kun hortoilin nauttimaan jälkiruokakahvia ynnä jäätelöä, vatsa täynnä kiinalaista, pää lämpöhalvausta ja sydän intohimoja. Muutoin tämäkin viikonloppu on hiljaiseloa, ei nyt ihan lepoa vaan käytännön asioiden hoitamista mallilleen, mikä on tietysti hyvä idea koska yleensä sellaiset ovatluovan hulluuden nerouden rajoittimet muina aikoina. Aloin vakavissani harkitsemaan gonzojournalistista ja alkoholistista kaupunkipiknik-reissua josta puhuin aikoinani jo Suharton kanssa. Koska olen melkoinen sooloilija luonteeltani, on ehkä syytä ottaa siihen kosketusta ensin itse ja sitten tehdä se uuksi. Nyt on kaksi kesää mennyt peukaloita pyöritellessä ja suunnitellessa, sateessa ja tuskaillessa. Kun teen sen, saa tämän blogin lukijat lukea sen reissun gonzojournalistisella metodilla luodun journaalin (DV).
Lauantainen paine kuitenkin alkoi hellittämään iltaisella kävelyretkellä kohti rantaa, läpi asuinalueiden jotka nukkuivat kuin kissa auringossa. Lopulta kun olin palaamassa takaisin ja kävelin tyynen tuulen puhaltaessa kohti auringonlaskua mieleeni juolahti: "Unohda hetkeksi tulevaisuus, ja ota menneisyys sellaisena kuin se on (menneenä, poissaolevana) ja ole tässä". Hirveä klisheehän tuo alkaa olemaan, mutta tuossa hetkessä ymmärsin sen erinomaisella tavalla, niin kokemuksellisesti ettei siitä voi kirjoittaa, aika oli oikea ja paikka myöskin oli sopiva. Kaikki oli tuona hetkellä hyvin, ehkäpä parhain mahdollinen vuoden aika. Ja kun olin jatkanut kyllin matkaani, käytyäni kusella puuta vasten, näin miten puiston penkillä istunut poika kuvasi kun tyttö juoksi minivuorta ylös ja huipulle päästessään tuuletti ja levitti käsiään eri asentoihin. Mietin mielessäni että tuossa luodaan juuri romanttisia muistoja jotka ovat kuten muutkin katoavaiset asiat; ne heittävät varjon, ja ilon hinta on aina tuskan vastapaino. Mitä teette kun tuo hetki on mennyt ja lusikat on laitettu jakoon? No silloin tietenkin muistellaan sitä mitä on ollut, ja tuskaillaan sitä mitä ei enää ole. Tätä on dualistinen ilo, sillä kaikki on turhuutta.
PS. Sitten vielä sellainen juttu, marja-liisat ja juho-kustit, että huomenissa olisi sitten Deathtimen toisen singlelohkaisun päästäjäiset. Ja ilmaiseksihan se taas kerran lähtee. Ei paljoa haittaa tässä konkursissa. Kiitos.
Näin myös, olisikohan se ollut juuri tuo maanantai kun näin sitä unta jossa tapasin jo edesmenneen koirani. Eikö se olekin ihmeellistä unissa, että vaikka ne olisi kuinka absurdeja, niin niihin aina uskoo – ei se että niissä on joku jonka tiedät jo kuolleen, mutta vaikka istuisit kahvilla miehen kanssa jolla on yksisarvisen pää, ja joisit tervaa missä on räpytteleviä silmiä ja epilepsiakohtauksia, sinä et kyseenalaistaisi mitään, vaan nauttisit suuresta brunssistasi! Ensimmäisessä unen osassa Anne-Mari Berg yritti tehdä minut mustasukkaiseksi isäni avulla, joka kuitenkin pysyi vakaana. Sitten uni muuttui ja perheen jo edesmennyt koira Ana kuoli, se polttohaudattiin siskoni perheen kanssa, jossain mustassa suuressa matkalaukussa. Se paloi kokonaan hienoksi tuhkaksi. Uni päättyi kun surun murtamana halasin ja silitin minun jo edesmennyttä koiraani Alfia joka lohdutti minua. Sitten minä heräsin jolloin muistin mikä on todellisuus, ja se sai minut tuntemaan kuin en saisi nieltyä jotain, ja pallea lopettaisi toimintansa. Minä rauhoituin, palasin keskustaani, kun muistan että tuo aidontuntuinen uni oli itse asiassa antanut minulle mahdollisuuden pistää käteni jonkun ympärille joka on jo kuollut! Syvennän tässä samalla, kaiken keskellä, tietouttani unientulkinnasta – olen aika haka siinä muutenkin. Niin eräs oppimani painotus on päivä ennen unen näkemistä. Koska tuo oli maanantain vastaisena yönä nähty uni, merkitsee se sitä että perhe oli mukana varmasti siksi että olin viettämässä äitienpäivää porukoilla, ja siellä oli myös mukana siskonikin perhe. Entä nti. AMB? Se taas selittynee sillä että hän oli noihin aikoihin kommentoinut naamakirjapostitustani, remixiä Nine Inch Nailsin biisistä "Every Day Is Excatly The Same". Tämä kaikki taas tapahtui aikana kun työstin kahta Nine Inch Nailsi biisiä, joista tätä kirjoittaessa viimeinkin molemmat on valmiita. Toinen tulee albumille ja on osana teemallista kokonaisuutta, ja toinen taas on riippumaton pala. Mutta tämä meinaa sitä että tuo orkesteri epäilemättä pyöri mielessäni. Kun kävin lenkillä tiistaina, kuuntelin vielä kerran tuona päivänä viimeistelemäni biisin alkuperäisen version ja poistin sen symbolisesti MP3-soittimestani (eikä vain symbolisesti, se suoraan sanoen alkoi tulla jo korvista ja suusta pihalle). Kun taas mitä uneen tulee, niin isä merkitsee unessa rationaalisen puolen symbolia. Lopulta äiti astui myös tuohon ensimmäiseen kohtaukseen, jolloin jännite laukesi, ja äiti on symbolina Jungin mukaan “salainen, kätketty, synkkä, pohjaton” (yin-ominaisuuksia huom!) kuin myöskin “hyvätahtoinen, suojeleva..”. Enempää en ole tässä vaiheessa untani tulkinnut, ja se on ok.
Lenkkeillessäni huomasin erään asian joka ei ole vieläkään muuttunut paljoa. Ei pysty sanomaan että onko alkukevät, vaiko alkusyksy kun illat pimenevät. Kaikkialta paljastuu massoittain kuolleita lehtiä, ikään kuin ne olisivat olleet vain peiton alla säilössä koko talven. Lintujen laulu tosin antaa viitettä muulle. Aloitin tiistaina jälleen talvitauon jälkeen Qiqong-harjoitukset, ja lintujen kaikki laulut sekä lämmin ilta olivat huumaavia minulle. ”Montako yötä tulee nukkua ennen kuin tulee kevät? Lasken sen sormillani joka päivä uudelleen.” - Ryokan
Hortoileminen tuntui olleen tuon viikon teemana muutenkin. Kävelin kaupungilla, en muista miksi sinne menin, ainiin siksi että luen tällä hetkellä jo talvella hankkimaani Naomi Kleinin Tuhokapitalismi-kirjaa. Hieman samaan tapaan kun hankin tiettyjä vaatteita joita aika ajoin käytän kuin metodinäyttelijä (Deathtime-clothes – samanlaisiin pukeuduin noin kymmenen vuotta sitten, enää ei menisi “vakkarina”), niin samaan tapaan käyn Amurin Helmessä aina aika ajoin lukemassa tätä kyseistä kirjaa. Työläiskortteli antaa mielenkiintoista tunnelmaa. Freudin Arkielämän Psykopatologiaa kävin tutkimassa puolestani Pyynikin näkötornin kupeessa. Hmm Sartrekohan se oli mitä taas luin eräässä pienessä työläiskahvilassa Nekalassa. Kaikki tämä on hyvin tärkeää! Niinpä päätin aurinkoistuneen ilman kunniaksi mennä kävelemään minne nenä osoitti. Samalla mietin miten pölhöä ja absurdia se voi olla, että ihmiset matkustelevat pitkin maailmaa ja tonkivat kaikki mahdolliset turistikohteet, koskaan edes tarkistamatta oman kaupunkinsa nähtävyyksiä. Niinkö unessa me olemme? Kävin paikoissa jotka näyttivät houkuttelevilta ja olin pakahtua kevään huumasta ja kaiken kiehtovuudesta. Kun menin wanhan tukun joka on kunnostettu liikekiinteistöksi läpikulkutunneliin, näin hienot metallikoristeiset ikkunattomat ikkunat ja katutason, ja toisella puolen avoimen oven tanssistudioon jossa nainen tanssi kaikki varusteet päällä flamencoa!
Lauantaina oli perinteeksi muodostunut vierailu Ideaparkissa, ja ankara kuumuus. Ei se mitään, minä pidän perinteistä ja ankarastakin kuumuudesta. Jostain syystä olo oli vain palautunut maanantaisen kaltaiseksi "...make a joke, I will sight, she will laugh and will cry...". Mutta minkä sai jo vuosikymmeniä eläneet silmäni nähdä oli se että naisten rinnat ovat kasvaneet talven aikana. Nuo horisontaalisesti pystypakatut, kiinteinä hyllyvät lemmen pakkaukset! Jo kun tuli sisälle, tuli minua vastaan kuninkaalliseen siniseen pukeutunut tiimalasivartaloinen kateperry. Olo haki paikkaansa kun hortoilin nauttimaan jälkiruokakahvia ynnä jäätelöä, vatsa täynnä kiinalaista, pää lämpöhalvausta ja sydän intohimoja. Muutoin tämäkin viikonloppu on hiljaiseloa, ei nyt ihan lepoa vaan käytännön asioiden hoitamista mallilleen, mikä on tietysti hyvä idea koska yleensä sellaiset ovat
Lauantainen paine kuitenkin alkoi hellittämään iltaisella kävelyretkellä kohti rantaa, läpi asuinalueiden jotka nukkuivat kuin kissa auringossa. Lopulta kun olin palaamassa takaisin ja kävelin tyynen tuulen puhaltaessa kohti auringonlaskua mieleeni juolahti: "Unohda hetkeksi tulevaisuus, ja ota menneisyys sellaisena kuin se on (menneenä, poissaolevana) ja ole tässä". Hirveä klisheehän tuo alkaa olemaan, mutta tuossa hetkessä ymmärsin sen erinomaisella tavalla, niin kokemuksellisesti ettei siitä voi kirjoittaa, aika oli oikea ja paikka myöskin oli sopiva. Kaikki oli tuona hetkellä hyvin, ehkäpä parhain mahdollinen vuoden aika. Ja kun olin jatkanut kyllin matkaani, käytyäni kusella puuta vasten, näin miten puiston penkillä istunut poika kuvasi kun tyttö juoksi minivuorta ylös ja huipulle päästessään tuuletti ja levitti käsiään eri asentoihin. Mietin mielessäni että tuossa luodaan juuri romanttisia muistoja jotka ovat kuten muutkin katoavaiset asiat; ne heittävät varjon, ja ilon hinta on aina tuskan vastapaino. Mitä teette kun tuo hetki on mennyt ja lusikat on laitettu jakoon? No silloin tietenkin muistellaan sitä mitä on ollut, ja tuskaillaan sitä mitä ei enää ole. Tätä on dualistinen ilo, sillä kaikki on turhuutta.
PS. Sitten vielä sellainen juttu, marja-liisat ja juho-kustit, että huomenissa olisi sitten Deathtimen toisen singlelohkaisun päästäjäiset. Ja ilmaiseksihan se taas kerran lähtee. Ei paljoa haittaa tässä konkursissa. Kiitos.
torstai 13. toukokuuta 2010
Home Studio News
[XeimiaNation's Official News Edition]
In This Issue:
- Events And Important Dates
- Horrorscope
- Believe It Or Nuts (vivi)Section
Events And Important Dates:
11. 5. Einstein publishes his Theory of Relativity
11. 5 Deathtime releases second single for a small preaudience
16. 5 Official release date of Deathtime's second single!Horrorscope:
Famous Capricorns:
Rob Zombie of White/ Rob Zombie
Peter Steele (RIP) of Type O Negative
Zakk Wylde of Black Label Society
Chris Barnes of Six Feet Under
Nick Holmes of Paradise Lost
Charlie Deathtime of Deathtime
Believe It Or Nuts!
It is almost like they are from the same series of pictures!
Danzig's forthcoming album ("Deth Red Sabaoth")cover (30.6. in Finland)
And the Deathtime's promo picture (published in 26. 3. 2010 and were shot and modified by Janne Aare, like also this pic)
maanantai 10. toukokuuta 2010
Post-Vappu (Dis)Order
11:11 on kummitellut minua. Muistan kun suhtauduin varsin maltillisesti, joskin aina yhtä (sala-)tiedemiesmäisen uteliaasti. Ensiksi kun avasin kännykän joka oli mennyt sulki. Minun piti aloittaa meditaatio. Se seisoi ruudussa hämmäsyttävän päättäväisesti! Mutta tapahtui myöskin toinen vastaava tapaus, se oli kun lähdin kohti asioita ja kaupunkia automobiilillani. Näin tällä kertaa tuon numerojärjestelmän suuren digikellon näytöllä, joka siis oli lähellä kotiani. Itse arvioisin kaiken alkaneen Home Studion lähetyksestä 15 jonka ajoitin alkamaan tasan 23:11 (11:11).
Sunnuntaina, vapun jälkeen, jolloin olo oli vielä heiveröinen, aivan hirveä, satuin katsomaan loput dokkarielokuva the Kid Stays in the Picturesta. Hyvä ajoitus. Viimeinen 15 minuuttia kertoi alaspäinmenosta, totaalisesta katastrofin poikasesta joka oli jo edennyt lähes terminaalivaiheeseen. Kingsley Amisin ohje piti näemmä paikkansa, kannattaa krapulassa katsoa viihdettä, oli se kirja tai mikä tahansa vastaava joka täsmää olotilasi kanssa tai on karmivampi - sitten alkaa pikku hiljaa porrastamaan kepeämpään suuntaan. Olin lauantaina herännyt mennyt koneelle, kitannut loiventavaksi viskiä (skottikamaa) ja olutta, sekä loput sihijuomat. Minua harmitti kuinka vappu menikin niin ohi..olo ennen juhlia oli parempi kuin niiden jälkeen. Arjen aherrus hommassa jota tykkäsi tehdä oli palkitsevampaa kuin se vastahakoinen juhlinta - niin jopa että aloin jo työstämään toista singleä. Se on pitkässä juoksussa hyvä mutta minä haluaisin että nämä juhlat tuntuisivat siltä miltä niiden pitää tuntua, miltä ne tuntuivat kun olin nassikka ja puhalsin ilmapalloja. Vappu ei epäilemättä ollut järin kummoinen siis. Miten kuitenkin tämä huomio liittyy tuohona elokuvaan on siinä että Mr. Evans, mies joka kesken sairaskohtausta sanoi "Näettekö, ei tylsää hetkeä!" kertoi että saadessaan tehdä työtä jota rakastaa, saa se hänet jaksamaan sen jatkamisen. Taidan ymmärtää hänen ideansa vaikken olekaan elokuvatuottaja, vaikka tuottajana toiminkin omissa projekteissani oli se sitten taide tai paskalla käyminen. - Ei ole oikeastaan väliä mikä työ se on, jokaisella on oma kutsumuksensa (toivottavasti!) joka antaa hänelle energiaa jonkin paradoksin lailla. Sunnuntaina harmitti kun en käynyt vapputorilla, vaikka en siinä järkyttävässä väsymyksessä olisikaan juuri osannut siellä olla. Vanhemmiten vanha ikonoklasti ja perimmäistapojen vastustaja on taas palannut isiensä kansanjuhliin ja suree kun mikään ei tunnu samalta. 'Tulin takaisin vaikken koskaan lähtenytkään'
Vappu oli siis niin Deathtimen ja muiden aikaansaannosten (mutta pääasiassa ensiksi mainitun) saavutusten ja valmistujaisten juhlintaa. Mutta se oli myöskin vuosiohjelmani, kolmeen osaan jaetun uudenvuoden lupausten ensimmäisen kolmanneksen eli "vihreän koodin" tilinpäätös. Se oli oikein hyvä, perfektionisti (bitch in man) istuu jommalla kummalla olkapäällä ja kuiskuttaa että vielä jotain olisi voinut tehdä paremmin, mutta minä näen että iso osa suunnitelmista on sujuneet. En tosin edes muista mitä kaikkia lupasin, mutta silti.
Pienoinen kyseenalaisuus vain oli kun etsin taiteita Deathtime-projektia ajatellen kuolemaan ja aikaan liittyvät aiheet eivät ole järin hyvä idea kun on krapula jossa kuulee miten näkytön kello tikittää kuin rytmihäiriö ja tietysti krapulalle ominainen kuoleman ahdistus on vieras joka ei osaa lähteä. Vastenmielistä. Silloin kyseisen teeman sisältävän projektin alkaminen alkaa tuntua huonolta idealta.
Vappuna tavatut ihmiset olivat joko tosi mukavia tai todella vastenmielisiä. Tai heillä oli hauskaa tai pää täynnä vitutusta. Menomatkalla tapasin mukavan stoner-rokkarin jonka kanssa matka vierähti mukavasti - ties vaikka Home Studio saisi uuden kiinnityksen. Kävin kuuntelemassa ja pidin (voisi joku ko. bändin herroista jos tätä lukee vaikkapa pistää jonkinlaista emailin tynkää vaikkapa kommenteihin - pidän huolta että näen sen ensin joten en julkaise sitä muille, olisi vähän asiaa). Mutta takaisin tullessa kun lähinnä nuokuin hajamielisen näköisenä samalla kuuntelin kun joku pallopää säesti kun eräs ämmä huuteli toiselle naiselle tämän seläntakaa vittuiluja. Samalla minulle sanoi joku paperitullo kädessään että pitäisitkö tätä, oli se hauska kevennys..se jääköön arvailunen tasolle että vastasinko siihen vain "En" vaiko "Ok, jos sinä pidät vaatteitani kun panen muijaasi" - lisäten hetken päästä, "Sori, siis tarkoitin: rakastelen muijaasi". Vahvasti kontrastinen ilta. "People pushing, people trying to untighten the screws" Kun pääsin kaupunkiin taisi sihijuoma sekoittaa vatsani, itse asiassa kahdesti. Ei paljoa naurattanut.
Sunnuntaina sitten jatkoi Amisin ohjeiden mukaan. Höyläsin parran (minulla on myös kone, mutta nautin perinteisestä tyylistä enemmän) ja pesin hampaani. Puin päälleni mm. uuden Paradise Lost-paidan joka oli ollut myös vappuna yllä, se sopi vielä hyvin. Minulla oli selvästi ihmisiä provosoiva deathtime-look vappuna. Muistan kun narikalle mentäessä kaksi naista syyttivät minua etuilusta ja aloittivat vittuilun, no saattoivat he osittain ollakin oikeassa vaikka en minä suoranaisesti etuillut ketään tulin vain rinnalle. Minä sanoin toiselle että sitä vain vituttaa koska minulla on paksummat hiukset kuin sillä - "Say my hair ain't luxurious when you know it is bitch!" - K. Williams. Never surrender! Ever.
No, vierailu näkötornilla kyllä virkisti. Viimeistään kun istuu pienessä pöydässä ulkona kahvin ja herkullisen munkin kanssa, koleassa kevät-tuulessa. Palautuu luonnollinen inspiraatio. Jopa siinä määrin että hetken mielijohteesta menin kirjoittamaan vieraskirjaan: "Adolf Hitler - GER", poistuin paikalta voitonriemuisena ympärilleni katsellen. Sitten kun autoilin näköalareittejä pitkin ja keskustan kautta kohti kotia, ajellen kuin jokin vanhempi englantilainen rouva Bentleyllä nokka tutisten ja pää heiluen läpi Londoniumin ruuhkaisia teitä. Holtittomasti ja vauhtia hidastamatta kuin elokuvassa Speed.
Mitä Bop-pillssiin tulee niin eiköhän se paikka nyt saa jäädä hetkoseksi ainakin "muhimaan varastoon"..tietty kiintiö alkaa olla täynnä taas hetkeksi. Eikä vähiten syynä ole se että vaikka siellä onkin erinomaista musiikkia ja parhain tanssilattia, niin olut on jo 4€ ja se on aika runsas nousu 2,5€ kaljoista joka oli osa paikan vetävyyttä. Muutenkin se on hankala paikka tavata uusia ihmisiä jos niin on ollakseen, sillä kaikki mahdolliset istuinpaikat ovat aina jotenkin etäisyyden päässä. Joka tapauksessa minä ja tämä wanha tuttu, jonka kavereiden kanssa vedimme kovaakin "keikkaa" lavalla oli siellä jälleen, ja hän oli ehdottomasti illan parempia tapahtumia - heitä jotka kuuluivat hauskaan seuraan. Niinpä menimme soittamaan ilmakitaraa korokeelle ja minä headbangasin kunnolla, niin että näin tähtiä mutta pitihän sitä lettiä nyt pyörittää. Mies kertoi hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja opiskelusuunnitelmasta ameriikkojen yhdysvalloissa, toivotin onnea, sillä olen itse kieltämättä samanlainen päättäväisyydessäni mitä tulee tiettyihin asioihin (hän kertoi vain että on päättänyt tekevänsä niin). Jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi, niin yleensä varasuunnitelma joka voi olla vielä parempi, tulee kuin itsestään!
Viime aikoina olen entisestään suosinut underground- ja vaihtoehtoisempaa musiikkia. No tietysti Type O Negative on oma lukunsa, mutta mitä meinaan on, että kelkkaan on osunut musiikkia ja bändejä jotka myös toimivat vaihtoehtoisemmin myös muun kuin varsinaisen sisältönsä suhteen. Esim. viimeisimmät levyhankinnat ovat Locust Toyboxin Scribble Beats ja Margin of Safetyn Dream Traps and Black Cats - joka on kerrassaan erinomainen albumi! Rimmaa jotenkin hyvin Trent Reznorin "How To Destroy Angels"- projektin kanssa, joita molempia on miellyttävä pistää soimaan kiihkeän luomisen jälkeen, kun on aika tiskata ja juoda kahvia, ehkä vihreää teetä parilla mintun lehdellä ja miksei salviankin? Kun taas välittömästi luomisen jälkeen on jo tradiotioksi muodostunut laittaa soimaan Type O Negativea, joko Bloody Kisses tai Life Is Killing Me. Samoin ilokseni huomasin, että jos minun projektini ovat edenneet samaa tahtia kuin satunnaisesti selailemani A.W. Yrjänän päiväkirja ja CMX:n studiopäiväkirja niin tulipahan ensimmäinen single pihalle täsmälleen samana päivänä kuin CMX sai levynsä miksattua. Tästä pääsemme taas Deathtimeen. Toinenkin single tuli sitten valmiiksi. Paremmin kerron sen viimeistelystä sitten virallisessa tiedoitteessa, kun nyt ensin edes varsinainen julkaisuaika päätetään. Näyttää muuten siltä että albumi alkaisi olla myöskin suurelta osin valmis - siitä tulee piiloteemalevy. Se havainto vain hyppäsi silmille kun kokeilin eri kappalejärjestyksiä ja löysin lopulta teeman kannalta sangen optimaalisen!
Lauantai alkoi nauttimalla suklaamantelijäätelöä ja tuoretta höyryävää kahvia, juuri (tiedostavan!) meditaatiohetken jälkeen kun ikkunaluukku oli auki ja pihalta kuului sateenkohinaa, lintujen laulua sekä satunnaisia ääniä kuten pilliin puhaltamista (läheiseltä futiskentältä). Sunnuntaina oli kokolailla sama juttu. Se vain ei tullut enää niin spontaanisti, se tuli eri tavoin, odotetusti ja hyvin. Sen jälkeen lähetin äityliinille sähköpostiviestin jossa oli Sleeppareiden Äiti – porukoista äidin huumorintaju sietää tuon, mutta jos olisin pistänyt vastaavan isäukolle olisi seuraukset voineet olla odottamattomat (muistan vieläkin kun yritin olla luova tekemällä mustan joulukortin, jonka avatessa näkyy hopea- ja kultatussilla piirretty jouluyön maisema). Lisäksi Deathtime levytti perjantaisissa NIN-sessioissa valmiiksi yhden biisin Lights In The Sky, se ei melko suurella varmuudella tule albumille mutta siitä tuli Xeimian003 – kokonaisuudella on kaksi versiota biisistä “+” ja “-”, joista jälkimmäinen on hyvin lähellä alkuperäistä ja siitä on vähennetty pois kaikki ylimääräiset ripustukset ja teatraalisuutta lisäävät feedit joita on alkuperäisessä coverissa, jonka versio on siis + (sen annoin äidilleni, levynä jossa on samassa sisäsivulla kortti ja toivotus). Samalla kun tein tuon coverin, viimeistelin musiikin tai tarkemmin ottaen miksauksen varsinaisesta albumille tulevasta, vielä salaisesta coverista joka minun piti tuo perjantai varsinaisesti siis viimeistellä. Talking about procrastination! Ei ole vielä ihan selvä mitä teen tälle “ylimääräiselle” coverille, mutta minulla on kyllä aavistus. Ehkä, albumista tulee kuin tuleekin kaksi versiota? Voisi kyllä sanoa että kaksi viimeisintä jäljelle jäänyttä kappaletta jotka ovat vokaaleita vaille valmiit (toiseen en meinaa saada mitenkään sopivia lyriikoita aikaan) ovat myöski ne vaativimmat tehdä mutta niin laadukaat että ehkä joku voi jopa kysyä miksei juuri ne tulleet singleiksi. Albumissa on piilossa teema ja sitä ei pysty vielä kahden singlen kautta käsittämään oikein. Toinen single muuten on kokonaan valmis, ja sen B-puolen raitaan on piilotettu salainen ja hyvin käytännöllinen vinkki. Kuka lie voi löytää sen? Julkaisupäivämäärä kummittelee mielessäni. Aion pitää sen yllätyksenä ja vain pistää julkaisten kyseisen Home Studion tuotteen tässä blogissa varoittamatta, nyt tehdään siis näin. Muutenkin tässä singlessä on ainesta Deathtimen “Paranoidiksi”, ja sen nimikkobiisin piti alunperin olla vain EP:n nimiraita joka ei koskaan tule levylle. Sitten tuli suunnitelmiin muutos. Rahtunen mustaa huumoriakin on livahtanut mukaan.
Kun keskustelin erään Deathtimen fanin ja kuuntelijan kanssa radiomusiikista, ymmärsin erään tärkeän tehtävän mikä on niin Deathtimella kuin Home Studiolla - sota ja statement musiikkiteollisuutta vastaan (tällöin mukana olevat bändit ovat Legions Of The Underground Revolution). Jos miettii vaikkapa radioita ja niiden hittisinglejä, sekä sitä kuinka paljon täysin irrelevanttia musiikkia myydään, niin ei voi päätyä muuta kuin siihen että "hitit" jakavat saman funktion radiossa kuin mainokset televisiossa. Oli tehty mielenkiintoinen testi, Suomessa, että mikä on voimasoiton vaikutus. En muista yksityiskohtia, eli sitä mikä radio on kyseessä ja mikä kappale, mutta lopputulos oli se että voimasoiton avulla 90-lukulainen esiintyjä jota ei järin menestyneeksi voinut sanoa, tuli niin suosituksi että hänen singlejään piti roudata taksilla suoraan painosta kauppoihin! Deathtime ja Home Studio artisteineen on todellinen vaihtoehto ja kannanotto!
"Those with the heart and the brain to get past this
Can spot a pathetic without even asking
... fuck the long dead plastic scene" - P. Anselmo
Sunnuntaina, vapun jälkeen, jolloin olo oli vielä heiveröinen, aivan hirveä, satuin katsomaan loput dokkarielokuva the Kid Stays in the Picturesta. Hyvä ajoitus. Viimeinen 15 minuuttia kertoi alaspäinmenosta, totaalisesta katastrofin poikasesta joka oli jo edennyt lähes terminaalivaiheeseen. Kingsley Amisin ohje piti näemmä paikkansa, kannattaa krapulassa katsoa viihdettä, oli se kirja tai mikä tahansa vastaava joka täsmää olotilasi kanssa tai on karmivampi - sitten alkaa pikku hiljaa porrastamaan kepeämpään suuntaan. Olin lauantaina herännyt mennyt koneelle, kitannut loiventavaksi viskiä (skottikamaa) ja olutta, sekä loput sihijuomat. Minua harmitti kuinka vappu menikin niin ohi..olo ennen juhlia oli parempi kuin niiden jälkeen. Arjen aherrus hommassa jota tykkäsi tehdä oli palkitsevampaa kuin se vastahakoinen juhlinta - niin jopa että aloin jo työstämään toista singleä. Se on pitkässä juoksussa hyvä mutta minä haluaisin että nämä juhlat tuntuisivat siltä miltä niiden pitää tuntua, miltä ne tuntuivat kun olin nassikka ja puhalsin ilmapalloja. Vappu ei epäilemättä ollut järin kummoinen siis. Miten kuitenkin tämä huomio liittyy tuohona elokuvaan on siinä että Mr. Evans, mies joka kesken sairaskohtausta sanoi "Näettekö, ei tylsää hetkeä!" kertoi että saadessaan tehdä työtä jota rakastaa, saa se hänet jaksamaan sen jatkamisen. Taidan ymmärtää hänen ideansa vaikken olekaan elokuvatuottaja, vaikka tuottajana toiminkin omissa projekteissani oli se sitten taide tai paskalla käyminen. - Ei ole oikeastaan väliä mikä työ se on, jokaisella on oma kutsumuksensa (toivottavasti!) joka antaa hänelle energiaa jonkin paradoksin lailla. Sunnuntaina harmitti kun en käynyt vapputorilla, vaikka en siinä järkyttävässä väsymyksessä olisikaan juuri osannut siellä olla. Vanhemmiten vanha ikonoklasti ja perimmäistapojen vastustaja on taas palannut isiensä kansanjuhliin ja suree kun mikään ei tunnu samalta. 'Tulin takaisin vaikken koskaan lähtenytkään'
Vappu oli siis niin Deathtimen ja muiden aikaansaannosten (mutta pääasiassa ensiksi mainitun) saavutusten ja valmistujaisten juhlintaa. Mutta se oli myöskin vuosiohjelmani, kolmeen osaan jaetun uudenvuoden lupausten ensimmäisen kolmanneksen eli "vihreän koodin" tilinpäätös. Se oli oikein hyvä, perfektionisti (bitch in man) istuu jommalla kummalla olkapäällä ja kuiskuttaa että vielä jotain olisi voinut tehdä paremmin, mutta minä näen että iso osa suunnitelmista on sujuneet. En tosin edes muista mitä kaikkia lupasin, mutta silti.
Pienoinen kyseenalaisuus vain oli kun etsin taiteita Deathtime-projektia ajatellen kuolemaan ja aikaan liittyvät aiheet eivät ole järin hyvä idea kun on krapula jossa kuulee miten näkytön kello tikittää kuin rytmihäiriö ja tietysti krapulalle ominainen kuoleman ahdistus on vieras joka ei osaa lähteä. Vastenmielistä. Silloin kyseisen teeman sisältävän projektin alkaminen alkaa tuntua huonolta idealta.
Vappuna tavatut ihmiset olivat joko tosi mukavia tai todella vastenmielisiä. Tai heillä oli hauskaa tai pää täynnä vitutusta. Menomatkalla tapasin mukavan stoner-rokkarin jonka kanssa matka vierähti mukavasti - ties vaikka Home Studio saisi uuden kiinnityksen. Kävin kuuntelemassa ja pidin (voisi joku ko. bändin herroista jos tätä lukee vaikkapa pistää jonkinlaista emailin tynkää vaikkapa kommenteihin - pidän huolta että näen sen ensin joten en julkaise sitä muille, olisi vähän asiaa). Mutta takaisin tullessa kun lähinnä nuokuin hajamielisen näköisenä samalla kuuntelin kun joku pallopää säesti kun eräs ämmä huuteli toiselle naiselle tämän seläntakaa vittuiluja. Samalla minulle sanoi joku paperitullo kädessään että pitäisitkö tätä, oli se hauska kevennys..se jääköön arvailunen tasolle että vastasinko siihen vain "En" vaiko "Ok, jos sinä pidät vaatteitani kun panen muijaasi" - lisäten hetken päästä, "Sori, siis tarkoitin: rakastelen muijaasi". Vahvasti kontrastinen ilta. "People pushing, people trying to untighten the screws" Kun pääsin kaupunkiin taisi sihijuoma sekoittaa vatsani, itse asiassa kahdesti. Ei paljoa naurattanut.
Sunnuntaina sitten jatkoi Amisin ohjeiden mukaan. Höyläsin parran (minulla on myös kone, mutta nautin perinteisestä tyylistä enemmän) ja pesin hampaani. Puin päälleni mm. uuden Paradise Lost-paidan joka oli ollut myös vappuna yllä, se sopi vielä hyvin. Minulla oli selvästi ihmisiä provosoiva deathtime-look vappuna. Muistan kun narikalle mentäessä kaksi naista syyttivät minua etuilusta ja aloittivat vittuilun, no saattoivat he osittain ollakin oikeassa vaikka en minä suoranaisesti etuillut ketään tulin vain rinnalle. Minä sanoin toiselle että sitä vain vituttaa koska minulla on paksummat hiukset kuin sillä - "Say my hair ain't luxurious when you know it is bitch!" - K. Williams. Never surrender! Ever.
No, vierailu näkötornilla kyllä virkisti. Viimeistään kun istuu pienessä pöydässä ulkona kahvin ja herkullisen munkin kanssa, koleassa kevät-tuulessa. Palautuu luonnollinen inspiraatio. Jopa siinä määrin että hetken mielijohteesta menin kirjoittamaan vieraskirjaan: "Adolf Hitler - GER", poistuin paikalta voitonriemuisena ympärilleni katsellen. Sitten kun autoilin näköalareittejä pitkin ja keskustan kautta kohti kotia, ajellen kuin jokin vanhempi englantilainen rouva Bentleyllä nokka tutisten ja pää heiluen läpi Londoniumin ruuhkaisia teitä. Holtittomasti ja vauhtia hidastamatta kuin elokuvassa Speed.
Mitä Bop-pillssiin tulee niin eiköhän se paikka nyt saa jäädä hetkoseksi ainakin "muhimaan varastoon"..tietty kiintiö alkaa olla täynnä taas hetkeksi. Eikä vähiten syynä ole se että vaikka siellä onkin erinomaista musiikkia ja parhain tanssilattia, niin olut on jo 4€ ja se on aika runsas nousu 2,5€ kaljoista joka oli osa paikan vetävyyttä. Muutenkin se on hankala paikka tavata uusia ihmisiä jos niin on ollakseen, sillä kaikki mahdolliset istuinpaikat ovat aina jotenkin etäisyyden päässä. Joka tapauksessa minä ja tämä wanha tuttu, jonka kavereiden kanssa vedimme kovaakin "keikkaa" lavalla oli siellä jälleen, ja hän oli ehdottomasti illan parempia tapahtumia - heitä jotka kuuluivat hauskaan seuraan. Niinpä menimme soittamaan ilmakitaraa korokeelle ja minä headbangasin kunnolla, niin että näin tähtiä mutta pitihän sitä lettiä nyt pyörittää. Mies kertoi hänen tulevaisuuden suunnitelmistaan ja opiskelusuunnitelmasta ameriikkojen yhdysvalloissa, toivotin onnea, sillä olen itse kieltämättä samanlainen päättäväisyydessäni mitä tulee tiettyihin asioihin (hän kertoi vain että on päättänyt tekevänsä niin). Jos alkuperäinen suunnitelma ei toimi, niin yleensä varasuunnitelma joka voi olla vielä parempi, tulee kuin itsestään!
Viime aikoina olen entisestään suosinut underground- ja vaihtoehtoisempaa musiikkia. No tietysti Type O Negative on oma lukunsa, mutta mitä meinaan on, että kelkkaan on osunut musiikkia ja bändejä jotka myös toimivat vaihtoehtoisemmin myös muun kuin varsinaisen sisältönsä suhteen. Esim. viimeisimmät levyhankinnat ovat Locust Toyboxin Scribble Beats ja Margin of Safetyn Dream Traps and Black Cats - joka on kerrassaan erinomainen albumi! Rimmaa jotenkin hyvin Trent Reznorin "How To Destroy Angels"- projektin kanssa, joita molempia on miellyttävä pistää soimaan kiihkeän luomisen jälkeen, kun on aika tiskata ja juoda kahvia, ehkä vihreää teetä parilla mintun lehdellä ja miksei salviankin? Kun taas välittömästi luomisen jälkeen on jo tradiotioksi muodostunut laittaa soimaan Type O Negativea, joko Bloody Kisses tai Life Is Killing Me. Samoin ilokseni huomasin, että jos minun projektini ovat edenneet samaa tahtia kuin satunnaisesti selailemani A.W. Yrjänän päiväkirja ja CMX:n studiopäiväkirja niin tulipahan ensimmäinen single pihalle täsmälleen samana päivänä kuin CMX sai levynsä miksattua. Tästä pääsemme taas Deathtimeen. Toinenkin single tuli sitten valmiiksi. Paremmin kerron sen viimeistelystä sitten virallisessa tiedoitteessa, kun nyt ensin edes varsinainen julkaisuaika päätetään. Näyttää muuten siltä että albumi alkaisi olla myöskin suurelta osin valmis - siitä tulee piiloteemalevy. Se havainto vain hyppäsi silmille kun kokeilin eri kappalejärjestyksiä ja löysin lopulta teeman kannalta sangen optimaalisen!
Lauantai alkoi nauttimalla suklaamantelijäätelöä ja tuoretta höyryävää kahvia, juuri (tiedostavan!) meditaatiohetken jälkeen kun ikkunaluukku oli auki ja pihalta kuului sateenkohinaa, lintujen laulua sekä satunnaisia ääniä kuten pilliin puhaltamista (läheiseltä futiskentältä). Sunnuntaina oli kokolailla sama juttu. Se vain ei tullut enää niin spontaanisti, se tuli eri tavoin, odotetusti ja hyvin. Sen jälkeen lähetin äityliinille sähköpostiviestin jossa oli Sleeppareiden Äiti – porukoista äidin huumorintaju sietää tuon, mutta jos olisin pistänyt vastaavan isäukolle olisi seuraukset voineet olla odottamattomat (muistan vieläkin kun yritin olla luova tekemällä mustan joulukortin, jonka avatessa näkyy hopea- ja kultatussilla piirretty jouluyön maisema). Lisäksi Deathtime levytti perjantaisissa NIN-sessioissa valmiiksi yhden biisin Lights In The Sky, se ei melko suurella varmuudella tule albumille mutta siitä tuli Xeimian003 – kokonaisuudella on kaksi versiota biisistä “+” ja “-”, joista jälkimmäinen on hyvin lähellä alkuperäistä ja siitä on vähennetty pois kaikki ylimääräiset ripustukset ja teatraalisuutta lisäävät feedit joita on alkuperäisessä coverissa, jonka versio on siis + (sen annoin äidilleni, levynä jossa on samassa sisäsivulla kortti ja toivotus). Samalla kun tein tuon coverin, viimeistelin musiikin tai tarkemmin ottaen miksauksen varsinaisesta albumille tulevasta, vielä salaisesta coverista joka minun piti tuo perjantai varsinaisesti siis viimeistellä. Talking about procrastination! Ei ole vielä ihan selvä mitä teen tälle “ylimääräiselle” coverille, mutta minulla on kyllä aavistus. Ehkä, albumista tulee kuin tuleekin kaksi versiota? Voisi kyllä sanoa että kaksi viimeisintä jäljelle jäänyttä kappaletta jotka ovat vokaaleita vaille valmiit (toiseen en meinaa saada mitenkään sopivia lyriikoita aikaan) ovat myöski ne vaativimmat tehdä mutta niin laadukaat että ehkä joku voi jopa kysyä miksei juuri ne tulleet singleiksi. Albumissa on piilossa teema ja sitä ei pysty vielä kahden singlen kautta käsittämään oikein. Toinen single muuten on kokonaan valmis, ja sen B-puolen raitaan on piilotettu salainen ja hyvin käytännöllinen vinkki. Kuka lie voi löytää sen? Julkaisupäivämäärä kummittelee mielessäni. Aion pitää sen yllätyksenä ja vain pistää julkaisten kyseisen Home Studion tuotteen tässä blogissa varoittamatta, nyt tehdään siis näin. Muutenkin tässä singlessä on ainesta Deathtimen “Paranoidiksi”, ja sen nimikkobiisin piti alunperin olla vain EP:n nimiraita joka ei koskaan tule levylle. Sitten tuli suunnitelmiin muutos. Rahtunen mustaa huumoriakin on livahtanut mukaan.
Kun keskustelin erään Deathtimen fanin ja kuuntelijan kanssa radiomusiikista, ymmärsin erään tärkeän tehtävän mikä on niin Deathtimella kuin Home Studiolla - sota ja statement musiikkiteollisuutta vastaan (tällöin mukana olevat bändit ovat Legions Of The Underground Revolution). Jos miettii vaikkapa radioita ja niiden hittisinglejä, sekä sitä kuinka paljon täysin irrelevanttia musiikkia myydään, niin ei voi päätyä muuta kuin siihen että "hitit" jakavat saman funktion radiossa kuin mainokset televisiossa. Oli tehty mielenkiintoinen testi, Suomessa, että mikä on voimasoiton vaikutus. En muista yksityiskohtia, eli sitä mikä radio on kyseessä ja mikä kappale, mutta lopputulos oli se että voimasoiton avulla 90-lukulainen esiintyjä jota ei järin menestyneeksi voinut sanoa, tuli niin suosituksi että hänen singlejään piti roudata taksilla suoraan painosta kauppoihin! Deathtime ja Home Studio artisteineen on todellinen vaihtoehto ja kannanotto!
"Those with the heart and the brain to get past this
Can spot a pathetic without even asking
... fuck the long dead plastic scene" - P. Anselmo
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
The Time Of Death
[Loppupuolella suomen kielinen teksti alkaen kohdasta FIN]
INT
Prologue
And in those days people will seek death and will not find it; and they will yearn to die, but death evades and flees from them
- The Book Of Revelation
So here is the first Deathtime's single. It is yours free, take it or regret it, or both. It is free with no strings attached, however, I would apreciate if you enjoy it (or if you hate it and shredded it into pieces as you are “music expert” and therefore it gave you enourmous joy), that you would donate the amount you feel is good – or don't, we'll still be friends you sit together and talk about stuff. And one more thing, if anyone asks money for this product, he or she (or who the hell knows these days?) is trying scam you since this location (XeimianChronicles) and sharing server I've been using (Rapidshare – I did this solely for your convinience, since torrents may get you into trouble and they too complicated and slow as far I'm concerned – thank you) are only sources for this single (and me of course, I did give couple away before the official release date) – so if that occursuse relentless violence just say no. - Due to XeimianNation's dictatorist policy of distribution, this is the only place where it is available. (Of course, you are free to share it as much as you wish to)
So if you have read enough, then go ahead and download it, otherwise keep on reading some song by song documentary - or again, both.
Click and download:
http://rapidshare.com/files/381555475/1_Deathtime_Single.zip.html
1.
2.
This version includes the original vocals for part A. I decided to change them on the second day, when vocals were already considered to be finished, and final mixing sessions were taking their place. Title “Radio Friendly Happy End Mix” comes from shortened song, that ends with pretty gay (no pun intended?;) choirs. Now we just have to wait when they start to play this one in morning radio where loudmouth hosts talk about nothing and everyone are happy to be there.
3. & 4.
There is not much to talk about these two songs. Loyal Home Studio listeners (mostly finnish audience since international show have been pretty uncommon so far) do know them already. But to educate those who hear them now let it be said that they have been played in Home Studio shows. First that shorter "teaserDEMO" and then a lot longer and already more evolved version "DEMO 2.0" in the next show, which is little or not at all mixed version of the last, mixed version. Sound is little edgier and raw, so maybe I shouldn't had mixed it at all! So that version is perfect if you don't like vocals and the last mixed version, so this way single offers something for you too.
Epilogue
No effects were used doing vocals (expect at the end the song, where there is obviously some reverb) and no animals were harmed neither.
Thank You.
PS. Official Deathtime blood, sweat and gears here!
PPS. For your convienicence, use this coupon now, and get all without extra postal costs - FOR LIMITED TIME ONLY! (Works at least in Finland)
FIN
Johdanto
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.- Ilmestyskirja
Eli tässä olisi siis ensimmäinen Deathtimen single. Se on sinulle ilmainen, ota tai kadu, tai molempia. Se on ilmainen ilman mitään taka-ajatuksia, vaikkakin, minä arvostaisin jos pidät siitä (tai vaikka jos olet sen kappaleiksi repinyt arvostelija ja “musiikintuntija” ja se siten antoi sinulle suunnatonta iloa) että antaisit lahjoituksen mikä tuntuu sinusta hyvältä ja oikealta – tai älä, olemme siitä huolimatta edelleenkin ystäviä ja voimme istua yhdessä ja puhua asioista. Niin ja yksi asia vielä, jos kukaan kysyy rahaa tästä tuotteesta, hän yrittää huijata sinua sillä tämä sijainti (XeimianChronicles) ja jakoserveri jota käytän (Rapidshare – tämän tein yksinomaan sinun eduksesi, sillä torrenttien kanssa voit joutua pulaan, samoin ne ovat aivan liian monimutkaisia ja hitaita minun mielestäni – kiitos) ovat ainoat lähteet tälle tallenteelle (ja tietysti minä, annoin pari pois ennen virallista julkaisupäivää) – jos siis skenaario tapahtuukäytä silmitöntä väkivaltaa sano vain ei. Tämän johtuen XeimianNationin diktaattorisesta jakelupolitiikasta, tämä on ainoa sijainti jossa kyseinen äänite on saatavissa. (Vaikka tietenkin saat jakaa äänitettä kuinka paljon toivot).
Klikkaa ja lataa:
http://rapidshare.com/files/381555475/1_Deathtime_Single.zip.html
Loppulauselma.
Vokaaleita tehdessä ei olla käytetty mitään efektejä tai muuta vastaavaa (paitsi tietysti laulun lopussa kuulunut kaiku). Samoin, eläimiä ei vahingoitettu kyseisen äänitteen laitossa.
INT
Prologue
And in those days people will seek death and will not find it; and they will yearn to die, but death evades and flees from them
- The Book Of Revelation
So here is the first Deathtime's single. It is yours free, take it or regret it, or both. It is free with no strings attached, however, I would apreciate if you enjoy it (or if you hate it and shredded it into pieces as you are “music expert” and therefore it gave you enourmous joy), that you would donate the amount you feel is good – or don't, we'll still be friends you sit together and talk about stuff. And one more thing, if anyone asks money for this product, he or she (or who the hell knows these days?) is trying scam you since this location (XeimianChronicles) and sharing server I've been using (Rapidshare – I did this solely for your convinience, since torrents may get you into trouble and they too complicated and slow as far I'm concerned – thank you) are only sources for this single (and me of course, I did give couple away before the official release date) – so if that occurs
So if you have read enough, then go ahead and download it, otherwise keep on reading some song by song documentary - or again, both.
Click and download:
1.
I did last of the vocals in a last second so to say. And I'm quite satisfied to the end result. Many prelistener who heard 'em before this official release were too, even one woman asked how they were done. Also I was asked were my throat hurt afterwards, and yes it was, it was pretty sore since sessions were pretty intense. Especially when I had a little cold and symptoms of laryngomalacia!
Otherwise the idea of chaotic throttle, when listeners brains simply cannot get used to listening to it, is pretty much succeeded. From all the songs I have done already this is absolutely most the chaotic one, as also most diverse piece. (And actually first Deahtime song I started to make, and also first I finished and first I did vocals to) I would estimate that quite many will get it, early enough what Deahtime's music is all about, so this way their (very, very) precious time will be saved. When those who are potential listeners will "get hit" early as possible, and start to investigate closer what struck them. Then after many listenings they will finally understand where that strange fascination came from.
2.
This version includes the original vocals for part A. I decided to change them on the second day, when vocals were already considered to be finished, and final mixing sessions were taking their place. Title “Radio Friendly Happy End Mix” comes from shortened song, that ends with pretty gay (no pun intended?;) choirs. Now we just have to wait when they start to play this one in morning radio where loudmouth hosts talk about nothing and everyone are happy to be there.
3. & 4.
There is not much to talk about these two songs. Loyal Home Studio listeners (mostly finnish audience since international show have been pretty uncommon so far) do know them already. But to educate those who hear them now let it be said that they have been played in Home Studio shows. First that shorter "teaserDEMO" and then a lot longer and already more evolved version "DEMO 2.0" in the next show, which is little or not at all mixed version of the last, mixed version. Sound is little edgier and raw, so maybe I shouldn't had mixed it at all! So that version is perfect if you don't like vocals and the last mixed version, so this way single offers something for you too.
Epilogue
No effects were used doing vocals (expect at the end the song, where there is obviously some reverb) and no animals were harmed neither.
Thank You.
PS. Official Deathtime blood, sweat and gears here!
PPS. For your convienicence, use this coupon now, and get all without extra postal costs - FOR LIMITED TIME ONLY! (Works at least in Finland)
FIN
Johdanto
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.- Ilmestyskirja
Eli tässä olisi siis ensimmäinen Deathtimen single. Se on sinulle ilmainen, ota tai kadu, tai molempia. Se on ilmainen ilman mitään taka-ajatuksia, vaikkakin, minä arvostaisin jos pidät siitä (tai vaikka jos olet sen kappaleiksi repinyt arvostelija ja “musiikintuntija” ja se siten antoi sinulle suunnatonta iloa) että antaisit lahjoituksen mikä tuntuu sinusta hyvältä ja oikealta – tai älä, olemme siitä huolimatta edelleenkin ystäviä ja voimme istua yhdessä ja puhua asioista. Niin ja yksi asia vielä, jos kukaan kysyy rahaa tästä tuotteesta, hän yrittää huijata sinua sillä tämä sijainti (XeimianChronicles) ja jakoserveri jota käytän (Rapidshare – tämän tein yksinomaan sinun eduksesi, sillä torrenttien kanssa voit joutua pulaan, samoin ne ovat aivan liian monimutkaisia ja hitaita minun mielestäni – kiitos) ovat ainoat lähteet tälle tallenteelle (ja tietysti minä, annoin pari pois ennen virallista julkaisupäivää) – jos siis skenaario tapahtuu
Seuraavaksi annan pienen selvityksen biisi biisiltä mitä on tapahtunut. Jos olet saanut tarpeeksi lukemisesta, niin mene ja lataa levy jo. Muutoin voit tehdä molemmat.
Klikkaa ja lataa:
1.
Vokaalit viimeistelin viime hetkellä. Ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Ennakkokuuntelijat myöskin olivat, kysyipä eräs nainen että millä ne on tehty. Sitten myöskin kysyttiin oliko kurkku kipeä, ja kyllähän se oli. Kun seisoo ja karjuu muniensa pohjasta mikkiin, niin että tarkoittaa sitä, on lopputulos se että kurkku on varsin arka. Etenkin kun samaan aikaan olin hieman vilustunut, ja kurkunpäätulehduksen villiintyminen tuntui olleen ajan kysymys.
Muutoin biisin idea kaoottisesta paahdosta, jonka ensimmäiseen kuuntelukertaan aivot eivät totu millään on onnistunut hyvin. Itse asiassa kaikista kappaleista tämä on ehdottomasti niitä kaoottisimpia kuin myöskin monipuolisimpia. (Ja samalla ensimmäinen kaikista Deahtimen biiseistä joita aloin tekemään, ensimmäinen jonka viimeistelin ja johon tein vokaalit) Arviolta huomattavan iso osa huomaa turvallisen ajoissa mitä Deathtimen musiiki on ja edustaa, ja näin ollen heidän (monin verroin) kallisarvoinen aika säästyy. Kun taas he jotka ovat potentiaalisia kuuntelijoita joko saavat osuman heti tai aikovat tutkia tarkemmin mikä heihin osui. Tällöin ehkä ties kuinka monennen kerran jälkeen he ymmärtävät mistä tuo omituinen haltioituminen johtui.
2.
Alkuperäinen A-osan laulu on 2. raidalla, eli "Radio Friendly Happy End Mix":issä. Sen tein ekana päivänä, lopullisessa versiossa se on jämäkämpi, mutta 2. raidan hegemoniaan hidas möyrintä sopii paremmin. Puhumattakaan siitä että se on noin kolmasosan verran alkuperäistä lyhyempi. Ja tietenkin siinä on "onnellinen loppu" ja vielä kuorolallatus. Saa nähdä milloin kuulemme sen Novan aamuradiosta.
3. & 4.
Näissä kahdessa ei ole juurikaan kerrottavaa. Lojaalit Home Studion kuuntelijat tietänevätkin ne jo entuudestaan. Vasta nyt vastaanottimiensa äärelle tulleille mainittakoon että lyhyempi jossa on vielä vellova bassoalku oli alunperin teaserina, ja heti seuraavassa lähetyksessä oli DEMO 2.0 joka on vähän tai ei ollenkaan miksattu versio alkuperäisestä. Sen soundi on laajempi ja rosoisempi, joten ehkä sen olisi voinut jättää kokonaan miksaamatta. Biisi on täydellinen jos et pidä vokaaleista ja viimeisestä miksauksesta, joten siksi tämä single tarjoaa jotain myöskin sinulle.
Loppulauselma.
Vokaaleita tehdessä ei olla käytetty mitään efektejä tai muuta vastaavaa (paitsi tietysti laulun lopussa kuulunut kaiku). Samoin, eläimiä ei vahingoitettu kyseisen äänitteen laitossa.
Kiitos.
PS. Viralliset Deathtime-fanituotteet täältä!
PPS. Sinun eduksesi, käytä tätä alennuskuponkia joka on RAJOITETUN AJAN VOIMASSA - saat tilauksen ILMAN POSTIKULUJA!
PS. Viralliset Deathtime-fanituotteet täältä!
PPS. Sinun eduksesi, käytä tätä alennuskuponkia joka on RAJOITETUN AJAN VOIMASSA - saat tilauksen ILMAN POSTIKULUJA!
lauantai 1. toukokuuta 2010
Home Studio - 15 - Xeimian Files (Charlie's Wild Years)
Kuten arvoisa kuulija voi huomata, tuli tämä lähetys hieman puun takaa, ilman sen erityisempää uutisointia. Syynä siihen on ilmeinen Deathtimen esikoisen kamppanja, mutta hemmotellakseni Sinua, päätinkin pistää tämän lähetyksen ulos kaikessa yltäkylläisyydessä - Kiitos (ja tietysti jatkuvien studiosessioiden vuoksi, mitkä luonnollisesti tulevat vaikuttamaan Home Studioonkin)! PS. Home Studio myöskin uusi logonsa, joten tämä on myös uuden logon ensi-ilta! Wow! PPS. Wanha logo ei tosin ole siirtynyt kokonaan eläkeelle, mutta nettiradio/podcastia edustaa tämä uusi, siinä missä vanha muuta Home Studion tuotantoa.
***
Charlie Bit Me Remix
- Interludi 1.
Margin Of Safety: Crimson Construction, pt 1 (Pigs Are Red, Violets Are Blue)
Theme (By XeimA)
Segmentti: Aloitus
- Muisteloita menneiltä vuosilta
- C-kasetit joita ei saanut kukaan kuulla
- Doors-coverbändissä bassoa
- Pipopäinen “kitarajumala” jonka suurin anti oli Sweet Home Alabamaa -C'moon!
- Genesis Musica, Genesis Politica
- Taitelija ja tiedemies, vasen ja oikea aivolohko, Hokhmah ja Binah
- Brain In Sync
- Katso Täydellisen Järjestelmän Supersolmuteksti lisäinformaatioksi
- Akateemiset tiedemiehet ja papit – ei eroa.
- Ensin elämä taputtaa olkapäälle, sitten potkii perseelle jos suunta unohtuu
- Tuskalliset loput ja silmullaan olevat alut elämän vaelluksessa
- Harvinainen, varhainen demo (29.01.2008): Pigs Are Red, Violets Are Blue
- Margin Of Safety täyttää 5 vuotta – juhlavuosi? (Onnittelut!)
- Bändin myspace-blogi katsannossa + myspace-sivusto
XeimA: Ayn Sof
- Interludi 2.
XeimA: The Pulchritudinous Tree (Kesäbiisi '09)
- Interludi 3.
℞: Mantis (Feat. henkilöhahmon: Raimo)
XeimA: Kik: Kalle (Feat. henkilöhahmon: Kik Lindström)
Interludi 4.
XeimA: Mingle Bells
XeimA: Drone Jammin' 25.11.2006 (puhelimelle jammailtu ja improvisoitu hyvin, laiska, lihava ja varhainen rehersals DEMO)
Segmentti: Lopetus
- Isä-poika-puhe taiteen kaupallisuuden puolesta (kuin opettaisi sikaa laulamaan)
- Deathtimen albumille suunnitteilla Nine Inch Nails cover- Sydämelliset lopputoivotukset
Deathtime: Threesome (With A Whore Sawed In Half)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
