Hyvää uutta vuotta! Happy New Year!

 

Hyvää joulua! Merry Christmas!

Hyvää joulua! Merry Christmas! #Hyvääjoulua #jouluaatto #joulu #christmaseve #christmas pic.twitter.com/qNIFoLgOs4

— XeimA (@XeimianTweet) December 24, 2021

Tyr

Allekirjoittanut on aiemminkin tullut pohtineeksi tämän muinaisen jumaluuden alkuperää. Uteliaisuuden uudelleen herätti se fakta, että kyseisen jumalan riimu, eli Tyr tai Tiwaz tarkoitti ykselitteisesti jumalaa. (Etenkin maskuliinisessa mielessä, sillä tämä kyseinen riimu on perustavanlaatuinen miehen mysteeriosymboli, siinä missä Berkano ja Laguz on naisen). 

Toinen kiintoisa seikka riimussa taas oli se, että kyseinen riimu oli vanhin/vanhimpia riimustossa, ja tämä kyseinen jumaluus oli ollut myöskin skandien panteonin alkuperäinen pääjumaluus, jopa ennen Odinia - joka ehkä hieman vähemmän tunnetusti oli (Thorin ja Freyerin lisäksi) alunperin ihminen (lisää asiasta tässä tekstissä). Tyr oli siis pääjumaluus ennen Æsirin ja Vanirin jumalia. 

Odinin noustua valtaan, voisi sanoa, että vainajakultti vei silloin voiton alkuperäisestä uskonnosta. Ukon noustessa Suomessa ykköseksi, nousi samalla myöskin vainajakultti, jolloin shamaanit (jotka perinteisesti olivat nekromantiaa ja muuta sellaista vastaan) alkoivat korvautua vainajain kanssa yhteistyötä tekevillä tietäjillä. Ukkosta tosin ei ole löydetty linkkiä nekromantiaan tai vainajakultiin, vaan kyseessä lienee ollut pohjoismainen trendi - liekö levinnyt tänne naapuristamme. 

Tyrin jäljet johtavat germaaneihin, eli se lienee tuontijumaluus myöskin, tai sitten skandien ja germaanien heimot olivat olleet enemmän tai vähemmän yhtä.

Mutta katsokaamme seuraavaksi tiettyjä ekso- ja esoterisia erityispiirteitä, jotka samalla vastaavat kysymyksiin, mutta myöskin luovat uusia. 

• On vanhin eurooppalaisista jumalista
• Sodan jumala (vrt. Sotajoukkojen Jumala), oikeuden ja viisauden jumala.  Raamatussa on kiintoisa kohta, jossa sotajoukkojen (mal)
• Taivaan jumala, jonka nimi merkitsee kirkasta. Nimestä Tiwaz on peräisin suomen sana taivas.  
• Pääjumala, jonka nimet tarkoittavat myös "isää" ja "jumalaa". 
• Muiden jumalten johtaja -tässä tapauksessa kiintoisaa on sekin, että tämä löytyy Raamatun psalmista 82. 
•  Tiwaziin itseensä liitetään oikeus, sota ja maailma - kyseessä on transdenttisin jumaluus.

Tässä pitää tietää, etteivät riimutkaan olleet peräisin pohjolasta, ei ainakaan siinä mielessä, että niistä vanhimmat olisivat sieltä löytyneet. Vaikka ne nähdään Odinilta peräisin olevina, on kuitenkin Tyrin riimu tunnetusti vanhimpia riimuja. 

Avicennan mukaan Espanjassa on ollut aiemmin pohjoisesta tullut sivilisaation, joka jätti sinne useaan paikkaan tämän jumalansa nimen riimun muodossa. Muistona on näiltä ajoilta on Tyrin mukaan nimetyt kaupunki ja joki (Tyris, suomeksi Turis). Se, mitä aikaa Avicenna tarkoitti ei allekirjoittanut tiedä, mutta on luultavaa, että jos Tyr oli suosittu jumaluuden nimi "tagata", oli se aikaa ennen Odinin tuloa kuvioihin. 

Itse asiassa Portugalista löytyy vanhimmat (Alvão) riimut, joista osa on samoja kuin mitä näissä pohjolankin riimuissa - Odinhan oli aasainmaalta, eli Vähä-Aasiasta kotoisin, ja toi sieltä mukanaan "kielen" ja mytologian mukaan myöskin riimut ovat häneltä - asia on esitetty melko mystisellä tavalla. (Turkissa Tur tarkoittaa samaa kuin Tyr. Mikä viittaa siihen, että tämä riimu/jumaluus oli isolla alueella tunnettu). 

Esim. alla oleva riimukivi ei suinkaan ole Ruotsista tai Norjasta, vaan se on Portugalista!

Näyttävät hyvin tutuilta? Kun katsoo tarkkaan, on näissä paleohispaanisissa riimuissa mukana Tyr, ja pari muutakin skandeilta tuttua riimua - eikä tämä ole edes vanhin alueen riimustoista. 

Riimuissa on syytä tietää myöskin se seikka, että niitä on löydetty ylipäänsä "edesuntaa"-tyylisesti, eli ne ovat menneet tiettävästi idästä länteen, ja sieltä taas takaisin. Olisiko näin voinut käydä myöskin pohjoisen ja etelän suhteen?

Esoteriset assosiaatiot ovat ainakin seuraavia.

Riimuna se on voiton ja voiman riimu, luova tahto ja voima. Jälleensyntymä itsensä uhraamisen kautta, ylösnostattava sekä jumalaisen elävöittävä. Velvollisuuden täyttymys ja äärimmäinen uhri promotoi tämän riimun voimaa, samalla kun korkea viisaus ja ylivertainen hengellisyys johtaa sen menestykseen.   

Mielenkiinnon tässä yhteydessä herättää nimi "hangatyr", joka on tavallisesti Odinin lisänimi. vaikka nimihän viittaa Tyriin - roikkuvaan jumalaan. Tämä lienee aiemman perinteen sekoittumisen seurausta, sillä Tyr oli ennen Odinia ja hommat laitettiin mitä ilmeisimmin uusiksi kun Odin astui mukaan kuvioon. Tällöin aiempi panteon jäi, samalla kun Odin toi oman lisänsä. Tämä nimitys juontuu siitä, tämä itsensä elämänpuuhun uhrannut jumaluus palaa takaisin elämään uudelleensyntyneenä - sekä ensimmäisen riimun löytäneenä. Tämä ensimmäinen riimu on siis Tyr, mutta herääkin kysymys: oliko kenties niin, että alunperin Tyr olikin se joka uhrasi itsensä? Muinaiset merkitykset tuolle riimulle ovat myöskin jälleensyntymä ja elämän voitto kuolemasta. Se vastaa kirjainta "tau", t-kirjainta, joka on siis risti.

"Älä pelkää mitään, edes kuolema ei voi tappaa sinua! Parempi kuolla kuin olla elävä kuollut." on siihen liitetty "motto".

Tyrin riimu assosioituu kolmyhteyteen. Esim. Liikkeen ja kierron triadiin; se on auringon pyörä. Se myöskin edustaa kehoa, sielua ja henkeä. Sekä aineen olotiloja: kiinteä, neste ja kaasu. Kuin myöskin ajan suhteen se on menneisyys, nykyinen ja tulevaisuus - kolme ajan arvoitusta. Sekä syntymä, elämän pysyminen ja kuolema. Myöskin kolminkertainen voima: nousu, oleminen ja poismeneminen - kohti uutta (loputonta) nousua.

Tämä lienee mystisen Valknutin selitys - sen todellista merkitystähän ei kukaan tiedä. Se viittaa näiden kolmiyhteyksien kolmiyhteyteen.

Ennustaessa tämä riimu merkitsee elämää ja onnea - kun on oikein päin, kuolemaa ja onnettomuutta kun se on väärinpäin. Nordit käyttivät, ja jotkut käyttävät sitä yhä, talismaanina jossa riimu on kaiverrettu kiveen tai puuhun. Tämän tarkoituksena on vetää puoleensa onnea ja harmoniaa. 

Tyr on assosioitu astrologisesti assosioitu ainakin kaloihin, ja "Jumalan Poikaan talvipäivänseisauksena". Myöskin syksyyn ja talveen tämä on assosioitu. Numeerinen arvo on 12. 

Voidaan siis sanoa, että tämä Tyrin mysteerio on hyvin mielenkiintoinen. Kristillisestä näkökulmasta  se on riimu joka tarkoittaa kirjaimellisesti jumalaa, ja assosioituu Kristukseen. 

Tämä herättää monia kysymyksiä. Kuten, että oliko kyseessä kenties Logoksen jäljet, tai muisto ajalta kun kaikki olivat yhden Jumalan alaisia vaiko vain Valvojien väärennös?

Talven paras aika

 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.

- Johanneksen evankeliumi 1:5

Elämme juuri nyt parhainta talven aikaa. Ainakin jos et ole suurin talven fani.

Tämä on se aika kun marrasmusta on väistynyt, ja maa saanut lumipeitteen. Pakkanen ja kirkas päivä, ja sitä seuraava jouluvaloin koristeltu pimeä aika, ovat molemmat helpompia kestää kuin perusmallin marrasmusta ja sen harmaa päivä.

Mukana on myöskin suuri joulunodotuksen aika ja sen mukana tuleva talvipäivän seisaus, jonka johdosta päivä alkaa pidetä jälleen kerran. Se päivä on paradoksaalinen - pimein, mutta valon alku. 

Myöskin suomalaisessa kansanperinteessä joulu- ja marraskuu nähtiin ikään kuin elämän ja kuoleman, valon ja pimeän parina. Marras tarkoittaa kuolemaa, ja marraskuu todellakin tuntuu siltä, kuin se yrittäisi tappaa kaikki. Joulu ja siihen kiinteästi liittyvä talvipäivän seisaus on aika kun elämä ja valo voittavat - jälleen kerran.

Valon ja pimeän välinen suhde näkyy muutenkin joulussa. Se on juhlista jaloin ja pimeän vuoksi kirkkain. Mutta samalla se voi olla myöskin synkin juhla. Näet, kuten C.G. Jung totesi: sitä suurempi valo, sen synkempi varjo. Niinpä ne jotka jäävät joulun valosta paitsi, kokevat kyseisen juhlan erityisen synkkänä.

Vuodenajan parhaat puolet löytyvät keittiöstä

Jos tässä muuten niin masentavassa vuodenajassa on hyvää, ovat ne ne kaikki ruoat joita juuri nyt on soveliasta syödä. 

Nämä ruuat ovat erityisesti perinteisen suomalaisen marrasjoulu-dualismin, jotka ovat siis kuoleman kuu ja elämän palaamisen kuukaukaudet. Marrasmusta tuntuu siltä. kuin se yrittäisi tappaa kaikki, samalla kun ainoa mikä tuntuu lisääntyvän on pimeys ja harmaus, kun taas joulukuussa lähestymme joulua sekä talvipäivänseisausta, joka on pimeän ja valon kulminaatiopiste; samalla lyhin päivä, joka kuitenkin aloittaa valon lisääntymisen.

Siispä mikäpä olisi parempi ratkaisu, kuin nauttia asianmukaisia ruokia?

Burgundinpata

Tämä on oikea klassikko. Joskus tätä tuli testattua silloisen Alkon katalogin takasivulla olevan ohjeen perusteella, ja sen koommin yhtä hyvää reseptiä ei ole löytynyt mistään. Mutta hyviä silti, sillä oikein tehtynä tätä ruokalajia ei voi pilata. 

Vuodenaikaan tämä istuu kuin nuuska huuleen. Pullosta punaviiniä puolet menee pataan, loput puolet juodaan ruuanlaittojuomana. Noileesti. 

Ilmeeni kun laitoin burgundinpadan tulille, ja jäi viiniä yli. Mikäs sitä juodessa ja seuratessa kypsymistä (ja välillä muuta tehdessä.) pic.twitter.com/ucsMGhW5Oz

— XeimA (@XeimianTweet) December 18, 2021

Tämän kanssa voi tarjoilla lisukkeita, mutta parasta on kun tätä hauduttaa kunnolla ja syö sellaisenaan. Kaikki muu tuntuu ylimääräiseltä. 

Sama seuraavassa ruokalajissa.

Chili con Carne

Tämä on eräitä lempiruokiani. Uskomattoman herkullista, ja tämän parempaa alustaa chilien testaamiselle ei vain ole. Jotkut laittavat sitä vaikka kaurapuuroon, mutta tämä on se, joka vain paranee tulisuudesta ja on hyvää ilmankin. 

Tulisuus ja tuhtius ovat syitä siihen, miksi tämä istuu tähän flegmaattisen vuodenajan pirtaan erityisen hyvin. 

Tom yam -keitto. 

Tässä ainesten pitää olla suhteellisen käsittelemättömiä ja autentisia. Joskus tuli tehtyä ns. halppisversio, jossa näennäisesti hyvät aineet, kuten korianterilimemaustettua kanaa ja katkarapujen tilalla limetonnikalaa. Maustetahnan sijaan kuivamausteseosta. Jälkimmäisen avulla on todistetusti valmistettu vielä hyvä tom yam, mutta voi mikä pilasi kaiken, oli tuo valmiiksi marinoitu kana ja mahdollisesti myöskin katkarapujen korvaaminen. Joten opetus meni perille: valmista se perinteiseen tapaan. 

Minun versiossa on myöskin paljon lientä. Tämä on erityisen hyvä hörpintäkeitto, etenkin jos on krapula, tuntuu tämä siltä kuin se puhdistaisi kehon siinä paikassa - ja ravitsisi. Voisi jopa sanoa, että jos viina, terva ja sauna eivät auta, kokeile tom yamia. Se auttaa niin krapulaan, vilustumiseen, nälkään ja moneen muuhunkin vaivaan. 

Munatoti

Seuraava ei ole varsinainen ruokajuoma, vaan melkeinpä jälkiruoka. Munatoti on vuotuinen joulu- tai joulunalusperinnejuoma. Seuraavassa paras resepti: Ultimaallinen munatoti

Bonus: Sianlihaa kermasoosissa

Tämä ei "rajoitu" niin selvästi tälle vuodenajalle, mutta kelpaa oikein hyvin. Tämä on ruoka jossa on OK käyttää valmiiksi maustettua lihaa. Edellisellä kerralla kun tämä tuli tehtyä, oli siinä valmiiksi maustettua sianlihaa, jonka seuraksi lisättiin vain kermaa 3 dl, paljon raakaa valkosipulia sekä umamimausteseosta. Niin, ja pippuriseosta myllystä. Se hautui sen aikaa, kun perunat valmistuivat hitaalla takalevyllä. 

Tämän ruokalajin salaisuus on ainesosien lisäksi sen pitkällisessä, hitaassa ja maltillisessa haudutuksessa. Sianliha ei ole muuten yhteistyökykyistä.

"Dumbland" - a "new" cartoon by David Lynch!

This cartoon was originally released on his website in 2002, and came out on DVD in 2006. And now it is here.

"Kateus vie kalatkin järvestä" - kansallisen piirteemme yllättävät juuret

Sitä sanotaan, että tässä maassa kateus on kiimaakin intensiivisempi tunne-elämys. 

Suomalaiset imee elinvoimansa muiden ihmisten kärsimyksestä. Kateus vie perunatkin pellosta ja kalat järvistä, tuhkatkin pesästä!

Suorastaan nautitaan siitä, ettei muilla mene hyvin tai ainakaan paremmin.

Miten on mahdollista, että ns. maailman onnellisin kansa on myöskin kyräilevintä, kateellisinta ja saa tyydytyksensä siitä, kun saa lyödä lyötyä? Ehkä tällä tavoin se oma kurja elämä ei tunnu niin kurjalta ja voi hymyssä suin vastata kyselyihin, että kyllä minä olen niin onnellinen.

Täällä rakastetaan muitten lyttäämistä, haukkumista ja syyttelyä. Täällä korvessa on aina kytätty ja koitettu päästä niskan päälle. Tähän vielä sota, sen aiheuttamat traumat vanhemmille sukupolville, miten ne näkyivät kasvatuksessa, tunteiden kieltämisessä ja asioista puhumattomuutena.

Unohtamatta modernille individualismille ominaista itsekkyyden kulttuuria - jos joku saa jotain se on multa pois -mentaliteetti, yleinen voimattomuuden tunne yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisessa.

Tämä kaikki naapurikyttäämisen kulttuuri, ja pöyristyminen jos naapurilla on enemmän/vähemmän varallisuutta. Sama tapahtuu, jos jonkun ei koeta panostavan yhteiskuntaan niin paljon kuin itsensä nähdään tekevän. (HUOM! Ei saa myöskään panostaa liian paljoakaan, sillä ei sekään ole oikein!)

Tämä on kylmä ja kivinen maa, johon luterilainen työmoraali juurtui vaivoitta - jo ennen kun se keksittiin edes. 

Maa, jossa hyväksytyimmät tavat rikastua on lottovoitto ja säästäminen, sekä kova työ. Kansa, joka lopettaa naapurinsa tervehtimisen jos tällä on uusi auto, siinä missä muualla mentäisi onnittelemaan.

Mutta mistä tämä asenne ja luonnevika oikein on peräisin?

On epäilemättä totta, että vuoronperään kun ollaan oltu naapuriemme vallanalla, se on ollut omiaan vahvistamaan kyseistä tunnetta - ainakin lisäämään sokeaa uskoa auktoriteetteihin ja olemaan pullikoimatta. 

Mutta kateudella on vielä syvemmällä juuret ja ne ulottuvat muinaiseen uskoomme saakka. 

Näet, kansanuskossamme oli käsitys, jonka mukaan se mikä on toisella, on pois itseltä. 

Tämä nollasummapeli tuntuisi olevan yhä tänäkin päivänä totisinta totta monien mielissä.

Se oli ns. onnen vakioisuuden periaate, joka perustui siihen, että onnea on vain rajallinen määrä, eräänlainen onnen vakio. (Kiinassa on vastaavia uskomuksia - tästä hyvä esimerkki Lin Jutangin kirjassa Maallinen onni, jossa pariskunta pelkäsi onnenhetkensä polttavan kaiken heille varatun onnen tyystin loppuun). Se ei lisääntynyt, vaan ainostaan jakautui uusiksi. Esim. Jos halusit lisää satoa, piti se riistää naapurilta. Niinpä magian avulla kirottiin naapurin resurssit, jotta ne olisivat naapurin puutteen kautta siirtyneet itselle. Tätä tapaa epäilemättä näemme harjoitettavan yhä tänäkin päivänä.

 Suomessa tämä uusi kehitys siis syrjäytti shamanismin, ja heidän tilalleen tulivat tietäjät - eräänlaiset magian puoliammattilaiset ja ammattilaiset. Siinä missä shamaani palauttivat sieluja, siinä tietäjät taas kävivät vainajahenkien kanssa kauppaa. Niitä pidettiin ns. karkealuontoisina, sillä ne tohtivat tehdä tällaistä - taikuus oli kansamme tapa ja kaikki tekivät sitä, mutta harva uskalsi mennä näin pitkälle - vainajien armoille. 

Epäilemättä juuri tältä ajalta ovat peräisin noitaluokka nimeltään kateet.  Wikipedia sanoo niistä seuraavaa:

Kade on suomalaisen kansanperinteen noita, jolla on taikavoimia ja jonka uskotaan voivan vahingoittaa toista kateudellaan.

Usein kade katsoi pahalla silmällä, joten kateen katseen kohteeksi joutuminen oli vaarallisinta. Ketä tahansa saatettiin pitää mahdollisena kateena, jonka vuoksi kateilta oli hyvä suojautua varmuuden vuoksi. Kade saattoi vahingoittaa muillakin loitsuilla. Usein varsinkin onnen kääntyminen huonoksi katsottiin kateiden syyksi. Onnea saatettiin tavoitella takaisin taikatempuilla ja loitsuilla, jotka suunnattiin kateita vastaan. Monia vaivoja pidettiin kateiden syynä.milloin? Koska ihmiset sairastuivat toisinaan, eikä onnikaan ollut aina myötäinen, uskottiin kateita olevan paljon. Sananlasku kertookin: Katehia kaikki kansa, velhoja joka veräjä.

Otsikkoon siteerattu sanonta selittyykin tämän myötä melko hyvin - joku on voinut ajatella, että se on tarkoittanut yksinomaan reipasta kilpailuhenkeä, joissa on vain ryöstökalasteltu järvi tyhjäksi. Ei ihan, vaan oli normaalia ajatella, että toisen resurssien kiroaminen toi ne itselleen. Vaan kuten kademielien, kateiden, kanssa asianlaita oli, ei niihin silti suhtauduttu neutraalisti vaan täysin ymmärrettävistä syistä näistä maagisista varkaista ja sabotoijista ei juurikaan tykätty. 

Autoilukulttuuri - täällä ja muualla

 Täytyy sanoa, että teillä liikkuja on monenlaisia. 

Japani - johon tämän väitetään sijoittuvan - on maa, jossa ei kuulemma julkinen liikenne juurikaan myöhästele.  Kun katsoo tätä videota, voi huomata miksi. 

Suomessa ei tarvitse (kirjaimellisesti) olla edes liikkeellä, jotta saadaan aikaiseksi spektaakkeli.

Myyttinen suomalainen nuuskatehdas

 Näin Ettan ylämummossa. on hyvä tilaisuus tuoda esiin, että myöskin Suomessa on ollut ei vain oma nuuskakulttuurinsa, vaan oma nuuskatehdaskin! Kaksikin!

Kaikki alkoi kun allekirjoittanut joskus löysi porukoiltaan mustapunaisen nuuskarasian, jossa oli yhä kuivunutta nuuskaa. Mutta kun tätä rasiaa alkoi tarkastella hieman paremmin, saattoi huomata, että siinä luki se olevan suomalaista ja Pietarsaaren tupakkatehtaalta kotoisin olevaa mustaa kultaa. 

Matkustiko allekirjoittanut rinnakkaisulottuvuuteen, vai miten tällainen asia voidaan muuten selittää?

No, pienellä tutkimustyöllä selvisi, että Pietarsaaressa tosiaankin ole tupakkatehdas, ja niin myöskin Tampereella!

Tämä, ei syltty- vaan nuuskatehdas, oli siis Strengbergin tupakkatehdas.

Historian professori Oscar Nikula kirjoittaa teoksessaan Strengbergs 1762–1962 nuuskasta: "Pietarsaaren nuuska oli ollut [...] korkeassa kurssissa 1700-luvulla ja tehdas valmisti sitä yhä runsaasti. Nuuska ei ollut pelkästään nautintoaine, vaan sitä pidettiin eräillä tahoilla tehokkaana lääkkeenä hammassärkyä, päänsärkyä, jäykkäkouristusta, kaatumatautia ja syöpää vastaan." Esimerkiksi vuonna 1854 Strengberg valmisti kuutta nuuskalaatua, kolmea nenänuuskaa Jakobstads rappé, West rappé ja Melange rappé ja kolmea suunuuskaa Ordinärt No 1, Ordinärt No 2 ja Ordinärt No 3.

Virginia-nuuskatehdas Tampereella aloitti 1898 kilpailun nuuskamarkkinoista. Suurin tuottaja Strengberg toi markkinoille oman nuuskansa Stjärnsnus, ja sillä se sai Virginian markkinoilta. Ostettuaan Borgströmin Strengberg jatkoi myös entisen kilpailijansa nuuskamerkkien valmistusta. Vuoden 1908 aikoihin nuuskaa valmisti kaksi tehdasta; Strengberg ja W. Falk & Co.[12]

Ai että, olivat nuo sitten aikoja!

PS. Erään väittämän mukaan jopa varsinainen nuuskaaminen nykymuodossaan sai alkunsa Suomen Porvoossa, josta se kulkeutui Ruotsiin, ja he ikään kuin omivat sen. (Ensimmäinen maininta nuuskasta Ruotsissa tapahtui vuonna 1637, jolloin kyseinen maininta oli suomalaisessa tullidokumentissa.)

PPS. Jos kukaan tietää näitä "muinaisia" suomalaisia nuuskareseptejä, tai vaikkapa linkkiä niihin, niin kyllä kelpaisi! Ei muuta kuin kommenttia kommenttiosioon! (Ainakin väitetysti on olemassa pdf-tiedostoja, joissa on nuuskareseptejä 1800 luvulta).

 

Suomen nefilimit

Aiemmassa Suomen mytologista muinaishistoriaa käsittelevässä tekstissä käsittelimme suomalaisen muinaisuskon ja pohjolan alkuperäisen suojelijan Urielin suhdetta. Nyt menemme hieman syvemmälle, ja saamme samalla tutustua lisätodistusaineistoihin. 

Aloittakaamme se Haltin häistä, joka tunnetaan menneiden vuosien iskelmänä, mutta joka on erinomainen aloitus tälle kirjoitukselle.

Aikoina ennen valoa, kun nefilimit pitivät valtaa Suomessa. Viikinkitarujen "tulijättiläisten maa" on Suomi. Lapin kuvastosta tuttu Haltin häät kertoo tästä ajasta myöskin. Se perustuu kirjaan Tarujen tunturit, jossa on muinaisia kertomuksia menneiltä ajoilta. #nefilim pic.twitter.com/IEqOyL02dD

— XeimA (@XeimianTweet) April 6, 2021

Myös muinaisessa viikinkien tarustoissa Suomi tunnettiin jättiläisten tulimaana, johtuen näistä kokoista joita ne polttelivat. Samat on taltioituna meidänkin perinteeseen. pic.twitter.com/znlkxc2OiM

— XeimA (@XeimianTweet) April 6, 2021

Mutta, ei siinä vielä kaikki, sillä jos tuo kertomus Haltin häistä on vähemmän tunnettu, niin on hyvä tietää, että tämä nefilimien perinne on huomattavasti laajempi. 

Nimittäin, Suomessa valinneet nefilimit olivat niin kalevanpojat kuin jötunnit. 

Aloitetaan suomalaisista, tunnetuista nefilimeistä, eli kalevanpojista:

Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen, Kullervon ja Lemminkäisen kerrotaan olevan kalevanpoikia - eli siis jättiläisiä. Nefilimejä. Polyteistiset pakanauskonnot onkin lähes aina niiltä peräisin.

— XeimA (@XeimianTweet) May 19, 2021

Kristfrid Gananderin Mythologia Fennicassa 1785 kalevanpojat olivat Kalewa-nimisen jättiläisen 12 vahvaa poikaa jotka rakensivat linnoja eripuolille Suomea. Esim. Hiisi (Paltamo), Ilmarinen (Häme), Wäinämöinen (Suomi), Liekiöinen (Savo), Soini (Liminka) ja Kihawanskoinen.

— XeimA (@XeimianTweet) May 19, 2021

On esitetty myös ns.arkistettu selitys kalevanpojista ja jötunneista (en sano että ne oli nefilimejä, mutta ne oli🤗) eli että ne ovat olleet vain pitkiä poikia; jopa Matti Vanhasta on käytetty tästä esimerkkinä. 😁 Mutta pitkä ihminen ei ole tällaisen jättiläisen synonyymi. pic.twitter.com/4H1oEyTNky

— XeimA (@XeimianTweet) May 19, 2021

Entä sitten jötunnit?

Suomen jötunneista Nor löysi Norjan.

Norjasta puheenollen, sai se nimensä siitä, kun se oli Nórrin tiellä (näkyy yhä englannin kielisessä nimessä Norway). Riippuen saagasta, oli tämä mr. Nór lähtöisin Kvenlandista (Orkneyinga saaga), jonka sijainti on tarkasti kuvattu kyseisessä saagassa. pic.twitter.com/JdjoapjJ7w

— XeimA (@XeimianTweet) May 14, 2021

Tästä Norrista löytyy edelleenkin jälkiä pitkin Suomea. Esim. Norinkylä löytyy Kauhajoen Kainaston  (Kainuu on eräiden tulkintojen mukaan se tarunhohtoinen Kvenland)  vieressä Teuvan puolelta löytyy eräs niistä ja myöskin Iso-Kyrössä on sellainen. Porvoossa puolestaan on Norike, eli Noorikki.

Jǫtunn - nefilim - puolestaan oli se olentolaji, josta muinaiset pohjolan jumaluudetkin saivat alkunsa (esim. Odin ja kumppanit). Alla oleva Teiwaz-riimu taas oli alkuperäinen Jumalaa tarkoittava, ja ehkä vanhin tunnettu riimu. Ajalta ennen Odinia ja sen koplaa. pic.twitter.com/WKDqziMOiS

— XeimA (@XeimianTweet) May 14, 2021

Kuppikivissä on puolestaan se mielenkiintoinen seikka, että ne ovat yleisiä kaikkialla pohjoismaissa, mikä viittaa uskonnollisen kultin levinneisyyteen pitkin pohjoismaita - mikä viittaa siis tässä tapauksessa siihen, että pohjimmiltaan suomenusko ja Norjan panteon ovat pitkälti sama seikka, ja tämä invaasio läpi pohjoismaiden tehtiin suuressa mittakaavassa. - Ne eivät olleet alkuperäisiä jumaluuksia, vaan kuten esim. Teiwaz-riimu kertoo, on täällä pohjolassa joskus ollut täysin erilainen uskonto.

#Kuppikivet on mielenkiintoinen muinaisjäänne. Juttelin eräänkin norskin kanssa niistä, ja se sanoi niitä olevan myös siellä, kuin myöskin muissa Pohjoismaissa. Sen mukaan ne liittyvät nimenomaan muinaiseen norjalaiseen panteoniin, sillä niiden jumalille uhrattiin noiden avulla. pic.twitter.com/fkfQpRMQjK

— XeimA (@XeimianTweet) May 14, 2021

Kolme askelta pois vitutuksesta, pinteestä ja stagnaatiosta (välttely on huumetta)

Olet onneton? Erottele tunne, ja käytä sitä johtolankanasi "sylttytehtaalle".
Epäonnistunut? Etsi data asiasta, ja tee vianmääritys.
Ansassa? Tee päätös joka vapauttaa.

- Etene näistä johdonmukaisiin ratkaisuihin.

(Kaikki epämääräinen arviointi on osoitus rajaongelmasta). https://t.co/oGsyhCWtYB

— XeimA (@XeimianTweet) April 7, 2021

 

Enlightened by their Hate...

...Bathing in their Lust

...Bleeding for the taste of revenge

... Thriving in their Hate

...Writhing in Disgust

...Feasting on their Weakness

We Rise...

Juhlakonsertti: Gothic (2016)

 Kun tässä jo aiemmissa postauksissa päästiin Paradise Lostin klassikoiden makuun, ei tätäkään sovi sivuuttaa - edelleenkin yksi parhaimpia bändin albumeita, ja ylipäänsä parhaimpia albumeita. 

Puuttuva pala vedenpaisumuksen kokonaiskuvaan - näin jotkut selvisivät siitä

Eräs kestokysymys on ollut, että oliko suuri vedenpaisumus kenties paikallinen, koska sen jälkeen vielä oli elossa porukkaa - myöskin nefilimejä. Jos taas tulva oli maailmanlaajuinen, niin mikä selittää tämän?

Vastauksena on: maanalaiset kaupungit.  Eivät mitkä tahansa kaupungit, vaan suurkaupungit!

Kuten legendaarinen Agartha, joka oli muinainen sivilisaatio:

Derinkuyu puolestaan oli megakaupunki:

Maanalaiset kolossaaliset tunnelit olivat myöskin juttu, jo kauan ennen metroja:

Edelleenkin maanalaista aktiviteettia on olemassa:

Paradise Lostin demojen kiehtova maailma

On tullut kuunneltua viime aikoina - kuten "trve kvlt" - demoja. Lähinnä Paradise Lostin. Ne ovat jostain syystö aina kiehtoneet mieltä. Niiden lo-fi-äänitys, sekä niiden tietty alkukantaisuus ja alkuperäisyys, sillä kuten näistä Paradise Lostin demoilta on kuultavissa, on demoilta havaittavissa monia kehityksen askeleita, esim. erilaisia sanoituksia tai jopa erilainen versio nimenomaisesta biisistä. Monesti niissä on kuultavissa myöskin bändin aikakauden vaihdoksen puuttuva siirtymäkausi, jossa yhdistyy vielä edellinen tyyli uuteen. 

Aloitetaan tällä esimerkillisellä vedoksella Iconin kappaleesta Weeping Words, jossa on vielä jokseenkin kuultavissa Shades of Godin aikakausi - hälventyvä tosin. 

Tästä pääsemmekin Draconian Timesin demoihin, joita löytyy uudelta 25 vuotisjuhlapainokselta (pitänee ostaa sekin, se olisi jo kolmas DT:n versio). 

Hands of Reason oli jopa parempi demona (ainesta ns. repeat-biisiksi, jollaista siis soitetaan repeatilla niin maam birusti), ja sen sanoitukset paljastivat niiden todellisen viestin:

Toisena esimerkkinä siitä, miten paljon biisi voi muuttua studiossa, on tämä demo erinomaisesta hittibiisistä I See Your Face. Tästä teoksesta on poistettu kokonainen välikohta ja myöskin intro on erilainen!

Bonuksena, Paradise Lostin ensimmäinen demo vuodelta 1988, jolloin meno oli melko erilaista.

Metallimuusikoiden kerma veivaamassa Depeche Modea!

Tässä on ainakin kunnon kokoonpano, ja täten myöskin luontaisena seurauksena erinomainen versio Depeche Moden biisistä "It Doesn´t Matter Two".

Mukana muusikoita Type O Negativesta (Kenny - kitaristi), Paradise Lostista (Aaron - kitaristi) sekä My Dying Bridesta (Aaron ja Sauhn - solisti ja viulusti) ja suomalaisvärejä edustava Eicca Toppinen. 

Metallimuusikot ovat Deppareiden faneja, ja kun tätä kuuntelee, huomaa sen olevan yksinomaan hyvä asia. Myöskään lockdown ei tunnu niin huonolta idealta, kun se tuottaa tällaista hedelmää, eikö?

Paradise Lost (Nick Holmes) coveroi Type O Negativea!

 Tämä on eräänlainen musikaalisen unelman täyttymys. Näet allekirjoittaneen lempibändejä ovat "aina"olleet Type O Negative ja Paradise Lost. 

Ja tässä installaatiossa jälkimmäisen laulaja laulaa ensiksi mainitun biisiä. (Nick on huumorimiehiä, ja lopun naama punaisena huutaminen on siitä osoituksena, uskotkot?)

Baleful EP - nyt pihalla, lataa se siis ilmaiseksi

 

Aloitetaan vuosi tälleen metelillä, niinpä tässä olisi Deathtimen viimeisin tuote, eli Baleful EP. 

Voit ladata sen omaksi, tahikka perhekuntasi iloksi, alla olevasta nimitekstistä, kiitos:

Baleful EP

What if? Type O Negative wrote "Don't You (Forget About Me)"

 Erinomainen tapa aloittaa tämä vuosi on parhaan bändin mallinnus, biisistä joka myöskin on eräs allekirjoittaneen lemppareita. Nauti siis, mitä muutakaan sinulla on tehtävissä enää tässä vaiheessa?

RIP Alexi Laiho

Maamme suurimpiin lukeutuva kitarasankari on kuollut. 

Muistosoitoksi laitettakoon häneltä aavistuksen harvinaisempaa kamaa, ajalta ennen kun Children Of Bodom oli vielä Children Of Bodom.

Tässä siis kaikki Inearthedin demot, alkaen vuodesta 1994. 

Mielenkiintoista, että kahdella ensimmäisellä demolla Laiho lauloi örinätyylillä, sittemmin vakiintuneen tyylinsä asemesta, joka oli kuultavissa ensimmäistä kertaa viimeisellä, vuoden 1996 demolla (remasteroidulla) Shining.

Kuriositeettina sekin, että Alexi oli vasta 14-15 vuotias ensimmäisen demon aikana. Näytti (kuulosti) skeba pysyneen kädessä jo tuolloinkin. 

Aion

Aloittakaamme vuosi tällaisella "kevyellä aiheella" - juuri Loppiainen lienee sopiva ajankohta tälle aihepiirille.

"Saatana on Kristuksen varjo." Prosessikirkko aikoinaan pyrki ratkaisemaan tämän heidän perusopinkappaleellaan, joka yksinkertaisesti tarkoitti sitä, että Kristus ja Saatana ovat ns. yhteydessä, eli valo ja varjo on yhdistyneenä. Epäilemättä tätä oppirakennelmaa on hyvin vaikea löytää Raamatusta, ja syvempi sen merkitys olikin näin ollen vain ideassa, että Prosessikirkko oli se, joka ikään kuin oli sovittanut opissaan tämän Jungin tekemän havainnon ja täten integroinut valon ja varjon (lisää Prosessikirkosta tästä - prosessilaisia opinkappaleita ei pitäisi ottaa liian kirjaimellisesti, koska niissä ei olisi siten mitään järkeä, vaan ymmärtää että etenkin niissä kyseessä on pinta, ja tärkeintä on ymmärtää mitä piilee kyseisen pinnan alla.)

Raamatullisesta näkökulmasta, Jungin näkemys ei ole ihan 100% tarkka, sillä kuten Jeesus sanoo: Olkaa täydellisiä kuten Isä, hän tarkoittaa alkuperäisen tekstin mukaan, että ollaan "kokonaisella tavalla täydellisiä". Jumalalla on hallussaan armon ja ankaruuden pilarit, siinä missä ihmisillä on taipumusta vain jompaan kumpaan niistä, mistä on osoituksena konservatiivisten ja liberaalien kristittyjen ero, jossa toinen on vapaamielinen (armoa) ja toinen tiukkapipoinen (ankaruus). 

(Näin ollen, Jungin havainto koskenee lähinnä ihmistä suhteessa uskontoon, eikä uskontoa itseään.)

Jung myös esittelee tässä teoksessaan ajatuksen Antikrituksen ajasta, joka seuraa Kristuksen aikaa. Tämä tulee ymmärtää siten, että Raamatussa antikrituksia on monia ja kun puhutaan (the) Antikristuksesta, oikeasti puhutaan Pedosta, laittomuuden lapsesta. Mutta sikäli sillä ei ole merkitystä, sillä jungilaisittain tämä aika onkin käytännössä materialismin aikaa, jossa materiasta etsitään tätä pelastusta ja Jumalaa, sen sijaan että se haettaisi hengestä. Tälle ajalle on ominaista, että etsitään itsensä ulkopuolelta - ei sisäpuolelta. Jos etsii itsensä ulkopuolelta kuvittelee löytävänsä sen materiasta.

Alla vielä kyseinen kirja äänikirjaversiona (soittolistaformaatissa).